Lenkillä

Kuten otsikkokin kertoo, kävin lenkillä PoikaKoiran kanssa. Siinä ei nyt sinänsä ole mitään ihmeellistä, mutta siinä on, että olin ensi kertaa tälle keväälle liikkeellä keveämmin varustein. Takkina tuo maaliskuussa mainostamani PeakPerformansen huppari ja mikä oleellisinta ilman   käsineitä ja kaulahuivia. Kaulahuivi on minulle kylmässä ja viileässä pakollinen varuste, muutoin olo tuntuu alastomalta. Näin kauan on pitänyt kylmiä ilmoja täällä Pohjolassa. Pitäisi käydä ostamassa oikeat lenkkikengät. Heitin puhkikuluneet lenkkarini roskiin joskus pari vuotta sitten. Olen pärjännyt ihan hyvin sisäänajetuilla maastokengillä. Muutoin niissä ei ole mitään vikaa, mutta ne ovat kuumat. Ja kesähelteellä jos kehtaa pistää shortsit jalkaan, on näky vähän, sanoisinko, "goottihevi".


Ja nyt vasta huomasin, että on kevät. Menin joen toista puolta ja palasin toista. Tuoksui vastaleikattu nurmikko ja vastatervatut veneet. Ihmisiä istui rannan kahvilan terassilla ja jäätelökioskit olivat auki. Onneksi ei ollut rahaa mukana.

Huono kuva, mutta neljä päivää sitten perustamani parvekepuutarha osoittaa jo kasvun merkkejä. Vaikka en istuttanutkaan kaikkia siemeniä, joudun näköjään harvennuspuuhiin. Siementen itävyysprosentti on aika hyvä.


Ja vaikka ei vielä olekaan kesäkuu, löysin tänään vähän tuntemattomamman suomalaisen kirjailijan ja aforismikokoelman kirjoittajan Kersti Bergrothin mietelmän: "Kesäkuu on vasta odotusta, heinäkuu on jo lopun alkua. Missä on tyyni, kestävä kesä? Ei muualla kuin ajatuksissamme talvella." Tämä on niin totta.