Turhautumista

Käänsin aamulla kalenterin lehden kohti tulevaa viikkoa ja sen ohjelmaa. Huomasin, että olin merkinnyt kalenterin alareunaan merkinnän 62. Se tarkoittaa sitä, että olen ollut laihdutuskuurilla 19 viikkoa ja tuolloin syyskuun alussa ajattelin, että tavoite olisi nyt saavutettu. Mutta ei. Aamupaino 67,3, siis yli 5 kiloa tavoitteesta. Olen kyllä jo ennen joulua siirtänyt tuon maagisen lukeman helmikuun alkuun. 


Tämä jatkuva kuurilla oleminen on kyllä rassaavaa. Kun näitä blogeja lukee, ymmärrän, että joku saattaa tuhahtaa tälle minun turhautumiselle. Jollakin toisella on kiloja pudotettavana rutkasti enemmän. Mutta jokaisen on itse kuurinsa läpikäytävä. Tsemppiä teille kaikille! En ole sortunut kertaakaan pois dietin ankarasta ruokavaliosta. Tai no, jouluna. Silloin söin joulunpyhinä vähän tukevammin. Perunaa en ottanut lainkaan, maistoin anopin tekemää joululimppua ja söin yhdeksän suklaakonvehtia. Onneksi minulla ei ole mitään himoa mihinkään ruokaan, ei makeaan eikä suolaiseen pikkupurtavaan. Nälkä on joskus.


Tuleva viikko on buukattu täyteen kaikenkaista ylimääräistä. Kokous, kokous, koulutus, palaveri. Pitää sitten istua kahvin voimalla ja jättää muut tarjoilut sivuun. Tuo koulutus on kyllä kaiken huippu. Olkoon sen nimi vaikka "pompom"-koulutus. Yritin kysyä yksikön vastaavalta, mitä tuo koulutus pitää sisällään. Hän ei osannut selittää. Muttakun "jonkun on meidänkin yksiköstä sinne mentävä". Samahan tuo on käydä istumassa. Tai sitten se on niitä koulutuksia, jossa joku konsultti antaa ryhmätyön aiheet, niitä sitten puretaan ja johdolle terveiset. Eikä niistä ideoista kukaan kuule enää koskaan... 

                                                    
                                               "Minä en luovu sinusta koskaan !"