Leipominen

On kiva, kun ei tarvitse opettaa kaikkea lapsilleen, vaan nämä oppivat ihan itsekin joitakin asioita, mm. leipomisen. Vaikka olinkin ylipainoinen, ei minun painoni johtunut ainakaan itse leivottujen kakkujen ja pullien mässäämisestä. (Niitähän saa ihan hyviä kaupastakin!) Minä en ole koskaan ollut kova leipomaan. Peruspullaa olen leiponut ehkä kaksi kertaa elämäni aikana. Jonkun verran olen tehnyt erilaisia piirakoita, lähinnä suolaisia sellasia. Muistan, kun olin lapseni luokan äitien (ja isien) kanssa leivontatalkoissa jotain rahankeruujuttua varten. Yritin vaivata pullataikinaa, niin siellä semmoinen alakoululainen tokaisi "eihän tuosta tule mitään" Niinpä. Ja yleiskonetta ei ole tullut kotiin hankkittua, niissähän olisi se vaivaustoiminto...

Vaikka kotoa ei ole tullut esimerkkiä, on tyttärestäni tullut erinomainen leipoja. Nytkin synttäreillä oli ihan pakko ottaa vähän appelsiinijuustokakkua. Ja se oli hyvää. Minä olen aina esimerkiksi ohittanut reseptit, jos niissä esiintyy sana liivate. Jotenkin sen käyttö ei onnistu minulta. Esimerkiksi kiilteistä tulee joko liian paksuja tai ne ei hyydy ollenkan. Tyttären kakun kiille oli täydellinen.

Aamupaino oli ilahduttava, 62,1 kg. Jotenkin se antaa taas uskoa tähän hommaan. Tänään on kyllä tullut sitten syötyä pikkuisen enemmän, mutta olkoot se taas tasapainottelun opettelua.

Päivän ruokailut:

- aamupala: Karppinen sämpylä, Koskenlaskija voimakas juustoa, kananmuna, kurkkua ja kaksi (siis hei, mitä tuli tehtyä!) palaa tummaa suklaata

- synttäreillä: pieni pala appelsiinijuustokakkua ja kaksi chilipähkinää

- myöhäinen lounas: coleslawia ja Stokkan ravunpyrstösalaattia, katkarapu Hot aiolia, 4 oliivia, hollantilaista edamjuustoa

- illalla: punaviiniä