lauantai 31. joulukuuta 2011

Uuttavuotta kaikille!

Tämä tulee olemaan erilainen uuden vuoden aattoilta kuin koskaan. Nimitäin melko sosiaalisena tyyppinä olen viettänyt lähes kaikki "pakkojuhlat" (uusi vuosi, juhannus...)  ystäväporukassa. Ja uusi vuosi on AINA otettu vastaan ystävien kanssa. Joko ystävien luona jossain tai minä olen ollut emäntänä. Ja noista juhlista ei ole ruokaa tai juomaa puuttunut! 


Ikäkö vai mikä, mutta nyt päätimme Aviokin kanssa olla ihan vain kahdestaan kotona. Ja onhan meillä seurana puolitoistavuotias PoikaKoira. Aviokin sisko kyllä kyseli juhlimaan ja kaupungin järjestämää ilotulitusta katselemaan. Mutta ei nappaa ollenkaan. Sitäpaitsi se ilotulitus näkyy ihan hyvin meidän parvekkeelta. Toisaalta pitää olla tuon PoikaKoiran kaverina ja katsoa, miten se suhtautuu paukutteluun. Viime vuonna olimme erämaamökillä, johon ei ilotulitteita raahattu. Edellinen koiramme ei pelännyt ilotulitusta ollenkaan. Häntä heiluen kulki kanssani ja hyppeli iloisena.


Aviokki totesi aamulla, että oli hyvä, kun nuorena tuli kapakat kierrettyä. Nyt ei tarvitse enää siellä käydä. Ja näinkin pienellä paikkakunnalla on vaarana, että törmää kapakassa lapsiinsa tai heidän kavereihinsa.... Voipi olla lapselle noloa, jos törmää äitiin...


Eli laihduskuuri jatkuu ilman mitään juhlaherkkuja. Tämän päivän eväät:
- aamupala: 1 dl turkkilaista "ämpärijugurttia", päällä 1/2 dl itsepoimittuja ja survottuja puolukoita
- lounaaksi teen kreikkalaisen salaatin, johon lisään savusiikaa, riittää huomiseksikin
- iltapala: skumppaa :) Tämän jälkeen alkaa tipaton tammikuu!


Aamupaino: 68,4 (- 400 g eilisestä). 200 g vielä, niin saan joulukilot karistettua.

perjantai 30. joulukuuta 2011

Aim sou häpi!

Oli ihan pakko kirjoittaa tänne vielä toisen kerran tänä päivänä! Olen nimittäin ollut tosi hyvällä päällä koko päivän. Ja se johtuu yksinkertaisesti vain siitä, että osasin luoda blogin ilman kenenkään apua ja osasin liittää sen blogilistalle. Nykyajan lapsille se ei liene mikään ongelma, ensimmäinen läppäri saadaan varmaan kummilahjaksi.


Yksi motoistani on, että "vain humanistit lukevat käyttöohjeet". Kokeilemalla oppii parhaiten. Ja tämä internet ja google on kyllä mainio apuri.


Vaikka käytänkin tietokonetta jatkuvasti, en ole mikään mestari sen kanssa. Joku tietomurto tuntuu ihan käsittämättömältä asialta. Miten joku on niin näppärä, että osaa tehdä sellaista...?


Aikanaan joskus kolmekymmentä (no, ei aivan...) vuotta sitten, kun aloitin opintojani edistyksellisessä Oulun yliopistossa, kuului lähes jokaisen tiedekunnan opintohjelmaan joku ohjelmoinnin tai vastaava peruskurssi. Minäkin sitten tenttiin, en tietenkään ollut käynyt yhdelläkään luennolla. Siihen tenttiin sai ottaa mukaan niin paljon käsikirjoja, kuin kahdella kädellä jaksoi kantaa. (Huom nuoremmat lukijat: kännykkää ei oltu vielä keksitty ja internetistä kukaan ei ollut kuullut mitään). En sitten osannut yhtään mitään. Tentistä lähtiessä otin kysymyspaperin mukaan (jota tuskin olisi saanut tehdä). Kotona silloinen aviomieheni teki vaaditut tehtävät ja opetti minua. Menin uusintatenttiin tuo tehtäväpaperi mukana. Ja kappas, tehtävät olivat samat kuin viime kerralla. Näin selvitin kurssin erinomaisin arvosanoin. Muutoin en opiskeluaikana tietokoneeseen koskenut. Gradukin kirjoitettiin kirjoituskoneella.


Kunnon laihdutusblogin tyyliin päivän syömiset
- aamupala: 1 1/2 dl turkkilaista jugurttia ja puoli purkkia hedelmä Pilttiä päälle
- myöhäinen lounas: vihersalaattia paljon, johon pilkoin joululta jääneen Gouda-juuston 
  kannikan ja pari ohutta palaa Brie-juustoa.
  1 1/2 dl kanawokkia
- "iltapalaksi" tulee olemaan 3 lasia kuivaa valkoviiniä


Syön lähes aina samanlaisen aamupalan. Piltillä tai itsepoimituilla mustikolla/mansikoilla. Lounaan syön aina klo 14 jälkeen, niin illalla ei ole karmea nälkä. Lounaan jälkeen en normaalisti syö mitään. Nyt viikonlopun kunniaksi "syön" valkoviiniä. Sitä kyllä menee joskus muinakin iltoina luvattoman paljon...


Aamupaino oli 68,8 kg.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Olen lueskellut pitkään näitä muiden ihmisten kokemuksia laihduttamisesta. Meitä on niin moneen junaan. Yksi iloitsee, kun paino on alle 130 kilon, toinen itkee, kun painoa on yli 50 kiloa. Ja suurin osa kirjoittajista on naisia. Mistä se siis kertoo? Nainen ei ole kait koskaan tyytyväinen ulkonäköönsä.

Itse aloitin tämänkertaisen laihdutuksen syksyllä, 16 viikkoa sitten. Yksi kaunis aamu uskaltauduin pölyttyneelle puntarille (jolla ei ole punnittu muuta kuin koiraa), ja voi herranjestas! Painoa oli kertynyt 82 kiloa! Se on tämmöiselle lyhyelle naiselle paljon. Kaupasta oli hankala löytää kivoja vaatteita, jopa XL koko kiristi useimmissa malleissa. Naama oli kuin turvonnut keilapallo ja läskit höllyivät.

En ole ensimmäistä kertaa asialla. Kaivelin kirjahyllyä, josta löytyi muinaisen Painonvartijoiden kansio. Vuonna 1994 laihdutin heidän opeillaan 16 kg. Siis 74 kilosta 58 kiloon.  Kului muutama vuosi. Avioeron myötä laihduin tuumakokoon 27, kiloista ei tietoa. Kului taas muutama vuosi. Vuonna 2001 lähti 18 kg. Siis 77 kilosta 59 kiloon. Ja nyt siis neljäs yritys, lähtöpainoa siis tuo 82 kiloa ja tavoitteena 62 kg, jolloin BMI olisi 22.

Mitä tästä huomataan? Paino on aina tullut takaisin ja korkojen kera. Kerran yksi tyyppi sanoi, että pysyvä painon hallinta on vaikeampaa kuin syövän hoito. Olen tismalleen samaa mieltä.

Nyt olen pudottanut painostani 14 kiloa, 6 pitäisi vielä pudottaa. Jaa, että millä opeilla? No karppaamalla ja kaloreita laskemalla. Olemalla nälkäinen. Kieltäytymällä herkuista. Liikunta menemällä johonkin "liikuntapaikkaan" ei ole mun juttuni. Työmatkapyöräilen ja koiran perässä kävelen.

Tervetuloa seuraamaan keveämpää loppuelämääni ja taistelemaan pysyvän painonhallinnan puolesta!