Olin eilen ystäväni syntymäpäivillä. Todellisen kiireisen Uranaisen synttäreillä. Odotin ja pelkäsinkin etukäteen noita juhlia. Odotin ystävien tapaamista ja pelkäsin tarjoilua. No, kahden ystävän kanssa sentään vaihdoin muutaman sanan.
Juhlat olivat isossa ravintolasalissa, vieraita varmaan noin 80. Olimme Aviokin kanssa ensimmäisten joukossa, minähän tarkkana ihmisenä en ainakaan myöhästy mistään. Onneksi samaan pöytään tulivat myös ystävämme "Maija" ja "Matti". Siinä sitä sitten istuttiin vesilasi nenän edessä lähes puolitoista tuntia, kun muut vieraat tulivat sisään. Jokainen vieras kuvattiin, jotkut esittivät onnittelulauluja tai juuttuivat muuten vain suustaan kiinni.
Tarjoilu oli kyllä surkeaa... (anteeksi ystäväiseni, tuskin sinä luet näitä blogeja...). Patonki ja levitettä (en ottanut), salaatinlehtiä, tomaattia ja kurkkua (otin), edamjuustoa ja ohuenohutta savukinkkua (otin juhlan kunniaksi siivun kumpaakin) ja lämpimänä ruokana kinkkukiusausta (siis voi ei..., en ottanut). Olimme ystäväni Maijan kanssa, jota on catering-yrittäjä, aivan huuli pyöreänä. Rahasta tarjoilun järjestäminen ei ainakaan olisi ollut kiinni. Olen itse järjestänyt muutaman kerran kotona noin 60 hengen tarjoilut. Se ei vaadi isoa ponnistelua, vähän vain suunnittelua ja aikatauluttamista. Omasta mielestäni ihan hyvät tarjoilut, sen seitsemää sorttia.
Lähdimme sitten Maijan kanssa ravintolan toiseen baariin (siis hei hei tipaton...). Palattuamme sieltä (aikataulun mukaan juhlien olisi pitänyt loppua jo 1 1/2 sitten), joku kummin kaiman serkku esitteli vielä synttärisankarin lapsuuskuvia projektorin välityksellä. Lähdettiin kotiin...
Mitä tästä opimme? Jos aikoo järjestää juhlat ja itsellä ei ole aikaa paneutua niihin, kannattaa käyttää ammattilaisen apua tarjoilun suunnittelemisessa ja ohjelman organisoimisessa. En haluaisi olla näin negatiivinen, mutta jäi vain harmittamaan. Muita tuttavia ei ehtinyt porisuttamaan, kun istuttiin koko ajan pöydissä, neljä ja puoli tuntia. Tai minähän lähdin Maijan kanssa baariin :) Maija oli varmaan vähän loukkaantunutkin. Hän ja Uranainen ovat tosi läheisiä ystäviä, miksi hänen apua ammattilaisena ei oltu kysytty? No, ehkä Uranainen ei halunnut vaivata ystäväänsä.
No, ne olivat semmoiset juhlat. Mitäpä noita enää muistelemaan. Kiva, että oli edes jotakin. Mutta tänään luin paikallisesta lehdestä, että kaupungin vaalitori on täydessä vauhdissa ja Paavo ja Vuokko mukeja pitäisi olla jälleen saatavilla. Voin sanoa, että en äänestä Paavo Väyrystä, mutta tuo muki on saatava. Se on niin hyvä oivallus. Tiedä vaikka tulisi keräilyharvinaisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti