Ruokailupäivitystä

Vielä tänäänkin aamupäivällä oli töissä tosi hutera olo. Mutta sitten se katosi yht´äkkiä. Veikkaan, että se johtui niistä laksatiiveista. Tai sitten minulla oli pieni aivoinfrakti. Toivottavasti nyt ei sentään.

Välillä ruokailupäivitystä
- Aamupala: mustikoita, nektariini, 1/2 banaania ja 2 dl maustamatonta jugurttia. Kaikki tehosekoittimella sekaisin.
- Lounas: vähän raastesalaattia, muutama lusikka raejuustoa ja kaksi tomaattia.
- Päivällinen: kahden munan munakas. Joukkoon sekoitettu säilykepaprikaa, säilykesieniä, varrellisia kapriksia, vähän juustoa ja kinkkumakkaran palasia. Jälkiruoaksi melkoisen iso annos jäätelöä.

Tuosta jäätelöstä pitäisi päästä eroon. Mutta olenhan pyöräillyt taas ahkerasti.

Kylläpä teki Sami Seliö inhottavan tempun "Neljän tähden illallisessa". Antoi kaikille muille kilpailijoille yhden pisteen, jotta itse voittaisi. Ja käytti itse vielä ammattikokkia apuna. Ei ollut moukka tajunnut kilpailun ideaa. Onneksi ei kuulu ystäväpiiriini.

Viime kesän reissulta Kreikasta.

Pyörryttää...

Olin tänään pyörtyä töissä. Kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla pää tuntui ihan tunnottomalta ja toisella kerralla koko vasen puoli. Ainakaan syömättömyydestä se ei johdu. Veikkaan syyksi stressiä ja jumiutuneita olkapäitä. Tai sitä, että Aviokki toi eilen niitä niitä tabletteja vatsan jumiutumiseen... Aamulla vatsa sitten toimi ainakin seitsemän kertaa...
Olisiko nestevajauksella osuutta asiaan? Inhottava tunne se silti oli joka tapauksessa.

Mutta tänään oli töistä kotiin pyöräillessä ihana myötätuuli. Olisi varmaan tullut uusi nopeusennätys, muuta piti poiketa kauppaan. Kun asuu näin meren rannalla ja työpaikka on sisämaassa, on töihin aina vastatuuli. Maa- ja merituuli. Aamulla töihin ja sisämaahanpäin on vastatuuli, maatuuli. Iltapäivällä kotiinpäin ja merta kohti on tuuli kääntynyt vastaan, merituuli. Johtuu maan ja meren lämpötilaeroista. Myötätuuli on harvinaista herkkua!

Kiireeee...

Siis minulla on töissä nykyisin ihan mahdottomasti hommaa. Ajattelin sanoa pomolle, että en selviä kaikista hommista. Joskus päivisin on niin kiire, että ruokatunnin kohdalle jää vain 10 min. tauko. Saa sitten ihan itse päättää, käyttääkö ajan vessassa käyntiin vai syökö... Onneksi olen ns. vanha työntekijä, joten kukaan ei tule hyppimään nenille, jos hommat vähän lahaavat tai jätän jonkin palaverin väliin. On vanhenemisessa etunsakin :) Mutta totta puhuen, tähän on tultava muutos. Kateellisena ajattelen YrittäjäYstävääni, joka lähtee kahdeksaksi kuukaudeksi Kreetalle vuorotteluvapaalle...

Joo, ja vatsa jumittaa taas. Pistin Aviokin asialle ja hän osti minulle apteekista... en ilkeä kirjoittaa sitä tähän, arvaatte kyllä mitä... Nimim. huomisaamua odotellessa. En ole asian takia käynyt vaa´allakaan viikkoon...

Minula on työhuoneen ikkunalla Jukka-palmu. Ostin sen päivä ennen poikani syntymää. Sitten se teki "poikasen" juurestaan noin kymmenen vuotta sitten. Kasvatin siitä uuden palmun. Nyt tuo palmu on aika raihnainen. Pitäisi heittää se roskiin. Mutta heitänkö myös samantien poikani roskiin? Tuo palmu on seurannut minua 26 vuotta... Siinä on jotain selittämätöntä taikauskoa.

Ja maallisiin asioihin, tätä kynsilakkaa ostin eilen.

Passi ja kynsilakka

Kun eilen illalla katselin lentoja sinne maailmalle poikani perään, kaivoin myös passini esiin. Ja sehän oli mennyt vanhaksi kesäkuussa. Onneksi tuli tarkistettua. Viimeksi jouduin uusimaan passini häämatkalla. Lentoasemalla täällä Pohjolassa huomasivat, että passissa oli vanha nimeni. Olisin kyllä voinut matkustaa sillä passilla, jos vihkitodistus olisi ollut mukana. No, kukapa sitä kaikkia asiakirjoja matkaan ottaa. Tuskin kukaan vihkitodistusta. Onneksi lento ulkomaille oli vasta seuraavana aamuna, joten paniikkia ei tullut. Mutta ei auttanut muu kuin ottaa Vantaalta taksi Isoon Omenaan (oli joku juhlapyhän aatto ja poliisi ei enää ollut lentoasemalla) passikuvan ottoon ja sieltä edelleen Pasilan poliisilaitokselle. Pikapassin sain ja taksimatkoineen liki 200 euroa rapsahti matkakassasta pois. Nyt sitten kävin heti tänään ottamassa uudet passikuvat. Teinejä lainatakseni "mä näytän niissä aiiiivaaan kamalalta". Ja tällä viikolla aion mennä poliisiasemalle jonottamaan uutta passia. Täällä jonotusajat ovat järkyttävän pitkiä. Netistä ajan varaamalla seuraava vapaa aika olisi ollut viikolla 44.

Olin pitkästä aikaa hyvällä päällä ja päätin ostaa itseäni ilahduttaakseni kynsilakkaa. Olen käynyt pari kertaa ohi kulkiessani ihailemassa Diorin tummanruskeaa lakkaa. Eli kemppariosastolle mars! Kohdalleni sattui tosi mukava ja iloinen myyjä. Hän kysyi myös, tarvinko puhdistusainetta. No, mikä ettei. Ja lasku oli 47 euroa.... Toivottavasti ovat hintansa väärtejä. Ja sain lahjaksi pari minihajuvesipulloa ja jotain kosteusseerumia. Lohduttaa vähän. Vaikka kyllähän minä sen kynsilakan hinnan etukäteen näin. Itseään saa taas tuhlailusta syyttää.

Ruiskukkapöheikkö

Lähtö

Nyt se lapsi sitten läksi sinne maailmalle. Syötiin vielä yhdessä illallinen. Etukäteen pelkäsin, että itken koko ajan. Mutta olotila oli oikein levollinen ja ilta sujui mukavissa tunnelmissa. Ei itkettänyt yhtään. Paitsi sitten, kun kaikki olivat lähteneet. Mutta nyt olen jo katsellut netistä sopivia lentoaikatauluja ja suunitellut matkaa sinne sitten tässä syksymmällä. Antaa nyt lapsen ensin asettua aloilleen. Ja etsikööt sitten äidilleen hyvän hotellin. Eräs tuttavani muutti kauan aikaa sitten Italiaan. Hän viestitti minulle tuskallisena "Vasta kaksi viikkoa ollaan oltu täällä ja nyt jo ensimmäiset sukulaiset ovat tulossa kylään!" Joo, minä en aio tunkeutua kenenkään asuntoon viikoksi, en edes muutamaksi päiväksi. Pojan kihlattu kyllä sanoi, että heidän sohvallaan on aina tilaa. Siihen poikani "Kuule, ei meidän äiti ala missään sohvalla nukkumaan..." Hyvin tuntee äitinsä.

Ja ruoka siis liittyi tähänkin tapahtumaan, läksiäisjuhla. Mutta miten muuten sitä olisi voinut viettää? Laulamalla ja leikkimällä?

Aina nälkä ja jatkuvasti jano

Jotain ihmeellistä on tapahtunut aivoilleni. Ne nimittäin viestittävät jatkuvasta nälän tunteesta ja kun syön, mikään ei tunnu riittävän. Onkohan se niin, että kun tasan vuosi sitten aloitin tämän laihduttamisen ja päätös oli niin vankka, en antanut tuollaisille tuntemuksille sijaa? Nyt kun varsinainen tavoite on saavutettu, niin aivoni yrittävät palauttaa minut entiselle tasolle? Ja tuon 59 kilon tavoittelu on keholleni ja mielelleni niin vaikeaa.

Olen kuitenkin pysynyt ruokailukertojen suhteen entisessä. Aamupala, lounas, päivällinen. Ei välipaloja, ei leivonnaisia, ei herkkuja. Niin, ei herkkuja... Nyt elokuussa olen syönyt lähes joka päivä päivällisen jälkeen vähän jäätelöä ja ottanut yhden palasen sitä tummaa suklaata. Marketissa oli maistiaiset Maraboun mansikkasuklaasta. Ostin levyn ja ajattelin syödä myös siitä yhden rivin palasen. Mutta onneksi istahdin tähän tietokoneen ääreen ja luin näitä blogeja. Ensimmäisenä erään 140 kiloisen laihdutusurakkaa. Ja päätin, että suklaa saa jäädä kaappiin odottamaan. Kun olen näin lähellä lopullista päämäärääni, miksi pilata sitä jollakin suklaalla? 

Olenhan siinä "onnekkaassa" asemassa, että ylipainoa ei nyt sentään ollut useita kymmeniä kiloja. Ymmärrän täysin, miksi jotkut vaikeasti ylipainoiset luopuvat laihduttamisestaan. Tämä on kokopäivähommaa. Ja sitten vielä kehtaavat tarjota kaupassa maistiaisia jostain suklaasta!!! :):):)

Kehäkukka, kukka, jonka kauneutta olen oppinut arvostamaan vasta nyt vanhempana.

201. teksti

Siis hei, huomasin tuosta tilastosta, että edellinen lyhyt postaukseni oli tavallaan "juhlapostaus", 200 postaukseni. Ja nyt on siis menossa jo 201 postaus... Ihmeesti on juttua riittänyt, vaikka ei aina niin järkevääkään.

Miksi sitten aloitin bloggaamisen? Oikestaan voisi sanoa, että ihan uteliaisuudesta ja siksi, kun laihduttamisesta on tehnyt julkisen, olisi luovuttaminen tavallaan suurempi julkinen häpeä.  En ole kertonut tästä bloggauksesta kuin kolmelle ystävälleni (halit teille!). Hekin asuvat etäällä, joten ainakaan työ ym. kuvioissa ei tämä harrastus tule vahingossa ilmi. Kerroin asian heille,  jotta tiedän muutaman tutun lukevan tätä ja siten ei tule kirjoiteltua tänne mitä sattuu, liian henkilökohtaisia asioita. Ja sitten joskus voisi olla liemessä varomattomien juttujensa takia. En kuitenkaan usko, että kukaan esim. työtovereistani on eksynyt tänne. Jos on, niin voi tulla ilmoittautumaan...

Bloggauksessa on mukavaa myös toisten blogien lukeminen, niiden kommentointi ja kommenttien saaminen omista jutuista. Olen löytänyt mielestäni hyvin samanhenkisten bloggaajien blogit, joita seuraan. Koska kirjoittajien tyyli vaihtelee, tuo sekin mukavan lisän blogien lukemiseen. 

Elisiltana olin aivan naatti (milloinpa en olisi). Työpaikalla oli mehut imevä jaarittelukokous. Tarjolla oli täytekakkuja. En ottanut palastakaan. Yhden kupin mustaa kahvia join. Voiko olla typerämpää kokoustarjottavaa kuin täytekakku? Nehän maksavatkin leipomosta ostettuna vaikka mitä. Samalla rahalla olisi saanut monta hyvää ja raikasta voileipää.

Päivän syömiset: Sitä samaa mitä toissapäivänä... suurinpiirtein...

Krassit ovat vaan niin kauniita!

Välillä ruokailupäivitystä

Tänään oli ihan normipäivä. Töissä ehti jopa syömään. Ja muutenkin jutella vähän työkavereiden kanssa. Eipä ole juurikaan menneen kesän kuulumisia ehtinyt monenkaan kanssa vaihdella.

Välillä päivän syömisiä.
- Aamupala: 2 dl maustamatonta jugurttia, nektariini, 1/4 banaani, 6 mansikkaa. Tehosekoittimella sekaisin. Kaksi kuppia mustaa kahvia.
- Lounas: puolikas Valion Knorrin Chiken... joku... keitto, päälle 1/2 purkkia raejuustoa.
- Päivällinen: Jauhemaksapihvi, kalarulla, Coleslawia, lohisalaattia ja pikku jätski... Tulin kyllä täyteen. Tuo lohisalaatti oli vähän liian raskas.

Lisäksi yli 20 km pyöräilyä. Ajoin töistä suoraan keskustaan ja kaupan kautta kotiin. Huomiseksi on luvattu sadetta. Ei voi kyllä mennä polkupyörällä töihin. Ja on henkilökuntakorttien valokuvaus. Ei siihen voi mennä hiukset lässähtäneinä... Kun sitä kuvaa joutuu tuijottamaan varmaan seuraavat 20 vuotta.

Mikähän se tämä oli? Näitä on täällä joka pihalla.

Tunnustus

Vaikka tuossa eräässä päivityksessä sanoinkin, että teen sen minkä lupaan, niin nyt täytyy ottaa vähän sanomisiaan takaisin. Nimittäin siitä Haasteesta. Nyt minulla ei kertakaikkiaan riitä energia eikä mielikuvitus uusien kysymysten ja haastettavien miettimiseen. Ja aika monessa blogissa se haaste on täällä pyörinytkin, olisinko saanut montakaan uutta  haastettavaa mukaan. Ihan kivoja ne haasteet kuitenkin ovat, sillä joskus tule pula aiheista ja onpahan mitä kirjoittaa.

Eli töissä on kiireitä, vaikeita tilanteita ja isoja päätöksiä tehtävänä. Minun pitäisi olla siellä, täällä ja tuolla. Pitäisi priorisoida töitään ja aina on huono omatunto, kun jotain jää tekemättä.

Mutta siitä olen iloinen, että olen mennyt joka aamu pyörällä töihin. Tänäänkin, kun lämpötila oli +3°C... Ja itse asiassa ei ollut ollenkaan kylmä, kun vaatetta oli tarpeeksi ja innoistuin yrittämään uutta nopeusennätystä työpaikalle. 22 min. Tuo aika on kyllä naurettavan vähän, miksi sitten autolla meneminen tuntuu aina houkuttelevalta? Kait sitä voi 22 minuuttia olla ulkoilmassa, vähän kylmemmässäkin. Liukkailla ja sateella se tietenkin on hankalaa. Niin, ja tänään liikennevalot toimivat kannaltani tosi heikosti... Aina joutui odottamaan.

Vatsa toimii, syömiset ruodussa, huomenna vaa´alle. No, joka päivä olen jäätelön syönyt. Mutta vain yhden. Pirkka ja Magnum jäätelöissä on semmoisia minijuttuja...

Jotain sinistä kukkaa mökiltä...

Syksy

Kait se on sitten syksy tulossa. Eilen oli vielä ihanan lämmin kesäpäivä, mutta tänään ilmanala oli tyystin toisenlainen. Jaa, mistäkö myös tietää, että syksy tulee? No ainakin siitä, että erilaiset ruokaohjelmat palaavat televisioon. Junior MasterChef, Neljän tähden illallinen, Arvostele mun illallinen... Onhan niitä ruokaohjelmia ollut varmaan kesälläkin, mutta yhden TV:n taloudessa kesä meni lähinnä urheiluohjelmien parissa. Minä en urheilua seuraa, Aviokki katsoo sitäkin innokkaammin. Oli kuulemma oikein hyvä tv-urheilukesä. Jalkapallon EM-kisat, yleisurheilun EM-kisat, Olympialaiset... Niin, ja Ranskan ympäriajo. Sitä seuraan jonkin verran, lähinnä maisemien ja leppoisten juontajien vuoksi.

Tänään aion katsoa tuon Junior MasterChefin. Ihan mielenkiinnon vuoksi. Onhan ohjelma mielestäni vähän kaksipiippuinen. Pistää nyt lapset kilpailemaan tosimielellä. Millä tavalla tuomarit arvioivat lasten tuotoksia, millaista palautetta he antavat ja miten häviäjille kerrotaan heidän kohtalostaan? On vähän eri katsoa esimerkiksi suurinta pudottajaa, jossa aikuiset itkevät ja itku on usein vain tehokeino, kun se lapsen itku tulee varmaan ihan eri pohjalta.

Viikonloppu meni ruokailujen suhteen erinomaisesti. Aamulla vaan ei voi käydä vaa´alla, koska en käynyt mökillä... tiedätte kyllä missä...:)

Valtavan suuri lumpeenlehti. Harmi, kun ei ole mitään mittakaavaksi. A4 ei olisi peittänyt tätä kokonaan.

Mustikkaan!

Kun olin nuorempi, kuuntelin huvittuneena työpaikan naisten keskusteluja marjojen poiminnasta, säilömisestä ja pakastamisesta. Mietin, että minä en ole koskaan noin vanha. Mutta niin ne vuodet muuttavat asennetta. Ei voi sanoa, että olisin vieläkään mikään himohamstraaja, mutta kyllä nyt esimerkiksi mustikoita pitää saada jonkin verran pakastimeen. Ja onhan mustikka luokiteltu superfoodiksi sekä erinomaiseksi ravintoaineeksi laihduttajalle. Tosin itse en pysty asentohuimauksen takia paljoakaan mustikoita poimimaan, mutta onneksi Aviokki hoitaa homman. Minä sitten perkaan ne. Ja sehän on kyllä vihoviimeistä hommaa, koska mustikat rikkoutuvat herkästi ja tahmaannuttavat sormet. Puolukoita on paljon helpompi poimia, koska niitä esiintyy yleensä suurissa mättäissä ja perkaamisessa auttaa mm. tuuli. 

Ihanat, lämpimät kelit jatkuvat. On melkeimpä nautinnollista polkea aamuin työpaikalle. Kotimatka nyt menee aina, oli ilma mikä tahansa. Aamulla on joskus vaan niin paljon helpompaa hypätä bussiin tai ottaa auto alleen.

Päivän ruokailut:
- aamupala: sama mitä eilen, mustikka jugurtti ym. sekoitus
- lounas: mandariini
- päivällinen: katkarapu caesar -salaatti, coleslawia, 12  falafel -pyörykkää (ne oli pieniä, halkaisija noin 1 1/2 cm), pala brie-juustoa ja taas... minttujäätelöä....

Mutta poljin todellakin töihin, yhteensä 50 min ja lenkitin PoikaKoiraa 1h 15 min. Ja tuli hiki.

Nyt tarkenee

Siis kesän lämpimin viikko meneillään ja töissä pitää olla. Työhuoneessani on isot eteläikkunat. On hankala päättää pitääkö sälekaihtimet kiinni ja nököttää hämärässä keinovalon turvin vai päästääkö auringonvalon sisään, jolloin huone muuttuu lähinnä huonosti lämmitetyn saunan kaltaiseksi. Ja loppukesällä ampiaset haketuvat lämpimän punatiilen pintaan, jolloin niitä lentää vähintään yksi per päivä sisätiloihin (siis jos ikkuna on auki). 

Tänään ei ihmeempiä. Paitsi kävin lenkillä puistossa PoikaKoiran kanssa. Siellä oli oikein mukava piknik-tunnelma. Oli huilu-viulisti -ryhmä, joku rummutti taitavasti bongorumpuja, monet söivät piknik eväitään. Näkee, että opiskelijat ovat saapuneet kaupunkiin. Olisipa itsekin voinut jäädä pussikaljalle puistoon... :):)

Päivän syömiset:
- Aamupala: Se sama jugurttipirtelö (Tehosekoitetaan 2 dl jugurttia, 3 ruokalusikkaa mustikoita, 6 mansikkaa, 1/4 banaania ja loraus gefilusmehua. Gefilusmehu tekee annoksesta helpommin juotavan).
- Lounas: Lohisalaatti (savustettua lohta, salaattia, tomattia, kurkkua, fetaa, oliiveja ja loraus salaatinkastiketta). En ottanut työpaikalla omenapiirakkaa enkä kokousvoileipää.
- Päivällinen: Samaa lohisalaattia, coleslawia ja 10 surkean pientä falafel-pyörykkää. Ja nyt tulee paha: jälkiruoaksi Carte D´orin minttujäätelöä...

Kännykkäkuva samaiselta arboretumilta. 

Kerran näinkin päin!

Puhelimeeni soitti tänään tuntematon numero. Vastaan niihin kuitenkin aina, koska eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka jollekin läheiselle on sattunut jotain ja sairaalasta soitetaan. Tänään tuon tuntemettoman numeron takana oli kuitenkin tavallinen tapaus, lehtimyyjä. Hän aloitti juttunsa tavallisin tekstein "Täällä se ja se ö-lehdistä hyvää päivää. Enhän vain soittanut hankalaan aikaan? Meillä olisi tänään erittäin edullinen jatkotilaus xx-lehdestä, päälle todella laadukkaita lukijalahjoja." Kaikki tämä tuli niin nopeaan tahtiin, että en saanut sanaa väliin. Mutta kuten olen sanonut, tiedän, että monet näistä myyjistä ovat opiskelijoita, jotka yrittävät tienata vähän rahaa. Tämänkertainen kuulosti kyllä ihan aikamiespörssimeklarilta. Yritin sanoa niin ystävällisesti kuin osasin "Minua ei nyt kertakaikkiaan kiinnosta...". - No ei sitten, sanoi myyjä ja katkaisi puhelun. Eli varmaan vietti myyntitykin uransa viime hetkiä. Tällaista vastausta en ole koskaan saanut. Niin, ja viimeviikolla minulle kaupattiin sanankiukaan kiviä puhelimessa...

Kävin aamulla vaa´alla. Jospa joskus olisi tännekin jotain ilmoitettavaa. Ruokailut olivat samat kuin eilen. Nyt on huomiseksi työpaikkalounaaksi jääkaapissa odottamassa lohisalaatti. Ja muistan, että haastetehtävä on vielä kesken. On vain niin vaikeaa keksiä kysymyksiä muille...

Suomen pohjoisimman arboretumin (puulajipuiston) ruusutarhan loistoa.

Tohinaa

Kylläpäs tämä päivä meni nopeaan erilaisten tohinoiden parissa. Ja olo on ihan kuitti. Nyt sitten alkaa ihan tosissaan tuo loppukilojen rutistus. Vähän erilaisella ruokavaliolla kuin kevään tosi koitoksissa. Elikkäs:

Aamulla jugurttipirtelö (vai onko tämä nyt smoothie?): 2 dl luonnonjugurttia, 1/4 osa banaania, kolme kukkuralusikkaa mustikoita ja vähän gefilusmehua joukkoon. Sitten vain tehosekoittimella kaikki sekaisin. Huomenna sama homma, mutta gefilusmehun tilalle muutama mansikka.
Lounaalla salaatti: oman maan salaatinlehtiä ja silopersiljaa, tomaattia, kurkkua, fetaa, oliiveja ja avokadoa. Huomenna sama.
Päivällinen: Coleslawia ja possuwokkia kasviksilla (ei riisiä). Huomenna sama...

Ja sitten vauhdilla polkien töihin ja kotiin. Kun ilmatkin on sitten nyt lämpimiä. Ja en ottanut töissä pullaa. Pidän edelleenkin herkutonta linjaa työpaikalla.

Hauska kuva siltä Helsingin reissulta. Väinämöinen ja pulu. Se on vissiin sen reviiri tuossa.

11 faktaa

Jatkan haastetehtävän kimpussa. Tässä tulevat 11 faktaa itsestäni. Ja tämä on vaikeaa...

- Inhoan kaikkea leikkimistä. Jos vaikka häissä tms. on jotain leikkejä, niin tunnen itseni vähintään vaivautuneeksi ja yritän luikkia pakoon tilanteesta. Tai sitten olen tekopirteä. Sama koskee myös kaikkia työyhteisöpäivien tekoteko leikkejä. Olen varmaan tylsä, mutta en osallistu niihin, jos vaan voin välttää tilanteen.
- En koskaan leikkinyt lastenikaan kanssa. Ihan itse hoitivat homman. Yhdessäolon korvasin lukemisella ja muulla puuhastelulla. Kun lapset kasvoivat, oli itsellekin oikein mukava odottaa yhdessäolon hetkeä ja jatkaa jonkin hyvän kirjan lukemista. 
- Vaatekaappini värit ovat nykyisin musta, valkoinen ja punaisen eri sävyjä. Farkut ovat tietenkin sinisiä. En ole koskaan ostanut beigejä tai ruskeita vaatteita.
- Lempikappaleeni voit kuunnella täältä Tämä liittyy myös siihen yhteen suosikkielokuvaani, Pulp Fictioniin.
- Haluan liikkua ja lenkkeillä yksin. Tai korkeintaan kaksin. Eilen joku liikuntaterapeutti televisiossa ehdotti työpaikkojen ryhmäliikuntavuoroja. Voi tsiis... Miksi työpaikastakin pitäisi tehdä joku japanilaistyyppinen "meidän perhe, ollaan aina yhdessä"-juttu?
- Varsinainen ystäväpiirini on aika suppea. Eräs tuttavani sieltä Helsingin työpäästä kertoo koko ajan, kuinka hänen ystävänsä tekivät/olivat/kertoivat sitä ja tätä. Mietin, onko hänellä todella noin paljon ystäviä, vai ovatko he vain tuttavia?
- Jos olisi varaa, muuttaisin jonnekin, missä on ainainen kesä. Australiaan, Karibialle...
- Olen intohimoinen pyykin pesijä. Myönnän, kone ei ole läheskään aina täynnä.
- Ikkunat ovat vieläkin tälle kesälle pesemättä. Näkeehän noista läpi.
- En ole koskaan tankannut autoa. Aina on joku löytynyt siihen hommaan. Kun isäni kuoli, äitini lähes ensimmäinen kysymys oli "Osaatko tankata auton?" No, meistä ei kumpikaan osannut... En muuten tiedä, onko äitini joutunut opettelemaan tuon taidon. Pitääpä kysyä.
- Melkein kaikkeen voisin rahani tuhlata, mutta ravintolaruokailun suhteen olen hirveän pihi. Johtuu varmaan siitä, että niin monesti rahoilleen saa ala-arvoista vastinetta. Eli siispä kokeilen ja kokkailen itse mielelläni uusia reseptejä. Joskus onnistuu, joskus ei.

Ja tämä postaus ei syntynytkään tuosta vain! Sitten vielä omat kysymykseni ja haastettavat myöhemmin.

Kasvatuslaatikosta parvekkeelta

Painajaisia

Työntäyteinen ja kiireinen Helsingin reissu on sitten ohi. Työtä, lounasbuffettia, juhlaillallista, yömyssyjä, kaupungilla kiertelyä, kaikki nämä veivät kyllä voimat melko tarkkaan. Ja nyt tuli sitten todistettua sekin, että nälkä ja väsymys eivät ole hyvä yhdistelmä, silloin kyllä kontrolli syömiseen voi pettää pahasti. Nimittäin söin eilen hotellilla normaalia suuremman aamupalan. Lounasaikaan ei ollut vielä nälkä, ja ennen kotiin lähtöä kiertelin vielä kiireisellä vimmalla kaupoissa (en ostanut mitään!). Kun sitten saavuin lentokentälle, huomasin olevani janoinen ja nälkäinen. Ostin ihanan ison täytetyn sämpylän ja Royalin SUKLAAPATUKAN! No, siitä on vielä jäljellä muutama palanen...

Kotiin päästyäni olin ihan yliväsynyt. Ja näin koko yön painajaisia. Minua mm. ammuttiin päähän. Tunsin unissani, kuinka luoti lävisti pääni ja kuinka lämmin veri valui selkääni myöten. Ja tunsin kuinka vajosin tajuttomuuteen... Sitten näin unessa nälkää näkeviä lapsia, joita pakkosyötettiin, lasten kasvot muuttuivat välillä epämuodostuneiksi... Ja oli vielä joku kolmaskin painajaispätkä, mutta onneksi en muista sitä. 

Mutta takaisin todellisuuteen. Eli aamulla paino oli sitten noussut kilon. Ja tänään on vielä meno tuttavien luokse. Mutta sitten alkaa onneksi ihan tavallinen arki. Herkuista kieltäytyminen ja tarkka ruokavalio. 59 kiloa, here I come! Ja jatkan haasteiden parissa ensi viikolla.

Kuten olette varmaan uutisista huomanneet, on Pohjois-Suomessa satanut runsaasti. En päässytkään PoikaKoiran kanssa tavallista reittiäni. Iso voima on tulvalla ja vedellä. Tuolla taustalla näkyy kaksi penkkiä, joiden jalusta on graniittia. Niin vain on toinen penkeistä keikahtanut tulvan voimasta. 

Haasteita, osa 2

Jatkan haasteiden parissa, tällä kertaa vastaan Laiskiaisen kysymyksiin.


1. Suosikki ruokasi?
Olen melkein kaikkiruokainen. Ainoat ruoat, joista en pidä ovat maksalaatikko ja simpukat. Mutta lempiruokia onkin sitten isompi määrä. Eli savustettu lohi uusien perunoiden kera, lasagne, sushi, pizza ja hernekeitto (ihan totta!).

2. Paras kaudenhoito vinkkisi?
Jossain bloggauksessani kerroin, että minä en paljoa kauneuttani hoitele. Vesipesu ja kosteusvoide riittää. Jos hajuvesi on kauneudenhoitoa, niin niitä kyllä menee. Nyt on ostoslistalla Issey Miayken uusin...

3. Suosikki lajisi/jumppasi?
En voi kamalasti jumpata. Minulla on diagnosoitu asentohuimaus. Tämä tarkoittaa sitä, että korvien tasapainoelimissä olevat pikku "kivet" liikkuvat huonosti ja äkilliset pään liikkeet saavat aikaan huimausta. Eli pitää tyytyä tasaisiin lajeihin kuten kävely ja pyöräily. Juoksemisen aloittaminen on suunnitelmissa...

4. Mitä ilman et tulisi toimeen?
Pesukone, jääkaappi ja keskuslämitys... No tottakai ihmissuhteet ovat tärkeitä.

5. Vinkkisi painonhallintaan?
Laske kalorit. Muuta tietä ei ole!

6. Suosikki vuodenaikasi ja miksi?
Kesä. Sen valo ja lämpö. Ei ole ihanampaa kuin olla valveilla ja katsoa kesäaamun sarastusta joskus klo 4 aikaan aamulla. Katsoin Lontoon olympialaisten avajaiset ja valvoin ihan tarkoituksella sitten tuohon neljään... Tosin olin aamulla aika rättipoikki. (Oli muuten mahtavat avajaiset. Itse pidän juuri tuollaisista huumorilla höystetyistä, ei niin tärkeilevistä tapahtumista. Sellaiset Kiinan viimekertaiset, millimetrin tarkkuudella suoritetut tuhannen ihmisen joukkokohtaukset, eivät ole minua varten)

7.  Aamun virkku vai torkku?
Aamun virkku.

8. Suurin saavutuksesi?
Millähän saralla tätä mitataan. Nyt voisin paljastaa sen, että jos teillä on kotona kouluikäisiä lapsia, niin minun nimeni komeilee yhden oppikirjasarjan kansissa. Myyntiluvuista päätellen aika monen perheen koululaisen repusta tuo opus löytyy... Minusta sen tekeminen on ollut aikuisikäni paras homma. Saada jakaa hienoa tietoa tuleville sukupolville.


9.  Parasta sinussa?
Yritän olla positiivinen ja olen luotettava.

10. Paheesi?
Ajan lujaa autolla. Minun ei juuri ohitella. Ei minulla silti ole kiire minnekään. Kun on hyvä auto, hyvä ilma ja hyvä maantie, on mukava ajella vähän reippaammin. En minä silti mikään hullu hurjastelija ole. En ota mitään turhia riskejä. Ja vain yhden huomautuksen olen saanut. Ajoin 50 alueella 54...

11. Paljonko käytät viikossa aikaa liikuntaan?
Jos liikunnaksi lasketaan koiran ulkoilutus, ja onhan se, niin varmaan 7 tuntia. Lisäksi työmatkapyörailyä 50 min/päivä. Eli tuleeko siitä yhteensä 11 tuntia?

Jatkuu muutaman päivän kuluttua!

Nyt on laihduttajan painajaisviikko. Tänään minulla oli äiti&tytär päivä (ts. tytär tarvitsi äitiä rahoittajaksi...). Kävimme myös yhdessä syömässä meksikolaisessa ruokapaikassa. Huominen ja ylihuominen menee Helsingissä työhommissa, se meinaa ravintolaruokailua. Perjantaina on kesän viimeiset grillibileet, toivottavasti. Yritän syödä kohtuudella. En syö ylimääräisiä välipaloja.

Haasteita

Sain haasteen blogituttaviltani J.B.:ltä ja Laiskiaiselta. Haasteet ovat tällä kertaa aika haastavia, joten vastaan niihin jatkokertomuksena. Aloitan kohdasta 2.

Rules of the Liebster Award

1. The person nominated must share 11 facts about themselves.

2. The person nominated must answer the questions the tagger ( the person who nominated them) set for them.

3. The person nominated must choose 11 people to tag (nominate) and create 11 questions for them to answer. Then they must go to their pages and let them know they were nominated! There are no tag backs!

Ensin J.B.:n kysymykset

1. Mikä herkku tai ruoka on suurin kompastuskivesi laihduttaessasi?
En voi sanoa, että mikään ruoka varsinaisesti olisi muodostunut kompastuskiveksi. Minulle ongelma on ollut ruoan määrä. Joskus tekee kuitenkin mieli pizzaa, tuoreita sämpylöitä ja suklaata. Pizzaa olen nyt kesällä syönytkin ja sitä tummaa suklaata pitkin kevättä palan päivässä. Kyllä laihdutettaessakin voi syödä hyvää ruokaa, määrä ratkaisee.

2. Mikä on suosikkielokuvasi ja miksi?
Voi, niitä on niin monta! Voin sanoa, että yleisesti Tarantinon elokuvat, suosikkina Pulp Fiction ja Reservoir Dogs. Pidän Tarantinon tyylistä ohjata ja näyttelijöiden vuorosanat pikku kikkailuneen ovat loistavia. Kubricin Full Metal Jacket on myös hyvä, samoin Altmanin 3 naista ja Stonen The Doors. No, kyllähän rauhallisemmasta päästä Piano, Englantilainen potilas ja Hiljaiset sillatkin ovat hyviä. Tv-sarjoista ehdoton suosikkini on Brideshead revisited (Mennyt maailma). Katson sen kerran kesässä läpi. Samoin katson kerran vuoteen The Doors elokuvan. Sen innoittamana päätin, että joskus käyn Jim Morrisonin haudalla. Ja sen olen myös tehnyt.

3. Millaisesta musiikista pidät? Onko sinulla joku ihan ehdoton suosikki? Lempilaulusi?
Pidän monenlaisesta musiikista, ennenkaikkea melodisesta. Led Zeppelinistä Queenin kautta Kirkaan. Nykylaulajat tuntuvat kaikki samanlaisilta.

4. Uskotko romanttiseen rakkauteen vai pidätkö ns. rakkautta vain luonnon keinona saada meidät lisääntymään?
Tottakai romantiikkaa tarvitaan!

5. Mikä on yleisin kehu, jonka saat?
Minuun voi luottaa. Teen sen minkä lupaan.

6. Pitäisikö kannabis laillistaa Suomessa?
No ei missään tapauksessa. Olen nähnyt niin paljon tuon aineen haittavaikutuksia. Olen käynyt muutaman kerran Amsterdamissa, mutta "maalaistyttönä" ei ole tullut kertaakaan edes mieeleni kokeilla ko. ainetta. 

7. Millainen on unelma-asuntosi?
Radiopsykologi Frasierilla on mukava kämppä!

8. Missä asiassa haluaisit olla parempi?
Jaa, näillä mennään mitä on annettu. Ehkä vähän hienotunteisempi. Sanon varmaan joskus toisille asioita vähän liian suoraan.

9. Jos sinun pitäisi vaihtaa ulkonäköä jonkun kanssa, kenet valitsisit ja miksi?
En halua vaihtaa ulkonäköäni kenenkään kanssa. Eihän minua sitten kukaan tuntisi :)

10. Mistä olet epävarmin ulkonäössäsi? Mistä pidät?
Bikinirannalle en ehkä enää lähtisi. Sen verran on itsekritiikkiä.

11. Kun avaat ulko-ovesi, mitä näet?
Ulospäin menessä vehreän pihamaan ja kauempana suojelukohteita, ihania kunnostettuja vanhoja rakennuksia. Sisäänpäin tullessa näen kotini, josta pidän.

Jatkuu huomenna!

Sadetta, sadetta

Viikonloppuna satoi 48 tuntia yhteen menoon. Masentavaa. Olin sopinut, että menen kotiini pesemään niitä viime viikonlopun onnettomuudessa sotkeentuneita mattoja. Äitini yritti sanoa, että ei sinun tuohon kaatosateeseen tarvitse mennä, mutta ajattelin, että koska olen sinne sitä varten mennyt, niin matot pestään. Nyt ne ovat sitten painepesurilla ja sadevedellä huuhdeltuja. Veri on hankala pestävä... Kerroin äidille myös niistä kotihoidon mahdollisuuksista. Tarpeen tullen kotisairaanhoitaja voi käydä asiakkaan luona 4 kertaa vuorokaudessa joka ikinen päivä. "Höpö höpö" sanoi äitini, "kerran kuussa riittää". Että on äiti kuntoutunut! Niin, eihän se kotisairaanhoito sitä estä, että joskus voi kaatua kylppärissä ja iskeä päänsä lavuaarin reunaan (ja sitten raahautua eteiseen, jossa menettää tajuntansa jos kuinka pitkäksi aikaa ja menettää verta kamalasti...).


Huomenna on jälleen virallinen punnituspäivä. Kuukauden ensimmäinen maanantai. Pudotusta ei varmaankaan ole, mutta ei nousuakaan.

Joskus pistin kuvan tästä mökin kasvatuslaatikosta, jolloin salaatinlehdet olivat vain pieniä vihreitä täpliä. Nyt salaatti on kasvanut kovasti. Sen takaa yrittää kehäkukkarivistö työntää kukkiaan. Tilli on hävinnyt taistelun krassin suurien lehtien alle. Osaapahan ensi vuonna tehdä tämänkin paremmin.

Vähän eteenpäin

Aamulla sain sitten aikaiseksi soittaa äitini kotikunnan vanhustyöstä vastaavalle. Oli oikein hyvä puhelu ja tulin heti paremmalle mielelle. Sieltä sain konkreettisen puhelinnumeron ja nimen, jonka avulla aloitamme kartoittamaan äitini avun tarvetta. Kyllä apua näköjään saa, mutta sitä on osattava pyytää. Mutta tottahan on varmasti myös se, että jos joutuu johonkin laitokseen, niin siellä kyllä saa jäädä sängynpohjalle makaamaan. Resurssit ei yksinkertaisesti riitä.


Aamulla ilma oli syksyisen raikas. Nytkö se kesä sitten meni? Toivottavasti ei. Järkyttävää, jos joutuu töihin pyöräillessä käyttämään heti hanskoja... 


Huomasin tänään jomman kumman iltapäivälehden kannen otsikon "Kuinka pääset irti kesäkiloista?" ja sitten siinä perässä oli liuta julkkisten naamoja. Mutta eipä koske minua tuo juttu! Katsoin myös joku päivä pätkän Dr Phil -ohjelmasta. Siinä keskusteltiin laihduttamisesta. Vastakkain oli näitä jenkkilän laihduttajia, suurimman pudottajan treenaaja, Kelly Osbourne ym. Vastassa tietenkin pullukoita. Tulin kyllä pahalle päälle kuunnellessani näitä pullukoiden repliikkejä. "Ei minulle ole kukaan kertonut kaloreista". Siis haloo... "Ei minulla ole aikaa kuntoilla". En minäkään ole varsinaisesti kuntoillut, mutta silti laihtunut.  Siis tuli vain mieleen, että kyllähän syitä aina löytyy, miksi on lihava...

Hansaruusu. Saisipa mukaan myös tuoksun!

Sisustamista

Minä olen sitä ikäluokkaa, jonka nuoruuden ensimmäiseen omaan asuntoon kuuluivat Lundia-hyllyt. Niitä tuli ostettua tarpeen tullen pikkuhiljaa lisää. Matalampaa, korkeampaa, ovia, laatikoita, päätyjä. Ja ajattelin, että sitten kun lapseni lähtevät opiskelemaan, saavat he kodin perintönä siitä itselleen vähän aloitusmateriaalia kodin sisustamiseen. 


Mutta pah! Tyttäreni sanoi, että on aina inhonnut noita hyllyjä. Poikani sentään otti muutaman osasen. Yhden matalamman hyllysarjan sain onneksi myytyä. Nyt sitten meille palautui tuo poikani hylly. Kyllä sitä tarvittiinkin. Kirjoja on kaksin kerroin nykyisessä hyllyssämme. Joten hajoitin osan hyllykköä, lisäsin väliin tikkaita ja hyllyjä, järjestelin kaikki kirjat tekijän mukaan aakkosjärjestykseen. Sitten huomasin, että hyllykön päähän mahtuisi vielä 60 cm leveä osa. Mutta... Se oli millimetristä kiinni, että tuon levyiset hyllyt mahtuivat siihen. Ja toisessa päässä oli ainakin kaksi millimetriä tilaa. Yritimme yhdessä Aviokin kanssa työntää kolme ja puolimetristä hyllykköä oikealle. Eihän se inahtanutkaan. Ei auttanut muuta kuin purkaa jälleen kaikki kirjat pois ja sitten saimme liikautettua hyllykköä tuon tarvittavan millimetrin. No, tulipahan pyyhittyä ainakin pölyt huolella pois myös niiden kirjojen takaa, jotka olisivat voineet olla paikoillaan lisäysoperaation ajan.


Ja kyllähän tuo Lundia-hyllykkö on ihan sopiva, jos on paljon kirjoja. Ei siinä ainakaan hyllyt taivu kirjojen painosta, niin kuin erään ruotsalaisen huonekalufirman versiossa...


Minulle kirja on arvokas omaisuus, aivan kuten cd-levyt tai dvd-elokuvat. On kiva tietää, että siellä se on, vaikka ei sitä aina luekaan. Samoin kuin musiikissa, voin ottaa jonkun cd:n silloin tällöin tai katsoa elokuvan. Ja tiedän, että se on saatavilla, kun haluan nauttia siitä.


Päivän syömiset
- aamupala: kaksi mukia mustaa kahvia, kaksi vanhaa piparia, yksi mini Pirkka-jäätelöpuikko
- myöhinen lounas: 5 pientä uutta perunaa, vesisipulivoi kastiketta, 3 palaa silliä, coleslavia, kaksi lasia piimää ja kaksi rypsiporsas chilipekoni pötkylää
- illalla: saunakalja tai kaksi...


Elikkäs aika paljon on tänään mennyt ravintoa, mutta rehkittykin on!