torstai 31. tammikuuta 2013

Eläinlääkärissä

Ei mitään vakavaa, vain silmätarkastuksessa. Kuten edellä kirjoitin, PoikaKoiran treffit TyttöKoiran kanssa peruuntuivat nartun silmissä todetun kaihin takia. Minä olin samaten ehtinyt varata ajan silmätarkastukseen, joten ilman muuta kävin siellä. Kaikki ok! Ei muuta kuin uusi haku päälle!

Nuo eläinlääkäriasemat ja koirapuistot ovat sitten mukavia paikkoja. Koiranomistajan  ammatti tai asema ei merkitse mitään. Kaikki keskustelu käydään koiriin liittyen. Kuinka vanha, millainen luonne, mitä puuhastelee päivät pitkät, syökö hyvin jne. Missä on parhat lenkkeilymaastot ja oletko käynyt koiraladulla? Koiranomistajat ovat yleensä ottaen aika leppoista sakkia. Ja koiran omistamisenhan on todettu ihan oikeasti alentavan verenpainetta.

Jee, huomenna on helmikuu!


Kesällä paras paikka on varjossa!

tiistai 29. tammikuuta 2013

Mitään ei jää haaskiolle!

Tässäpä jälleen todiste, että mitään ei jää haaskiolle meidän perheen ruokailuista.




Tämän päivän myöhäinen lounas. Sunnuntaillista lohta ja muusia. Launtaillista coleslaw-salaattia. Aika kypsä avokado jonka päälle puristelin lohelta jääneen sitruunan jämän. Ja juustoportin juustoa. Oli ihan hyvää.

Näissä myöhäisissä lounaissa on vain se vika, että ainakin minua alkaa ruokailun jälkeen väsyttämään ihan mahdottomasti. Ihan pakko on aina vetäytyä pikku nokosille. Joka sitten kostautuu illan unensaannissa. Mutta yritän pitää nokoset siinä 15 minuutissa.

Ja jälleen on ruokaohjelmia televisio pullollaan. Ihan pakko on seurata illan Master Chefiä. Onhan siinä kilpailijana meidän apulaiskaupunginjohtajamme, jota en kyllä sen koommin tunne enkä olisi nimen perusteella edes tiennyt ao. viran haltijaksi. Niin, ja myös se nuori tyttö täältä Pohjolasta...

maanantai 28. tammikuuta 2013

Vastoinkäymisiä

Ostin launtaina uuden täkin makuuhuoneeseen. Ja tänään kun tulin kotiin, huomasin, että PoikaKoiran pärkkele oli käynyt merkkaamassa peiton. Huoh. Sitä se ei ole tehnyt sitten pentuajan. Onneksi pussilakana oli imenyt enimmät nesteet. Pitänee jälleen alkaa salpaamaan makuuhuoneen ovi superextra tiukasti kiinni. Ovi on liukuovi, ja mitkään stopparit ei meidän PoikaKoiraa pidättele. Oli siinä tännänkin se stoppari, kuminen kiila, mutta se odotti minua kotiintullessani sievästi eteisen lattialla.

PoikaKoiran treffeistäkään ei tule sitten mitään. Nartulla on todettu silmissä kaihi...

Ja ensi viikonlopun synttäritkin on peruttu. Aviokin sukulainen lähteekin hiihtelemään Lappiin. Tosin ymmärrän kyllä. Ei mahda olla juhlamieli kovin korkealla, kun tammikuun viimeinen päivä joutuu työttömäksi, mistäpä muualta kuin Nokialta. Ja sitten olisi heti syntymäpäivät seuraavana päivänä...



Tämmöistä tänään. Johan tässä on ihan hyvin mennytkin jonkin aikaa.

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Sunnuntain ruoka

Tänään oli vuorossa yksi suosikkiruokani, uunilohi ja perunamuusi. Helppoa ja hyvää. Tosin tuo smetana on vähän turhan raskas lisuke, mutta lähikaupassa ei ollut mitään kevyempää vaihtoehtoa.



Kalatiskin setä pisti kalaan suolan ja tillin ja kala maustui jääkaapissa yön yli. Puristin puolikkaan sitruunan mehun kalapalojen päälle ja peittelin kalapalat smetanalla. 150°C uuniin noin 50 minuutiksi. Kalapala voisi olla tietenkin yhtenäinenkin file, mutta kalatiskillä sattui olemaan nuo kaksi palaa, joten viitsinyt leikkauttaa uudesta fileestä puolikasta. Samaan aikaan kypsyivät perunat. Oli hyvää!

Ehkä jonkin verran noita smetanan kaloreita kulutti perinteinen puolentoista tunnin sunnuntaiaamun lenkki PoikaKoiran kanssa. Pakkasta -6°C ja lähes tuuleton sää. Ihan hyvä lenkkeilyilma.

Lapset ovat melkein aina ihastuneita, kun heitä vastaan tulee koira. Tänäänkin joku pienokainen huudahti "kato koila". Ja perään kuului vielä "tillä näkyi pylly". Kerrankin eräs lapsi valisti isäänsä "tuo on poikakoira". Niin näkyy meidän koiralla pylly ja killuttimet. Eletäänkin tässä jänniä hetkiä, kun ensi viikonloppuna tulee TyttöKoira kylään ja koirat pistetään "pussauskoppiin". Ja loput varmaan arvaattekin...

lauantai 26. tammikuuta 2013

Voihan kalsarit!

Niin se on tämäkin talvi melkein ohitettu ja ohitettu nimenomaan ilman sukkahousuja! Ei voi olla inhottavampaa ja vastenmielisempää vaatekappaletta. Koiraa ulkoilutettaessa pitää kuitenkin olla jotain lämmittävää jalkoja vasten. Niinpä ostin viime keväänä alennusmyynnistä tällaiset Odlon urheilukalsarit. (Kuvassa taitaa olla miesten malli)


Näissä on jos jonkinlaista tukea ja joustavuutta. Mutta voi kauhistus! Vasta tänään huomasin, että olen koko ajan pitänut näitä väärinpäin jalassa. Siis nimittäin etupuolta takana. Heh. Näissä ei ole minkäänlaista lappusta, joka osoittaisi, kumpi puoli tulee taakse tai eteen. Onkohan minun kävelysuoritukseni PoikaKoiran perässä ollut nyt vähän tehottomampi, kun ollut kalsaritkin väärinpäin jalassa?

torstai 24. tammikuuta 2013

Post it!

Ruokatunnilla väsättiin työpaikalla kukkasia, pääosin Post it -lapuista. Niitä kun on siellä aina runsaasti saatavilla. Idea lähti edellisestä Kodin Kuvalehden jutusta, jossa näihin oli ohje ja joku sai idean vääntää näitä töissäkin. Jotkut (minä mukaan lukien) sitten halusivat oppia myös tuon mallin.


Post it -paperi on hommaan vähän turhan jäykkää. Nuo taustalla olevat mustat kukat on tehty ohuemmasta paperista, josta taittelu onnistui paremmin. Kokeilumielessä ajattelin liimaata yhden mustan paperin sisäpuolelle väriä antamaan tuollaisen punaisen Poist it -lapun, ja silloin siitä vasta paksu taiteltava tulikin.

Ihanaa, että huomenna on jo perjantai. Tämä viikko on mennyt tosi nopeaa ja ensi viikko onkin jo tammikuun viimeinen. Kitukuukausi alkaa olla melkein ohi!

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Jo on maailma mallillaan!

Koin eilen jotain ennenkuulumatonta. Nimittäin seisoskelin jälleen tuulessa ja pakkasessa bussipysäkillä. Minua paleli ja oli nälkä. Bussi oli tietenkin taas myöhässä. Tuijotin varmasti vihaisen näköisenä bussin tulosuuntaan. Siinä lähistöllä seisoskeli kolme ei suomalaistaustaista hyvinpukeutunutta nuorta herraa (Irakista Iranista mistälie...), noin 25-vuotiaita. He lähtivät liikkeelle ja yksi heistä ohitti minut tosi läheltä ja murahti korvaani "älä tuijota akka vihasesti, vitu". (Siis vitu, ei kirjoitusvirhettä). Minä hämmästyin kerralla. Että häh! Rasisminpoikanen sisälläni alkoi heräämään. Olin todella pöllämystynyt. En kääntänyt päätäni vilkaistakseni tuon sanojan suuntaan. Mutta että tämmöiselle keski-ikäiselle, rauhaa rakastavalle naisihmiselle sanotaan moista.

Mutta. On varmaan kärsinyt tuokin poika parka ihan tarpeeksi. Missä lie vanhemmat ja sisarukset, mitä lie kokenut kotimaassaan. Sitten on vielä joutunut tänne jäiseen Pohjolaan. Ei ollut raukalla pipoa eikä hanskoja. On varmaan itse joutunut rasismin kohteeksi useamman kerran. Ja oli varmaan huono päivä hänellä. 

Kuten Tuomas Enbuske sanoi "jos on asunut 20 vuotta Oulussa, selviää mistä vain". Kyllä täällä asuminen karaisee niin luonnon kuin ilmapiirinkin suhteen.

Ja tämän päivän myöhäinen lounas. Varsinaisen lounaan korvasin Sillä OATrimillä, joka ei kyllä korvaa mitään. Vessassa pistää vain juoksemaan. Lounaassa avokado (edelleenkin sunnuntailta), pizzasalaattia edelliseltä viikolta ja tämän päiväistä kaupan valmista tonnikalasalaattia. Juustosämpylöitä meni kaksi kipaletta.


tiistai 22. tammikuuta 2013

Tämmöistä tänään

Taas on tiedotusvälineissä ollut uutisia, joissa kerrotaan suomalaisen heittävän keskimäärin yli 20 kg ruokaa roskiin vuodessa. Ei meillä! Sekin tekee pahaa, jos joskus joudun heittämään pois esim. homehtuneen leivänpalasen. Ja joskus maito ehtii hapantua purkissa. Muuta ei tule mieleen. (Niin, paitsi se jouluinen sienisalaatti, mutta se oli mautonta...). Pikemminkin meidän ruokakaapit ammottavat tyhjyyttään, kuin että ostaisin niihin mielin määrin tavaraa. Tänäänkin tein jäännöksistä seuraavaa:

pastakastike.  Sushista jäi yli munakoisoa ja paprikaa. Avokado oli tarkoitettu sushiin, mutta sunnuntaina se oli vielä liian raaka. Kaapista löytyi pari kappaletta krakovanmakkaroita. Mausteeksi ruokakermaa, valkosipulinkynsiä, punaista curry-tahnaa, lihaliemikuutio ja muutama oliivi. Kaikki pannuun ja ihan kelpo pastakastike tuli.

Ja sitten eilen haksahdin tähän:

Hehheh... Maistui nimittäin hyvltä, kun kaupan konsulentti maistatti tätä. Tämähän ei ole varsinainen ateriankorvike, vaan välipala. Otin silti tätä mukaan töihin lounaaksi yhden annoksen, noin kahvikupillisen. Ja join suositellut kaksi lasia vettä päälle. Ja koskaan minulla ei ole ollut niin nälkä kuin tänään, kun pääsin kotiin... Ei edes silloin, kun olen ohittanut koko lounaan. Eli tuskin tästä tapa tulee.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Sushi sunnuntai

Nyt se päivä sitten koitti, kun väänsin sushit ateriaksi. Melko hyvin homma sujui, mitä nyt riisi tarttui sormiin tosi lujasti ja jotkut kääröistä jäivät vähän löysiksi.

Paratiisilla mennään. KoKo:n espressokuppien lautaset saavat toimittaa soija- ja wasabialustojen tehtävää.


Täytteenä kylmäsavulohta ja chilikatkarapuja, nigireissä graavilohta ja -siikaa.


Näillä mennään!

lauantai 19. tammikuuta 2013

Ihana talvipäivä

Lumisateen jälkeen ihana auringonpaiste. Toisin kuin etelä-suomalaisten fb-tuttujen (hei S.!) päivityksistä olen saanut lukea, täällä pohjolassa on lähes nollakeli. Kerran näinkin päin. Otin kauppareissulle kameran mukaan. Aurinko antoi jo lupausta tulevasta. Kuva bussipysäkiltä. 


En tiedä, mihin kiireellisyysluokkaan meidän nurkkien pyörätie kuuluvat, mutta puolen päivän aikaan tilanne oli vielä tämä. Minua lumi ei haittaa, mutta sääliksi kävi lastenvaunujen kanssa kulkevia. Ja jotkut yrittivät pyörilläkin päästä eteenpäin.


Ja hups! Jotakin on uhohtunut parvekkeelle...


Ja vähän life styleä joukkoon. Kaupungilla käydessäni ajattelin käydä VAIN vilkaisemassa kyseisen liikkeen tuotteita. Ja mitäs sieltä lähtikään mukaan... Uusi keittiöpyyhe, ihana tiskirätti ja servettejä. Muualta ostin nuo syömäpuikot ja niistä voikin päätellä, mitä meillä syödään huomenna:)

perjantai 18. tammikuuta 2013

Päivän menu ...ja huomisenkin

Tässä ruoan valmistumista odotellessa on aikaa kirjata tänne tämän ja huomisen päivän menu: broilerwokkia bataatilla. En ole koskaan aiemmin kokeillut tätä yhdistelmää ja maku on vielä arvoitus. Olen totaalisen ihastunut bataattiin ja päätin kokeilla sitä nyt näin.


Raaka-aineet olivat halpoja. Saksalaisen laatikkokaupan broileri (hinta ei tiedossa, Aviokki osti), bataatti 1,14€, parsakaali 1,39€, purjo 0,40€ ja ruokakerma 2,15€. Veikkaan, että yhteishinta menee tuonne 8 euron korville.


Ruskistin broilerin sisäfileet. Olivat mukavasti suurempia, kuin muilla tuottajilla.


Lisäsin muut osaset ja ne mahtuivat tällä kertaa sopivasti wokkipannuun. Yksi ruokakerma ei näköjään riittänyt, mutta onneksi keittiön kaapista löytyi valmista thai curry -kastiketta, jonka lisäsin joukkoon. Se nostaa vähän annoksen hintaa. Mausteeksi vielä ripaus punaista curry-tahnaa. Sekoitus saa porista hellalla noin puoli tuntia. Bataattikuutiot ja parsakaali kypsyvät nopeasti.

Kohta syömään!

torstai 17. tammikuuta 2013

Tammikuu

En muista mistä luin lauseen "Tammikuu, tuo kuukausista turhin". Varmaan täältä blogimaailmasta. Olen niin sama mieltä tuon lauseen kanssa. Tuntuu, että kuukausi ei lopu koskaan. Aina, kun kääntää allakasta uuden viikon esille, on se yhä tammikuuta. Ja nyt ollaan vasta vähän yli puolenkuun... Saisipa vetäytyä kuin muumit piiiiiiitkällä unelle, ja herätä joskus maaliskuun alussa.

Työpaikalla jyllää noro-virus. Minua se ei ole vielä koskettanut (koputan puuta), mutta kauhulla kuuntelen kolleegojen kertomuksia 1-4 päivän oksennuskuureista. Tänään mahani oli kyllä oudon tuntuinen. Suoraan sanoen ei uskaltanut edes rupsua päästää. Jospa minä selättäisin taudin tällä.

Syömisetkin ovat olleet vähän mitä sattuu. Kyllähän minä tiedän, että pimeällä aivot erittävät melatoniinia, joka nukuttaa ja LISÄÄ ruokahalua. Siksikin valo on enemmän kuin tervetullutta. Muuten, kauhulla olen lukenut lehdistä juttuja, että äidit syöttävät leikki-ikäisille lapsilleen melatoniinia, jotta saavat nämä nukkumaan. Ei kait terve, normaali lapsi tarvitse nukahtamiseen muuta kuin sängyn, jos joskus sitäkään? Mitenkähän lasten nukkumisen käy  isompana, kun tunnetusti huolien ja murheiden määrä lisääntyy ja niiden päässä pyörittely ei ainakaan helpota nukahtamista...

Lellipentu on löytänyt mukavan paikan tupsluureille Aviokin jalkopäästä...

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Tunnustus

Sain Laiskiaiselta tunnustuksen. Kyllähän se lämmittää mieltä, kun löytyy aina joku, joka jaksaa näitäkin höpinöitä lueskella. Eli kiitos Laiskiaiselle ja Laiskiaisen trimmaukselle (Tässä teksiasetuksissa linkit blogeihin tulevat näköjään harmaalla, ellei sitten muutu siniseksi... ihmeellistä)








Tämän tunnustuksen tarkoitus on saada huomiota suhteellisen uusille blogeille  joilla on alle 200 lukijaa. 


Tässä säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
2. Valitse 5 ihanaa blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen antavat sen eteenpäin.


Jatkan haastetta eteenpäin:
Tanja: Näkkärin reikäinen puoli
Tallis: Pallukasta tallukaksi
Aamu: Sininen sarastus
Riski Rouva: Riski Rouva laihduttaa
Kaneli: Sopivasti ja tarpeeksi

Olipas tässä homma! Nimittäin valita monesta suosikkiblogistani ne, joille jatkan haasteen. Käytin eilen illalla oikein aikaa listatakseni niitä suosikkiblogejani, joilla vakituisia lukijoita on aika vähän. Nämä sitten valikoituivat listalleni. Moni ihana blogi jäi ulkopuolelle... Seuraan kyllä teitä, vaikka en kenenkään "palkissa" olekaan.

Ulkona on kylmä, yli -22°C astetta. Ei toivoakaan ulkoilemisesta. Yksin en viitsi lähteä ja pakkasella PoikaKoira lyö jarrut päälle jo etesessä.

tiistai 15. tammikuuta 2013

Asentohuimaus

Tuo edellisessä postauksessani mainitsemani asentohuimaus on tällä kertaa lähes ohi. Mikä ihana olo! Aivan kuin olisi selvinnyt vahvasta humalatilasta. Pää ja ajatukset tuntuvat ihan kirkkailta.

Asentohuimaushan johtuu korvien tasapainoelimissä olevien kivien huonosta liikkuvuudesta.   En tiedä, onko se perinnöllistä  tai luokitellaanko se taudiksi. Se on vain ominaisuus, joka joillekin sattuu tulemaan. Vähän niin kuin sappikivet... (johon kyllä elintavoillakin kait voi vaikuttaa). Muistan, kun nuorena yritin käydä kuntosalilla ja ihmettelin, miksi minulle tulee joidenkin liikkeiden jälkeen huono olo. Etenkin semmoisten liikkeiden jälkeen, jossa pää heiluu ylös alas. Kuten ollaan penkillä puolittain vatsallaan ja kohotellaan yläruumista ylös käsien ollessa niskan takana. Nyt jo pelkkä ajatuskin tuosta liikeestä saa pään huippaamaan. Ja en voi olla ollenkaan korkeilla paikolla. Muistan eräänkin patikointireissun Kanarialla, jossa minun piti kontata pahimilla rotkon reunuksilla, koska päässäni alkoi pyörimään ja pelkäsin putoavani. Vaikka polku oli melkein metrin levyinen...

Nyt vain pitää elää tasaista elämää. Pään kallistaminen taakse on kaikista pahin liike. Sehän tapahtuu vaikka ottaessa juomalasia kaapista. Toisaalta asentohuimausta hoidettaessa itseään pitäisikin rääkätä ja heilutella päätä sivulta toiselle, että ne tasapainokivet saataisiin liikkeelle. Mutta se on niin hankalaa, koska siinä tulee kyllä oksennus tosi helposti. Ja se ei ole mukavaa.

Saa nähdä, millainen huojuva muori minustakin vanhana tulee. Sen tiedän, että esim. Urho Kekkosen miniällä, Brita Kekkosella on tämä samainen vaiva. Ja kuulemma tosi pahana.

Vähän iloisempi (mutta huonolaatuisempi) kuva tähän loppuun. Uusien perunoiden pesua innokkaan apurin kanssa. Kyllä se kesä sieltä tulee.

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Kajaani

Aamulla, ennen kuin ehdin edes avata silmäni, tiesin, että tämä ei ole hyvä päivä. Minua aika ajoin säännöllisesti vaivaava asentohuimaus osoitti taas olevansa paikalla. Jos olisi ollut tavallinen työaamu, töihin lähdöstä ei olisi tullut mitään. En voinut edes katsoa tietokoneen kirkkaalle ruudulle. Vähäinenkin pään liike sai aikaan huonon olon. 

Mutta. Pakko oli lähteä liilleelle. Kajaanissa oli koiranäyttely. Autoon siis huojuvin askelin oksennuspussin kanssa. Ja kyllähän se olo pikkuhiljaa alkoi helpottamaan, mutta vieläkään ei ole normaali olo.




Liikkuvasta autosta kuvailin sinistä hetkeä. Päätä ei voinut paljon kallistella. Pimeä oli kun lähdettiin ja pimeä oli kun päästiin kotiin. Paluumatkalla pystyin jopa syömään yhden ruissämpylän ja kahvin.

Mutta onneksi reissu ei ollut turha!



lauantai 12. tammikuuta 2013

Ennen - jälkeen

Vaaka nytkähti aamulla peräti kilon alaspäin! Eli nesteet ne varmaan osaltaan painoon vaikuttavat. Ihan niin rankkaan diettiin kuin viime keväänä en enää ala ja sallin yhden herkkupäivän viikossa, viikonloppuna. Herkkupäivä ei sisällä kuitenkaan karkkeja tai muutakaan makeaa, ihan vaan parempaa ruokaa teen. Tai sellaista ruokaa, jota tekee mieli. Tänään oli pizzapäivä.




Kinkkupizzaa Aviokin toiveesta. Kinkkua, savuporoa, paprikaa, Aura-juustoa ja ananasta. Päälle tietenkin pizzamauste ja juusto.

Keittiön työskentelytaso on asunnossamme pieni. Ja aina täynnä. 


Siivutetut pizzajuustot, Tomtom lataantumassa ja sen johto, aurinkolasikotelo, pizzasuikaleita, "niserdaiser" täynnä paprika ja juustokuutioita, tiskipöydän romut...

Ja siivouksen jälkeen...

perjantai 11. tammikuuta 2013

Kiukkuperjantai

Vaikka olen valinnut punnitusaamukseni maanantain, eihän se estä sitä, etteikö muinakin aamuina voisi käydä vaa´alla. Ja kuten viime maanantaina kerroin, näytti vaaka +400g enemmän kuin edellisellä kerralla, joka sekin oli "hups!" -kommentilla. Astuin sitten tänä aamuna vaa´alle. Ja paino ei ollut laskenut minnekään! Siitä kiukustuneena lähdin ilman  eväitä töihin. Hyvin meni päivä syömättä. Ja nyt vasta töiden jälkeen söin kaksi edellisessä postauksessa kuvattua salaattiannosta karjalanpiirakan ja juuston kera. Saa riittää ravinnoksi tälle päivälle. Piste. 

Tiedän. Joo. Että ei ole oikeaoppista laihduttamista tämä, mutta näköjään muulla tavalla en saa painoa alaspäin. Ravinto pitää vähentää taas minimiin. Aamupala ja myöhäinen lounas. En ottanut työpaikalla jonkun tarjoamaa suklaahippukakkua. Neljä hedelmäkarkkia otin. Olivat löytyneet jostakin, kun edelleen jatkuvan remontin tieltä raivataan tiloja. Kuinka vanhoja lie olivat, mutta hyvältä maistuivat. Ja työtilani olen saanut jo takaisin. Se halpottaa kummasti.

Toinen kiukun aihe on huonosti nukuttu yö. Kuinka ihanaa olisikin nukkua edes yksi yö heräämättä välillä. Nimittäin PoikaKoira seilaa makuuhuoneen ja oman koppansa välillä pitkin yötä. Se ei sinänsä minua haittaa, koska kyllä minusta yksi pieni kotikoira mahtuu sängyn päässä nukkumaan ja lämmittämään jalkoja. Mutta. Se kuorsaa. Olisikin ainoa kuorsaaja. Kun lisäksi vieressä korisee ja kuorsaa flunssainen Aviokki, ei minun auta muu kuin kaivaa korvatulpat esille.

Kuikkuperjantai jatkuu. Alan virkkaamaan.



Perheen lellikki, PoikaKoira sohvalla. Me ollaan ilmeisen lepsuja koirankasvattajia...

torstai 10. tammikuuta 2013

Nyt se tuli!

Nimittäin Ostos-kanavalta tilaamani Nicer Dicer Plus. Kuten aiemmin kirjoitin, en ole koskaan tilannut mitään yleensäkään mistään. Kun olin pieni, äidin kanssa tilattiin joskus jotain Anttilan postimyynnistä. Nykynuoriso näkyy tilaavan ihan suveereenisti nettikaupoista vaikka mitä. Minä vahän arastelen. Entä jos esim. vaatteen koko ei olekaan sopiva? On siinä oma vaivansa lähettää tuote takaisin. Kaupasta sovittamalla saa kerralla sopivan.

Tilanne klo 15.40:




Pesemättömät salaattiainekset odottavat. Harmi, kun unohdin ostaa oliivit. Siis pesin ainekset ja revin salaatinlehdet perinteisesti kuppiin. Poistin tomaattien kannat, pilkoin kurkun vähän päälle sentin paloihin, kuorin ja puolitin sipulin sekä lohkoin puolet tuosta cantaloupe-melonista.




Ja sitten pilkkomaan! Leikkasin purjon sopivan mittasiksi pätkiksi ja halkaisin ne. Kurkunpaloja tuohon mahtui kerralla kolme. Tomaatti meni hienosti 8 lohkoon. Vaikein leikattava oli fetajuusto. Se tahtoi jäädä kiinni teriin. Sipuli meni hienosti pieneksi.

Ja klo 16.04 tilanne oli tämä:



Ja eiku syömään! Meni kaksi annosta. Tulee varmasti käytettyä tuota konetta vast´edeskin. Tosin tiskiä tuli aika paljon, mutta onneksi kone pesee.




tiistai 8. tammikuuta 2013

Ja nämäkin vielä!

No voi huh. Pakastimeen oli unohtunut jouluinen piparkakkurasia. Ja keneltäkäs muulta kuin anopilta. Nämäkin on niin perinteisellä reseptillä leivottu kuin vain voi. Ja varmasti ihan hyviä. Onneksi meillä on huomenna työpaikalla tiimin kokous. Vien nämä sinne ja ostan kyytipojaksi sitä perinteistä Aura-juustoa ja viinirypäleitä. Veikkaan, että se on puoli tuntia ja nämä on syöty.




Onneksi näitä on vain tuollainen pieni rasia, ennen näitäkin piti ottaa vastaan sellainen iso "teollisuusrasia".

Nyt meillä on sisällä kylmä. Tänään on suoritettu jotain pattereiden ja kaukolämmön säätöjä. Kun patterit ovat kylmenneet, ne ihan hohkaavat lisäkylmyyttä huoneeseen. Joululahjaksi ostamani tossut ovat nyt enemmän kuin tarpeeseen. Mutta pieni paleluhan laihduttaa...

maanantai 7. tammikuuta 2013

Näin se homma etenee!

Tässä ensin kuva hommasta joka etenee: afrikkalaiset kukat




Ja sitten homma joka ei etene: painonpudotus. Kuten tuossa muutama päivä sitten mainitsin, kävin vaa´alla (hups). Otin aloituslukemat ylös. Uuden vuoden lupauksessani lupasin käydä joka maanatai vaa´alla. Ja voi p....n marjat! Vaikka olen muka palannut diettiruokavalioon, oli painoni noussut 400 g edellisestä punnituksesta. No huoh. Ensi viikolla on jälleen uusi maanantai...

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Suunnitteilla

Sushin tekeminen itse on ollut mielessäni jo pitkään. Nyt tuon idean nosti jälleen ajankohtaiseksi K-RuokaPirkassa ollut ihana ohje.




Aika paljon olen ideaa jo vienytkin eteenpäin. Minulta löytyy Haaparannalta ostettu "starter kit", tyttäreltäni lahjaksi saama reseptikirjanen ja tuo sunoko, bambumatto, jolla norimakirullia pyöritellään. Reseptejä lukiessa selvisi, että vaikein osuus taitaa olla riisin keittäminen. Mittaa tasan niin ja niin paljon vettä, alä avaa kantta, anna hautua... Täytteetkin olen jo suunnitellut: lohta, avokadoa ja kurkkua. Ja wasabilla hiukset pystyyn :)

No nih, pakkasta on jälleen -16°C. Jää ulkoilut lyhyeen, ainakin PoikaKoiran kanssa.

lauantai 5. tammikuuta 2013

Oma koti... -värikäs!

Jos eksyy tuonne sisustusblogien puolelle, niin huomaa heti, että valkoisuus on sisustuksessa tällä hetkellä pop. Siihen lisättynä korkeintaan mustaa. Eräänkin bloggaajan kotona jopa tiskirätit noudattavat tätä linjaa. Ihan kiva, jos joku jaksaa (ja heitähän löytyy), paneutua kotinsa sisustamiseen tällaisella innolla. Mutta sanokaa mun sanoneen, valkoinen sohva, pienet lapset ja koira... ei ole hyvä yhdistelmä. Vaikka onkin pirun tyylikäs.

Minä päätin vaihtaa olohuoneeni mustan maton kertaheitolla erilaiseen, kun oli ihan jäsenetutarjouksena:



Tästä löytyy kyllä sopivia sävyjä sisustukseeni. Intialaista alkuperää. Ainakin tuoteselosteessa vakuuteltiin, että kutomiseen ei ole käytetty lapsityövoimaa. Vanha, iso matto päätyy mökille. Se peittääkin siellä sopivasti lautalattian monet raot.

Toinen ostos oli tietenkin tämä:




Miten minä olenkin pärjännyt viisi päivää ilman tätä? Oli muuten kaupungilla paljon ulkomaalaisia, venäläisiä. Jännä, miten tuo venäläisten tulo tänne Suomeen on kasvanut kertaheitolla niin suuriin mittoin, alle kymmenessä vuodessa. Jos olisin yrittäjä, yrittäisin palvella heitä mahdollisimman hyvin. Heiltä ei näytä rahat loppuvan aivan heti.

torstai 3. tammikuuta 2013

Tämä vuosi...

Niin se sitten alkoi töiden puolesta tämäkin vuosi. Yhtä väsyttävänä kuin aina ennenkin. Työpaikkamme RouvaPirteä oli jo edellisenä päivänä kysellyt sähköpostilla "sen, sen ja sen" homman hoidosta. Minä en vaan jaksanut suoda ajatustakaan työasioille. Katsotaan ne työaikana...

Pitänee ostaa taas perinteinen Yliopiston almanakka, josta voi seurata päivien pidentymistä. Jospa se antasi lisää virtaa. 

Niin. Ja kävin aamulla vaa´alla. Hups. Siitä lisää myöhemmin.

Yhtä yksitoikkoista ja harmaata kuin mieleni...

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Ostoskanava

Viimeisen lomapäivän alkajaisiksi eksyin Ostos-tv:n kanavalle. Sitten minun päässääni naksahti jotenkin... Tilasin sieltä nimittäin tämän:


Nicer Dicer plus -setin... Minä en ole koskaan, en koskaan tilannut mitään mistään ostoskanavalta enkä yleensäkään juuri mitään esim. netin kautta. Olen kyllä sivusilmällä katsellut kuinka näppärästi tämä vehje "kuutio, siivuttaa ja pilkkoo tasakokoisia palasia...". En ottanut aikaa, mutta minusta tuntui, että tuo mainospätkä kesti ainakin puoli tuntia. Ja kun soitin tilauspalveluun, oli siellä linjoilla ruuhkaa. Että kyllä kait se kannattaa mainostaa.

En oikein jaksa uskoa, että tuo kestää pidemmän päälle esim. raakojen porkkanoiden tai perunan pienimistä. Mutta katsotaan. Vai jääkö se kaapin perälle yhtä hankalana kuin Tupperwaren salaattilinko... tai samaisen firman sipulinpilkkoja... Ahkerana kasviswokkien tekijänä uskoisin sille kuitenkin löytyvän käyttöä. Nyt pari viikkoa malttamatonta odottelua!

tiistai 1. tammikuuta 2013

Hyvää uutta vuotta!

Uuden vuoden juhlinta meni perinteisellä mallilla. Tosin muutamaa tuntia aikaisemmalla aikataululla kuin joskus nuorempana. Ensin tuttavien luona syömässä tortilloja. Söin kolme kappaletta. Sitten kaupungin ilotulitusta katsomassa, joka oli jo klo 21. Höh. No, kyllä kait se jonkin verran rauhoitti iltaa. Tosin tämä meidän asuinalue on kyllä toistaiseksi todellinen rauhan tyyssija. Enpä kuullut lähistöltä yhtään pamausta.

Mutta yksi huonokin juttu sattui. Nimittäin palatessamme kaupungilta jonkun koira, pinseri, meni ohitsemme kamalaa paniikki juoksua. Ei saatu sitä pysähtymään, saati kiinni. Kyllä jollekin tuli nyt surkea uuden vuoden aloitus. Onneksi ei ole pakkasta. Toivotaan, että koira löytää isäntänsä pian, tai isänta koiransa. Kumma, kun ihmiset eivät ota vakavasti näitä varoitteluja, että jotkut eläimet todella kärsivät tuosta paukuttelusta. Oma PoikaKoirani vain haukoitteli ja välillä kuunteli pää kallellaan, että mitähän tuolla ulkona tapahtuu.

Uuden vuoden lupaus: lupaan käydä vaa´alla joka maanantai!


Siivoilen tänään joulun pois. Vaikka perinteisestihän "paha Nuutti pois vie".