Kun harrastus vie...

Kaikkien näiden vuosien jälkeen olen löytänyt itselleni harrastuksen, joka vie mukanaan. Nimittäin sen geokätkeilyn. Harrastuksen parissa saattaa mennä kolmekin tuntia kerralla. Ja menisi varmaan vieläkin enemmän, ellei näin syksyllä pimeys ja työt rajoittaisi sitä. Samalla myös GeoKoira saa liikuntaa.

Kätköjä etsiessä saa siis liikuntaa ulkoilmassa ja joutuu taivuttelemeen itseään mitä eriskummallisimpiin asentoihin. Käden työntämistä epämääräisiin paikkoihin ei saa pelätä ja vaatteetkin saattavat likaantua. Joskus kotiin palatessa näytän varmaan siltä, kuin olisi suurempikin metsäreissu takana. Nyt kaikki kävelymatkan päässä olevat kätköt on löydetty, joten suuntaan autolla aina suunnitellulle paikalle ja kiertelen sen alueen kätköillä. Kumisaappaat ovat vakiovarusteena auton peräkontissa.

Mutta on yksi kätkötyyppi, joita en pysty lokkaamaan. Nimittäin puissa ja korkeilla paikoilla olevat kätköt. Minua yksinkertaisesti huimaa ja pelottaa. Mutta onneksi on keksitty auttava Aviokki. Viikoloppuna raahasimme kokoontaitettavat tikkaat mökiltä ja eiku puukätköjen perään! Minä alhaalla neuvomassa ja Aviokki tikapuille.

Siellä se kätkö on, puun kolossa. Eikä edes vaikeimmasta päästä maastoarvoltaan, 3,5 pistettä viidestä. Mutta liian vaikea minulle. 

Ja mikä ihana onnistumisen tunne siitä seuraakaan, kun löytää taidokkaasti piiloitetun peruskätkön tai pystyy ratkomaan jonkun mysteerikätkön salaisuuden. Kätköt tarjoavat liikunnan lisäksi myös aivokumppaa.

Stailausta

Edelliselle makuuhuoneen tyynylle kävi vähän ohraisesti... No, olihan se jo vanha ja Unikkokuosinen kangaskin kulunut jo ihan hiuti. Joten voisiko sanoa, että PoikaKoira teki hyvän teon!

Tuollainen  iso tyyny on kuitenkin hyvä olla olemassa, lukemista ym. varten. Joten Kodin Anttilassa lähti mukaan Annon iso (60x80cm) tyyny, 29,90€. Päällinen on irroitettava ja konepestävä. Mutta koska se oli tylsän valkoinen, halusin siihen jonkin värikkään päällisen. Ja en oikein osaa muuhun kangaskauppaan mennä, kuin Marimekkoon...

Pidän todella paljon tuosta Siirtolapuutarha kuosista. Koska tyyny on niin leveä, täytyi kangasta ottaa tyynyt korkeuden määräämä mitta, eli saumanvaroineen 124cm, 45,88€. Loppupaloista voisi ommella ohuen vanun avulla vaikka patalappuja :)

Aika paljon tuli tyynylle siis hintaa, eli 75,88€. No, ei voi mitään. Ompelin tyynynpäällisen ihan samalla tavalla kuin vuodevaatteiden tyynyliinat. On ainakin helppo irroittaa pesuun.

Mökkikausi alkaa pikkuhiljaa olemaan paketissa. Myrskytuuli rikkoi yhden tuolla aiemmassa postauksessa mainitsemistani kynttilälyhdyistä. Metallirungosta saa vielä vaikka kukka-amppelin. Ajattelin kuitenkin käydä katsomassa, jospa rikkoutuneen tilalle löytyisi vielä kaupasta uusi lyhty. Ovat ne mielestäni niin kauniita...

Ja olihan taas eilen auringonlasku! Siinä myrskyn välissä.

Uusia kokemuksia

Viikon varrella koin monta asiaa, jotka olivat ihan uusia minulle. Ensiksi pääsin käymään Liminganlahden luontokeskuksessa. Se on varmaan niin, että jos joku asia on liian lähellä, niin sinne ei sitten tule lähdettyä ja asia jää "sitten joskus" -tasolle. Ja tuo asia on melkeimpä hävettänyt minua. Englantilaiset tuttavanikin tiesivät ennestään Suomesta vain Liminganlahden ja sen lintujen bongaus mahdollisuudet ja minä melkeimpä alan ihmisenä en ollut edes käynyt siellä.

Hanhia, kurkia ja "sorsia", ei tosin tässä kuvassa. Kamera nääs. Ja heti ensimmäisellä kerralla näin myös merikotkan.

Sitten olen nauttinut nokipannukahvit ja harventanut metsää (tosin vain moton (monitoimikone) kyydissä). Ei olisi minusta moton kuskiksi. Kone tärisi aivan mahdottomasti.

Nokipannu puuttuu

 Ja vuoden säilömisurakka on alkanut. Toivottavasti nämä tulevat syödyiksi.

Ja kuka hoitaa tiskit? P.S. Naapurin ikkunalaudalle on ilmestynyt joulukynttelikkö...

Viikot vierivät

Kääk! Mihin nämä kaksi edellistä viikkoa oikein katosivat? Tosin viime viikollakin joka ilta oli jotain erityismenoa, joten illalla kotona jaksoin vain tuijottaa tv:tä... Tosin yksi erityismeno oli kampaaja ja pari iltaa meni pitkällä lenkillä PoikaKoiran kanssa geokätköilyn parissa. Kun ensin töissä oli kokousta kokouksen perään.

Ihanien lämpimien syysilmojen jatkuessa olen polkenut joka päivä pyörällä töihin. Ja usein vielä pidemmän kaavan mukaan. Nimittäin työpaikan suuntaan on valmistunut uusi pyörätie, ns. Oulujoen rantareitti. Sen kautta matkaa on yli kilometri enemmän, mutta ihanat maisemat korvaavat vaivan. Kauhea älämölö aikanaan oli lehdissä tuosta pyörätiestä. No, kyllä minä tavallaan tunnen sympatiaa joen rannassa asuvia kohtaan, onhan heidän tonttinsa tavallaan "päättynyt" joen rantaan ja nyt siihen rakennettiin pyörätie. Mutta kyllä minusta myös tavallisille oululaisille kuuluu oikeus nauttia joen rannasta. Mielestäni Turussa Aurajoki on hyvä esimerkki siitä, miten joen rannat kuuluvat kaikille. Ainakin siis siinä keskustassa.

Ja usein olen koukannut myös pidemmän kaavan kautta töistä kotiin. Taas niitä geokätköjä metsästämässä. Eräskin päivä työmatkakilometrejä kertyi mutkin yli 35 km.

Muuten töitä, töiden suunnittelua ja töitä. Niin, ja tänään minua peleli ensimmäisen kerran sitten juhannuksen, kun nyt iltasella käytin PoikaKoiraa pikkulenkillä. Jokohan se syksy nyt sitten tulee?

Mökkikausi on kohta ohitse. Tosin sieltä on lyhyempi matka äidin "viikkohuoltoon"... Ja tuon kynttilöiden alla olevan lautasen otin talteen eräältä parkkipaikalta. Joku "fiksu" oli heittänyt jätekatoksen viereen television ja mikroaaltouunin... #pistää vihaksi#. Minä sitten otin sieltä mikrosta sen aluslautasen. Niistä saa hyviä, kuumuuden kestäviä kynttilän alusia...

Täysin palvellut

Viikonloppuna vietettiin mökillä venetsialaisia. Se on sitten tuo Etelä-Suomen rannikkokaupunkien juhla levinnyt tänne pohjolan syrjäseuduillekin. Ilmakin lämpeni mukavasti iltaa kohden.

Kun istuskelin ulkona nauutimasta kauniista ilmasta, kuulin suhahduksen. Ja oho, isännän viiri lennähti lipputangosta pois. Onneksi rannalle eikä veteen.

Viiriä tarkastellessani huomasin sen lukko-osan kerta kaikkiaan kuluneen poikki ja rikki. Ja muutenkin lipun kangas on jo aika rispaantunutta. Kerran olen tuolta häntäpäästä katkaissut semmoisen 20cm pois ja korjannut lipun. Mutta nyt se on uudelleen rispaantunut. Enää sitä ei voi lyhentää, muutoin sen muoto kärsii.

Mutta tapahtumassa on jotain maagista. Lippu tipahtaa tangosta venetsialaisten aikaan, juuri silloin, kun mökkikausi päättyy. Mitähän tuo tapahtuma oikein tarkoittaa...? Enne jostakin...?

Viiri on kyllä täysin palvellut. Ikää sillä on varmaan tuollaiset 40 vuotta. Joten ensi kesänä on uuden isännän viirin aika!

Projekti, ikuisuus sellainen

Joskus viime maaliskuussa työhuoneen Lundia kirjahyllyn kaapinoven yläsarana meni poikki. Ovi pysyi jotenkin paikoillaan, kun sen tuki toista ovea vasten. Kesäkuun alussa sain itseni ao. liikkeeseen ja ostin uuden saranan, kannattaa kuulemma vaihtaa kumpikin sarana, ylä- ja alasarana, samalla kertaa. 

Mutta voi jösses sentään! Me ollaan Aviokin kanssa kumpikin samanlaisia "remppamiehiä", eli ei mitään aavistusta asiasta, miten sen kuuluisi mennä. Osat kyllä ruuvattiin paikoilleen, mutta ovi ei istunut saranakohdasta hyvin, vaan jäi sentin ilmaan. Ei hyvä. Ja oikeanlaista ruuvimeisseliäkään ei löytynyt ja ruuvaamisen seurauksena ruuvien päät kuluivat sileiksi. No, sitten katsoin netistä, ja siellähän olisi ollut asennusohjeet saranalle. Mutta hikeä ja kirosanoja oli kulutettu tuossa vaiheessa jo sellainen määrä, että annettiin homman olla. Kun ne ruuvaamiskelpoiset ruuvitkin loppuivat kesken.

Eli se kirjahyllyn romukaappi. Vanhoja todistuksia, taloyhtiön papereita, järjestelemätön postimerkkikokoelmani, kynsisakset, pattereita, joulupaperia...

Irronnut ovi on odottanut asentamista lattialla jo liki 5 kuukautta. Maalarinteipit ovessa muistuttivat minua siitä, että ovi repsottaa avattaessa yhden saranan varassa.

Ja nyt sitten katkesi alasarana myös vasemmanpuoleisesta ovesta, kuten yläkuvasta näkyy. En (tai emme) ala asentamaan uusia saranoita! Oli niin kauhea kokemus tuon edellisen oven korjausyritys. Irroitetaan tuo toinenkin ovi. Vai Remonttireiskako tässä pitäisi tilata? Joten hyllyyn jää jäljelle kaksi kaappia. Yritän siirtää nuo romukaapin tavarat niihin ovien taakse ja katsoa, josko niissä olisi jotakin, mikä kelpaisi olla avohyllyllä.

Meillä kirjahylly on kirjahylly. Yhdellä tasolla on "mökkikori" ja tilaa päivittäisille tavaroille, kuten avaimille ym. Ja taas alkaa kerääntymään kirjoja toisten päälle. Niillekin pitäisi saada hyllytilaa. Vasemmassa reunassa on se itse asennettu sarananpuolisko. Grrr...

Syksy tulee

Syksyn tulee taas, aivan kuten ennenkin. Nyt ehkä viikon ajan on täällä pohjolassakin pitänyt sytyttää illalla valot. Mökilläkin on kymmenen jällkeen sen verran pimeää, että voin pistää kynttilät palamaan noihin edellä mainostamiini lyhtyihin. Mutta aamuyöstä käydessäni pikkulassa oli jo ihan valoisaa, ja puhaltelin lyhdyt sammuksiin siinä neljän maissa. Ensi viikonloppuna olisi sitten venetsialaiset.

Ja ruokavalioon tulivat jälleen wokit. Minä kyllä pärjäisin pelkillä kasviksilla, mutta Aviokin toiveesta pitää mukana olla vähän lihaa.

Ujo tyttöporkkana... luomuviljelijä serkkuni maasta.

Kanttarelleja mökin pihapiiristä...

Lisäksi sipulia, sipulin varsia, perunaa, parsakaalta ja ruokakermaa. Nam. Niin ja mausteita, chiliä ym. Ja sitä jauhelihaa...

Näin tänään kaupassa jokunen vuosi sitten ohjaamaani aikuisopiskelijaa. Hämmennyin. Hän teititteli minua... Sitä ei ole varmaan tapahtunut koskaan...