Kaappaus

Tänään tuli luottokunnalta kirje. Visakorttini tiedot on kaapattu jonnekin ulkomaille. Korttia ei tosin ole käytetty. Virkailija kysyi kohteliaasti, miten pärjään, jos he pistävät kortin katkolle heti. Ei kait siinä muu auttanut kuin sanoa, että pistäkää poikki ja pian. Mietin mielessäni, että käteistä on 20 euroa ja latasin juuri bussikortin. Niillähän mennään pitkälle... No, on minulla Mastercard Stocmannin kautta. Mutta en itse pidä siitä, että luottoa on joka puolelle. Nyt on vissiin pakkorako, kun ei voi siis nostaa edes käteistä. En ymmärrä, missä ja miten tuo kaappaus on ollut mahdollista. Ulkomailla käytiin viimeksi viime kesänä. Sielläkin nostin aina rahaa automaatista, kortilla ei ruokapaikoissa makseltu. Ja jos nostan pankkiautomaatista rahaa, pidän aina kättä suojana, kun näpyttelen tunnusluvun. Se on varmaan tässäkin tapauksessa ollut onni, pelkällä kortin numerolla rosvot ei vissiin tee mitään. Viikon päästä saan uuden kortin ja tunnusluvun. Huoh, vanha tunnusluku onkin painunut syvälle aivojen muistipaikkaan. Uusi muistaminen taas edessä.


Kyllä on kylmä ja tuntuu, että töissä on sisälläkin kylmä. Mutta eikös se laihduta, kun palelee.


Päivän syömiset
- aamupala: loput vähärasvaisesta turkkilaisesta jugurtista (onneksi loppui, kaameaa litkua), mustikoita ja Valion mustaherukkakeittoa

- myöhäinen lounas: raastesalaattia, kreikkalaista salaattia, Finlandia-juustoa, oliiveja ja 1/2 purkkia chilitonnikalaa (oli muuten vähän liian chilipitoista noin "raakana" syötynä, piti niistää nenäkin pariin otteseen)