Siivous

Tänään oli pakko aloittaa siivous. Luin jostain lehdestä, että torakat ovat yleistyneet suomalaisissa kodeissa. No niin siivotonta meillä ei sentään ole. Mutta on eri kiva fiilis, kun saa siivottua ja asunto on todellakin siisti. 


Yritimme kerran työkavereiden ja muutaman tuttavan tutun kanssa perustaa sellaista siivousrinkiä. Eli me muutama perhe olisimme palkanneet yhteisen siivoojan ja hänen palkkaamisestaan olisi saanut verotukseen kotitalousvähennyksen. Kaikki oli sopimuksen allekirjoittamista vaille valmista. Odotimme työntekijää saapuvaksi. Ei tullut ketään. Erään minulle tuntemattoman perheen isä katseli minua koko ajan. Ja kun vihdoin selvisi, että työntekijä oli tehnyt oharit, tuo isä sanoi, että hän luuli, jotta minä olisin tuo siivooja. Hän oli tarkailut minua, josko minut tohtisi päästää kotiinsa... Olin todella loukkaantunut. Tämä johtui varmaan siitä, että oli silloinkin pyöreässä kunnossa ja tuo mieshenkilö varmaan ajatteli, että  siivoojat ovat lihavia. No ainakaan meidän työpaikalla siistijät ovat tosi hoikkia, onhan jo työkin tosi raskasta.


Entä se oharit tehnyt siivooja? Vähän aikaa tuon episodin jälkeen kuulin, kun eräs asunnnonvälitysfirman johtaja kertoi, kuinka hän oli tavannut henkilön, joka kertoi menevänsä opiskelujen sivuhommaksi siivousrinkiin siivoojaksi. Hän oli sanonut, että et mene minnekään, tulet meille ja firmaan siivoamaan... Sinne meni hyvä työntekijä.


Joskus olen pyytänyt ja palkannut avukseni tuossa lähistöllä asuvan isolapsisen perheen tyttäriä (lestadiolaisia). Mukavia tyttöjä ja hyviä työntekijöitä. Ja kyllä taskurahaa aina tarvitaan. Mutta nyt ovat tyttäret kasvaneet isoiksi. Pitää mennä auttamaan siskoja/veljijä siivouksessa. 


Siis eihän tämä urakka mahdoton ole, minä en vain jaksa koskaan inspiroitua siivouksesta...