lauantai 24. tammikuuta 2015

Voi harmitus!

Voi että harmittaa. Nimittäin vuosia sitten lahjaksi saamani orkidea on ilahduttanut minua kukkavanallaan joka kevät ja syksy. Niin tänäkin keväänä. Mutta sitten menin ja asettelin kukkavanaa pystyasentoon tuen avulla (niin kuin ne kaupassakin aina ovat). Ja naps! Kukkavana meni poikki. Voi ruma sana!


Viikon se on nyt nököttänyt tuossa vesilasissa ja vettäkin on imetynyt. Jaksaakohan edes tuo suurin nuppu aueta?

Mutta kaupoissa on ollut jälleen kukkia tarjouksesa. Niitä perinteisiä St. Paulioita. Pitihän niitä pari ostaa. Nyt vähän erikoisemman värisiä.



Muuten tämä on rento viikonloppu. Ei edes pakollista äidin huolto -viikonloppua. Ensi viikonloppuna sitten... 

Viime viikonloppuna kävin kaiken kiireen keskellä vielä tuolla "kuolleen miehen asunnolla". Nyt täytyy nostaa hattua kunnan toimihenkilöille. Asunto oli tyhjennetty yhtä seinälle pultein (?) kiinnitettyä Elviksen julistetta lukuunottamatta. Ja siivouttu tosi hyvin. Edellisellä kerralla arvelin, että uuden hellankin joutuu ostamaan. Mutta ehkäpä se puolen sentin rasvakerros oli suojannut hellaa pahemmilta kulumisilta. Ja uunia ei oltu kyllä käytetty koskaan. Mutta kaikki seinäpinnat asunnossa joutuu uusimaan. Ja makuuhuoneen kaapiston ovat. Nyt tässä saa alkaa toteuttamaan omaa sisäistä markopaanasta... Heleppo homma. Seinät maalarinvalkoisella ja olohuoneeseen ehkä vähän jotain neutraalia tapettia.

Ja kylläpä aika menee nopeasti. Jouluaatosta on jo kuukausi. Sata kertaa olen todennut, että tammikuu, tuo kuukausista turhin. Siihen samaan lasken kyllä helmikuunkin. 


Siinäpä niitä. Kukkasia. Vanhempia ja uudempia. Hyvin ovat vanhemmat versiot talven pimeimmästä kaudesta selvinneet.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Kuolleen miehen tavarat

Jostain muistini hämäristä sopukoista muistan, että olen joskus maininnut äitini vuokrakämpässä asuneen miehen aiheuttaneen meille harmaita hiuksia. No ei aiheuta enää, on kuollut. Jäljistä päätellen oman käden kautta... Ei ollut sitten hyvä elämä hänellä.

Äiti oli saanut tiedon asiasta tuon miehen siskolta joskus joulun jälkeen. Mutta eihän äidin muisti riitä enää kovin pitkälle. Paikkakunnan hän muisti, mistä tuo puhelu oli tullut ja että soittaja oli ao. henkilön sisko.

Asunnon piti olla tyhjennetty viime viikolla. Kävin paikalla eilen ja voi kauhistus!!! Ette usko millaisessa siivossa asunto oli. Juuri niitä kuvia, mitä vilisee iltapäivälehtien sivuilla otsikolla "vuokralainen tuhosi asunnon". Kyllähän asunnossa oli käyty. Jääkaappi oli tyhjennetty, kylpyhuone oli tyhjennetty ja kaikki henkilöön viittaava oli asunnosta viety. Mutta. Vaatteet olivat kaapissa, huonekalut paikoillaan. Televisio, stereot, tietokone, kännykkä ym., kaikki olivat asunnossa. Plus ne jäljet makuuhuoneen lattissa. Sänky oli sentään viety pois.

Mietin jo, että mistähän jäteauto pitää tilata. Kaikki loppu kaatopaikalle. Seinällinen kirjoja ja pinkka Elviksen levyjä mukaan lukien. Suutuspäissäni lähdin asunnosta ja sieppasin sivupöydällä olleet kolme euroa mukaani ja pesuhuoneesta avaamattoman pesuainepaketin.

Miehellä oli aika erikoinen sukunimi. Sitten minulla vähäti. Fonectan hakuun nimi ja etsimään tuota sisarta. Ja naps! Heti tärppäsi. Puhuin sisaren kanssa pitkän puhelun. He olivat todella käyneet asunnolla ja aikoneet siivota sen. Mutta sisällä huoneistossa iski totuus päin kasvoja. Heillä ei kertakaikkiaan olisi voimia siihen. Sisko kuulosti ihan järkevältä ihmiseltä ja työpaikankin perusteella täytyy olla. Hän oli vienyt asunnon avaimen sosiaalitoimeen, joka järjestää asunnon tyhjennyksen, vie kirjat ja levyt ym. käyttökelpoisen palvelutaloon ja ammattisiivooja hoitaa loput. 

Näin tällä kertaa. Mutta korvaakohan kotivakuutus remontin?


Tämä kuva on jo vakio. Kevään ensimmäinen valonsäde seinällä. Tästä mennään kohti valoa!

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Pyhä, pyhä, pyhä, pyhä...

Milloin tämä pyhäpäivien ketju oikein loppuu? Talvi, kylmyys, pimeys ja joutilaisuus ei ole ollenkaan minun mieleeni. Ihan oikeasti, kaipaan jo töihin. Ja kaipaan säännöllistä rytmiä päiviini. Nytkin on mennyt joka ilta aina siinä klo 2 yöllä maksukanavia ja muitakin kanavia tuijotellessa. Mitähän elokuvia sitä on tullut katsottua? Härmä, oli aika surkea. Väkisin katsoin loppuun. Thatcherista kertova elokuva. Sekään ei ollut oikein mieleeni. Maksukanavalta katsoin prinsessa Dianaa ja hänen suhdettaan tähän pakistanilaiseen lääkäriin. Hyvät näyttelijät, mutta keskinkertainen lopputulos. Olisi edes panostettu kunnollisen peruukkiin Naomi Wattsille... 21 tapaa pilata avioliitto. No, keskinkertainen. Eilen näytetyn Juoppohullun päiväkirjan olen ostanut DVD:nä. Se vasta surkea elokuva oli. Annoin DVD:n lainaksi jollekin saatesanoin "ei tarvi palauttaa". 

Ja sitten herätys joka aamu siinä kymmenen jälkeen... Siinäpä ne päivät ovat menneet.



Aurinkoa on sentään pikkuisen näkynyt, kuten ylemmässä Tapaninpäivänä otetussa kuvassa näkyy. Kuva on jostain Limingan ja Tyrnävän välimaastosta. Alempi kuva on parvekkeeltamme. Toivottavasti huominen yli -20°C:n pakkanen jää talven ainoksi "hirmupakkaseksi".


Pongasin kaupasta näin värikästä ja monikuvioista pastaa. Mitähän noista tekisi?