perjantai 29. marraskuuta 2013

Jouluilua

Niin se joulu tulla jollottaa. Minäkin olen tehnyt joitain valmisteluja joulua varten.


Ostin elämäni ensimmäisen joululiinan. Tai en minä tiedä, onko tuo liina nyt niin jouluinen, mutta joululiinaksi minä sen ostin. Marimekon Kranssi. Ja aion kyllä silittää sen, ihan vaan kokeeksi saumojen ompelun jälkeen sen tuohon pöydälle pistin. Ja vink vink. Pöytäliina pysyy hyvin paikoillaan, jos pöydän nurkkiin liinan alle pistää pienen pienet pallerot sinitarraa.

Sitten tein joulutaulun.


Lapsonen on aikanaan alakoulussa tehnyt tällaisen ristipistoliinan. Leikkasin liinan pienemmäksi ja pistin sen kehyksiin lasin taakse. Nyt se pääsee paremmin oikeuksiinsa.

Ja koska sunnuntaina on ensimmäinen adventti, aion kaivaa jouluvalot esille. Nyt.

tiistai 26. marraskuuta 2013

No nynne tuli!

Nimttäin tilaamani La Case "Paul-serkun valot". Ja aikaa ei mennyt kuin 10 päivää. Onneksi olin aamupäivällä kotona, kun posti-poika toi ne kotiovelle saakka. Helppoa kuin heinänteko tämä nettiostoksilla käyminen. Ei tarvitse näköjään liikkua kotoaan mihinkään. Tähänhän saattaa vaikka jäädä koukkuun!

Kokoaminen oli helppoa. Netistä katsoin alkuun vähän sommittelumallia, mutta lopussa menin sekaisin ja pistelin pallot oman pään mukaan valonauhaan. Valojen paikka on vielä vähän hakusessa, koska ne pitää laittaa PoikaKoira ulottumattomiin. Värisävyä en kuvaan saanut oikeaksi, muuta kaunis, pehmeä valo näistä kuultaa läpi.



sunnuntai 24. marraskuuta 2013

3. käsky

Tänään kyllä rikottiin kolmatta käskyä ihan urakalla. "Muista pyhittää lepopäivä". Aamulla Aviokki harjasi matot puhtaalla lumella ja tamppasi ne. Minä pesin saunan lauteet painepesurilla. Yhteistuumin pyyhittiin vielä vaikeampien paikkojen pölyjä, kuten kirjahyllyn ylätasoja. Jotenkin kodin ja mummun perintö kummitteli tuolla takaraivossa niin, että ainakin mattojen tamppauksesta odotin paheksuvia kommentteja. Ja jos nyt ei suoranaisia kommentteja, niin ainakin naapureiden miettivän niitä. Ja painepesurin jytinäkin kuului varmasti naapureille... Niin, ja pyykkiäkin pesin.

Matot jätettiin yön yli ulos tuulettumaan, taloyhtiön kuivaustelineelle. Jos joku hauluaa, niin siitäpähän vie. Varmaan tarpeeseensa vie. Aviokki tuumasi, että saa olla viimeinen kerta, kun painepesurilla lauteita pestään. Laite pitää ensin hakea anoppilasta ja tuon laitteen virittäminen ei ole ollenkaan yksinkertaista, kun sitä harvakseen tekee. Ja raskas ja painavakin se on. Eli seuraavan kerran lauteet pestään kuulemma juuriharjalla. Ja sitähän minä en tee... Aviokki lupautui tekemään sen seuraavalla kerralla. Saas nähdä. Minä kyllä ehdotin saunaremonttia...

Huomenna pitäsi sitten siivota perinteisesti. Jotta joulun alla pääsee vähän helpommalla.


Ja ehdin käydä tyttären ja PoikaKoiran kanssa katsomassa Valoa Oulu! - taideteoksia. Tämä oli kaikesta huolimatta tehosunnuntai! Tulisivatpa ne tilaamani Le cousin Paul -valot pian. Ja vielä pitää muuten silittääkin!

perjantai 22. marraskuuta 2013

Viikon varrelta

Tämä viikko on ollut niin perusviikko kuin vain voi olla. Työtä, työtä ja yksi koulutus. Tuo koulutus oli taas niitä, jonka olisi voinut jättää välistä. Kouluttaja oli saapunut ihan Helsingistä ja voin kuvitella myös hänen turhautumisensa. Koulutus liittyi tietenkin tietotekniikkaan. Mutta kun sali oli täynnä iPadeja, Samsungeja ja Windows Surfaceja ei langaton verkko pelittänytkään. Itse istuin tunnin ja lähdin kotiin. Kyllä minä osaan laitteen ikoneja liikutella sormella näytön nurkasta toiseen. Kouluttaja puhui, kuinka appseja voi ostaa marketista. Siis omaa slangiaan. Työkaverini, joka hankki kännykänkin vasta muutama vuosi sitten, kysyi, että ihanko Citymarketista tai Prismasta...? No voi, eikun laitteen ja ohjelmiston tuottajan omasta "storesta"...

Mutta minä pistän tuon koulutuksen epäonnistumisen täysin järjestäjien piikkiin. Miksi järjestää suurin elein koulutus, jos ei edes verkko toimi? Miksi ottaa samaan koulutukseen mukaan tietotekniikan asiantuntijoita, meitä keskivaiheen tallaajia ja niitä, jotka eivät tiedä edes mikä on välilehti? Minä olisin halunnut luoda oman tilin, saada käyttäjäoikeuksia, voida hallinnoida toisten oikeuksia... Mutta ei. En kysynyt keneltäkään, mitkä olivat loppuillan tunnelmat. 

Ja tarkennus aiempaan postaukseeni.

Vähän aikaa sitten kerroin näistä tanskalaisista brosten lyhtykynttilöistä ja kuinka ne mahtuvat tuikkukippoihin. Ne mahtuvat nimenomaan näihin Duni-tuikkujen (ruotsalaisia) kippoihin tosi hyvin, jää väljyyttäkin. Pirkka- ja Havi-tuikkukipot ovat vähän ahtaita, mutta kyllä nuo kynttilät niihinkin mahtuvat. Nyt minulla ei ollut kuin Pirkka-tuikkuja, mutta eikös ne ole samaa alkuperää Havin kanssa? Pirkka-tuikut on ainakin valmistettu Virossa.

Ja Stocmannilla ei ollut näitä kynttilöitä enää. Kodin Anttilasta löytyi.

Eilen torstaina parvekkeella oli vielä näin hyvä kukkaloisto. Mutta viime yön -7°C:n asteen pakkanen oli pelargoniallekin liikaa. Nyt tuli talvi.


maanantai 18. marraskuuta 2013

Nettiostoksilla

Kyllä! Nettiostoksilla! Asia on ihan ensimmäinen kerta minulle. En ole koskaan ostanut yhtään mitään tavaraa netin kautta. Jotenkin pelottaa se luottokortin kanssa pelaaminen. Tai saapuuko tavara ehyenä perille. Matkoja kyllä olen tilannut netin kautta, mutta se on minusta jotenkin ihan eri asia... No, eihän se kyllä ole yhtään eri asia. 

Mikä sitten sai minut tarttumaan asiaan? Ette ikinä usko, valopallokoristeet. Monesta sisustusblogista olen huomannut nämä La Case de cousin Paul -valopallot.



Näitä pitäisi olla Stocmannilla, mutta eihän täällä niitä enää ole, loppuun myyty aikaa sitten. Eräs bloggari kertoi tilanneensa valopallot netistä, miksi en siis minäkin? Valitsin tuon kuvan Helsinki -värityksen 35 pallolla. Nyt sitten vain odotellaan Ranskan pakettia saapuvaksi.

Aamulla tosin sanomalehden otsikko sai minut heti epäileväiseksi. "Osa postista ei pääse koskaan perille". Minun tuurilla tämä paketti kuuluu varmasti tuohon ryhmään. Nythän paketin kulkua pystyy seuraamaan netin välityksellä. Pitäisi vain ottaa selvää miten. Tuon lehden jutussa oli esimerkkinä paketti, joka lähetettiin USA:sta ja se katosi Helsingin ja Porin välillä. Onneksi lentolakko peruuntui, koska suurin osa postista kulkee lentorahtina.

Tuosta postin katoamisesta vielä. Aviokki vuokrasi aikanaan poikamiesboksinsa eräälle miehelle, postinkantajalle. Kun tuo mies lähti pois asunnosta, hän jätti sen siivoamatta. Sieltä hänen jäämistöstään löytyi lukuisia aikakausilehtiä, laidasta laitaan. Ja takakansissa oli jokaisessa eri vastaanottajan nimi...

Muuten, vasta myöhemmin hoksasin, että en voikaan sijoittaa palloja niille suunnittelemaani paikaan. Meillähän on se PoikaKoira, jonka intohimona ovat pallot. Ja PoikaKoira pystyy ilmiömäisiin hyppysuorituksiin, kun on tavoiteltavana jotain hauskaa, vaikka valopalloja...

lauantai 16. marraskuuta 2013

Asia on pihvi, osa 2

Heinäkuussa yritin ensimmäistä kertaa elämäni aikana paistaa pihvin. Tuloksena oli tummapintainen, sisältä minun makuuni hieman liian "bloody" pihvi. Nyt tähän ihan nurkille on avattu Viskaalin tilan lähi- ja luomuruoka kauppa. Niinpä päätin, että nyt kokeillaan pihvin paistoa uudemman kerran.

Ihan eivät ole tasakokoisia. Itselle pienempi ja Aviokille suurempi. Lisukkeeksi öljyssä ja hunajssa haudutettuja valkosipuleita. Tuon valkosipuli-ideanhan sain tiistain Neljän tähden illallisesta. Eli valkosipuleista päät pois, loraus oliiviöljyä, päälle hunajaa ja ripaus suolaa. Folionyytit uuniin, 200°C noin 1/2 tuntia. Ja huom! Otin päät talteen, lisäsin ne pihvien paistorasvaan.

Jännää. Voin ja ruokaöljyn seos sekä mukana nuo valkosipulin päät. Paistoin noin 4 minuuttia puolelta, lisäsin paistetulle pinnalle suolaa ja mustapippuria. Sitten kaupan ohjeen mukaisesti pistin pihvit vielä toviksi uuniin, sinne valkosipulinyyttiien viereen. 

Ja nyt tapahtui virhe. Lähdin tässä välissä pesemään nyrkkipyykillä villapuseroa... Pihvit olivat uunissa noin 20 min, eli AIVAN LIIAN KAUAN. Pihveistä tuli kyllä hyviä ja kypsiä, mutta hieman liian kuivia. Nestettä oli valunut aika paljon paistovadille. Eli jälleen ensi kerralla olen viisaampi. Noin 5-7 min uunissa riittää.

Bataatilaatikkoa (-muusia/pyrettä?), tuoresalaattia, valkosipuli, coleslawia ja pihvi. Valkosipulin syöminen oli aika kinkkinen juttu. Jotkut kynnet irtosivat sievästi kokonaisina, jotkut muusaantuivat täysin. Ehkä siitäkin tuli hieman ylikypsä. Mutta oivallinen ateria tuli, täytyy myöntää.

perjantai 15. marraskuuta 2013

Käytöstapoja

Kävin eilen kaupassa (joo... olipa uutinen). Siellä oli konsulentti esittelemässä Marianne uutuuksia, mm. maistiaisina oli tätä karamelliä.
Eräs nainen, ja nyt kyllä pitää sanoa kaunistelematta, lihavahko nainen, otti näitä karamellejä siitä kupista niin paljon kuin kahdella kouralla sai käteensä. Ja sitten suurin osa noista karamelleistä tippui lattialle. Ja koska ylipainoa oli sen verran, ei karamellien noukkiminen lattialta ollutkaan niin helppoa. Ja kun niitä oli niin paljon, niin aina sieltä sormien välistä tipahti jokunen karamelli takaisin lattialle. Ja tätä noukkimista kesti jonkin aikaa. Mieleni teki sanoa, että ahneella on paskanen loppu, mutta koska oletettavasti olen saanut kotini perintönä jonkinlaisia käytöstapoja, pidin suuni kiinni. 

Mutta tämähän on pientä. Varmasti siellä Filippineillä ihmiset taistelevat ihan tosissaan kahdella kädellä, saadakseen edes jotain juotavaa tai syötävää. Kaverille ei varmasti jätetä. Ihminen on raaka peto.

Tuttavani kertoi, miten ihmisten luonne paljastuu esim. ilmaisten kahvitusten äärellä. Kerran eräs herra oli tipauttanut kahvimukinsa. Hän oli sen päälle päräyttänyt äärräpäät ja lisäksi haukkunut kahvin tarjoajan. Eräs toinen tipauttaja oli taas pyydellyt tuhannesti anteeksi ja tarjoutunut vielä siivoamaan sotkut. Ja aina on niitä, joille yksi pullasiivu ei riitä, vaan niitä otetaan koko vaaksan mitalla...

Ai niin, minä otin kaksi karamelliä, ja muistin nyt, että nekin ovat vielä takin taskussa. 

tiistai 12. marraskuuta 2013

Teeveen ääressä

Niin vain hurahti jälleen kaksi tuntia tv:n äärellä. Ja ruokaan liittyvien ohjelmien parissa tietenkin. Aviokki tuumasi jo, että milloinkahan tuo ruokabuumi tv-ohjelmissa menee ohi. Onneksi meillä on nyt kaksi televisioita, kun mökki-tv tuotiin kosteudelta suojaan. Niin ei tarvitse tapella siitä, mitä katsotaan.

Ensin katsoin uusintana Neljän tähden illallisen. Siitä jäi toteuttamisideana ne ruokaöljyssä ja hunajassa uunissa paistetut valkosipulit. Aion toteuttaa sen heti tulevana viikonloppuna. Olen kerran syönyt vastaavalla tavalla tehtyjä valkosipuleita ja ne maistuivat taivaallisilta. Nyt pitäsi vain hakea tuosta lähikaupasta, Viskaalin tilan lähiruokamarketista, sopivat pihvit. Ja yrittää paistaa ne. Yksi yrityshän oli jo kesällä. Ja lisukkeeksi noita valkosipuleita.

Sitten seurasi Blogistania: Vatsa sekaisin kilinkolin. Tuossa ohjelmassa oli vieraana Nanna, jonka blogin Kaikki äitini reseptit löydätte tuosta sivupalkista. Tuossa ohjelmassa he keskustelivat mm. siitä, että kouluihin olisi saatava ruokakasvatusta. No, jos kaikki tahot saisivat kouluihin haluamansa kasvatusaatteet, venyisi pikkuisten koululaisten työpäivä 26 tuntiseksi. Mutta ihan huuhaata idea ei ole. Jopa minä vierailin muutama vuosi sitten ranskalaisessa koulussa, jossa ruoka tarjoiltiin oppilaille pöytään! Se jos mikä, on tapakasvatusta.

Ja viimeisenä Koko Suomi leipoo. No, minä en leivo. Ja syynkin voitte lukea vaikka blogin otsikosta. Mutta ihania suklaisia unelmia siellä leivottiin. Ja jos minä joskus jonkun leivoksen ostan, se on nimenomaan suklainen!

Onneksi huomenna ei tule kuin Taivaan tulet... Mutta voipi olla, että olen aika väsynyt. On nimittäin tiedossa 11 tunnin työpäivä.


maanantai 11. marraskuuta 2013

Pyjamapäivä

Eilen aamulla paloi keittöstä lamppu. Meillä on ihan varmasti jossain siihen uusi lamppu, ajattelin. Ja niin olikin. Tuolla eteisen pitkän kaappirivistön kätköissä. Ja jostain kummasta sain inspiraation siivota ja käydä läpi nuo kaikki kaapit. Yöpuku päällä. Kaapeista löytyi 5 normaalia hehkulamppua, 8 pienempää hehkulamppua, 4 kpl niitä pienenpieniä, sormenpään kokoisia (led?)lamppuja ja 3 kpl loisteputkilamppuja... Lisäksi kaappien kätköistä löytyi 5 jätesäkkirullaa, 6 koirankakkapussirullaa, 4 erilaista hautakynttilää, 3 pulloa kenkien kosteussuojaspraytä ja 4 rasiaa mustaa kenkälankkia. Sekä hammasharja paketissa, 8 markkaa.

Yhdellä hyllyllä olivat Aviokin rullaluistimet. Niitä ei ole käytetty kahteen vuoteen. Alapuolinen hylly oli ahdettu täyteen rullaluistelusuojia. Järjestelin suojat nättiin kasaan ja sain ne mahtumaan samalle hyllylle rullaluistimien kanssa. Tuntui ihan työvoitolta saada uusi tyhjä hylly käyttöön. Lisäksi järjestelin työkaluosaston. En tiennytkään, että meillä on 10 ruuvimeisseliä, kamalasti kuusiokulma-avaimia sekä ruuveja, nauloja ym. muttereita joka lähtöön.

Sitten tuli hiki ja päivä oli jo sillä mallilla, että kannattiko yöpukua vaihtaa ollenkaan päältä pois? Ulkona satoi vettä ja ketään ei ollut tulossa, joten odottelin saunaa. Ja mieleni valtasi mukava olo. Olin kerrankin saanut aikaiseksi jotain hyödyllistä.



sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Isänpäivä

Eilen vein isäni haudalle kynttilän. Muistan aina haudalla käydessäni keskustelun, jonka kävin hautakiven tekijän kanssa. Äitini antoi minulle täydet valtuudet valita hautakivi. Hän halusi vain, että sen tekisi eräs paikkakuntalainen.

- Haluan, että hautakiveen tulee luukku, jonka taakse voi pistää kynttilän palamaan.
- Se on kuule kallis toteuttaa...
- Joo, mutta minä haluan siihen sen luukun, minusta ne ovat kauniita.
- Niistä tahtoo mennä ne lasitkin rikki.
- Mutta jos nyt kuitenkin tehtäisiin se luukku.
- Se kuule nostaa hautakiven hintaa roimasti...


Huoh. Annoin periksi. Ei kait se nyt NIIN paljon voi nostaa hautakiven hintaa? Jälkeenpäin olen ajatellut, että tuo hautakiven tekijä ei varmaan osannut tehdä sitä luukkua tai hänellä ei ollut siihen sopivia työkaluja. Kyllä minä ymmärrän, että se on hankala toteuttaa, kivi saatta haljeta helposti, kun sitä sahaa. Mutta kyllä niitä luukkuja on silti paljon hautakivissä. 

Niinpä tilasin hautakiven eteen tuon alustan, jossa on tilaa kukille ja kahdelle lyhdylle. Ennen suunnistin aina haudalle noiden lyhtyjen perusteella. Nyt kun hautausmaan tuokin nurkka alkaa täyttyä, huomasin, että melkein joka toisella haudalla on samanlaiset lyhdyt. Taitaa olla samalta tekijältä tilattuja...


torstai 7. marraskuuta 2013

Kynttiläaika

Joskus kauan sitten ostin Ikeasta 3 kpl tällaisia Ehlen Johanssonin suunnittelemia kynttilälyhtyjä. Ne riippuvat parkeellamme kukka-amppelien paikalla näin talvisin. Yritin googlailla lyhtyjä netistä, mutta en löytänyt. Sen sijaan tuo mainittu suunnittelija näkyy olevan Ikean vakiosuunnittelijoita. Ihan kivoja esineitä hän suunnitteleekin.


Näissä lyhdyissä on vain se vika, että tuo paikka, jonne tuikkukynttilä pistetään, on aika syvällä. Joten nämä eivät valaise paljoakaan.

Mutta ei hätää! Ainakin Kodin Anttilasta saa tanskalaisia brosten kynttilöitä, jotka sopivat kuin valettu tuikkukippoihin. Eli otan käytetystä alumiinisesta tuikkualustasta roskat pois ja pistän kynttilän siihen. Sopii kuin kenkä jalkaan. Siistiä ja turvallista. Palaa lyhdyssä noin 7-8 tuntia. Jos kynttilän sammuttaa välillä, sytytettäessä se palaa heti kauniilla isolla liekillä. Joissakin isoissa kynttilöissähän uudelleen sytyttäminen on ongelma, kun kynttilä palaa tosi pienellä liekillä pitkän aikaa.

Samalla ostin perinteisiä kruunukynttilöitä, valkoisa ja punaisia. Muuten, pitäisiköhän vaihtaa tuo tabletti, kin se esiintyy jokaikisessä valokuvassani? Syynä on yksinkertaisesti se, että tuohon pöydälle tulee edes jonkinmoinen valon kajo etenkin näin pimeään aikaan.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Blogielämää

Onkohan minulla joku huono karma? Aina kun olen löytänyt jonkun kivan/hyvän blogin, niin se loppuu. Tai siis luenhan minä hyviä, jo pitkään kirjoitettuja blogeja, mutta joskus tuntuu siltä, että jos haluat blogisi loppuvan lyhyeen, niin toivo minut lukijaksesi. 

Ihan ensimmäinen blogi, jota aloitin seuraamaan, oli Dominic Arduinin blogi. Tuon ranskalaisen seikkalijanaisen blogi, joka lähti valloittamaan yksin pohjoisnapaa. No, nainen katosi kolmen päivän kuluttua. Nyt viime viikolla huomasin yhden suosikkiblogini, Kuninkaalliset, elämää palatseissa ja ulkopuolella, lopetetun. Ihan tuosta vain. (Siis tirkistelijä-minäni paljastui...) Jotenkin tuli ihan höh olo. Tuollakin blogilla oli paljon lukijoita. Ainakin hyvästit tai jonkin ennakkomaininnan olisi voinut kirjoittaa. 

Blogin pitäminen vaatii kyllä aikamoisen pitkäjännitteistä otetta. Moni bloggaaja väsyy jo parissa kuukaudessa. ja ainahan ei vain ole mitään kerrottavaa. Tosin joillakin sitä tuntuu meidän lukijoiden onneksi olevan.

Seuraavaksi minäkin aion liittää tuohon sivupalkkiin seuraamani blogit. Tässä viikon sisällä. Saatte siis nähdä todellisen minäni...  Eli nyt...

Marraskuun kuudes. Kesä jatkuu parvekkeellani.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Monenlaista mössöä

Mikä ihmeen ruuan loppumisen pelko saa ihmiset ryntäämään kauppaan ja hamstraavan aivan mahdottomasti ruokaa, kun kauppa on vain yhden vaivaisen päivän kiinni? Ja silloinkin nuo pienet kaupat saavat pitää ovensa auki. Tämän koin taas karvaasti, kun  jonotin 45 minuuttia marketin kassajonossa perjantaina. 

Itse en osannut/jaksanut/viitsinyt ajatella viikonlopun ruokalistaa ollenkaan. Lauantai menisi anopin 85-vuotissynttäreillä, joten sen päivän ruuat nautitaan siellä. Siispä keräilin erilaisia vihanneksia ja juureksia, kyllä niistä jotain keksii.


Joten sunnuntaina oli ruokana taas sekalaista kasvismössöä jauhelihan kanssa (Aviokin toiveesta tuo jauheliha...). Eli purjoa, punasipulia, porkkanaa, parsakaalia ja kesäkurpitsaa. Mausteeksi curry-tahnaa, valkosipulimurskaa, sweet and sour ateriakastiketta, ruokakermaa ja lihaliemikuutio. Loppupeleissä en lisännytkään noita oliiveja. Ajattelin, että on mukavampi syödä, kun ei joka suullisessa tarvitse varoa oliivinkiviä. Ja lisäsin keitokseen vielä vettä ja desin riisiä, vähän suolaa ja chili-jauhetta potkua antamaan.


Tuli hyvää!  Seuraksi ruisleipä valmiin sillikaviaarin kanssa. Raejuuston päivämäärä oli mennyt jo ohi, mutta se sopi hyvin proteiinilisäksi.


Kynnet tuoksuvat taas viikon valkosipulille, kun tein tuota valkosipulimössöä varastoon. Eli murskatut valkosipulin kynnet sekoitetaan hyvään oliiviöljyyn. Säilyy jääkaapissa ainakin kuukauden.