perjantai 30. marraskuuta 2012

Viikonloppu!

Niin se vaan tämä pimeä marraskuukin on loppusuoralla. Ja Helsingissä kuulemma sataa lunta. Ei vaan täällä. Kylmä kyllä on, mutta lumesta ei ole tietoakaan.

Päivän ruokailut
- aamupala: 2 Pieni pyöreä näkkileipää levitteellä ja juustolla. Kaksi mukia kahvia
- myöhäinen lounas: jotain Stocmannin pasta-mozzarella salaattia, 3 kasvispyörykkää, sämpylä juustolla ja lasi piimää (jälkiruuaksi kaksi palaa suklaata)
- illalla: pari lasia punaviiniä

Vaikka en jouluihminen olekaan, niin meidän joulu on lähes valmis. Lahjat on ostettu ja jouluvalot viritelty. Kinkkukin on ostettu pakastimeen :) Tuo lahjojen ostaminen on minulle suurin stressi. En kertakaikkiaan kestä  kauppojen jouluruuhkia. Pystyin käymään tänään heti aamusta kaupungilla ja oli oikeastaan ihan mukava kävellä joulua pursuavassa lähes autiossa kaupassa.


Vaikka vielä ei olekaan Lucian päivä, tuo tämä kulkue jo nyt valoa olohuoneeseemme.

torstai 29. marraskuuta 2012

Dear Santa...

Kauniista asioista on mukava haaveilla, vaikka nämä lahjatoiveet ovat kyllä melkeimpä mahdottomia...
Tämä Iittalan fireplace on ihana. Mutta minne minä sen laittaisin? Pelkäisin kuitenkin, että siinä on joku valuvika ja se sytyttää koko talon palamaan. Mökille takkaan halkojen tilalle?



Ja jos joulupukki löytäisi jonkun näistä aurinkopulloista kirpputorilta, olisi ihana. Minulla on vasta kaksi, kirkas ja sininen.



Sitten kohtuullinen toive, joku näistä kivituikuista. Sammaleenvihreä tai joku noista alariviltä...

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Normikeskiviikko

Mitä pitää sisällään "normikeskiviikko"? Töitä, pimeyttä, ei lunta. Ja tänään meni töissä sen verran pitkään ja ulkona on peräti -13°C pakkasta, joten lenkki jäi. Joo tiedetään, tekosyitä. Mutta kuten eilen mainitsin, olenhan lenkkeillyt viime aikoina ahkerasti. Pitää välttää ylikuntoon joutumista :)

Töissä söin kokouksessa yhden rasvaisen pasteijan... Sen jälkeen alkoi närästämään. On yli vuosi siitä, kun viimeksi olen tuollaista leivonnaista maistanut. Ei maistunut yhtään hyvälle ja rasva jäi pyörimään suuhuni. Se on varmaan totta, että kun ruokavaliota muuttaa ja pitää muutosta yllä, niin ihan oikeasti jotkut ruokalajit tuntuvat vierailta.

Muistan, kun oli lapsi, en pitänyt ranskalaisista perunoista tai perunalastuista. Ne tulivat tutuiksi vasta opiskelijaelämän myötä. Varmaan vähän "yhteisön painostuksesta" opettelin syömään niitä. Nyt tuo pasteija maistui lähes yhtä kuvottavalta kuin muistan lapsuudessa ranskalaisten perunoiden maistuneen.

Ei kuvaa tällä kertaa. Pitää tulevana viikonloppuna vähän kuvailla joulun odotusta.

tiistai 27. marraskuuta 2012

9781

Olin eilen geokätkeiljöiden listalla sijalla 9998. Olin jo tuosta tuloksesta iloinen. Tänään kaksi uutta kätköä ja tulos on 9781. Eli nousua yli 200 sijaa. Saapa nähdä, milloin tämä nousujohteinen "ura" katkeaa. Huomenna olisi tarkoitus käydä vielä parilla lähikätköllä kävellen. Samalla tulee täyteen myös seitsemän pitkää perättäistä kävelylenkkiä. Kait niillä nyt jonkin verran kaloreita kuluu? 

Ruokailupäivitystä:
- aamupala: mustikka-mansikka-banaani-jugurtti smoothie, muki mustaa kahvia ja pikkuleipä
- luonas: kanakeitto ja 1dl raejuustoa
- päivällinen: 10x10 cm pala pitsaa ja raastesalaatti salaatinkastikkeella. Kaksi palaa tummaa suklaata

Kuten näkyy, niin ei niin terveellistä, kuin voisi olla. Mutta ainakaan ei ole nälkä ja mitään ei tee mieli.


Joku puska. Siis on niin pimäeää, että en saa otetuksi uusia valokuviakaan.

maanantai 26. marraskuuta 2012

Huonosti nukuttu yö

Nukuin viime yönä tosi huonosti. Ensin pyörin sängyssä varmaan tuonne klo 1.00 korville. Sitten torkahdin ja heräsin uudelleen. Kello oli kaksi, kolme, puoli neljä, neljä... Tiedätte varmaan tuon epätoivoisen tunteen. Ajattelin jo antaa periksi ja nousta ylös. Mutta sitten nukahdin uudelleen ja heräsin tavalliseen tapaani kuudelta. Ajattelin jo kauhulla tulevaa työpäivää ja niitä iltapäivän tunteja, jolloin ajatukset vain suttaavat päässä. 

Kaiken lisäksi lähin kolleegani oli sairastunut. Jouduin tekemään osan hänenkin töistään. Mutta yllätys yllätys! Työpäivä sujui oiken mukavasti. Kotiin tullessani söin, otin tunnin torkut ja lähdin ulos, tietenkin geokätköilemään. Meni taas kaksi tuntia. 

Olen kävellyt nyt lauantain, sunnuntain ja tämän maanantain aikana yli 8 tuntia. Lähiseudun geokätköt on tullut etsittyä aika tarkkaan läpi. Seuraavaksi pitää ottaa käyttöön auto. Ajaa sillä johonkin ja kierrellä sitten vastaava aika sen alueen kätköjä etsimässä.

Toivottavasti kohta saadaan lunta!

Tulilatva, aidossa kasvuympäristössään.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Iso ongelma

Siis minulla on nyt ongelma, johon toivoisin myös teidän ottavan kantaa. Löysin nimittäin jo jonkin aika sitten tyttäreni pitämän blogin tuolta lifestyle-blogien puolelta. Pitäisikö minun kertoa hänelle, että lueskelen tuota blogia? Toisaalta, pakkohan minun olisi paljastaa myös tämä oma blogini. Tuo tyttäreni blogi on ihan positiivinen, kertoo mukavista elämän asioista. Siitä olen iloinen. Ei mitään että "saatan ehkä tappaa itseni huomenna"-tyylistä...

Minä olen kuitenkin aika suora ihminen. Ehkä en voi salata tälläista asia. Ja jos blogia kirjoittaa, se on julkista ja sen saattaa löytää vaikka äiti...


Muisto kesästä

perjantai 23. marraskuuta 2012

Valoa pimeyteen

Voi että on pimeää! Ei ole varmaankaan ensimmäinen kerta, kun sitä täällä valitan. Ajattelin ripustella huomenna kaikki joulujutut ikkunoihin, vaikka ei vielä adventti olekaan. Moni muukin on tehnyt jo niin. Varman tämä pimeä, lumeton alkutalvi saa monet ihmiset kaipaamaan valoa. Pitäisiköhän tehdä niin kuin tuo eräs naapuri. Hänellä on kynttelikkö vuoden läpi ikkunalla, joulunaikaan siihen laitetaan vain valot päälle... Säästyisi siltäkin siivoamiselta joulun jälkeen :)

Ostin tänään tämän:

vajaa 20€. Minusta tuo on mukava ja vähän erilainen niiden perinteisten kynttelikköjen sijaan. Antaa mukavasti valoa eteisen käytävälle, johon sen sijoitin.

Välillä ruokalupäivitystä
- aamupala: muki kahvia ja kaksi kuivaa pikkuleipää (en muista nimeä)
- myöhäinen lounas: kaksi kalapihviä, raastesalaattia salaatinkastikkeella, vuohenjuustosalaattia ja katkarapu-mätisalaattia. 
- kaksi palaa suklaata

Tämä päivä ei ollut paha. Pitkästä aikaa ihan bloginlistan teemaan sopiva...

torstai 22. marraskuuta 2012

Sadelenkki

Eipä olisi vielä vuosi sitten uskonut, että minä lähden lenkille jopa vesisateessa. Nyt se ihme on tapahtunut. Ja miksiköhän? No ne geokätköt...

Oli ihan pakko lähteä. Kilpailuviettiä löytyy näköjään jopa minulta. Olen nimittäin katsellut kaikenmaailman tilastoja. Olen noussut sijalta 13.000 ja jotain jo sijalle 11.000 ja jotain. Tavoitteena on ennen vuodenvaihetta olla sijoituksena alle 10.000. Eli siis että olen Suomen tilastoissa edes 9999 paras geokätkeilijä :)

Eilen kerroin siitä kokouksesta. Se oli kertakaikkiaan katastrofaalinen. Muutenkin kuin että minä putosin kartalta. Tänään kuulin, että eräs työntekijämme lähtee heti pois, kun saa uuden työpaikan. Siis en ollutkaan ihan pihalla. Kokous oli todellakin kuin Kafkan romaanista.

Hei, Kotikatu alkaa.... Myönnän, sitä olen surannut koko sen tuotantoajan...

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Kokous

Rankka päivä. Olin tänään iltapäivällä pitkässä kokouksessa. Miettikääpä, miltä tuntuu istua kokouksessa, joka alkaa sillä, että pomot syyttelevät toisiaan? Tai että et ole ehtinyt/viitsinyt/jaksanut tutustua kokousaineistoon kuin noin ylimalkaisesti? Johtuen siitä, että koko koukous ei kiinnosta. Ja yrität istua siinä sitten skarpin näköisenä, että muka tiedätkin asiasta jotain.

Otin kokoukseen mukaan läppärini. Ihan siksi, että en viitsinyt printata kaikkia yhtätoista liitettä, joista jokainen oli useampi sivuinen. Sitten vielä vieruskaveri kysyi, että miksi minulla on läppäri mukana? No, ihan siksi, että luonto säästyy. Toivottavasti hänki oppii, että kaikkea ei tarvitse printtailla paperille ja sitten kahistella niitä kokouksessa.

Lopputulos oli, että en puhunut koko kokouksen aikana mitään. Jotkut ajattelvat varmaan, että mitä tuokin täällä tekee. Mutta täytyy myöntää, että osan ajasta olin ihan pihalla. En edes ymmärtänyt, mistä joskus puhuttiin. Että kannattaisi tutustua kokousaineistoon paremmin. 

Ja koko kokous mentiin läpi yhden surkean voileivän siivittämänä.

Mitä tästä opimme? Kannattaa edes yrittää vähän. Niinkuin olla kiinnostunut asioista ja edes selvittää, mistä keskustellaan. Sillä se on nimittäin aika rankkaa näytellä muka tietävää. Nyt olen aivan poikki.


Sama kuin olisi tuijotellut iltapäivän seinää... Sama tulos.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Maailman meno

En ole kuin voinut ihmetellä tätä maailman menoa. Kamalia uutisia. Israel, Gaza, Palestiina, Länsiranta, Syyria, Egypti... Kaikki niin lähellä meitä. Ja kuitenkin niin kaukana. Niin kauan kuin minä muistan, on tuolla Israelin suunnalla sodittu. Ja koskaan en ole päässyt jyvälle, ketkä siellä oikestaan tappelevat. Ja mistä. Tai kyllähän minä tuon Palestiinan ymmärrän. Ja muuhun en ole jaksanut sitten paneutua. Kerran eräs toimittaja sanoi, että tuolla alueella on yli neljäkymmentä erilaista ryhmittymää, jotka tappelevat keskenään.

Eilenkin uutisissa pommit vain lentelivät ja toimittaja yritti selittää jotain luotiliivit päällään. Kyllä tuonne rauhanneuvotteluja kaivattaisiin.

Ja taas kuoli eräs vanhempi sukulainen..., huoh...



Sotaisia muistoja on kaikkalla. Katynin taistelujen muistomerkki Krakovassa. 

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Rentoilua!

Niin se taas tämänkin harmaa päivä on loppupuolella. Ette ikinä arvaa, mitä olen tehnyt? No geokätköillyt! Sitten olen ratkonut tietokoneen äärellä geokätköjen mysteeri-tehtäviä. Niissä sitä vasta haastetta onkin. 

Ja ostin myös perjantaina yhden kirjan:



Ihan kiva kirja. Sitä ei todellakaan tule ajatelleeksi, että meille ihan tavalliset asiat ovat jossain muualla ihan outoja, jopa kiellettyjä. Esimerkiksi (kuulin tämän ystävältäni, ei ole kirjassa) Japanissa ruokaillessasi et saa kaataa itsellesi lisää juotavaa, jonkun seurueesta on tehtävä se. Jos joudut kaatamaan itsellesi juotavaa, olet tosi surkea, vailla ystäviä. Näinhän se oikeastaan on. Ja ystävien tulee pitää huolta toisistaan, katsoa että läheisillä on kaikki hyvin, vaikkapa kaatamalla heille lisää juomista ruokapöydässä.

lauantai 17. marraskuuta 2012

Älä koskaan usko...

... kenenkään muun (etenkään työkaverin) arvioon elokuvista tms. Viime vuoden vaihteessa kävin elokuvissa katsomassa sen J.Edgarin. Ja pidin siitä. Samaan aikaan toisessa salissa esitettiin kotimainen Taru Mäkelän Varasto. Työkaverini oli katsomassa sitä. Hän kehui elokuvan maasta taivaisiin. Nyt tuo elokuva on ilmestynyt DVD:nä, joten nappasin sen heti mukaani. Mutta voi pettymysten pettymys! Täysin mitäänsanomaton elokuva. Hahmot olivat ylikarrikoituja, Hannele Lauri samanlainen yliampuva ylimeikattu tupakkaa imevä äiti, Vesa-Matti Loiri samanlainen sohvalla rönöttävä kaljaa juova tupakkaa imevä isäpuoli, Esko Salminen samalainen pirullinen pomo jne... Minttu Mustakallio... no, vähän yritystä. Taitaa jäädä tähän yhteen kertaan, kun tämän elokuvan katson. Samaa sarjaa kuin Aleksi Mäkelän Rööperi. Kyllähän suomessakin tehdään hyviä elokuvia, esim. Aku Louhimiehen Paha maa tai Jakomäki (jonka ohjaajaa en tähän hätään muista). Olen katsonut useamman kerran kummankin noista elokuvista. Ja aina niistä löytää jonkin uuden kohdan, joka on jäänyt edellisellä katselukerralla huomioimatta.

Muuten tämä lauantai on mennyt jälleen kerran lähinnä vaaka-asennossa. En mennyt eilen työpaikan pikkujouluihinkaan. Ei napannut sitten yhtään!


Wisla-joki harmaana päivänä

perjantai 16. marraskuuta 2012

Musikaalinen koira

Minulla on puhelimen soittoäänenä "Hyvät, pahat ja rumat". Eilen sitten ohimennen katselin Kuningaskuluttajaa, jossa oli sinappi-testi. Tuon testin alussa soi täsmälleen sama sovitus tuosta ed. kappaleesta. PoikaKoira meni ihan sekaisin. Se pysähtyi television eteen, juoksi työhuoneeseen (jossa puhelimeni useinmiten majailee), juoksi minun tykö, katsoi taas pää kallellaan televisiota. Ihan selvästi se tunnisti kappaleen ja yhdisti sen siihen, että joku ihminen liikahtaa silloin. No tottakai se tunnistaa sävelmän. Tunnistaahan se monia muitakin ääniä, kuten ovikellon. Silloin pitää mennä oven eteen odottamaan. Tai ovipuhelimen äänen. Silloinkin pitää mennä oven eteen odottamaan, tai vaikka hissin eteen, jos joku avaa huoneiston oven hissistä tulijalle.

Minustakin on muuten parasta tuon testin voittanut sinappi, Kotisinappi. Toisaalta pidän myös happamista sinapeista, kuten Maillen a l´ Ancienne -sinapista. Siinä on kivaa ne kokonaiset jauhamattomat sinapinsiemenet. Ja jouluksi pitää tehdä tietenkin itse sinappia. Sellaista nenänaukaisu-sinappia.


Ikkunan läpi oettu kuva karkkikaupasta. Huom! En edes mennyt sisään. Hyvä minä!

torstai 15. marraskuuta 2012

Ulkoilua

Hyvä päivä, kolme tuntia ulkoilua ja seitsemän geokätköä! Tosin yhtä en pysty loggaamaan, koska se oli niin korkealla puussa. Ja en tunne yhtään henkilöä, joka uskaltaisi niin korkealle kiivetä. Jääkööt nuo kätköt nuorille pojille. Rymysin sillan alla, iskin pääni, ahtauduin kapeaan seinän rakoon, hypin liikennemerkkien päälle. Kyllä geokätkeily käy myös voimistelusta. Ja koirakin kiittää!

Vaa´alla pitäisi käydä. En ole syönyt tai ahminut mitään liikoja. Pitäisi vain joku aamu uskaltautua. Uskalsinhan käydä koko viime vuodenkin loppukesään saakka. Miksi en nyt? Alan keräämään rohkeutta...


Näillä turisteja kyyditeltiin. Ihmetyttää nuo hevosten kengät. Kait ne ajavat asiansa.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Kaamosvalot vai jouluvalot?

Minä en ymmärrä, mistä meidän naapuritalojen asukkaat on ostaneet noita mukavan näköisiä jouluvaloja? Vai kaamosvalojako ne ovat. Minä kävin eilen katselemassa Bauhausin jouluvalovalikoimaa. Ajattelin, että koska saksalaiset ovat joulu-kansaa, niin jouluvalojakin löytyy joka lähtöön. Mutta mitä vielä! Jotain mielestäni typeriä valoporoja, joutsenia ja nallekarhuja... Sitten niitä tavallisia valoletkuja ja lamppusarjoja. Pitänee huomenna käydä vaikka Kodin Anttilassa, josko siellä olisi minua enempi miellyttävä valikoima.

Huomenna pääsen onneksi töistä vähän aiemmin kotiin. Ehdin käydä päivänvalolla etsimässä geokätköjä. Olen yrittänyt ratkoa muutamaa haastetehtävääkin, mutta kyllä ne ovat vaikeita... Onneksi eräs kolleegani osaa morsetusta, hän lupasi auttaa minua erään tehtävän "koodin" purkamisessa.

Osta kipa!

tiistai 13. marraskuuta 2012

Ulkoilua

Lähdin tänään viimeisten auringonsäteiden paistaessa etsimään jälleen geokätköjä. Kaksi löysin, kahta en. Pyöriskelin ja pyöriskelin ympäriinsä. Muutama ohikulkija vähän hymähteli. Tiesi varmaan millä asialla olen. Ja ne jotka eivät tienneet, eivät kiinnittäneet minuun mitään huomiota. Kaksi tuntia reissussa meni. Loppuajasta PoikaKoira alkoi jo haraamaan vastaan.   Vähän jäi harmittamaan, kun en löytänyt niitä kahta kätköä. Pitää palata uudelleen paikalle. Ilman tätä uutta harrastusta tuskin tulisi ulkoiltua noin paljoa tuossa syksyn pimeydessä.

Söin muuten tänään työpaikan ruokalassa lounasruoan. Sitä ei olekaan tapahtunut pitkään aikaan. Ja oli ihan hyvää. Ehkäpä sen voimalla jaksoinkin sitten ulkoilla.


 Kukkakaupan mainosauto. No enpä tiedä, onko tuo nyt niin kaunis ja houkutteleva...

maanantai 12. marraskuuta 2012

Lekurilla

Minulla on jotain ihme ihottumaa. Sitä oli jo yli vuosi sitten, mutta kesällä se parani. Nyt mahani ja käsivarteni ovat kuin tulirokkoisella lapsella. Siispä soitin aamulla työterveyteen.
- Pitäisi saada aika ihotautilääkärille
- Onko teillä lähete lääkärille vai onko lääkäri sanonut, että voitte tilata suoraan hänelle ajan?
- Joo, sanoi, että voin tilata hänelle suoraan ajan (valehtelin sujuvasti)
- Ahaa, katsotaan. Joo, mutta edellisestä käynnistä hänen luonaan on yli vuosi, joten kyllä nyt pitää tilata aika ensin yleislääkärille

Joopa joo. Sain ajan tälle päivälle, maksoin parkkimaksut, jonotin puoli tuntia, lääkärin luona tasan kolme ja puoli minuuttia. Lähete ihotautilääkärille. Ihme byrokratiaa. Kyllä pitäisi sen verran luottaa ihmisen omaan diagnostiikkaan, että jos sama vaiva uusii, niin voi ihan itsenäisesti tilata sen erikoislääkärin ajan. Nyt tuhlattiin sekä minun että yleislääkärin työaikaa. Plus turha parkkimaksu.


Ihana "mummuparveke" trumpettikukkineen

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

James Bond

Käytiin sitten eilen Aviokin kanssa katsomassa tuo uusin Bondi, Skyfall. Täytyy sanoa, että en ole koskaan ollut mikään suuri James Bond fani, mutta kun Aviokki halusi lähteä katsomaan tuota kuvaa, niin lähdin toki mukaan. No, ei ollut kummoinen leffa. Kyllä siinä vauhtia ja mäiskettä riitti koko rahan edestä, tehosteet olivat vaikuttavia ja elokuva "sisälsi tuotesijoittelua". Enkä nukahtanut, enkä katsonut kelloa välillä. Mutta melkeinpä parasta antia oli Adelen laulama tunnussävelmä. Täytyy sanoa, että olen pudonnut täysin näistä tämän ajan laulaja-kuvioista. On Rihannaa, Lady Gagaa, ym, ym. Adelen nimen olen toki kuullut ja nähnyt kuvia hänestä. Nytpä siis osaan yhdistää yhden biisinkin häneen.

Elokuvissa mainostettiin helmikuussa ilmestyvää Die Hard -elokuvaa. Vaikka se onkin samanlainen räiskintä-elokuva, se pitää ehdottomasti käydä katsomassa. Bruce Willis on yksi näyttelijäsuosikkini. Ja noissa elokuvissa on sarkasmilla, huumorilla ja erilaisilla sutkautuksilla aina sijansa.

Ja tulihan eilen liikuttuakin. Kävellen elokuviin ja takaisin, yhteensä tunti ja vartti. Muuten olen viettänyt tämän viikonlopun lähinnä nukkumalla.


Pyöräparkki krakovalaisittain.

lauantai 10. marraskuuta 2012

Hiukset

Kävin jälleen eilen kampaajalla. Koska työni vuoksi joudun kohtaamaan päivittäin paljon ihmisiä, pitää ulkonäköönkin kiinnittää jonkin verran huomiota. Käyn kampaajalla keskimäärin kuuden viikon välein.

Kevättalvella minulta lähti valtavasti hiuksia rankan painonpudotuksen seurauksena. Ja hiuksia todellakin lähti! Ohimot loistivat melkein kaljuina. Aloin sitten syömään kalsium-tabletteja D-vitamiinilisällä. Ja nythän tuo D-vitamiini on jälleen ollut esillä. No, en tiedä onko tuossa Orionin valmisteessa pitoisuudet kohdillaan, mutta minua ne ainakin auttoivat. Pikkuhiljaa hiustenlähtö tyrehtyi ja uutta lyhyttä hiusta alkoi kasvamaan hiuspohjasta. Ja nyt sitten kampaaja sanoi, että käytännössä päästäni ei lähtenyt koko operaation aikana yhtään hiusta. Ja hiukset ovat oiken mukavasti koholla päänahasta, koska nuo lyhyet uudet hiukset toimivat luonnollisina tukihiuksina. Harmi vaan, kun pitää pistää pipo aina joskus päähän.


Omakuva krakovalaisen sisustusliikeen ikkunassa :)

torstai 8. marraskuuta 2012

Marraskuu

Marraskuu. Marras, yhtäkuin kuollut. Marraskuu = kuolleitten kuu. Väsyttää. Jatkuvasti. Mietin, että pitäisiköhän laittaa parvekkeelle jonkinlaiset "kaamosvalot"? Tähän asti olen karsastanut kaikenlaisia valovirityksiä. Etenkin sellaisia väriletkuja, jotka on vain nakattu jonkin puskan päälle. Ja jotka vilkkkuvat epäsäännöllisen säännöllisesti. Jospa naapureita kiusatakseni kävisin ostamassa jostain "pauhausista" kamalimman valovirityksen, joka sieltä löytyy... No, ihan tosissaan, on ihmisilla ihan kivojakin ulkovaloja.

Ilmoitin muuten PoikaKoiran sinne koiranäyttelyyn. Nyt alkaa kehätreeni.

                     
Kukkamyyjän tarjontaa, vielä kerran Krakovan kuva. Jos klikkaatte kuvaa isommaksi, huomaatte, että esimerkiksi nuo etualan kuivakukkakimput ovat vain noin 3,50 euroa kappale. Harmi, kun en voinut tuoda niitä mukanani.

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Voihan koiruus!

On varmaan tullut selväksi, että minulla on PoikaKoira. Nyt tuota koiraa pyydettiin tutustumaan morsianehdokkaaseen. Siis sana on vain kiirinyt, että minulla on komea uroskoira, presidentillistä rotua. 

Koira kelpaisi kyllä kuulemma isäehdokkaaksi ilman näyttelyäkin, mutta olisi parempi, jos joku ammattilainen antaisi siitä jonkinlaisen arvion. Kajaanissa olisi tammikuussa sopiva näyttely. Mutta. Miten minä osaan kouluttaa tuota koirulia kehäkäyttäytymiseen? Ja missä? Nauravatko tuomarit minut ulos, jos vien kehään ihan luomu-koiran? Onko kenelläkään kokemusta? Toisaalta, onhan tässä vielä kaksi kuukautta aikaa. Toisaalta minua kiehtoo ajatus koiranäyttelystä, toisaalta pelottaa. Jospa silti menisin sinne ja katsoisin, miten käy. 

PoikaKoira kyllä antaa käsitellä itseään, mutta mitenkähän onnistuu se näyttelykehässä kulkeminen... Pitänee kysyä joltain asiantunjalta neuvoja...




 "Tässä mä tsiikailen sorsia. Kun vähän haukahdan niin ne pöljät lähtee lentoon."

tiistai 6. marraskuuta 2012

Välillä mukava olo

Olo on pitkästä aikaa taas mukava, eli
- olen saanut käytyä kunnon lenkillä
- olen syönyt kohtuullisesti
- olen pysytellyt irti herkuista, siis jäätelöstä ja suklaasta

Yhdessä välissä tuntui, että mikään ei riitä. Minulla oli Eppuja (vai Hassisen Koneko se oli?) lainatakseni "aina nälkä ja koko ajan jano". Nyt olen taas saanut ruokailut kohdilleen. Tämän päivän ruokailut:

- aamupala: mustikka-mansikka-banaani-jugurtti pirtelö, kaksi mukia mustaa kahvia ja yksi Marabou Daim keksi
- lounas: kasvissosekeitto, raejuustoa ja kaksi siivua leipää joiden päällä juustosiivut
- pävällinen: sitä hirvenlihakeittoa...
Olihan tuossa tuo keksi, mutta ei sitten jälkiruuaksi sitä jäätelöä tai suklaata.

Muuten tänne ei kummoisia kuulu. Töitä, kokouksia ja kotielämää. Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, aion saada joululahjat ostettua nyt marraskuussa. Ja jospa tänä vuonna olisin vähän ahkerampi ja lähettäisin jopa perinteiset joulukortit. Kun tuo joulukorttien lähettämiskuorikin tipahti postista. Ennen oli paljon mukavampi, kun kortteja tippui postiluukusta pitkin joulukuuta. Nyt nuo kortit tulevat tuon lähetyskuoren ansiosta melkein parin päivän sisällä.


Ei käyty täällä syömässä...

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Hirvenlihakeitto

Kaapissa on pyörinyt vielä kaksi viime vuoden hirvipeijaisista saatua hirvenlihasäilyketölkkiä. Uusia on tulossa, joten päätin tehdä tänään hirvenlihakeiton.

- kahdeksan perunaa
- kolme porkkanaa
- kaksi sipulia
- kaksi pussia keittojuureksia
- kaksi tölkkiä hirvenlihaa
- pala saunapalvia
- suolaa, laakerinlehtiä ja rakuunaa

Tuli viiden litran kattilallinen. Ja tuli hyvää. Söin kaksi lautasellista, Aviokki kolme. Silti siitä riittää vielä monta ateriaa meidän kaksihenkiselle perheelle tulevalla viikolla. Kuvaa en ottanut keitoksesta. Kyllä kait kaikki lihakeiton ulkonäön osaavat kuvitella. PoikaKoira vierastaa jostain kumman syystä hirvenlihaa. Tuhahti vain lihapalaselle. Onhan siinä aika voimakas maku. Onko se sitten se riistan maku?

Sunnuntai-iltaisin iskee aina masennus päälle. Tosin sain tänään jotain hyödyllistäkin aikaiseksi. Nimittäin ostin yhden joululahjan. Aion ostaa kaikki lahjat nyt marraskuussa. En aio lähteä joulutungokseen joulukuussa. Paljoa lahjoja en ostele. Ainostaan lapsille. Tytölle lahjoja on paljon helpompi ostaa. Mutta mitä voi ostaa yli 25-vuotiaalle pojalle, joka ei tykkää mistään turhasta krääsästä?


Aurinkoinen krysanteemi (?) harmaaseen syksyyn!

lauantai 3. marraskuuta 2012

Pyhäinpäivä

Tänään annoin itselleni luvan herkutteluun. Oli nimittäin ne anopin syntymäpäivät. Voileipäkakkua, pasteijaa, kääretorttua ja juustokakkua. No, ei oikeastaan kamalasti, mutta liikaa kuitenkin. Seuraavan kerran sitten jouluna. En ottanut unelmatorttua, joulutorttua tai marjapiirakkaa. Siis niiden osalta hyvä minä!

Päivän ruokailut
- aamupala: kaksi mukia kahvia, kaksi viipaletta leipää (päällä tuorejuustoa ja juustoa) yksi Maraboun sulkaahippu keksi (kukahan niitä on meille ostanut? :))
- lounas: nuo anopin tarjoamat kahvitteluherkut
- päivällinen: tervaporvari makkara ja broilersalaattia
Kaloreita en ala edes laskemaan.

Tämä päivä on ollut todella harmaa ja sateinen. Oikein hyvä päivä muistella jo pois menneitä.


Sytytin parvekkeelle kynttilälyhtyjä ja tuikkuja palamaan. Tuo kesäinen kukkalaatikko on talvella kätevä alusta Kivi-tuikuille. Alaosan hylly vain kasvatuosan kanneksi. Tuikkuja on tullut keräiltyä monta vuotta. Tässä niistä parikymmentä. Kerran päätin jo, että nyt en enää osta niitä. Mutta sitten törmäsin kirpputorilla tuohon vihreään lyhtyyn, 7 euroa. No, pitihän se ostaa sieltä pois kuljeksimasta. Sitten pesuainepakettien mukana saa näitä joskus kylkiäisinä. Ja joskus aika edullisesti K-kaupan keräyskupongeilla.

perjantai 2. marraskuuta 2012

Piristys

Tein tänään jotain ennenkuulumatonta. Ostin kotiin kukkakimpun. Ihan sen kunniaksi, että sain siivottua ja on pyhätkin tulossa. Se on lasketavissa yhden käden sormin, kun olen itselleni kukkakimpun ostanut. Toki toisille vien niitä. Mutta ihan kivaltahan tuo näyttää. Kestäisi nyt jonkin aikaa.



Taitaa olla vähän halloween meininkiä tuossa kimpussa. Marketista lähti mukaan. Ja väritkin sopivat yhteen Block-lampun johdon kanssa :)

Huomenna olisi anopin syntymäpäivät. Eikä ole edes tasavuodet. Tuolla Aviokin puolella juhlitaan jokaikisen jokaikisiä syntymäpäiviä. Aina on jonkun synttärit. Jos ei lähimpään kuukauteen ole syntymäpäiviä niin toivottavasti jollakin on ainakin nimipäivät. No, kukin toimii tavallaan. Ihan kiva syyhän se on kutsua ihmisiä luokseen. Minä en vaan ole juhlistanut omia syntymäpäiviäni sitten lapsuuden. 

torstai 1. marraskuuta 2012

Sähköposti

Millekähän kumman sähköpostilistalle minä olen joutunut? Nimittäin olen aika hyvin säästynyt kaiken maailman roskaposteilta, mutta viime aikoina on sähköpostiini ilmestynyt mitä ihmeellisimpiä viestejä. Noiden viestien lähettäjän nimi on ihan tavallinen, vaikka "Maija Mattila". Ne ovat ulkoasultaan kaikki samanlaisia. Arielin fontti ja itse asia kirkkaan sinisellä. Ensin mainostettiin jotain lehtiä. Sitten karvanpoistoainita, sitten pikkuhousuja, sitten pikalainaa. Kaikki samasta lähteestä viestin ulkonäön perusteella. Mutta tämän aamun viesti olikin jo sitten toista maata. "Haluatko pelkkää PANOSERURAA? Liity tähän ryhmään. Ei mitään henkistä sitoutumista, pelkkää PANOSEURAA." Voi jessus. Osaako joku kertoa, miten noiden viestien lähettäjän saa selville? Ei varmaan mitenkään.

Aikanaan sain ihan "etanapostia" näiltä lomaosake-firmoilta. Aina viestin alussa oli lause "Olette voinut voittaa ihanan risteilyn...tai jonkin muun ihanan palkinnon... jos vain tulette esittelyymme..." Koska lähettäjä oli selvillä, soitin ko. firmaan ja sanoin, että en halua näitä posteja, en halua kuulla, että "olen ehkä voittanut". (Kuitenkaan todellisuudessa en olisi voittanut mitään). Ja postit loppuivat. Ja nyt tämä sähköpostipommitus... Aivan sama vaikka mainostaisivat niitä lehtiä tai käsivoiteita, mutta kun MINÄ EN HALUA NIITÄ!!!


Ihana kukkakauppa. Arvatkaa mistä? No tietenkin Krakovasta :)