Milloinhan elämässä tulee sellainen vaihe, että voin olla vailla huolia ja ajatella vain itseäni? Nuoruus oli näin jälkikäteen ajateltuna huoletonta aikaa. Sitten piti alkaa huolehtimaan lapsista. Ja kun sain lapset jotenkuten omilleen, niin eräänä kauniina päivänä huomasin vanhempieni tulleen vanhoiksi. Minä olen ainoa lapsi. Olen sanonut kaikille tuttavilleni, että tehkää ainakin kaksi lasta. Sillä mikään ei ole kamalampaa kuin huolehtia yksin omista vanhemmistaan, mielessä on päivittäin, että mitenkähän siellä kotona jaksetaan.
Kävin tänään äitini luona. Hän asuu pitkästi yli sadan kilometrin päässä, joten joka viikko ei jaksa sinne asti lähteä ajamaan. Isäni on kuollut muutama vuosi sitten. Niin, tuo entinen urheilullinen liikkuja ja uimari on muuttunut hitaasti liikkuvaksi, hauraaksi ihmiseksi. Kotoa hän ei suostu muuttamaan mihinkään. Enkä minä sitä vaadikkaan. Pyörtyilyä, kaatumisia... isoja mustelmia. Olen saanut järjestettyä kotisairaanhoitajan vain puhelinsoiton päähän, mutta "en minä sinne soita..., ei ne mitään voi tehdä...". Siivooja on kallis (25 €/kerta, joo... kelpaisi kyllä minullekin) "ja ne tekee huonoa jälkeä". Ruoka ei maistu...
Äidin puolen suvun naiset ovat eläneet aina pitkään. Äitini sisko kuoli vähän aikaa sitten 98-vuotiaana. Siis pitääkö minun kantaa huolta äitini jaksamisesta vielä liki 20 vuotta? Silloin eläkeläinen huolehtii eläkeläisestä.
Siitä olen iloinen, että vaikka apua ei suostutakaan ottamaan vastaan, äitini on säilyttänyt pääosin positiivisen asenteen elämään. Kun sanoin, että lähden viikolla Lappiin hiihtelemään, hän vastasi: "hienoa". (Kun taas Aviokin äiti on itse negatiivisuus "mitä sitä sinne asti, onhan noita latuja lähempänäkin"). Nuorempana äitini oli todellinen hulivili. Ei ehtinyt edes veljensä häihin, kun piti olla liftaamassa Lapissa, siis 1950-luvulla... Kait siellä jokunen auto liikkui jo silloin :)
Jokaisella on omat murheensa.
Päivän syömiset
- aamupala: 2 siivua minihiilari leipää, levite, juusto, tomaatti, kurkkua
- äidillä: 2 mukia kahvia (Äiti muuten kannustaa minua laihduttamaan. Hän sanoo aina, että olen tullut isäni sukuun, kun olen niin lihavuuteen taipuvainen. Ehkä.)
- myöhäinen lounas: vihersalaattia, lisukefetaa, avokado, katkarapu hot aiolia, coleslawia, italialaista maalaisgoudaa (ei ole varmaan kenellekään epäselvää, mikä on lempijuustoani)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti