Kamalan kylymä talavi ilima

Pakkanen sen kun jatkuu, aamulla -30°C. Ja tällä hetkellä eniten elämääni vaikuttavasta asiasta eli vaa´asta loppuivat patterit. Ne oli sitten lähdettävä ostamaan. Lähimpänä oli kello- ja koruliike, ihan nimekäs sellainen. Hoksasin, että sieltähän saa myös nappiparistoja ja vanhat paristot voi jättää sinne ongelmajätteeseen. Joten marssin sisään. Tiskin takana oli kaksi pukumiestä, tuli ihan autoliike mieleen. Ei hymyä, ei tervehtimistä, naama norsun vitulla. Jotenkin sain sanottua, että tarvitsisin kaksi nappiparistoa. 8 euroa ja kiitos ja näkemiin. Muttakun minä olisin halunnut vielä muutakin! Nimittäin korvakorut. 


Ihmiset kirjoittelevat tällä palsatalla, että he asettavat itselleen välitavoitteita ja palkitsevat sitten itsensä, kuka mitenkin. Minulla on oikeastaan vain yhdet korvakorut ja nyt päätin kartuttaa kokoelmaani toisilla. Olkoot se minun palkintoni.

Ihastuin näihin Kalevela Korun Sydämen ilo korvakoruihin. Mutta kun kohtelu kaupassa oli niin tylyä, köyhät kyykkyyn -meininkiä, enpä sitten saanut suutani auki. Olisiko pitänyt aloittaa korvakorujen ostamisella ja siirtyä vasta sitten nappiparistoihin? No, rahat säästyivät ja en kyllä mene enää ikinä tuohon liikkkeeseen. Siis jos edes minä, aikunen nainen, en saanut suutani auki, niin silloin on tosi kyseessä. Pelottava liike.