tiistai 31. heinäkuuta 2012

Herätyskello

Minä en koskaan nuku pitkään. Joskus kuuntelen huvittuneena nuorempia kolleegoja, jotka valittavat aamuisin, että "heräsin puoli kahdeksalta ja voi että olisi vielä nukuttanut..." Minun tekisi mieli silloin sanoa, ja olen sanonutkin, että minä heräsin kuudelta, eikä edes nukuttanut. Kait se unen tarve vanhemmuuttaan vähenee, mutta onhan se myös yksilöllistä.


Tarvitsen silti herätyskellon. En uskalla luottaa heräämiseeni. Tässä kesällä huomasin vanhan herätyskelloni pimenneen ja mykistyneen. Se oli sellainen lempeän herätyksen kello, jossa lamppu kirkastui vähitellen linnunlaulun säestyksellä. Muita ääniä olivat veden solina ja sammakon kurnutus. Aviokkini sanoi inhoavansa sitä kelloa... Mutta useinmiten heräsin ennen kellon hälytystä.


Nyt ostin tämän:
ihan peruskellon. Herätysääntä en tosin ole vielä testannut.


Äitikin on päässyt kotiin sairaalasta. Ja sitten taas viikonloppuna mattoja pesemään.


Kävimme tänään syömässä kiinalaisessa. Ei ollut mitenkään erikosta. Possunliha oli niin sitkeää, että jätin osan syömättä. Kanaa kyllä söi, mutta mietin aina, mistä riekalelihasta ne kiinalaiset ruoat oikein tehdään. Jotenkin minua epäilyttää se lihan alkuperä. Eipä tarvitse taas pitkään aikaan käydä kiinalaisessa. 

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Paluu arkeen

Pikkuhiljaa  pitää yrittää toipua viime viikon järkytyksistä ja palautua arkeen. Töissä tulee olemaan kamalasti hommia... Katson miten jaksan ja ajattelin, että jään sitten vaikka virkavapaalle joksikin aikaa ja hoitelen äitini asiat kuntoon. Näin monen sadan kilometrin päästä niitä on vähän vaikea hoidella. Katsotaan nyt kuitenkin ensiksi, millaisessa kunnossa hän pääsee kotiin.


Ehkä olotilan normalisoitumista osoittaa sekin, että nyt on vähän nälkä. Aamupalaksi join  kaksi kuppia maitokahvia, sen kera kaksi vanhaa piparia ja yhden palan tummaa suklaata. Myöhäiseksi lounaaksi kaapissa näkyy olevan Wigrenin olutnakkeja (noin 130 kcal/nakki) ja eilistä broilersalaattia (oman maan salaatinlehtiä ja silopersiljaa, tomaattia, kurkkua, kevätsipulia, oliiveja, fetaa ja broileria). Saa kelvata. Niin reipas en sentän vielä ole, että jaksaisin lähteä kauppaan.


Keltahelokki, loistaa kuin kulta.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Voi tätä huolien ja murheiden määrää

Ei ollut ollenkaan hyvä loppuviikko. Ystävän lapsi kuoli. Ei siitä enempää. Asia on tarpeeksi kamala kaikille. Lisäksi äitini joutui sairaalaan kaduttuaan kotona. Päähän oli tullut iso haava. Onneksi sai hälyytettyä apua. Kävin tänään siivoamassa kotona. Koko eteinen näytti veren peittämältä. Kyllä ihmisveri haisee kamalalle. Nyt olen menossa saunaan, pistin kaikki vaatteet likakoppaan. Tuo kamala veren haju tuntuu ympäröivän minut joka puolelta. 


Joten muutamaan päivään ei ole ruoka maistunut. Syön sitten kun tuntuu siltä...


Kaiken lisäksi minua pisti joku hyönteinen käteen. Vielä vuorokauden jälkeen voi erottaa, kumpi käsi on turvoksissa.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Ruokailupäivitystä

Pistämpä tähän vähän ruokailupäivitystä väliin. Aamupalalla ei ollut mitään järkevää syötävää. Joten kaivoin kaapista viime joulun tienoilla nyyttikesteihin varaamiani valmispiparkakkuja. Viimeinen käyttöpäivä on lokakuussa. Mahtaa olla paljon säilöntä- ja lisäaineita. Söin kaksi kappaletta. Lisäksi pala tummaa suklaata ja maitokahvi. Olen opetellut juomaan kahvin mustana, mutta nyt jääkaapissa on maitopurkki, lasten varalle. Pitäähän se käyttää pois.


Minulla oli tapaaminen KiireisenUranaisen kanssa klo 13. Joten ennen sitä söin lounaaksi 5 oliivia, palan juustoa ja noin 1,5 dl eilistä salaattia. Tapaamisen aikana join Cafe Latten. Sen mukanaan tuluut sulkaakarkki on edelleen laukussani. Hyvä minä!


Päivälliseksi 5 pientä uutta perunaa, 2 palaa silliä, 1 1/2 jauhelihapihviä ja vihersalaattia.


Sitten tunnin päiväunet sateen ropistessa ulkona. Herääminen oli vaikeaa. Olisin halunnut nukkua aamuun asti... Tällaista tänään...


Kesäpäivänhattu on kiitollinen kukkija.

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Iloa ja surua

Lapsukaiseni kävi eilen illalla kotona syömässä. Toi äidilleen painotuoreen gradunsa ja kertoi lähtevänsä huomenna kaukaiseen maahan ison kansainvälisen firman työhaastatteluun. Ihanaa, että lapset seisovat tukevasti omilla jaloillaan. Vaikka tuota työpaikkaa ei tulisikaan, on minusta suurenmoista, että ensimmäisillä työnhakukierroksilla tärppää noin hyvin. 


Mutta, nytkö se napanuora katkeaa sitten lopullisesti? Onko elämäni tästä lähtien pelkkää lomien odottelua, jotta näkisi lapsensa? Tulevatko maailman lentokentät tutuiksi? Ja muodostunko taakaksi, kun tulen aina kylään? (Ei niin isoa pelkoa, aion asua hotellissa).


Onneksi on internet ja skype. Ja maailman sivu ovat äidit laskenet lapsensa maailmalle. Sen kuuluu mennä niin.


Muisto menneestä, isästäni, joka osasi tehdä aivan kaiken. Tämä on -arvatkaa mikä? Mökin saunan tuuletusräppänä. Jos katsoo kuvaa oikein tarkasti, voi huomata, mistä tuon räppänän uloin osa on peräisin. Irtopohjavuoan reunus. Onkohan äidiltä kysytty, josko irtopohjavuoalle olisi ollut vielä tarvetta? :):) Varman sen irtopohjavuoan pohjakin on käytetty johonkin paljon tarpeellisempaan kuin kakkujen tekoon.

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Rintaliivit

Muistan erän Speden sketsin, jossa mies meni ostamaan vaimolleen rintaliivejä. Myyjä kysyi "Mikä koko?" -52, vastasi mies. "Mutta sehän on hatun koko!"-Hatulla minä ne mittasinkin. 


Vähän samanlainen olo on minulla, kun joudun ostamaan itselleni rintaliivit. En koskaan muista oikeaa kokoa. Ja muutenkin rintaliivien ostaminen on vihoviimeistä hommaa. Olen lykännyt tämän kertaista tarvetta mahdollisimman pitkään. Talvella ei viitsi, kun vaatetta on kamalasti päällä. Joskus on valmiiksi vaan niin hikinen olo. Tänään pääsin sitten t-paita päällä kauppaan, joten pukeutumisen puolesta homma oli helppo hoitaa. Mutta en muistanut edes kuppikokoa, saati ympärysmittaa. Onneksi myyjä tuli apuun. 


No voiko mies ostaa naiselle rintaliivit? Minun mielestäni ei, jos kriteerinä on hyvä malli ja istuvuus. Nyt tuolla osastolla pyöri eräs itäeurooppalainen mies ilmeisesti vaimonsa kanssa ja valitsi tälle rintaliivejä. Tietenkin sen jotenkin ymmärtää, jos nainen on kokonaan riippuvainen miehen tuloista. Mutta minä tunsin olevani onnellinen länsimaalainen nainen. Saan valita itse, mitä päälleni pistän. Ja miestä en alusvaatekauppaan kanssani kelpuuta. Tokko edes lähtisi, jos pyytäisin.


Ylijääneistä uusista perunoista saa seuraavana päivänä ihan maukkaita grillaamalla. Sivele halkaistujen perunoiden päälle marinointinestettä ja ripottele haluamaasi pippurisekoitetta päälle. Grillaa ja nauti!

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Hauki

Aiemmin kirjoitin, että serkkuni tulee korjaamaan saunan savuhormia. Palkka hommasta oli minulle vain avoin. Aina ei viitsi sitä konjakkipulloakaan viedä. Pari vuotta sitten törmäsin kirjakaupassa loviisalaisen Kenneth Oker-Blomin kirjaan "100 haukireseptiä". Pyörittelin kirjaa käsissäni, mutta en ostanut sitä. Myöhemmin iski katumus päälle, mutta kirjaa ei ollut enää kirjakaupassa, painos oli kuulemma myös loppunut. Mutta pari viikkoa sitten näin jälleen kirjan kirjakaupassa. Ostin sen heti ja ajattelin tietenkin pitää kirjan itselläni. Mutta serkkuni on innokas kalamies ja suuri kulinaarikko (kuten me kaikki...), joten annoin kirjan hänelle palkaksi tuosta työstä. Ja hän oli todella iloinen! Sanoi lähtevänsä heti kokemaan katiskat (kuten teki) ja narraamaan haukia virvelillä (kuten teki). Sapa nähdä, milloin saamme kutsun haukiaterialle!


Mansikatkin pitäisi ostaa. Se on myös sellainen äitini perinne, niin kuin varmaan monen suomalaisen. Mutta se on ihan hyvä perinne. Niistä on mukava sitten syksyn ja talven tullen surautella aamusmoothiet. Tosin minun tehoisekoittimeni on viime syksyn jäljiltä vähän huonossa kunnossa. Unohdin nimittäin sinne kerran lusikan ja väänsin koneen käyntiin... No, kyllä se vielä toimii. Lusikka piti tosin heittää roskiin, oli reunat menneet sen verran röpelöisiksi.


Salaatin tekoa mökillä oman maan salaatista!

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Puhtaat kirjavat matot

Kylläpä tämä viikko hurahtanut nopeaan. Töihinpaluustressikin alkaa iskemään päälle. Vielä pitäisi ehtiä tekemään vaikka mitä. Minä voisin ihan hyvin viettää aikani kotiäitinä, mutta mutta... pitäisi keksiä, miten rahahanat saisi aukeamaan. Tosin onhan töissä käymisessä omat hyvätkin puolensa, lainaan erästä FB tuttavaani "päivät kuluvat nopeasti ja lomat lähestyvät".


Nyt pitää lähteä käymään äidin luona. Hän on niitä ihmisiä, jonka rutiineihin kuuluu viikosiivous, verhojen vaihto vuodenaikojen mukaan, keittön kaappien pesu, ikkunoiden pesu kaksi kertaa vuodessa, vaatehuoneen vaatteiden tuuletus ja mattojen pesu säännöllisin väliajoin. Unohdinkohan listasta jotain? Minä olen onnellisesti unohtanut tuon perinnön. Mutta toki ennen oli enempi kaikkia tuhohyönteisiä ym. Nyt lupauduin auttaman äitiä mattojen pesussa. Siellä ne ovat saaveissa likoamassa, että minä tulen surauttamaan ne painepesurilla puhtaiksi. Itse kyllä ajattelen, että mitä noita puhtaita mattoja pesemään. Ei ne siellä yksinäisen ihmisen taloudessa ehdi likaantua. Sisällä ollaan aina sukkasillaan ja ei ole edes lemmikkieläimiä matoilla tepastelemassa. Mutta kun matot pitää pestä... huoh. Ja on äidinkin asenteissa tapahtunut muutosta, nyt hänellä käy siivooja. Oikein on kuulemma näppärä ihminen, vaikka aluksi häntä epäilyttikin koko homma.


Joten maalle siis tästä taas! Aamupalaksi on varattu näkkileipää, juustoa ja kurkkua. Myöhäiseksi lounaaksi uusia perunoita ja jotain lisuketta. Olen pikkuhiljaa lisännyt ruokavaliooni noita kuituja. Eli nyt pitäisi pystyä pudottamaan painoa normaalin ruokavalion avulla karppaamisen sijaan. Kahdeksan kuukautta paino putosi karppaamalla, mutta kuten olen sanonut, en missään vaiheessa aikonutkaan ottaa sitä pysyväksi ruokavalioksi. Mutta hyvin se auttoi laihduttamisessa. Ja yksin karppaushan ei auta, on myös laskettava kaloreita. 


Hyvää viikonloppua kaikille!

torstai 19. heinäkuuta 2012

Puhtaat valkeat lakanat

Minun pesukoneeni ohjelmakytkintä ei tarvitse paljon eri asentoihin käännellä. Pesen lähes kaikki vaatteet 60°C:n lämpötilassa. Uskon sitä biokemistien ohjetta, että bakteerit eivät tuhoudu alhaisemmassa lämpötilassa ja joku 40°C on vain vaateteollisuuden ylivarovaisuusmerkintä. Ja lajittelukin on yksinkertaista; mustat, valkoiset, punaiset ja kirjavat. Ja jostain syystä minulla on paljon valkoisia aluslakanoita. Niihin ei oikein tehoa tuo 60 asteen lämpötila. Varsinkin kun aviokki nukkuu useinmiten yläosa paljaana, likaantuvat lakanat entistä helpommin. Koneesta pois otettaessa niissä näkyy edelleenkin nukkumakohta.


Nyt päätin kokeilla isoäitien keinoa eli "keittää" lakanat. Melkeimpä jännittynenä asensin lämpömittarin 90°C:n kohdalle ja pistin koneen hyrskyttämään. Ja yllätys yllätys! Ainakin ensisilmäyksellä lakanat näyttivät todella hohtavan valkoisina. 


Tämän päivän syömiset menivät ihan poskelleen. Siivouksen loppuunsaattamisen kunniaksi   Aviokki haki uudesta lähipizzeriasta pitsat. Ihan vain siksikin, että voisimme testata tuon pizzerian pitsat. Oli hyvää. Tosin söin vain puolet. Ja en varmasti syö sitä toista puoliskoa. Voisikohan sen pakastaa?


Krassit kurkoittavat jo parvekkeen kaiteen yli ja ilahduttavat (?) ohikulkijoita. Tuoksuherneet ovat hävinneet taistelun. Aitoelämänlanka (kuvassa mm. kaksi lehteä oikealla ylimpänä) on kyllä kasvanut kovasti, mutta kukkia siinä ei vielä ole.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Siivous

Tänään oli pakko aloittaa siivous. Luin jostain lehdestä, että torakat ovat yleistyneet suomalaisissa kodeissa. No niin siivotonta meillä ei sentään ole. Mutta on eri kiva fiilis, kun saa siivottua ja asunto on todellakin siisti. 


Yritimme kerran työkavereiden ja muutaman tuttavan tutun kanssa perustaa sellaista siivousrinkiä. Eli me muutama perhe olisimme palkanneet yhteisen siivoojan ja hänen palkkaamisestaan olisi saanut verotukseen kotitalousvähennyksen. Kaikki oli sopimuksen allekirjoittamista vaille valmista. Odotimme työntekijää saapuvaksi. Ei tullut ketään. Erään minulle tuntemattoman perheen isä katseli minua koko ajan. Ja kun vihdoin selvisi, että työntekijä oli tehnyt oharit, tuo isä sanoi, että hän luuli, jotta minä olisin tuo siivooja. Hän oli tarkailut minua, josko minut tohtisi päästää kotiinsa... Olin todella loukkaantunut. Tämä johtui varmaan siitä, että oli silloinkin pyöreässä kunnossa ja tuo mieshenkilö varmaan ajatteli, että  siivoojat ovat lihavia. No ainakaan meidän työpaikalla siistijät ovat tosi hoikkia, onhan jo työkin tosi raskasta.


Entä se oharit tehnyt siivooja? Vähän aikaa tuon episodin jälkeen kuulin, kun eräs asunnnonvälitysfirman johtaja kertoi, kuinka hän oli tavannut henkilön, joka kertoi menevänsä opiskelujen sivuhommaksi siivousrinkiin siivoojaksi. Hän oli sanonut, että et mene minnekään, tulet meille ja firmaan siivoamaan... Sinne meni hyvä työntekijä.


Joskus olen pyytänyt ja palkannut avukseni tuossa lähistöllä asuvan isolapsisen perheen tyttäriä (lestadiolaisia). Mukavia tyttöjä ja hyviä työntekijöitä. Ja kyllä taskurahaa aina tarvitaan. Mutta nyt ovat tyttäret kasvaneet isoiksi. Pitää mennä auttamaan siskoja/veljijä siivouksessa. 


Siis eihän tämä urakka mahdoton ole, minä en vain jaksa koskaan inspiroitua siivouksesta...

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Harvinaista herkkua

...nimittäin auringonpaiste ja lenkkeily t-paitasillaan. Onkohan yksin kaupungilla kävelevä nainen sittenkin julkista riistaa? Nimittäin jos olen lenkillä Aviokin kanssa ei koskaan, ei koskaan kuulu mitään huomautuksia. Mutta tänään ollessani yksin lenkillä yksi spuke (siis kuinka mieltä ylentävää...) sanoi ilmeisesti PoikaKoiralle "kis kis" ja minulle "tuu ottaan siideriä". No en mennyt. Sitten muutaman kulman takana sellainen tatuoitu kuntosalihirmu sanoi "sinulla on komea koira". Häntä kiitin. Sinänsä ihan harmittomia huomautuksia, mutta kaippa se on niin, että mies naisen rinnalla suojelee häntä.


Huomenna mökille. Nimittäin serkkuni tulee jälleen korjaamaan saunan kiuasta. "Savurööri" ei ole kunnolla kiinni hormissa ja sieltä tulee vähän silmiä kirveleviä palokaasuja. Mitähän sitä keksisi palkaksi? Rahaa hän ei suostu ottamaan vastaan, mutta en minä nyt ilmaiseksikan kehtaa toisella töitä teettää. Varsinkaan kun ei vastavuoroisesti osaa mitään, mistä olisi monitoimiserkulle apua.


                                                Parvekepuutarhan kauneutta.

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Miksi aina sataa?

Tiedän, että on olemassa talvi-, kevät-, kesä- ja syksyihmisiä. Minä olen ehdottamasti kesäihminen, sitten kevätihminen. Syksy menettelee, mutta talvi on kamala. Aurinko, lämpö ja valo -siinä kaikki mikä antaa minulle voimaa tulevan syksyn ja talven koitoksiin. Mutta kait tällaisiakin kesiä pitää välillä olla. Mutta tulisi nyt edes pieni hellejakso... Viime kesänä hankkimani tuulettimetkin ovat vielä kaapin perällä. 


Mökin grillibileet menivät oikein mukavasti. Ja kuvitella, kukaan vieraista ei ollut ennen maistanut halloniumjuustoa! Ainakin sanoivat pitävänsä siitä. Karitsan kareet onnistuivat erinomaisesti, vaikka en koskaan olekaan itse tehnyt niitä. Sivusta olen kyllä niiden valmistamista seurannut. Noinhan ei pitäs koskaan toimia. Eli tehdä ensi kertaa vieraille jotain itselle vähän ehkä epävarmalla pohjalla olevaa tarjottavaa.


Onneksi nyt on tiedossa tavallista arkea. Saa taas tasapainoitettua nuo syömiset ja 59 kg:n tavoitepaino lähestyy.


Puoliksi terveellinen iltapala, marinoidut mansikat. Viipaloi lasiin mansikoita. Kaada päälle haluamaasi siideriä. Pistä lasi jääkaappiin pariksi tunniksi.  Sitten lusikoi herkku suuhusi ja juo loppu "marinointineste".

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Kirpputoriyhteenveto

Eilen päättyi kaksiviikkoinen kirpputoripöytävuokraus. Olen todella tyytyväinen myyntiin. Myyntiprosentti oli melko tarkkaan 70% (90 tuotetta). Niistä farkuista myytiin 80%, 23 paria 28:sta. Jakut myytiin kaikki. Se mitä jäi, oli lähinnä t-paitoja, mekkoja ja talvisempia vaatteita. Nyt vien loput vaatteet pelastusarmeijan keräyspisteeseen. Niin, paitsi pesin uudelleen ne neljä myymättä jäänyttä t-paitaa ja vien ne mökille. Kesämökkihän on perinteisesti suomalaisten kaatopaikan esiaste. Kyllä ne mökkipaidoiksi kelpaavat.


Olin eilen juhlistamassa USA:n itsenäisyyspäivää. Juu, tiedetään, oikeasti se on 4. heinäkuuta. Sen ainoan kerran kun olen USA:ssa käynyt, sattui se juuri tuon itsenäisyyspäivän aikaan. Niinpä me, jotka siellä olimme, päätimme pistää aina juhlat pystyyn myös täällä kotimaassa. Ruokana oli jättihampurilaiset, tietenkin itsetehdyt barbeque tyyliin. 200g:n jauhelihapihvi, päällä sinihomejuustoa, ananassiivu, kananmuna ja pekonia. Mutta huom, ei majoneesia. Annos oli niin iso, että toin neljänneksen pihvistä PoikaKoiralle. Doggiebag sananmukaisesti.


Tämä päivä meneekin sitten salaatilla, "Insalata Verde". Salaatinlehtiä, kurkkua, kevätsipulia, avokado ja fetaa.

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Pankissa

Minun piti käydä tänään pankissa. En olekaan käynyt konkreettisesti pankissa kuin joskus kaksi vuotta sitten. Nyt nimittäin (tai on siitä jo varmaan vuosi aikaa) PoikaKoira oli saanut lompakkoni hampaisiinsa ja tyhjentänyt sekä silpunnut sen sisällön perinpohjin. Sinne meni taksikuitti, joka olis mennyt firman piikkiin, K-kaupan plussaetuseteli ja kympin seteli. Keräsin kympin setelin palaset lattialta ja ajattelin käydä vaihtamassa sen joskus ehjään. Se hetki oli sitten tänään. Vuoroaan pankissa jonottivat suureen ääneen puhua hölöttävät romanit, maahanmuttajat, eläkeläiset ja minä. Kun jokainen odottaa vuoroaan se numerolappu kädessä, voi "pankkineiti" lähteä sieltä tiskinsä takaa vaikka mihin, kun se jono ei ole siinä nenän edessä. Toki lakisääteiset tauot ne on pankkineidelläkin. Jonotin ainakin 45 min. Ja siinä jonottaessani huomasin, kuinka eläkeläiset nostavat valtavia summia käteistä rahaa. Satoja euroja kerralla. Ei se sitten ole ihme, jos joku ryöstetään. Onko se pankkikortin käytön opettelu sitten niin vaikeaa? Ei ainakaan minun 86-vuotiaalle anopille.


Ostin tänään jälleen mansikoita ja testasin kahta erilaista täytettä niihin juustokakkumansikoihin. Mascarponejuusto täytettä ja appelsiinijuusto & creme fraiche täytettä. Jälkimmäinen oli parempaa. Mutoinkin syömiset ovat tänään olleet aivan erilaisia kuin viimeaikoina. Nimittäin tuttavamme thaikkuvaimo oli antanut anopilleni kevätkääryleitä ja chilihärkäkastiketta. Anoppihan ei kyllä niitä syö, joten hän antoi ne meille. (Näin siis palkitaan ulkomaalaisen vieraanvaraisuus ja halu olla ystävällinen naapurille :)) Oheen olisi toki voinut keittää riisiä, mutta kevätkääryleet ja kastike riittivät mainiosti. Ihanan maukasta ruokaa! Ja mausteista!


Parvekepuutarhani, olisiko kahdeksan viikkoa istutuksesta? Nyt huomaa tehdyt virheet. Noin pieneen tilaan ei kannata istuttaa kolmea köynnöstävää kukkaa (krassi, tuoksuherne ja aito elämänlanka). Krassi varsinkin isoine lehtineen vie paljon tilaa. Ja muutenkin harvennusta olisi pitänyt suorittaa enemmän. Osa kasveista kaatui viime viikon tuulissa ja ne rötköttävät ikävästi. Nuppuja on kyllä kovasti. No, kokeiltu on tämäkin ja ensi kesänä ollaan taas viisaampia. 

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Grillaussuunnitelma valmis

Eilen lähdin PoikaKoiran ja Aviokin kanssa marketille. Jäin sitten odottelemaan siihen ulkopuolelle, koska koiriahan ei saa viedä kauppaan. Siihen lähelle pörähti auto, josta nousi aika humalaista porukkaa. Yksi seurueen naisista, ja mitenkähän sen nyt kauniisti sanoisin, siis aika pullukka, huusi isoon ääneen "mä haluun subiiiiin". Marketin sisäpuolella on nimittäin Subway-ravintola. Niinpä yksi seurueen "herrasmiehistä" lähti yksiristikaksi askelin  kohti markettia. Mutta ei suinkaan marketin sisäänkäyntiä kohden vaan siinä vieressä olevaa suutarinliikettä kohti. Liike oli suljettu ja mies rynkytti ja hakkasi ovea. Kääntyi sitten kohti autoa ja huusi "eih tääh oo auki". Sitten naisen suusta tuli painokelvotonta tekstiä. Vaikka siinä lähellä olinkin, en viitsinyt sanoa, että et sinä sitä subia tuolta suutarinliikkeestä saa...


Jotenkin alkoi pukata pientä stressinpoikasta tulevan viikon grillibileistä, sillä pelkällä makkaralinjalla meneminen ei ole enää "muodikasta". Niinpä suunnittelin menun valmiiksi. 


Alkupala:     raikas kesäsalaatti
                  focaccia-leipä
Grillattavat: hallonium-juustoa ja minttuhyytelöä
                  sinihome täytteisiä herkkusieniä
                  karitsan karetta
                  bratwurstilajitelma
                  maustettuja kanapaloja
Jälkiruoka: juustokakkumansikat täältä

Eiköhän näillä mennä. Saatanpa syödä itsekin aika reilusti, ainakin noita karitsan kareita.


                                               Parvekepuutarhassani kukkii jo!

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Takaisin kaupungissa

Mökkeilyn lomassa piti tulla piipahtamaan tällä kaupungissa. Kirpparipöytä vaati järjestelyä ja parvekepuutarha kastelua.


Siellä meidän mökkikylällä on vielä vanha kyläilykulttuuri voimissaan. Kesäasukkaat ja kyläläiset kutsuvat toisiaan kahville ja grillaamaan. Minäkin olen käynyt jo monessa paikassa. Onneksi kaikki ovat aika ymmärtäväisiä tämän diettini suhteen ja pääosin olen sinnitellyt salaatilla ja erilaisilla "nesteillä". Mutta vastavuoroisesti pitäisi minunkin kutsua meille porukkaa vierailulle. Niinpä ensi viikon perjantaina meillä on grillibileet. Mitähän sitä tarjoaisi? Ajattelin, että Aviokki saa grillata erilaisia lihoja ja maustettuja raakamakkaroita, hallonium-juustoa ja oheen raikasta salaattia. Jälkiruoka? Itse kun en koskaan syö jälkiruokaa... Mökillä ei ole pakastinta, niin ainakaan jäätelöä se ei voi olla.


Ja nyt on ihanan lämmin. Toivottavasti ei tule kova ukkonen illaksi. Minä en ole koskaan pelännyt ukkosta, mutta vanhemmuuttaan sitä on oppinut kunnioittamaan. Jatkuvasti saa lukea lehdistä ukkosen aikaansaamista tuhoista. Tämä on vähän hätäinen postaus, pitää lähteä ulkohommiin!

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Miinus 20 kg ja 100 grammaa!!!

Hip hei ja hurraa! Tänään vaaka osoitti sitten sen, mitä tässä on jo toista kuukautta odotettu: miinusta 20 kg ja 100 grammaa päälle! Eilenhän lukemat olivat tuossa taulukossa ylöspäin, mutta niin vain aamulla oli vaa´assa hyvät lukemat. Oikeastaan arvasin sen, koska eilinen päivä meni vessassa ravatessa ja muutenkin olin liikkeellä koko päivän. Tosin kuten sanoin, olen käynyt jo lukemisa 61,8 kg, mutta nyt katson välitavoitteen täyttyneen.


Jospa sitten ottaisi sen uuden tavoitteen, 59 kg. Siihenhän on matkaa 2,7 kg. Jos vaikka joskus syksyllä olisi nuo lukemat puntarissa. Syyskuun alku on hyvä tavoite. Silloin myös diettiä ja elämäntapamuutoksen opettelua tulee vuosi täyteen. Jaa, mutta eihän siihen ole kuin kaksi kuukautta. Marraskuun alku...?


Aikaisemmin (siis monesti...) olen pudottanut painoa aina talvisin. Minusta syksy, talvi ja kevät säännöllisine rytmeineen on hyvä pohja painonpudotukselle. Mutta kyllähän tämä kesäkin on ihan ok. Pitää vaan jättää ne kesäherkut vähemmälle. Ja kesäisin on aina enemmän kaikkea syömistapahtumia. Nytkin parit grillijuhlat odottavat... Joskus mietin, mitä ne normaalipainoiset ja hoikat ihmiset oikein syövät? Kun meikäläisellä jokainen syöty suupala tuntuu ja näkyy painossa. 


Olen todella tyytyväinen myös kirpputorimyyntiini. Viikossa pöydästäni on ostettu 64 tuotetta. Hinnaltaan 1 - 8 euroa. Jotkut sanovat, että kirppiksillä varastetaan pöydistä paljon tavaraa. No tällä kirppiksellä ainakin tuntuu olevan rehellisiä asiakkaita. Onhan pöydästä voinut kadotakin jotain pitkäkyntisten mukaan, mutta jos joku haluaa jotain niin kovasti, niin vieköön.


                                                Kevyttä kesäherkkua tulossa!

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Uusi ote

Siis hei, mitä on kahdessa kuukaudessa tapahtunut? Ei tämä tosiaankaan ole ollut diettiä, paremminkin tasapainoilua. No, hyvä ettei ole enempää noussut. Nyt sitten uudella otteella heinäkuuhun. Ainoa tie taitaa olla liikunnan lisääminen. En tosiaankaan ole liikkunut juuri minkään vertaa. Kun nyt on ne lenkkaritkin, voisi yrittää vaikka juosta.


Kirpparimyynti ilahduttaa. Kuten sanoin, vein myyntiin mm. 28 paria farkkuja. Niistä 18 paria on myyty. Vielä viikko myyntiaikaa jäljellä. Toivottavasti pöytä tyhjenee mukavasti.


Jee, minä saan ainakin 20 karviaista! Vielä viime vuoteen saakka tässä oli syreenipensas, mutta sitten myyrät söivät sen. Istutin tilalle niin piikikkään pensaan kuin keksin, eli karviaisen.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Ylimainostettu herkku

Ostin tänään puoli kiloa mansikoita (6,50€). Samoin paketin vaniljajäätelöä. Myöhäisen lounaan jälkeen siivutin kuppiin mansikoita ja päälle noin 1,5 cm:n paksuinen siivu jäätelöä. Eipä maistunut kummoiselta. Kumpikaan. Jäätelö tai mansikat. Mutta niin kait se on, että mansikoiden jalostus kuljetuksen ja pakastuksen kestäviksi on vienyt niiden maun. Tai sitten kun on mättänyt suuhunsa vuosia jotain keinomakeaa, ei tuollainen luonnon makeus paljoa herätä makuaistia.


Huomenna olisi sitten jälleen kuukauden ensimmäinen maanantai. Virallinen painon taulukointipäivä. Saas nähdä. Mutta painon pitää tosiaankin alkaa viitosella, menee aikaa sitten kuinka kauan tahansa, ennekuin jätän homman.


Päivän ruokailut
- aamupala: kaksi siivua minihiilarileipää, suvujuustoa, kurkkua ja kaksi palaa tummaa suklaata
- myöhäinen lounas: itse tehty kanasalatti (broileria, salaattia, tomaattia, kurkkua, hunajamelonia, fetaa, kevätsipulia ja oliiveja), lisäksi jälkiruoka: mansikoita ja vaniljajäätelöä.


Viikon luontokuva. Sudenkorento on kuoriutunut jommasta kummasta toukasta. Toukkahan saattaa viihtyä usemman vuoden järven tai joen pohjassa, kunnes se nousee maalle. Kuoriutunut sudenkorento oikoo itseään ja siipiään muutaman tunnin, parittelee ja kuolee...