torstai 31. toukokuuta 2012

Sorruin taas...


... nimittäin orvokkiamppeliin. Vaikka ihan hyvin tiedän, että loppukesästä kukat roikkuvat ikävästi varsien päissä eikä se ole ollenkaan noin ryhdikäs. Ja aika usein siitä joutuu nyppimään jo kukkineita kukkavarsia pois. Mutta eipä tuo maksanut kuin kympin. Mökille vien.


Olen jälleen vajaan 600 g:n päässä tavoitteestani. Tämän päivän syömiset meni kyllä ihan penkin alle. Tai, ei nyt aivan. Töissä oli nimittäin vieraita ja minun piti lähteä pöytäseuraksi. Otin salattia, keitettyjä aurinkokasviksia, paistettua kalaa ja muusia. Tämä nyt on ihan ok, mutta kun siellä oli myös pitsanpaloja, niin hain yhden noin 10 cm x 10 cm palan jälkiruuaksi itselleni. Tulin kyllä täyteen. Inhottavan täyteen. Mutta mietin, että pitihän tämäkin kokemus taas tuntea, niin voi sitten taas olla vähän vähemmällä ruualla seuraavat päivät.

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Äimän käkenä

Olin vielä tänäänkin ihan äimän käkenä eilen saamastani ystävällisestä palvelusta siellä puutarhalla. Blogituttavani Norppa kehoitti minua laittamaan puutarhalle sähköpostia. Sen teinkin. Toivottavasti koko henkilökunta kuulee sen. Positiivista palautettahan on aina mukava saada!


Kevät on yleensä kaikenlaisten juhlien aikaa. Ja juhlissa on sitten sen seitsemää sorttia niin suolaista kuin makeaa. Ei hyvä kausi laihduttajalle ollenkaan. Eilen oli työpaikallani eräänlaisten sidosryhmien iltapalabuffett. Minun tehtäväni oli organisoida  koko buffetti. Joten huhkin koko illan keittöllä, kolme ihmistä apunani (piti tulla viisi). Ja en ottanut murustakaan noista ihanista piiraista, kakuista ja muista tarjottavista. Tänään oli sitten koko henkilökunnan kevätlounas. Menin mukaan, kun en nyt halua näyttäytyä ihan omituiseltakaan. Ihan oli kiva lounas ja kohtuudella söin. Salaatteja, broilerpuikkoja (En ole ennen tämmöisiin törmännytkään. Näyttivät ihan kalapuikoilta. Hyviä olivat, mutta en todellakaan aio ostaa niitä koskaan itse. Pitkälle jalostettua teollisuusruokaa. Broiler broilerina.). Kermaperunat ovat pitkään olleet pannassani, mutta söin nyt niitäkin. Ja sitten söin kahdeksan karamelliä ja puolikkaan mokkapalan... Onneksi tänä keväänä ei ole tiedossa yksiäkään valmistujaisjuhlia tai ylioppilasjuhlia. Joskus olen urakoinut viidetkin juhlat päivän aina läpi...


                                                              Surfiina

tiistai 29. toukokuuta 2012

Hyvää palvelua

Kylläpäs sain tänään puutarhaliikkeessa hyvää palvelua! Tulin oikein iloseksi ja mieli piristyi. Kun tulin sisään ja kysyin pelargonioiden sijaintia, sellainen vähän hevimpi, tatuoitu goottityttö sanoi ystävällisesti (en siis tarkoita sitä, että olen mielessäni kategorioinut gootit epäystävällisiksi) "tuolla päin, voin lähteä näyttämään". Siis ei vain pelkkä kädenhuiskaus ja muraisu "tuolla". Seuraavaksi löysin haluamani Surfiina-amppelin. Se oli vain niin korkealla, että en ylettynyt siihen. Piti pyytää apua miespuoliselta henkilöltä. Kun ojensi käteni ottaakseni amppelin vastaan, sanoi mies "minä voin kyllä kantaa tämän". Ja kassalla maksettuani ostokset kassahenkilö sanoi "tulen avuksi kantamaan ostokset autoon". Siis kyllä tässä puutarhamyymälässä on todellakin panostettu ystävälliseen palveluun. Tästä tulee minun kantapaikkani! Ja taimetkin olivat hyviä!


Nyt kehun vähän itseäni. Nimittäin minun suunnittelulla ja ohjeilla sai taloyhtiömme muutama vuosi sitten pihapalkinnon. Enkä todellakaan ole puutarha-alan ammattilainen, pelkkä harrastelija. Ostimme ensimmäiset taimet minun silloisesta kantapaikastani. Mutta tuon puutarhan pitäjät jäivät eläkkeelle ja myivät yrityksensä uusille yrittäjille. Kaksi kertaa siellä kävin. Ensimmäinen kerta oli kauhea, mutta päätin antaa vielä mahdollisuuden, mutta toinenkin kerta oli kauhea. Ei se riitä, että on intoa, yrittäminen on paljon muutakin. Puhuimme taloyhtiön puheenjohtajan kanssa, kuinka esimerkiksi hyvien taimien toimittaminen olisi tärkeää. Isossa talossa asuu paljon ihmisiä, joilla käy paljon vieraita. Todennäköisesti joku kysyy, mistä moiset kukat ovat peräisin. Silloin tuon puutarhan pitäjät olisivat saaneet ilmaista mainosta. Mutta surkeiden repukkataimien toimittaminen... Ja kun se toimittaminenkin oli niin vaikeaa, "ei ole aikaa". Joten, valitettavasti, emme mekään enää sinne mene.


Päivän syömiset
- aamupala: turkkilaista jugurttia, mansikoita, Valion boysenmarjakeittoa, pala tummaa suklaata
- myöhäinen lounas: juustosalaattia, raejuustosalaattia, salaatinkastike, pala tummaa suklaata


Tänään illalla on "edustustehtävä". Helppo olla syömättä mitään...


Pelargonioita parvekkeella. Ennen pidin pelargonioita vähän "mummu"-kukkina. Mutta ne ovet erittäin kiitollisia paahteisen parvekkeen kukkia. Tämäkin kukka kukkii pitkälle marraskuun puolelle. Ruukku on aika syvä, joten se varastoi multaansa paljon vettä. Ei tarvitse jatkuvaa kastelua.

maanantai 28. toukokuuta 2012

Auringon aikaansaama

Lauantaillinen maratonin seuraaminen ja eilinen ulkoaskartelu mökillä saivat aikaiseksi sen, että kasvoni ovat tänään todella helakan punaiset. Minussa on vähän auringonpalvojan vikaa ja pidän ruskettuneesta ihosta, mutta näköjään iän karttuessa myös ihon auriongonkestävyys muuttuu. Vai onkohan vika ohentuneessa otsonikerroksessa?


Huomenna pitäisi sitten käydä vaa´alla. Plussaa ei ainakaan pitäisi olla. Päivän syömiset:
- aamupala: turkkilaista jugurttia, mansikoita, Valion boysenmarjakeittoa ja pala tummaa suklaata
- lounas: raastesalaattia, annospusi (85g) sweet chili tonnikalaa, pala ahvenanmaalaista goudajuustoa
- päivällinen: Stocmannin katkarapu-greippi salattia. Oli aika erikoista: katkarapuja, greippiä, salaatinlehtiä, suolapähkinöitä, kuivattua sipulia ja kookoshiutaleita.




Viikko sitten istuttamani parvekepuutarha on jo näin vihreä. Oikean reunan krassit näyttävät itävän hitaammin, keskiosan sinikukkaseosta ole jo harvennellutkin. Myös mökin kasvatuslaatikot ovat naulaamista vaille valmiit. Koska ne ovat ihan ulkosalla, kylvän niihin siemenet vasta kesäkuun puolella.

lauantai 26. toukokuuta 2012

Maratonilla

... en suinkaan minä vaan kannustamassa tuttavaani. Aviokkini oli tuon maratonin huoltojoukoissa, joten minä päätin lähteä PoikaKoiran kansa joenvarteen kannustamaan tuttavaani. Tosin bongasin liki neljän tuhannen juoksijan joukosta viisi muutakin tuttavaa! Ilma oli aurinkoinen, mutta aika kylmä. Onneksi tuo tuttavani on sen luokan urheilija, että hän oli asettanut tavoiteajakseen kolmen tunnin alituksen. Kaikki jotka ymmärtävät maratonista mitään, tajuavat, että tuo on harrastepohjaiselle juoksijalle kova aika. Hyvävoimaiselta hän näytti ainakin 8 kilometriä ennen maalia.


Ja katsoessani ensimmäistä kertaa paikan päällä tuota juoksijoiden menoa, tajusin, mikä idea näissä massajuoksu tapahtumissa on. Se on se suoriutumisen ilo yhdessä. Kyllä siellä näki jos jonkinlaista tyyliä ja teputtelijaa. Jopa minä olisin voinut pärjätä ainakin viimeisten joukossa. Tuo lenkki kierrettiin kaksi kertaa ja viimeisten juoksijoiden tullessa kohdalleni, kärkijoukko  oli kohdallani jo toistamiseen ja ohitti nuo peränpitäjät. Todellisia maratoonareita ei joukossa tainnut olla kuin muutama kymmenen. Ne loput olivat sitten omaksi ilokseen joksevia.
                                                        Me kannustetaan!

perjantai 25. toukokuuta 2012

Baku

Olen käynyt Bakussa, Azerbaidzanin pääkaupungissa ja tuossa Euroviisujen pitopaikassa, joskus kauan sitten. Azerbaidzan kuului tuolloin vielä Neuvostoliittoon. Silloin turistit eivät olleet ihan jokapäiväinen näky siellä. Muistan elävästi, kuinka keskustelin uteliaiden nuorten poikien kanssa. Kysyin eräältä heistä hänen nimeään. En millään muista, mitä hän vastasi, mutta oman reaktioni muistan. Vastasin "Ai, luulin että kaikkien neuvostoliittolaisten nimet ovat jotain luokkaa Aleksei, Sergei tai Ivan. Joku vastasi "Ei, ne ovat venäläisiä nimiä, meillä on azerbaidzanilaiset nimet, me olemme azereita!" Ja vasta tuolloin minulle valkeni koko silloisen Neuvostoliiton olemus. Siis tuo äiti Venäjä oli valloittanut ympäriltään maita ja liittänyt ne osaksi itseään. Ja tajusin todellakin nimen NeuvostoLIITTO.


Muistan myös kun olimme kiertoajelulla. Opas tuhahti osoittaessaan oikealle "Tuolla ovat armenialaisten asuinalueet." Jaa, ajattelin minä. Enpä ollut kuullut azerien ja armenialaisten vihamielisyydestä, saati Vuoristo-Karabahista. Nytpä tiedän senkin.


Muistan kun olimme kaupassa. Joka ikisessä kaupassa oli tiski, jonka takana oli myyjä. Myyjä palveli kerrallaan yhtä asiakasta ja muut jonottivat. Kun vihdoin pääsi tiskille ja sai sopivan tavaran, myyjä kirjoitti sinulle kuitin, jonka kanssa jonotit kassalle. Sitten piti palata jonottamaan takaisin kyseiselle tiskille ja maksettua kuittia vastaan sait haluamasi tavaran. Ymmärsin nyt myöskin senkin, miksi kerrottiin, että venäläisten äitien aika menee kaupassa jonottamiseen.


Ja muistan myös kun olimme illallisilla. Ravintolassa oli neljän hengen pöydät, joissa kussakin oli valmiina kaksi pulloa viiniä. Minun ja ystävättereni pöytään sattuivat seurueemme kaksi raitista henkilöä. Melko nuorena ja kokemattomana kiskaisimme sitten ystäväni kanssa melko nopeaan tahtiin pullon viiniä kumpainenkin.  Ja muistan vieläkin, kuinka kova pissihätä minulla oli matkalla hotelliin... Se oli kamlaa...


Kerooin joskus aikaisemmassa postauksessani, että Euroviisut kuuluvat minun perinteeseni. Mutta nyt ei kyllä innosta yhtään. Ei oikeastaan ole innostanut viimeisiin vuosiin. Jotenkin en pidä tuosta itäeurooppalaisesta musiikkityylistä. Ja sekin ärsyttää, että naapurit äänestävät toisiaan.

torstai 24. toukokuuta 2012

Lenkillä

Kuten otsikkokin kertoo, kävin lenkillä PoikaKoiran kanssa. Siinä ei nyt sinänsä ole mitään ihmeellistä, mutta siinä on, että olin ensi kertaa tälle keväälle liikkeellä keveämmin varustein. Takkina tuo maaliskuussa mainostamani PeakPerformansen huppari ja mikä oleellisinta ilman   käsineitä ja kaulahuivia. Kaulahuivi on minulle kylmässä ja viileässä pakollinen varuste, muutoin olo tuntuu alastomalta. Näin kauan on pitänyt kylmiä ilmoja täällä Pohjolassa. Pitäisi käydä ostamassa oikeat lenkkikengät. Heitin puhkikuluneet lenkkarini roskiin joskus pari vuotta sitten. Olen pärjännyt ihan hyvin sisäänajetuilla maastokengillä. Muutoin niissä ei ole mitään vikaa, mutta ne ovat kuumat. Ja kesähelteellä jos kehtaa pistää shortsit jalkaan, on näky vähän, sanoisinko, "goottihevi".


Ja nyt vasta huomasin, että on kevät. Menin joen toista puolta ja palasin toista. Tuoksui vastaleikattu nurmikko ja vastatervatut veneet. Ihmisiä istui rannan kahvilan terassilla ja jäätelökioskit olivat auki. Onneksi ei ollut rahaa mukana.



Huono kuva, mutta neljä päivää sitten perustamani parvekepuutarha osoittaa jo kasvun merkkejä. Vaikka en istuttanutkaan kaikkia siemeniä, joudun näköjään harvennuspuuhiin. Siementen itävyysprosentti on aika hyvä.


Ja vaikka ei vielä olekaan kesäkuu, löysin tänään vähän tuntemattomamman suomalaisen kirjailijan ja aforismikokoelman kirjoittajan Kersti Bergrothin mietelmän: "Kesäkuu on vasta odotusta, heinäkuu on jo lopun alkua. Missä on tyyni, kestävä kesä? Ei muualla kuin ajatuksissamme talvella." Tämä on niin totta.

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Ikkunaprinsessa, osa 2

Jee, paino on nytkahtänyt hiukkasen alaspän! Saapas nähdä, mitä voin päivittää tuohon sivupalkkiin kesäkuun alussa.


Käväisin tänään keskellä päivää hoitelemassa vähän työjuttuja keskustassa. Kello oli 12,07 kun olin lähdössä takaisin töihin. Samalla mieleeni paukahti: minun pitäisi olla kokouksessa klo 12,15. Kerrankin liikennevalot toimivat sopivasti, ei ollut ketään köröttelijää edessä eikä muutenkaan liikaa liikennettä. En myöhästynyt tuosta kokouksesta kuin viisi minuuttia. Tarkalle luonteelleni sekin on paljon. Voisihan sitä ottaa vähän rennommin. Joillakin on säännölinen tapa myöhästyä kaikesta (mikä muuten ärsyttää minua kamalasti), eivätkä he näytä olevan moksiskaan asiasta.


Niin, keittössäni on iso ikkuna. Olen kateellinen sille hoikalle nuorelle tytölle, joka jaksaa lähteä joka päivä juoksulenkille. Ja sille nuorelle miehelle, joka lähtee joka päivä lenkille shortsit jalassa pikku pakkasessakin. Ja minua huvittaa vastapäiseen taloon muuttanut mummeli. Hänellä on "ihania" rimpsumekkoja ja "kivat" vihreät ruusupinnit hiuksissa :) Ja sitten se yksi jätkä kulkee aina takki auki ja jääkiekkojoukkueen huivi kaulassa. Jaahas, tuolla on taas Helmi-koira lenkillä.


Semmoista meillä.


Päivän syömiset:
- aamupala: turkkilaista jugurttia, Muksu suvihelmää (onneksi loppui), Valion mustaherukkamehukeittoa ja pala tummaa suklaata
- lounas: kasvissosekeitto lisättynä yhdellä tomaatilla
- päivällinen Coleslawia, Stocmannin katkarapusalaattia ja luomu chiligoudaa (aika erikosta)


                                                             Dead calm

tiistai 22. toukokuuta 2012

Ikkunaprinsessa

Ruokapöytäni sijaitsee ison ikkunan äärellä. Siitä on hyvä tarkkailla ympäröivän maailman menoa. Tänään töiden jälkeen valmistelin lounasta ja vilkaisin ulos. Nuori poika istui naapuritalon kiviaidalla tyttö edessään. Jaahas, nuorukainen menossa joihinkin urheilutreeneihin. Kun istahdin pöytään, huomasin, että hänellä oli kolme isoa kassia, josta yhdestä pilkisti sellainen kitaran pääty, jolla nuoret pelaavat (siis en tiedä/muista pelin nimeä, mutta siinä pitää "kitaralla" soittaa niitä kappaleita... Guitar Hero???). Samalla tyttö kääntyi niin, että näin hänen kasvonsa. Ne olivat itkuiset ja surulliset. Sitten pariskunta lähti erilleen. Tyttö huusi vielä jotain pojan perään. Poika käännähti kannoillaan ja käveli tytön perään, koko omaisuus survottuna ilmeisesti noihin kolmeen urheilukassiin.


Mietin vain, että ei ole helppoa kummallakaan. Erota. Jos jompikumpi on päätöksensä tehnyt, niin tuollainen takaisinpaluu ei ole kuin ikävän homman viivyttelyä. Ero sattuu varmasti kumpaankin. Mietin, mikä sai pojan palaaman tytön luokse? Ehkä koko peli ollutkaan vielä menetetty.


Toinen ikuinen katselun kohde on lähellä olevan risteyksen liikennekäyttäytyminen. Se on ihan tasa-arvoinen risteys, eli oikealta tulevaa väistetään, vaikka toinen teistä onkin kapeampi. Mietin, miten jotkut kuvittelavat oikealta tulevien olevan väistämisvelvollisia, ei ole heillä kolmiota. Jotku ajavat risteyksestä ihan suoraan, ei niska käänny yhtään oikealle. Odotan isoa pamahdusta, valitettavasti. Monta läheltä piti -tapausta on ollut. Ja jos nyt en aina ikkunassa olekaan, niin äänitorvet kyllä joskus soivat. Onneksi oikealta tulevat ovat oppineet olemaan varovaisia.


Että kyllä täällä kaikenlaista tapahtuu!


Päivän syömiset:
- aamupala: kaksi kuppia kahvia ja kaksi palaa tummaa suklaata
- brunssi: 2 1/2 dl Kokkikartanon tomaattivuohenjuustokeittoa lisättynä pilkotulla tomaatilla, kahdella oliivilla ja muutamalla mozzarellapallolla
- päivällinen: coleslawia, hedelmäistä juustosalaattia, annospussi (85g) chilitonnikalaa ja italialaista maalaisguodaa kohtuullinen pala

maanantai 21. toukokuuta 2012

Muistilappu

Kävin aamulla vaa´alla. Ihan samat lukemat mittarissa. Huoh! No, jospa se sitten joskus nytkähtäisi alaspäin. 


Lähdin aamulla stressi päällä töihin, niin monen moista oli muistettavaa. Tein sitten aamusella itselleni muistilistan, ja niin vain sain kuin sainkin siitä lähes kaikki hommat tehtyä. Tuo muistilappujen käyttäminen on tosi tehokasta. Istut kerran alas ja mietit tekemistä vaativat asiat. Ja sen jälkeen ei tarvitse rasittaa muistia muistelemalla. Ja jotenkin olokin tuntuu tehokkaammalta, kun näkee, mitä on jo tehnyt. 


Päivän ruokailut: sitä samaa
Päivän fiilis: keskinkertainen...
Tulvamerkki mökillä. Portailta otettu kuva. Kaukana ei vesi ollut tälläkään kertaa.

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Ahkerana

Viikonloppu hurahti sitten mökillä. Menomatka perille meni kahlaten, saappaanvarret riittivät juuri ja juuri. Mutta sitten alkoi rankkasade. Vesi nousi ja nousi. Onneksi lattian kastumisesta ei ollut enää vaaraa. Mutta paluumatka tehtiin veneellä ja vene jätettiin naapurin rantaan.


Paino? Ei harmata aavistusta. Olen kuitenkin syönyt kohtuudella. Aamulla punnitus. Piti käydä mökilläkin vessassa "isolla hädällä", ihan kolmea vuorokautta ei normaalilla vatsantoiminalla pysty panttaamaan. Vessan lattialla oli 10 cm vettä. Onneksi ei enää puolta metriä, niin kuin pari viikkoa sitten. Käsien pesu kävi näppärästi, vähän vain kurkotti eteenpäin.


Siiten kävin ostamassa tämän maaliskuussa haaveilemani jutun:
Kekkilän parvekeviljelysetin. Kaksi jääkiekkoerää meni kasatessa. Nyt vain kasvun ihmettä odottelemaan. Pistän sitten myöhemmin kukista kuvia. Ostin mm. semmoista kesäniitty-sekoitusta, saas nähdä, mitä tuolta alkaa nousemaan. Olisihan tuohon voinut ostaa valmiita taimiakin, mutta päätin nyt kokeilla siemenistä istuttamista.

torstai 17. toukokuuta 2012

Haaste

Sain blogituttavaltani J.B.:ltä haasteen, joten vastaanpa nyt siihen. Olen kyllä aika huono analysoimaan itseäni, mutta katsotaan, mitä tästä tulee.



1. Minkä kirjan jokaisen pitäisi olla lukenut elämänsä aikana ja miksi?
2. Oletko koskaan tehnyt mitään rikollista?
3. Pidätkö eläimistä ja jos, mistä eläimestä erityisesti?
4. Suosikkitv-sarjasi ja miksi?
5. Mikä on pahinta, mitä sinulle on tapahtunut?
6. 3 suosikkiblogiasi ja miksi juuri ne?
7. Mitä muuttaisit luonteessasi, jos voisit; mitä ulkonäössäsi?
8. Miten suhtaudut rahaan? Onko sinulle tärkeää olla rikas, oletko saita vai tuhlari, uskotko rahan tekevän onnelliseksi?
9. Mikä oli nuorena suurin unelmasi ja toteutuiko se?
10. Mikä on ollut paras hetki elämässäsi?
11. Minkä väriset silmät on kauneimmat? 



1. Minkä kirjan jokaisen pitäisi olla lukenut elämänsä aikana ja miksi?
No kyllä minusta lukemisen arvoinen kirja on se edellisessä postauksessani mainitsemani John Steinbeckin Ystävyyden talo. Se opettaa, että raha ja omistaminen eivät ole ainoita onnelliseksi tekeviä asioita.


2. Oletko koskaan tehnyt mitään rikollista?
Tähän voin vastata, että en ainakaan tietoisesti. Kahdet parkkisakot olen elämäni aikana saanut, nekin omaa huolimattomuutta. Ainoa "rikollinen" teko on, että ajelen mielelläni polkupyörällä ilman kypärää. Niin, ja tykkään ajaa autolla lujaa. Kerään koirankakat ja maksan televisioluvan.


3. Pidätkö eläimistä ja jos, mistä eläimestä erityisesti?
Minulla on aina ollut jokin kotieläin. Ensin meillä kotona oli kissoja. Itse en muista, mutta äiti kertoo, että eräs kissoista jäi auton alle ja kuoli. Minä olin löytänyt kuolleen kissan ojanpenkalta, joka oli tuolloin jäykistymistilassa. Olin pistänyt kissan poikittain pyöräntarakalle ja ajanut sen kotiin. Onneksi minulla ei ole mitään mielikuvaa asiasta.


Sitten meillä on aina ollut koira. Minä olen koiraihminen. Nytkin tuossa vipeltää mustavalkoinen PoikaKoira. Ei ole kamalampaa kuin omasta lemmikistä luopuminen.


4. Suosikkitv-sarjasi ja miksi?
Minä en ihan kamalasti mitään sarjoja katso. Kotikatua olen seurannut sen alusta saakka. Sopivan kevyt ja huoleton. Amerikkalaisia sarjoja en katso ollenkaan. Nyt aion katsoa uusintana näkyvän kotimaisen sarjan Harvoin tarjolla. Siinä on mielestäni mukavia roolihahmoja ja näyttelijät suoriutuvat osistaan hienosti. Ja tarina on todentuntuinen. Olenkin aina sanonut, että pidän sarjoista ja elokuvista, jotka voisivat olla totta. Jostain sci-fi -sarjoista en pidä ollenkaan.


5. Mkä on pahinta, mitä sinulle on tapahtunut?
Avioero. Se tuli täysin yllättäen. Koko 17-vuotinen liittomme oli 3 minuutissa ohitse. Tuon koommin en ole exälle puhunut.


6. 3 suosikkiblogiasi ja miksi juuri ne
En pysty nimeämään suorilta kolmea suosikkia. Seuraan aikuisten ihmisten kirjoittamia elämänmakuisia blogeja. Teiniangstia en jaksa.


7. Mitä muuttaisit luonteessasi, jos voisit; mitä ulkonäössäsi?
Minä haluaisin olla vähän ahkerampi, laiskottaa joskus niin vietävästi. Ja roikkuvan kaksoisleuan haluaisin pois.


8. Miten suhtaudut rahaan? Onko sinulle tärkeää olla rikas, oletko saita vai tuhlari, uskotko rahan tekevän onnelliseksi?
Olen ollut siinä onnellisessa asemassa, että varsinaista niukkuutta minun ei ole tarvinnut koskaan kokea. Kyllähän rahankäyttöä joutui miettimään, kun lapset olivat pieniä. Ja  suhtautumista rahaan tuli opetettua lapsillekin. Tyttäreni tunnusti minulle, että olisi halunnut mennä pienenä balettiin (siis niiden kymmenen muun harrastuksen lisäksi...), mutta ei tohtinut pyytää sitä minulta, koska olin juuri valitellut rahapulaa. 


Raha ei tuo onnea, mutta tietyn varmuuden se tuo elämään. Ja minulla on taipumusta tuhlailuun. Ostin jopa sijoitusasunnon, koska huomasin, että saatoin ostella ja tuhlailla ihan mielettömiä asioita. Kahdet saappaat kerralla, 700 euroa, uusi älypuhelin, 700 euroa. Nyt taas ei jää ylimäärärahaa, koska kahden asuntovelan maksaminen vie tuon ylimääräisen, ennen tuhlatun rahan.


9. Mikä oli nuorena suurin unelmasi ja toteutuiko se?
Tähän en osaa vastata. Unelmoin ihan tavallisista asiosta. Perheestä, matkustelusta, onnellisuudesta. Olenhan saavuttanut nuo kaikki, mutta kyllä mustaakin mustempia juttuja olen myös läpikäynyt


10. Mikä on ollut paras hetki elämässäsi?
Paras hetki ja parhaat hetket ovat lasteni syntymät. Ja vieläkin on ihan parhautta saada lapset luokseen vaikka vain syömään. Kaiken mun voisin antaa pois.



11. Minkä väriset silmät on kauneimmat? 
Turkoosit. Vaikka värillisillä piilolinsseillä korostettuna!

Ja jatkan haastetta eteenpäin kaikille niille seitsemälle muulle seuraajalleni! S´il vous plait!

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Täydellinen jämähdys

Siis ei voi olla totta! Yli 30 viikkoa noudattamani, tuloksia tuottanut dietti on päättänyt tehdä lakon. Nyt ollaan jo siis viikolla 37. Olen liki neljä viikkoa pyörinyt näissä vähän päälle 62 kg lukemissa. Joskus lähellä 63 kg, joskus lähellä 61 kg. Etsiiköhän elimistöni taas tasapainotilaa, sillä tämän vähempää ei ihminen juurikaan voi syödä. Tai voi, mutta sitten käy huonosti. Huoh. Rankkoja aikoja on edessä, kesä kaikkine houkutuksineen. Ei auta muuta kuin sinnitellä. Periksi ei anneta! Vaikka monesti tekisi mieli.


Huomasin justiinsa, että huomenna on pyhäpäivä. Onkohan mikään ruokakauppa auki? Minulla ei ole mitään salaattiaineksia varattuna. Nyt en kyllä jaksaisi millään lähteä kauppaan. Muiden päivän töiden lisäksi kaksi palaveria imivät mehut tehokkaasti. Pitänee tyytyä herkkusienimunakkaaseen. Ja puoliksi nahistunut kurkku odottaa myös syöjäänsä.


Mutta ihanaa: ulkona on 20 astetta lämmintä!


Päivän syömiset:
- aamupala: turkkilaista jugurttia, Muksu suvihedelmää, Valion mustaherukkamehua, pala tummaa suklaata
- lounas: 2 1/2 dl Knorrin tomaattivuohenjuustokeittoa, 1/3 prk raejuustoa
- päivällinen: kreikkalainen salaatti, raastesalaatti, salaatinkastike, jotain edam-tyyppistä juustoa
illalla: valkoviiniä, jos auttaisi nesteiden poistumiseen...:) Ja vitutuksen.

tiistai 15. toukokuuta 2012

Hiirenkorvalla

Takapihan koivujen lehdet ovat puhjenneet tänään hiirenkorvalle! Kyllä se kesä siis sieltä jostakin tulee. Kävin myös tänään pyörällä töissä. On se kumma, miten se lähteminen tuntuu aina niin rankalta, mutta kun vauhtiin pääsee, menee matka jopa ihan nautinnollisesti. Huomenna pitäisi sitten olla töissä noin kahdeksalta. Ainakin nyt tuntuu, että lähden pyörällä, vaikka matkaan pitääkin lähteä melkoisen aikaisin.


Katselin vanhoja Painonvartijoiden aikaisia kirjanpitovihkosia. Olen laihduttanut heidän opeillaan elämäni aikana kaksi kertaa. Kummallakin kerralla noin 58 - 59 kg:n painoiseksi. Niin, ja lihonut sitten pikkuhilja takaisin... Kyllä se on niin, että tässä iässä jo pelkkä vilkaisu herkkuihin saa painon nousemaan kilolla. Keveäpää loppuelämää tavoitellessa taitavat ruokailut muuttua aika askeettisiksi.


Päivän syömiset:
- aamupala: turkkilaista jugurttia, Muksu suvihdelmää, Valion mustaherukkamehukeittoa ja pala tummaa suklaata
- lounas: 2 1/2 dl Knorrin tomaattivuohenjuustokeittoa, 1/3 prk raejuustoa
- päivällinen: vihersalaatti, salaatinkastike, pala jotain erikoisjuustoa ja Aviokin tekemää broilerwokkia (Oli vähän mautonta, mutta en viitsinyt mainita :) Mukavahan se on kun töistä tullessa ododottaa valmis ruoka.)
                                               Kukkaloistoa Kanarialta, joskus.

maanantai 14. toukokuuta 2012

Kylmää ja tylsää

Muistan kun alkukeväästä, joskus helmikuussa, lehdissä oli juttua, että Eurooppaan ja Suomeen tulee lämmin ja aikainen kevät. No ei ole tullut ainakaan meille tänne pohjolaan. Ja nyt sitten lehdissä on juttua, että kesästä tulee jälleen lämmin. En usko ennen kuin näen. Eilenkin äitienpäiväjuhlaan menin toppatakki päällä. Eikä ollut yhtään liikaa. Oli oikein mukava istua auringossa, enkä tuntenut itseäni yhtään liikaa vaatetetuksi.


Monettakohan viikkoa minä junnaan näissä samoissa, vähän päälle 62 kg:n lukemissa? Tänään en käynyt virallisella punnituksella, koska mökin ulkovessa ei aamun viileydessä houkutellut ja päätin pantata ja sinnitellä kotiin :) Huomenna sitten tulokset kehiin. 


Milloinkahan tohtisin syödä jäätelöä? Milloinkahan voisin syödä jotain, ettei tämä penteleen dietti olisi koko ajan mielessä. Milloinkahan löydän tasapainon syömisieni kanssa, että paino myös pysyy tavoitelluissa lukemissa? Toivotavasti joskus.


Päivän syömiset
- aamupala: turkkilaista jugurttia, Muksu suvihedelmää, pala tummaa suklata
- lounas: raastesalaattia, salaatinkastike, Salaneuvosjuustoa ja viisi siivua maustettua ja grillattua pekonia (oli muuten maukasta) ja 85g annospussi Pirkan lime&pepper tonnikalaa (hyvää tämäkin)
- päivällinen: tuplaesperesso

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Hiiri kellarissa

Päästiin sitten vihdoinkin yön yli reissulle mökille. Tulva oli hellittänyt hiukan, mutta auto piti jättää naapurin pihalle ja loppumatka sujui kahlaten. Tosin Aviokkia tämä koski enemmän, koska hän joutui tekemään reissun pariin otteeseen, kun kaikkia tavaroita ei saanut kerralla autolta mökille. Minä kannoin vain PoikaKoiran.


Kivijalan päällinen vaikuttaa melko kuivalta, ainakin kellarista tarkasteltuna. Tosin katsomme hommaa lähemmin ilmojen lämmettyä. Kellari piti kuitenkin tyhjentää vedestä. Onneksi se ei ole iso. Kellarista löytyi kuollut hiiri ja elävä kastemato. Yäk! Ilmeisesti ne olivat kumpikin löytäneet tiensä sinne irronneen tuuletusaukon reiän kautta. Ja minua säälitti tuo hiiri... Kamalan kuoleman oli sekin kokenut.


Ainakaan ruoan puolesta ei tuolla reissulla päässyt lihomaan. Tänään piti sitten tietenkin taas maistaa vähän voileipäkakkuja äitien luona. Mutta huom! En ottanut täytekakkuja.


Huomenna taas paluu arkeen.
Mökki todella veden äärellä. Nappasin illalla tämän kuvan kännykällä olohuoneen ikkunan läpi. Jos mitään tulvavaaraa ei koskaan olisi, niin kyllähän näinkin lähellä vesirajaa olisi kiva olla.

perjantai 11. toukokuuta 2012

Jääkaappi

Jokainen kunnon laihduttajahan seuraa myös ruokablogeja, eikö niin? Minun yksi suosikkiruokablogini on Kaikki äitini reseptit . Ja huomasittehan myös viime viikon lehdistä jutun, jossa oli laskettu, kuinka paljon suomalainen perhe heittää ruokaa roskiin. (Ja nyt en itse muista tarkkaa kilomäärää...) Tästä motivoituneena ovat bloggaajat tuolla ruokablogien puolella innostuneet haasteesta Hävikistä ruuaksi. Eli yritetään päästä mahdollisimman vähällä ruoan hukkaan menemisellä tekemällä ruokaa, jonka saa aikaiseksi niistä jääkaappiin "unohtuneista" raaka-aineista. Jos vierailette tuolla linkissä ja rullailette juttua vähän aikaisempiin päivityksiin, niin näette, miltä näyttää todellisen kulinaarikon ja ruoanlaittajan jääkaappi.


Tästä innostuneena kopioin idean ja ajattelin, jospa tekin kuvaisitte oman jääkaappinne sisällön otsikolla Miltä näyttää laihduttajan jääkaappi? Minun näyttää tältä:



Elikkäs ei ollenkaan täydeltä. Ylähyllyllä vasemmalla on lähes päivittäin syömääni pizzasalaattia, oikealla on sisäfilettä marinoitumassa. Keskiosasta löytyvät juustot ja muut Aviokin härpäkkeet. Ostin juuri lisää salaatinkastikkeita, siksi niitä on niin monta pulloa. Ihan alhaalla näkyy sen turkkilaisen jugurtin ämpäri ja ovessa on sitä tuttua Valion mehukeittoa. (Muksu suvihedelmäpurkki näkyy, PoikaKoiran kermaviilit, viinibägi... silliä, soijaa ja tabascoa)


Hyvää viikonloppua kaikille ja hyvää äitienpäivää äideille! Jospa minä nyt vihdoinkin pääsisin sinne mökille kellaria tyhjentämään tulvan jäljiltä.

torstai 10. toukokuuta 2012

Kieltäytymisiä

Eilen joku esittelijä/konsulentti toi työpaikalle ihania munkkeja. En ottanut. Tänään kolleega toi myöhästyneitä synttäriherkkuja. En ottanut. Ja illalla olisi vielä kokous, jossa takuulla on tarjottavaa. En aio ottaa. Vasta nyt olen tajunnut sen, kuinka paljon tuota ylimääräistä hyvää syötävää kertyykään päivän aikana. Jos ja kun tulevaisuudessakin pidän näin tiukan linjan, luulisi sen auttavan painonhallintaan. Tuota ylimääräherkkua on tarjolla näköjään melkein päivittäin. Ja ennen olen aina ottanut... 


Ei minun työpaikkani silti ole mikään pullukoiden kasaantuma. Vaikka joka päivä kaikki herkut ovat menneet, ilman minun osuutta asiaan. Muut osaavat näköjään paremmin tuon terveellisen syömisen. Minulla se piti palauttaa mieleen ja pitää mielessä edelleen.


Päivän syömiset:
- aamupala: turkkilaista jugurttia, mansikoita ja Valion boysenmarjakeittoa, pala tummaa suklaata
- lounas: 2 1/2 dl Knorrin tomaattivuohenjuustokeittoa, 1/3 prk raejuustoa
- päivällinen: pizzasalaattia, raastesalaattia, avokado, salaatinkastike, Salaneuvosjuustoa ja tupla Tazza kaakao

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Töistä ja niiden tekemisestä

Joissakin asioissa minä olen aika pikkutarkka luonne. En ole esimerkiksi koskaan myöhästynyt mistään. Tai olen kerran töistä, mutta sekin johtui siitä, että bussi hajosi kesken matkan. Olen aina paikalla mieluimmin liian aikaisin kuin että myöhästyisin.


Kuten olen kertonut, kunta on minun työnantajani. Ja sehän meinaa sitä, että työt on jaettu melko tarkasti. Esim. työpaikkamme siistijät eivät kastele kukkia tai heidän työnkuvaansa ei kuulu biojäteroskiksen tyhjentäminen. Puhumattakaan kierrätyspaperin viemisestä asianmukaiseen roskikseen. Ei se kuulu vahtimestarillekaan, kun hänen ammattinimikeensä on erikoisammattimies.


Joten meidän työpaikkamme on melkoisen täynnä erilaisia listoja, kuten milloin on kenenkin tiskivuoro jne. Ne ovat pikkuisia asioita, mutta niiden hoitaminen helpottaa arkea. Ja silloin nämä muut työt tulevat jaettua tasapuolisesti, eivätkä ne rasita liikaa niitä joitakin, jotka uhrautuvat sitten tekemään ne hommat. Itse otan aina vuoden alussa nämä "erikoistyöni" ylös almanakkaan ja yritän tehdä ne. Mutta sitten on niitä, jotka viis veisaavat yhteisistä hommista. "Voi, miksi kukaan ei huomauttanut, että minulla on tiskivuoro?!" No eihän perhana kukaan minuakaan huomauttanut, kyllä minä sen ihan itse muistin!


... Niin, ei tämä silleen mikään iso asia ole, mutta tänäänkin yksi palaverivastaava oli lähtenyt kotiin ja arvatkaa kuka joutui jäämään valmistelemaan asioita, kun HerraIsoJohtaja tuli kyselemään asioista...


Päivän syömiset
- aamupala: sitä samaa
- lounas 2 1/2 dl Knorrin tomaattikeittoa, 1/3 prk raejuustoa
- päivällinen: K-kaupan herkkusalaattia, pizzasalaattia, raastesalaattia ja salaatinkastike, Salaneuvosjuustoa ja cappucino
                                             Tänään on ollut ihanan lämmintä, 17°C

tiistai 8. toukokuuta 2012

Pyörällä töihin -päivä

Teemapäiviä riittää. Bongasin, että tänään, 8.5., on kansallinen Pyörällä töihin -päivä. Eipä tuosta ole mediassa paljoa hehkutettu. Ja noita teemapäiviähän riittää. Yritin etsiä netistä jotain teemapäivä-kalenteria, vaan enpä löytänyt. Jonkinmoinen kalenteri löytyi Wikipediasta, mutta ei sekään pitänyt kokonaan paikkaansa. Minä saan oman pyöräni vasta huomenna huollosta. Kevätruuhkaa.


Katsotaan onnistuisiko nyt tämän eilen yrittämäni painonpudotustaulukon liittäminen tähän. Se on vähän heikkotehoinen, skannasin sen ja liitin sitten tähän. Toivottavasti saa klikkaamalla isommaksi. Mä en ymmärrä, miksi tuon taulukon liittäminen suoraan exelistä ei onnistunut. Se hävisi siinä vaiheessa, kun piti painaa "päivitä nyt" -toimintoa.


Tänään töissä oli aivan kaamea nälkä. Tuntui, että takeltelin sanoissani ja tutisin heikkona. Ajattelin, että haen isommasta marketista jotain hyvää salaattia päivälliseksi, mutta enpä sitten jaksanut. Lähimarketin pizzasalaatilla mennään. Ja säätiedoitukset lupaavat jälleen viikonlopuksi järkyttävän kylmää ilmaa...


Päivän syömiset
- aamupala: turkkilaista jugurttia, mansikoita, Valion boysenmarjakeittoa ja pala tummaa suklaata
- lounas: 2 1/2 dl Valion kasvissosekeittoa ja 1/2 prk raejuustoa
- päivällinen: pizzasalaattia, herkkusalaattia ja Salaneuvosjuustoa

maanantai 7. toukokuuta 2012

No ei sitten päivittynyt tuo taulukko

Mihin lie häipyi painonpudotustaulukko... No, väliäkös tuolla.

Tavoite lähestyy

Tässä sitä junnataan painonpudotuksen viimeisillä grammoilla. Olen vieläkin niin järkyttynyt tuosta ystäväni eilisestä puhelusta, että asia on ollut melkeimpä koko ajan mielessä. Anoreksia on niin vakava mielen sairaus, että siihen on ulkopuolisen melkeimpä mahdoton vaikuttaa. Olen lukenut jostakin, että 40 % vakavaan anoreksiaan sairastuvista kuolee ennenaikaisesti, 40 % taistelee asian kanssa koko loppuelämänsä ja vain 20 % paranee siitä kokonaan. Rankkoja lukuja.








Tuossa ylhäällä on minun painonpudotusmatkani. Pahoittelen taulukon heikkoa laatua. En ole koskaan tehnyt Exelillä mitään, tämä on aivan itse opiskeltu ja tehty taulukko. Toivottavasti saa klikkaamalla isommaksi. Tuonne vasemmalle jäi ikävästi tyhjää...


Alussa paino putosi hyvin. Viikon 17 jälkeen on joulunaika ja tuo viikko 36 on vappu. Aika karsealta näyttää tuo kilon nousu, mutta eikös se naisen elämä ja nesteiden kertyminen ajoittain voi vaikuttaa vieläkin enemmän? Ja tämän viimeisen kuukauden pudotus vähäiset 600 grammaa. Hah hah. Olen vain vaivaiset 2 kuukautta jäljessä tavoitteesta. En ole varmaan koskaan tehnyt mitään näin pitkäjänteistä, yli 8 kuukautta.


Ja sitten päivän syömiset. Se painohan oli aamulla 62,1 kg (pitkä ja paksu pyjama päällä)
- aamupala: turkkilaista jugurttia, mansikoita, Valion boysenmarjakeittoa ja pala tummaa suklaata
- lounas: 2 1/2 dl Valion kasvissosekeittoa, 1/2 prk raejuustoa
- päivällinen: pala savustettua lohta, pizzasalaattia, Salaneuvosjuustoa, cappucino

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Joo, soitin ystävälle...

...tai siis en tiedä oliko se telepatiaa. Mutta olin siis miettinyt  koko päivän, että pitäisi soittaa edellisessä postauksesa mainitulle ystävälle. Mutta hän ehti ensin.  Siinä sitten juteltiin kaikenlaista ja kävi ilmi, että ei ole painonhallinta-asiat kohdallan. Painoindeklsi 13... Siis repikää teinit siitä... Hänen 70-kymppiset vanhempansa tulevat seuraavaan psykiatrin neuvotteluun... Ja että painoa on taas ihan 33kg. Voi helveta...! Surullinen.......

Älä laihduta -päivä

Tänään 6.5. vietetään kansainvälistä Älä laihduta -päivää (International No Diet Day). Suomessa tätä päivää vietetään viidennen kerran. Tosin tämä päivä koskee lähinnä niitä, jotka  kamppailevat anoreksian, bulimian ja vääristyneen minäkuvan kanssa. 


Jos perheessä on syömishäiriöinen nuori, se on varmasti kamalaa. Tälläkin listalla on monia blogeja, jotka ovat nuorten tyttöjen kirjoittamia ja jotka pursuvat ahdistusta ja elämäntuskaa. Täytyy myöntää, että en oikein jaksa lukea niitä kirjoituksia ja joskus tekisi mieleni sanoa jollekin, että ole nyt hiljaa... ei sinun elämäsi voi niin vaikeaa olla.


Minun ystäväpiiriini kuuluu yksi ihan oikeasti syömishäiriöinen ihminen. Aikuinen nainen. Kyllähän sen täytyy olla ihan oikea sairaus, jos aikuinen ihminen ei osaa huolehtia syömisestään ja juomisestaan. Hän sairasteli, kärsi kuivuudesta (kaliumin puutetta veressä), oli aina päivän tai pari sairaalassa. Kunnes yksi lääkäri katsoi hänen epikriisiään vähän tarkemmin ja siitä alkoi yli vuoden kestänyt kuntoutus psykiatrian osastolla. Ja kun hän joutui tuonne osastolle, hän painoi 33 kiloa... Mutta ei hän koskaan parane tuosta sairaudesta, se seuraa häntä aina.


Aiemmin meitä oli tyttöporukka, jotka kävimme silloin tällöin syömässä. Myös tämä anorektinen ystäväni tahtoi tulla mukaan, sosiaalinen kun on. Mutta se oli aivan kamalaa meitä muita kohtaan, katsoa kun hän räpisteli ruokaansa tai jotakin syötyään lähti heti vessaan oksentamaan. Täytyy sanoa, että vaikka hän on ystävämme, ei tuollaista ruokailuseuraa kestä kukaan.


Pitäisikin tästä soittaa tuolle ystävälle...

lauantai 5. toukokuuta 2012

Kumi puhki!

Pyöräilykauteni loppui vähäksi aikaa ennen kuin se oli oikein alkanutkaan. Kauppareissulla tyhjeni nimittäin takakumi. Ei muuta kuin taluttamaan pyörä korjaukselle. Tuo takakumin paikkaushan on vihoviimeinen homma. Sitä hankaloittaa kettingin ja vaihteiston irroittaminen. Tai paremminkin niiden takaisin saaminen. Parempi viedä ammattilaisten korjattavaksi.


Täällä ei siis ole vielä pyöräteitä kokonaan puhdistettu. Sanomalehden lukijapalstoilta saa lukea päivittäin valituksia siitä, kuinka "tappajasora" on rikkonut työ- ja muidenkin matkalaisten pyöränkumeja. Nyt siis minä liityin tuohon joukkoon. En aio kuitenkan valittaa muuta kuin täällä.


Nyt vasta on ollaan painon suhteen samoissa lukemissa kuin ennen vappua. Huoh...!
Päivän syömiset:
- aamupala: kaksi mukia kahvia ja kaksi palaa tummaa suklaata
- myöhäinen lounas: coleslawia ja juustobroilersalaattia
- illallinen: valkoviiniä
Jos ei tällä kitukuurilla olla kohta tavoitelukemissa, niin silloin mahassani täytyy asua betonimöykky :) Ulkona on karmean kylmä eikä ole mitään kivaa kuvaakaan tähän loppuun lisättäväksi...

perjantai 4. toukokuuta 2012

Kaupungilla

Järjestelin tämän päivän työjutut kolleegan kanssa niin, että pystyin pitämään "ylityövapaata". Aamulla oli sitten ensimmäisenä jälleen kampaaja. Väriä päähän ja harmaat piiloon! Sen jälkeen kävin luonaalla. Menin kaupungin keskustassa olevaan tyylikkääseen lounaspaikkaan, otin salaatin ja istuin ikkunapöytään. Kuinka hassulta olo tuntuikaan. Siis pitäisi oikestaan olla töissä, mutta siellä sitä vaan istuttiin. Työpaikaltani ei ole mahdollista lähteä lounaalle keskustaan. Söin salaatin tosi hitaasti, katselin ihmisiä ja join kahvia. Katselin kaupunkia ja sen vilinää ihan kuin ulkopuolisen silmin. Postinkantaja, ravintolan työntekijä, laitapuolen kulkija, maahanmuuttaja lapsineen, bisnesmiehiä... Kannatti maksaa tuosta ilosta 10 euroa! Ihan kuin olisi ulkomailla käynyt, vain lomalla voi olla samanlainen olo.


Sen jälkeen lähdin optikolle. Näissä nykyisissä laseissani ei sinänsä ole mitään vikaa, kaksi vuotta vanhat. Mutta haluan myös kasvoilleni uuden, keveämmän ilmeen. Mustat pokat vaihtuvat ohuempiin ja punertaviin. Silmälasien kehyksien valinnassahan on se juttu, että ne mitkä näyttävät telineissä mukavilta, voivatkin olla päässäsi ihan hölmöt. Onneksi tuo vakio optikkoni sanoo myös suoraan, jos jotkut pokat ovat huonot. 


Päivän syömiset:
- aamupala: turkkilaista jugurttia, Muksu suvihedelmää, Valion mustaherukkakeittoa, pala tummaa suklaata
- lounas: salaattia, kurkkua, tomaattia, vuohenjuustoa, chilimarinoitua kanaa, pala patonkia ja jälkiruokana mini annos suklaamoussea kahvin kera (ja tämä kaikki vain 9,90 €)

torstai 3. toukokuuta 2012

Pistää

Tänään iltapäivällä alkoi pistämään keuhkoihin. Ihan valtavasti. Piti oikein ottaa Buranaa, että kipu hellittäisi. Aviokkini sanoo aina kokemuksen syvällä rintaäänellä "se on keuhkokuume tulossa". Minulla pistää aina silloin tällöin näin kovasti keuhkoihin. Kertaakaan ei ole ollut keuhkokuumetta. Olisikohan katupölyllä osuutta asiaan? Astmaa? Vai vikaa sydämessä? Toivottavasti pysyn nyt kuitenkin terveenä, huomenna kun olisi kaikenlaista hommaa hoidettavana.


Tänään en ole poikennut yhtään jo tuosta yli 7 kk noudattamastani ruokavaliosta. Ei ylimääräisiä suklaita. Askeettista syömistä.


Lueskelin muutamia blogeja tässä ennen kirjoittamista ja niissä monessa valitettiin, että eipä ole oikein asiaa, kuka jaksaa lukea kaupassakäynneistä ja televisionkatsomisesta. Mutta sitähän elämä on. Ei minun elämässäni ainakaan tapahdu jatkuvasti mitään ihmeellistä. Se on sitä kaupassa käyntiä ja television katselua. Kyllä minusta tänne saa kirjoitella "vaatimattomimmistakin" asioista. Onhan se merkki siitä, että elossa ollaan ja dietti/laihdutuskuuri/elämäntapamuutos on käynnissä.
                     Näistä aineksista rakennettin vappuaaton ateria, jota vielä sulatellaan.

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Takaisin ruotuun

En ole uskaltanut käydä viikonlopun jälkeen vaa´alla. Oikeastaan ihan tyhmää. Tosin tuntui, että olen tänäänkin syönyt aivan valtavasti. Tosiasiassa en kuitenkaan. Toivottavasti tuo vanha pelkoni vaa´alle nousemisesta ei ota jälleen ylivaltaa. Kyllähän tämä prosessi on loppuun vietävä.


Töissä käymisessä on se hyvä puoli, että syöminen rytmittyy mukavasti. Silloin syödään, kun on ruokatunti. Kotona nälän on niin helppo saada yliote. Töissä pystyn välttelemään syömistä vaikka koko päivän, kotona en. 


Siis nyt minulle muistutus: tiukka loppuviikko!!!


Päivän syömiset:
- aamupala: turkkilaista jugurttia, Muksu suvihedelmää (tulikin ostettua six-päkki... ei ole hyvää), Valion boysenmarjakarviaiskeittoa, pala tummaa suklaata ja viikonlopulta jäänyt After Eight (aiheutti omantunnontuskia...)
- lounas: Valion Mustaleimajuustokeittoa (ei ollut hyvää), kaksi palaa työkaverin tuomaa suklaata (aiheutti omantunnontuskia)
- päivällinen: raastesalaattia, Turunmaajuustoa isohko pala, salaatinkastike ja kaksi After Eight   suklaata (aiheutti omantunnontuskia)



tiistai 1. toukokuuta 2012

Oi ihana toukokuu!

Toukokuu on minulle ollut aina paras kuukausi, lupauksia ja odotuksia täynnä. Nyt tosin ulkona on kylmä, noin 4°C ja kova tuuli. Pitänee kuitenkin käydä katsomassa keskustan hulinoita, kun kerran ollaan paikanpäällä. Tämä meidän asuinalue on rauhallista aluetta. Muutama haalaripukuinen opiskelija iltasella näkyi. Ei serpentiininauhan pätkiä missään, ei poksahtaneita ilmapallon riekaleita, ei tyhjiä pulloja.


Eilinen illanvietto meni hyvin. Pitsoista tuli hyviä, kaikki meni, Salaatti meni, jätski meni. Alkoholia nautittiin kohtuudella, mm. kultahipuin koristeltua kuohuviiniä. En käynyt kuitenkaan aamulla vaa´alla. Ehtiipä sille huomennakin. 


Laihdutus viimeisten grammojen osalta jatkuu huomenna. Hyvää vappua kaikille! Mitä se sitten jokaiselle tarkoittaakaan.