Naapuri

Törmäsin eilen illalla naapuriini, kun olin lenkittämässä PoikaKoiraa. Vaikka olemme olleet naapureita jo vuosia, en ole koskaan jutellut hänen kanssaan. Olemme tervehtineet toisiamme kohteliaasti ja koirat ovat vain hätäisesti nuuhkaisseet toisiaan. Nyt hän tuli minua kohti. Yksin. Arvasin heti, mitä oli tapahtunut. Nyyhkyttäen hän kertoi, että heidän rakas koiransa oli jouduttu pistämään ikiuneen viime viikolla. Halasin häntä ja itkimme yhdessä. Hän halusi välttämättä pitää PoikaKoiraamme sylissään. Ja tuossa seisoessamme hän kertoi pitkät pätkät elämästään ja nimenomaan koiranomistajan elämästä. Ja kuinka he olivat koko perhe, hän ja lähes aikuiset lapset, käyneet vielä kerran kiertämässä tuon tutun ulkoilureitin tyhjän pannan ja taluttimen kanssa.


Moni on sanonut, kun on joutunut luopumaan lemmikistään, että ei enää koskaan ota uutta lemmikkiä, koska siitä luopuminen on niin raskasta. Mutta elämässä pitää olla myös raskaita hetkiä, silloin osaa arvostaa vielä enemmän niitä iloisia hetkiä. Ja myös lapset oppivat käsittelemään erilaisia tunteita. Muuta eihän kukaan kiinny sinuun niin kuin sinun lemmikkisi. Siltä saa aina pyyteetöntä rakkautta. Eräs työtoverini sanoi käyvänsä useammin hevosensa haudalla kuin isänsä...


Ulkona on melkein -20°C pakkasta. En tarkene lähteä lenkille...


Päivän syöminet
- aamupala: turkkilaista jugurttia, mustikoita ja Valion mustaherukkamehukeittoa
- myöhäinen lounas: marinoituja parsa- ja kukkakaalin nuppuja, kahdenlaista salaattia ja pari siivua possupoloista.

Viimeistelyä vaille valmis PoikaKoiran takki. Ohje Novitan sivuilta. Menin kyllä jo alkukierroksilla ohjeista sekaisin ja sovelsin niitä käyttämällä omaa harkintaa.