perjantai 29. kesäkuuta 2012

Pizzalla ja uudet tavoitteet

Ei me sitten eilen lähdetykään sinne mökille. En minä sentään mikään masokisti ole. Kylmä ilma ei oikein houkuttele. Toivottavasti kylmyys on kuitenkin nitistänyt suurimman osan sääskistä.


Ja hyvä oli, että ei lähdetty. Sain nimittäin viestin vanhalta tuttavaltani, joka oli täällä läpikulkumatkalla. Hän pyysi minua kanssaan lounaalle, pizzalle. No, en voinut kieltäytyä kutsusta. Niin menimme meidän entiseen kantapaikkaamme. En kertonut hänelle mitään tästä laihdutusurakasta. Eihän hän ole nähnytkään minua vuosiin. Tilaan aina (tai siis vuosi sitten kun viimeksi kävin pizzalla) Vegetariana-pizzan kokin sävellyksellä. Olihan se taas hyvää. Herkkusieniä, oliiveja, tomaattia, punasipulia, valkosipulia ja päällä kerros rucolaa. Vähän mietin, miten minulle tuon pizzan kanssa käy. Hyvin kävi, ei ähky-oireita. Tosin otin puolet siitä mukaan kotipakettiin. Oli oikein kiva nähdä tuota tuttavaa. Ja puhuttavaa riitti ilman minun laihdutusjuttujakin.


Tein itselleni uuden tavoitteen tuohon sivupalkkiin. Sen verran tuo pizzan syönti kuitenkin harmittaa. Koska paljon on painoni jo alas tullut, miksi en pudottaisi sitä lukemaan, joka alkaa 5:lla? Se olisi paljon siistimpää... 



torstai 28. kesäkuuta 2012

Minähän sanoin...

Mitäs minä sanoin noista sääennusteista! Koko ajan on povattu lämpenevää, ei vaan täällä asti näy! Taas lämpömittari osoittaa vähän yli 10°C. Että silleen... Nyt harmittaa ihan tosissaan, kun ei tullut varattua tälle kesälle etelänmatkaa. Pientä kateutta tuntien luen tuttavien FB-päivityksiä milloin mistäkin. Ainakin lämpimämmästä kuin täällä. Äkkilähdötkin taitavat olla jo menneet. Tosin meikäläinen ei kovin äkkilähtöjä voi ottaa, kun tuon PoikaKoiran hoito pitää saada myös järjestymään.


Sain aamulla jonkinlaisen hulluuspuuskan. Imuroin ja siivoilin vähän. Ei ollenkaan tyypillistä minulle. Nyt järjestelemään taas kirppispöytä eilisten myllääjien jäljiltä ja sen kautta toisen huushollin hoiton. Nimittäin mökin pihan ja kasvimaan. 

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Hurahtanut

Siis minä hurahdin tuohon kirppistouhuun ihan totaalisesti. Kahden päivän aikana on pöydästäni myyty 39 kpl vaatteita tai kenkiä! (45 % myytävistä tuotteista) Eilen illalla sitten siivosin vielä kertaalleen kaappien sisällön ja pistin myyntiin myös talvisia vaatteita, etenkin neuleita. Myös Aviokin vaatekaappi inventoitiin. Sieltä löytyi mm. 14 t-paitaa, joita ei vaan ole tullut enää käytettyä. Nyt on pöytään viety yhteensä 124 tuotetta. Pidän päivittäin tarkkaa kirjaa, mitkä tuotteet ovat lähteneet uusille omistajalle. Jakut, t-paidat ja yllätys, yllätys, farkut menevät parhaiten kaupaksi. Mm. kaikki tuolla aiemmassa postauksessa kuvatut jakut on myyty. Ja farkuistakin on myyty jo puolet, siis 14 kpl. Yhtään mekkoa ei ole mennyt kaupaksi... (10 kpl). Kiikutin tänään sen Kofi-Annan -mekonkin myyntiin.


Kirppikseltä pitää ostaa viivakoodihintalappuarkki (onko yhdyssana? 33 hintalappua/arkki) 50 sentin hintaan. Minulle jäi vielä tämän päivän jälkeen 8 viivakoodihintalappua käyttäämättä. Jospa keksisin  vielä jotain myyntiin sopivaa, mutta sitten saa kyllä riittää! Eihän sitä passaa tuhlata. Onhan jokainen noista viivakoodilapuista 0,6 sentin arvoinen :)


Paino? Kävin jo yhtenä aamuna juuri ja juuri tavoitteessani. Mutta sen pitää reilusti alle ja monta aamua peräkkäin, ennen kuin julistan tavoitteen virallisesti saavutetuksi. Nyt on turvotus päällä, ja paha sellainen, you know. Ja minä ole aina silloin tosi kipeä. Ei voi olla ilman buranaa...


                                                Mökiltä, mistäpä muualtakaan.

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Yes!

Kävin heti aamusella siistimässä kirpparipöytäni. Yes! Kauppa oli käynyt mukavasti, mm 10 paria farkkuja oli löytänyt tiensä uuteen kotiin ja tietenkin kaikki ne paremmat jakut. Kummatkin nätimmät kengät oli myyty. Tietenkin ne minunkin mielestäni rumat avokkaat olivat vielä myymättä. Mutta mielestäni aika hyvä saavutus, kun myyntipäiviä on takana vasta yksi. Ja tänään vien sitten loputkin kaapeista löytyneet, myös talvisemmat, vatteet myyntiin. Eli yhteensä 80 kpl myytävää vaatetta ja 19 kpl Aviokilta. Yhteensä 99 kpl. Saa nähdä, montako pitää viedä sitten lopuksi Pelastusarmeijalle.


Eilen illalla jämähdin sohvalle katsoman uusintana näkyvää Satuhäät -ohjelmaa. Ihan sydämestäni toivotan onnea ja menestystä näille aviopareille, mutta ihmettelen, eikö Suomesta todellakaan löydy yhtään tupakoimatonta ja kiroilematonta morsianta? Jos minä mietin tuttaviani, ystäviäni ja työtovereitani, niin heistä ainoastaan yksi polttaa tupakkaa. Miten tähän ohjelmaan on sitten sattunutkin niin paljon sauhuttelijoita. Ja se kielenkäyttö... Kyllä tämmöisellä tädillä nousee hiukset pystyyn. Saatan toki itsekin kirota päräyttää, jos on aihetta, mutta ehkäpä ammatistanikin johtuen, en kiroile julkisesti. Mahtaa joitakin pareja vanhempana hävettää. Tai sitten ei. Muistan, kun jossain jaksossa juontaja totesi "... ja morsian päihtyy edelleen..."


Päivän ruokailut:
- aamupala: kaksi mukia mustaa kahvia ja kaksi palaa tummaa suklaata
- myöhäinen lounas: 5 pientä uutta perunaa, kaksi pientä keitettyä porkkanaa, vesisipulivoi kastike, katkarapusalaattia, kolme palaa silliä ja kaksi lasia 1 % Gefilus piimää. 


Elikkäs aika paljo...

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Kirpputorilla!

Sain kirpputoripöydän jo tänään. Joten heti aamusta vein sinne 65 kpl vaatteita ja 3 paria kenkiä. Ja Aviokilta 14 kpl vaatteita. Jo siinä hinnoitellessani ja lappuja kiinnittäessäni lähti asiakkaiden mukaan muutama vaate. Tietenkin ne parhaat päältä. Mutta hyvä niin. Eräs mummeli osti kaksi jakkua á 5€. Mummeli sitten tinkasi hinnasta, joten pudotin hinnan 4€ kappale. Pääasia, että pääsen eroon vaatteista. Ja huomasin, että jakut ja puserot tekevät parhaiten kauppansa, tosin noina aamupäivän tunteina lähtivät jo yhdet farkutkin asiakkaan mukaan. Minulle jäi vielä muutama ylimääräinen hinnoittelulappu, joten ajattelin käydä kotona jakku- ja t-paitaosastoa vielä läpi. Ettei vaan mitään jää nurkkiin lojumaan.


Syömisessa palataan vanhaan kaavaan, tosin aamupala jäi aika köykäiseksi, koska kaapit ammottivat tyhjyyttään.


Aamupala: kaksi mukia mustaa kahvia ja kaksi palaa tummaa suklaata.
Myöhäinen lounas: Stocmannin juustoista salaattia, tsatsikia ja grillattua broileria, lasi 1% Gefiluspiimää.
                                                          Kesäpäivänhattu

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Juhannuksen kielletyt herkut

- Grillipekoni. En ole koskaan pitänyt pekonista. Minusta se on yhtä kuin pekoni = läski = lihava. Nyt sitten maistoin tuota grillipekonia. Sehän on tavallista pekonia (olettaisin), joka on paneroitu erilaisin maustein. Varmaan valtavasti lisäaineita ja E-koodeja. Mutta yllätys, yllätys! Se oli hyvää. Upposi suuhun muutama oikein rapsakka siivu. Ja se oli niin rasvaista, että jossain vaiheessa roihahti koko grilli tuleen. Että oikein perinteisesti oli siinäkin käydä.


- Juhannusjuusto. Juhannusjuusto, juhannuskeitto, punainen hera, miten vain kukin haluaa sitä nimittää. Anoppi taitaa tuon perinneruoan teon. Tosin hänen tyttärensä on ollut jo muutaman vuoden opissa. Juhannusjuustohan on kokoon keittettyä maitoa, johon juuston juoksuttimen avulla saadaan kokkareita. Sitä keitetään tunteja ja samalla se makeutuu. Kyllähän sitä pari kertaa syö, mutta sitten ainakaan minuun ei uppoa enää. Ja sitäpaitsi, se kovettaa mahan. Tällä kertaa olivat keittäneet 70:stä litrasta. Siitä riittää papillekin, joka sitä perinteisesti aina anopilta hakee. Ja se on kunnia asia anopille.


- Savustettu lohi. Sinänsä ei niin paha asia, mutta tällä kertaa lohessa oli kyllä reilusti suolaa. Join varmaan 1 1/2 litraa vissyä yhdeltä istumalta. Nesteet tulevat sitten ajan kanssa pois.


- Jäätelöpuikko. Tätä ei voi selittää oikein mitenkään. No, se maistui jäätelölle. Oli aika makea, Lidl´n valikoimista.


Muuten mentiin sallituissa rajoissa. Juhannus oli oikein leppoisa, paitsi autosta puhkesi rengas. Taas. Ne ei ole tuon meidän auton renkaat suunniteltu tuollaisille sorateille. Toivottavasti pystyy paikkaamaan. Uusi rengas maksaa nimittäin liki 400 euroa. Eli periaatteessa huippurengas, mutta asfaltille...


            Viisi viikkoa sitten istuttamani parvekepuutarha on jo varsinainen viidakko!

torstai 21. kesäkuuta 2012

Juhannusta!


Hyvää juhannusta kaikille! Onneksi tämän ikäisenä ei ole mitään suorituspaineita juhlimisen suhteen. Ihan vaan oleilua ja hyttysten syötävänä olemista! Lämpömittarikin näyttää ihan 10°C lämmintä. 

Syökää kohtuudella ja palataan asiaan pyhien jälkeen!

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Kengät

Minun on pakko käydä ostamassa tänään itselleni lenkkikengät. Nimittäin kerran viime kesänä kävelin sellaisilla aika huonoilla, kävelyyn sopimattomilla läpysköillä aika pitkän matkan. Kantapääni kipeytyi niin, että en voinut kävellä seuraavana päivänä ollenkaan. Pahin kipu kesti pari viikkoa. HoitajaTuttavani sanoi sen olevan todennäköisesti kantapään sidekudospussin tulehduksen (en muista nyt ihan tarkkaa diagnoosia), joka on tyypillinen vamma juuri tuollaisesta kävelystä. Ja kantapää vaivasi ainakin puoli vuotta. Nyt olen sitten kävellyt niillä Marimekon Converse lenkkareilla, mutta kantapään vanha vaiva tuntuu palaavan takaisin. Maastokengät ovat liian raskaat ja kuumat näin kesällä.


Lisätavaraa löytyi myös kirppikselle. Kolme paria kenkiä. Vasemmanpuoleiset on ostettu Espanjasta. Käyttämättömät. Lyhyenä ihmisenä en vain osaa kävellä tuollaisilla loafereilla. Keskimmäisiä kenkiä on käytetty kerran. Olimme menossa häihin ja yhtäkkiä huomasin, että kengät olivat jääneet kotiin. Jostain maalaiskaupasta hätäpäissäni ostin nuo. Vähän jo vanhanaikaiset ja minun mielestäni yksinkertaisesti rumat. Espritin kengät ovat auttamattomasti liian isot. Aviokki ihmettelee, että voiko jaloistakin laihtua. Minä sanon, että voi.




Paino? Se kiusoittelee ikävästi minua ja aamulla vaaka osoitti lukemia 62,5 kg. Eilen uusien perunoiden ja muiden härpäkkeiden lisäksi ostin purkin 1% piimää. Voi että se maistui hyvälle! En ole juonut piimää varmaan vuoteen. Miksi muuten sanotaan, että alkoholi lihottaa (No, kyllähän joissain juomissa on kaloreita)? Nimittäin Olvilta on tullut markkinoille sellaista "pissis-siideriä" (valkoinen pullo). Siinä on 40 kcal/1 dl. Eli saman verran kuin tuossa piimässä...

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Kirpparivalmisteluja

Olen tehnyt ison homman, kun olen valmistellut vaatteitani myyntikuntoon kirpputorille. Olen pessyt ja silittänyt ne. Pikkuisen jännittää, että jos kukaan ei halua ostaakaan niitä. Mitä jos ne eivät kelpaa kenellekään? No, sitten vien ne pelastusarmeijalle. Kotiin en enää niitä raahaa. Suurimman osan vaatteista myyn 5€:n hintaan. Ehkä pari parempaa jakkua voisi hinnoitella 10€ ja muutama huonompi t-paita 3€.


Eilisen ja tämänpäivän työn tulokset. Farkut on "laputettu" koon perusteella. (Suurin osa kokoa W32 L30, tai sama koko numeroin 42). 
 Ja osa silitetyistä jakuista, löytyy jopa kokoa 44.
Kaiken kaikkiaan myyntiin lähtee 64 vaatekappaletta ja yhdet käyttämättömät kengät. Sitten vielä Aviokilta muutama paitapusero samaan syssyyn. 


Tuolla kirpputorilla pystyy valitsemaan kolmen eri hintaluokan pöydistä. Minä tietysti optimistina valitsin parhaimman myyntipaikan pöydän kahdeksi viikoksi. Siksi sitä joutuu jonottamaan. Jos vaatetta jää, niin voisin ottaa vielä yhdeksi viikoksi halvan pöydän.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Silitys

En malta olla palaamatta tuohon muutama päivä sitten viittaamani blogiin Kamalaa kouluruokaa (Neverseconds) (linkki). Kyllä on pieni brittityttö, tai oikeammin skottityttö, saanut aikaan ison äläkän britanniassa. Häneltähän jopa kiellettiin tuon blogin pitäminen, mutta päättäjät joutuivat perumaan sanansa. Sananvapaus se on britanniassakin! Eilen katsoin myös sattumalta Jamie Oliverin kamppailua paremman kouluruoan puolesta. Tulevan ohjelman trailerissa näytettiin, kuinka pienet oppilaat itkivät ihan oikeasti saatuaan oikeaoppista ruokaa eteensä. Ja oksensivat ihan oikeasti. Mutta Jamienkin pitäisi tajuta se, että lapset suhtautuvat kaikkeen vieraaseen ruokaan aluksi epäilevästi. Mahtaa olla lapselle järkytys saada lautaselle jotain kovin erilaista. Harvassa ovat lapset, jotka suhtautuvat ennakkoluulottamasti uuteen ruokaan. Eräässä koulussa oli onnistuttu muuttamaan ruokavaliota asiaan myötämielisesti suhtautuvan keittäjän avustuksella. Ja ne kymmenen vastarannankiiskeä, jotka yhä valittivat ruokatarjonnasta, olivat myös ne kymmenen ylipainoista, jotka olisivat halunneet lautaselleen myös ranskiksia. 


Ensi viikolla pitäisi sitten saada se kirppispöytä. Pesin ja silitin 13 t-paitaa. Pääosin Marimekon paitoja, mutta minulle siis auttamattoman isoja. Jakut odottavat vielä silittämistä, farkkuja en ala silittämään.


Päivän syömiset
- aamupala: kaksi kuppia mustaa kahvia ja kaksi palaa tummaa suklaata
- myöhäinen lounas: uusia perunoita ja porkkanoita, sipuli-vesi-voi kastiketta, eilistä kanasalaattia

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Välillä kaupungissa

Mökin lattia on sitten saatu korjattua. Hyvä niin. Toivottavasti kevättulvat helpottavat sen uuden lasku-uoman ruoppauksen jälkeen.


Juuri kun edellisessä postauksessani kerroin, että mökillemme eivät ulkopuoliset osaa tai löydä, niin mitä vielä! Lauantaina otin mökin pihalla aurinkoa ihan kotoisasti alusvaatteisillani. Aviokki lähti heittelemään virveliä järvenselälle. Ja muutama minuutti sen jälkeen, kun Aviokki palasi järveltä, mökin ovella seisoi humalainen, vieras mies. "Onko tämä Penan mökki?" -Ei ole. "Jaa, et viitsis lähtä heittämään mua kylälle?" -No just join tuolla järvellä pari kaljaa, en uskalla lähteä rattiin.


Mietin vain, että oli todellakin minuuteista kiinni, ettei minun olisi tarvinnut keskustella tuon humalikon kanssa alusvaatteisillani. Myöhemmin kysyin naapuriserkulta, että kuka tuo tyyppi oikein oli. "Se oli P......n M..a, ihan turha jätkä." Niin, niitä on noilla syrjäkylillä todellisia peräkamarin poikia, jotka eivä elämänsä aikana saa kertakaikkiaan mitään aikaan.  Pääasiassa juopottelua. Varmaan suurin osa noista M:sta on jatkuvasti pikkupäissään ja ajokortista ei ole tietoakaan. Mutta silti autolla ajellaan. Nykin oli kuulemma M:n auto hajonnut, siksi tarvitsi kyytiä.


Huomenna taas punnitus. Mökkisyömiset olivat joka päivä samantyyppiset
- aamupala: karppinen sämpylä, kurkkua, tomaattia, juustoa ja kaksi kuppia mustaa kahvia
- myöhäinen lounas: grillattua lihaa tai broileria, salaattia
- illalla: valkoviiniä...
Neljä viikkoa sitten istutettu parvepuutarha on jo näin rehevä. Krassit, elämanlangat ja tuoksuherneet ovat kiertyneet jo osittain tukea vasten.

torstai 14. kesäkuuta 2012

Lattiaremppa

Tänään sitten mökille kasaamaan sitä viime viikolla purettua lattiaa. Onneksi ilmat ovat olleet suotuisia. Jätettiin pari ikkunaa auki, joten mökki on saanut tehotuuletuksen. Meidän mökki on niin kimurantin tien päässä, että olisi varmaan voinut jättää ovenkin sepposen selälleen, ei sinne kukaan ulkopuolinen mene. Toisaalta lukitsen oven kyllä aina yöksi. Kylällä asuu yksi "kylähullu" ja vastapäisellä rannalla asuu aseharrastelija (yli 200 aseen kokoelma). Että ihan vaan varmuuden vuoksi... Ja niitä on semmoisia metsiä pitkin kulkevia, kuten pari vuotta sitten se valkovenäläinen vankikarkuri. 


Sääsket ovat kuulemma heränneet. Saas nähdä, miten niiden kanssa pärjää. Nyt hakemaan matot pesulasta. Ihana levittää puhtaat matot puhtaalle lattialle. En edes muista, milloin ne on viimeksi pesty.


Niin, se mekko, joka päällä melkein kättelin Kofi Annania. Mitä hittoa minä sillä teen! Kirppikselle... Hääpuku? No se nyt olisi vähän noloa viedä se myytäväksi. Poltan vaikka takassa.


                                          Maratonreitin varrelta pari viikkoa sitten.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Vanha jää taakse

Aloitin aamulla vaatekaappieni läpikäymisen. Lajittelin kirpputorille meneviä vaatteita. Kuinka hankalaa se onkaan. Vaatteisiin liittyy aina myös muistoja. Ai tämä mekko? Mekko joka päällä melkein kättelin Kofi Annania (Hra Annan ei sitten saapunutkaan paikalle muiden kiireidensä takia). Hääpuku? (Avioliitto päättyi siis eroon. Toisen kerran mennessäni naimisiin se tapahtui maistraatissa arkivaatteissa.) Hard Rock Cafe -paidat? (Ne säilytetään. Kerään niitä. Osaa en ole edes käyttänyt.) Ihana Marimekon Unikkokuosinen jakku? (Aikansa elänyt. Olinko silloin todellakin noin HELVETIN läski?)


Kyllähän se on niin, että jos jotain vaatetta ei pariin vuoteen käytä, niin ei sitä käytä enää ikinä. Olen käynyt kolmeen kertaan läpi hengareissa riippuvat vaatteet. Joka kerta huomaan heittäväni jotakin kirpparikasaan. Ja aion todellakin heittää KAIKKI isot vaatteet pois. Ja AION pysyä näissä mitoissa. Takaisin ei ole paluuta.


Pesen ja silitän kaikki vaatteet. Uskon sen edistävän myyntiä. Enhän itsekään ostaisi nuhruisia vaatteita. Hinnoittelu on vaikeaa. Ehkä 5€/vaate? Farkkuja ja jakkuja. Ja jokunen Marimekon t-paita. (Kerran eräs tuttavani kysyi tai totesi, että minulla on paljon Marimekon puseroita. Totta. Johtuu siitä, että shoppailu ei ole minun vahvin lajini ja tuolta Marimekon liikkeestä saa yleensä aina jotakin päällepantavaa pienellä vaivalla.)


Kofi Annan -mekko ja hääpuku? Jääkööt nyt vielä kaappiin... Niin, sain sen pöydän 26.6. Taidan pitää kaksi viikkoa. Tervetuloa "rehevät leidit" ostoksille. Hyvälaatuista vaatetta tarjolla. Ja halvalla.
                                               Pelargonia viihtyy parvekkeella!

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Ikkunaprinsessa, osa 3

Loman parhaimpiin puolin kuuluvat ehdottomasti rauhalliset, kiireettömät aamut. Aamulehtien lukemiseen hupsahtaa helposti parikin tuntia. Meille niitä tulee kaksi, paikallinen ja sitten Hesari. Sanoinkin aikanaan, että exäni valmistumista hidasti se, että Hesarin lukuun meni joka päivä kolme tuntia...


Tänään juodessani kahvia sen samaisen keittiön ikkunan äärellä, suuni loksahti todella auki! Viereisen talon parvekkeella hyörivät huoltoyhtiön miehet ja he tyhjensivät asuntoa heittämällä kaiken parvekkeen kautta pihalla olevalle roskalavalle. Sinne meni sänky, pesukone ruokailuvälineet, kengät, tuolit, matot..., ihan kaikki. Mitähän lie asukkaalle tapahtunut? Olikohan vuokralainen vai omistiko itse kämpän? Ja ei ollut varmaankaan mikään mieluinen tehtävä huoltomiehillekään. Tunkeutua jonkun ihmisen reviirille.


Aikanaan asuimme mekin toisessa kerrostalossa. Siinä seinänaapureina oli ihan kiva lapsiperhe. Lapset kävivät vuoroin toistensa luona leikkimässä. Tuli kesä, ja perhe katosi jonnekin. En sitä sen kummemin pohtinut. Sitten eräänä kauniina syksyisenä iltapäivänä oli koko tuon asunnon sisältö tyhjennetty samanlaiselle roskalavalle. Päällimmäisenä rötkötti  perheen tyttären Ella-nalle. Kun oma tyttäreni näki tuon, hätääntyi hän ihan tosissaan alkoi itkemään "Ella-nalle roskissa". Meillä meni monta iltaa pohtiessamme tuota tapahtumaa ja vielä tänäänkin tyttäreni muistaa varmasti tuon tapahtuman. En millään muista, mitä lohduttavaa keksin selitykseksi. Mutta itse ajattelin, että ei kyllä toiminut täysillä sekään perhe. Jos taloudellinen tilanne on niin heikko, kait sitä nyt yrittää pelastaa, mitä pelastettavissa on. Ei ne uudet Ella-nallet ilmaisia ole. Ja murehdin minäkin ihan tosissaan lasten kohtaloa.


Sitten ilosempiin asioihin. Toinen loman hyvä puoli on, että ehtii aamulla torille. Aamukahvin jälkeen lähdimme katsastamaan torin tarjonnan ja niin sieltä vain lähti mukaan uusia perunoita. Tietenkin ensimmäiset tälle vuodelle. Uusista perunoista en voi luopua, mutta kuten Raakel Lingnell sanoi, niitä ei ole pakko syödä kymmentä, voi syödä vain kolme.


Päivän syömiset
- aamupala kaksi mukia mustaa kahvia ja kaksi palaa tummaa suklaata
- myöhäinen lounas: uusia perunoita 3 kpl, sipulikastike (sipulia, vettä, voita), pari palaa silliä, jotain grillattavaa (Ei tiedä vielä, riippuu mitä Aviokki tuo. Todennäköisesti jotain täyslihaa.) ja kesäsalaatti
Päivän salaatti: salaatinlehtiä, kurkku, 3 tomaattia, paprikatäytteisiä oliiveja, hollantilaista maalaisgoudaa palasina ja yksi kevätsipuli varsineen.

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Loma

Ennen tein loman aluksi listan, mitä lomalla pitää saada aikaiseksi. Nyt en enää tee sitä. Teen mitä huvittaa. Odottelen mm. siivousinspiraatiota. 


Ihan loman alottajaksi luin Olavi Heikkisen kirjoittaman muistelmateoksen Oulun yliopiston ortotopologi Aapo Heikkilästä. Aapo Heikkilä vaikutti liki 30 vuotta Oulun yliopistossa. Ja ortotopologia ei ollut mikään virallinen tieteenhaara, se oli Aapon itsensä kehittämä tiede. Mutta jotain tuosta ajasta 1960-luvulta 90-luvulle saakka kertoo se, että vähän höppänän miehen sallittiin olla yliopistolla ja hänelle annettiin jopa oma työhuone, tosin se oli teoreettisen fysiikan varasto. Itsekin muistan Aapon kuljeskelut yliopiston käytävillä ja kyselyt "finassitilanteesta". Tosin naisilta hän ei koskaan rahaa pummannut. Ei taitaisi enää näinä kiireisinä, muuttuneina aikoina tuollaisia tyyppejä yliopistossa suvaita. Mutta suosittelen muistelmateoksen lukemista!


Paino? Ei vieläkään tavoitteessa. Sinnittelen. 
Eilisen ja tämän päivän salaatti. Tänään lisäksi pihvi. Salaatissa kurkku, 3 tomaattia, Apetit fetaa, pieni cantaloupe meloni ja sitruuna-tilli katkarapuja (ei muuten olleet kovin hyviä salaattiin, vetistyivät) ja tietenkin salaatinlehtiä nippu.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Joko nyt, kesä?

Jokohan nyt tuli kesä tänne PohjanPerukoille? On nimittäin ensimmäinen päivä, jolloin pystyin aukaisemaan parvekkeen lasi-ikkunat kokonaan auki. Ja lämpömittarissa on varjon puolella lukema 18°C. 


Tunsin eilen itseni aika hölmistyneeksi ja huijatuksi. Laitoimme nimittäin viime viikolla taloyhtiön pihan kesäkuntoon. Sitten eilen kävin ostamasa mökkipaikkakunnalta muutaman kesäkukan mökille. Ja suuni loksahti auki. Täällä kaupungissa dahlian taimi maksoi 12,50 €, siellä maseudulla tismalleen samanlainen taimi, ellei komeampikin 5 €. Amppelimansikka täällä 25 €, siellä 13,90 €. 250 litraa puutarhamultaa täällä 25 €, siellä 16,90 €. Noin isoilla hintaeroilla kannattaisi ajaa täältä kaupungista sinne 100 km:n päähän ja ostaa ne taloyhtiön kukat sieltä, hinnat jopa yli puolet halvempia. Kyllä kaupunkilaisilta vedetään rahat pois. Ja minulla oli huijattu olo, vaikka taloyhtiön kukkia ei minun rahapussista suoraan maksettukaan.


Huomenna vihdoinkin pääsen "oikeaan aikaan" vaa´alle. Tämä kesä lähtöineen ja epämääräisine vuorokausirytmineen vaatii paljon laihduttajalta. Joka päivä olen kuitenkin syönyt aamupalan ja yhden kunnon aterian. Mutta siten ne juomiset. On kevätkauden lopettajaisia, synttäreitä, mökkitalkoita, taloyhtiön talkoita...


Päivän syömiset:
- aamupala: kaksi mukia mustaa kahvia ja kaksi palaa tummaa suklaata
- myöhäinen lounas: katkarapu-feta-salaattia, salaatinkastike, 2 pientä (halkaisija 6 cm) Lidlin pizzapyörykkää, kaksi palaa sitä ylivuotista taloussuklaata


Viikkopäivitys parvekepuutarhasta, 3 viikkoa istutuksesta. Oikean reunan krassit ovat kasvaneet kovasti. Tämän kuvan ottamisen jälkeen harvensin istuksia reilusti, otin yli sata heikkoa taimea välistä pois. Sydämeni itki jokaisen irtirevityn taimen kohdalla. Mutta muuten kasvusto olisi aivan liian tiheää.

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Taloussuklaa

En ole kadonnut mihinkään, mutta näin kesäaikaan en päivitä tätä blogiani niin säännöllisesti, koska vietän aika paljon aikaa mökillä. Ja siellä on niin huono nettiyhteys, että iltapäivälehtien sivujen avaamiseenkin menee melkein 10 minuuttia aikaa. Joten tämä bloggaus on semmoinen kaupunkijuttu.


Tässä joku aamu minulla ei ollut yhtään mitään nautittavaksi aamukahvin kanssa. Ei myöskään jugurttia tai muutakaan. Pengoin kaapit läpi ja löysin toissajouluna avatun Fazerin taloussuklaalevyn, josta puolet oli käytetty suklaahippu-pikkuleipiin. Parasta ennen -päiväkin oli mennyt umpeen liki vuosi sitten. Suklaa näytti kuitenkin olevan ihan ok. Tiedättekö miltä maistuu vanha taloussuklaa? Se on kovaa, mutta se murenee helposti suuhun. Ja maistuu vahvasti kaakaolle. Eli parasta ennen -päivä ei todellakaan ole viimeinen käyttöpäivä!


Mökin lattia on sitten aukaistu ja jätetty tuultumaan. Kosteutta oli vain seinän vierellä. Itse betoni oli ihan kuivaa. Onneksi vältyttiin isommalta remontilta. Huomenna metsähallituksen miehet alkavat kaivamaan isompaa laskuojaa järvelle. Ja hävittävät sen majavan padon ja ilmeisesti majavankin. Nyyh. Mutta tottahan se on, että Kanadanmajavan istuttaminen Suomeen oli vikatikki. Se on aivan liian tehokas meidän pieniin järviin. Euroopanmajava olisi sopivampi.


Mökin ryytimaa. Takana olevassa laakikossa ovat syötävät kasvit, tässä on silopersiljan lisäksi vain kukkia. Tuo ylläripylläri on sekalaista siemenseosta, ei tiedä mitä nousee.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Kouluruoka

Olen muutaman kerran sattunut katsomaan televisiosta, kun brittikokki Jamie Oliver yrittää muuttaa sikäläisten lasten ruokailutottumuksia ja etenkin päättäjien asennetta kouluruokaan sijoitettavasta rahasta. Kyllä on kamalaa katsottavaa. Lapset syövät lähes pelkästään teollisuusmössöä, paneroitua ja rasvassa keitettyä. Ja kotonakaan ei saa sen parempaa ruokaa. Törmäsin eilen myös blogiin, jota pitää 9-vuotias brittityttö Martha, isänsä avustuksella. Blogissaan Kamalaa kouluruokaa Martha kuvaa joka päivä kouluruoka-annoksensa ja arvostelee mm. sen terveellisyyden ja maistuvuuden. Hän saa blogiinsa kuvia myös muualta maailmasta ja löytyypä tuolta blogista suomalaisenkin kouluruoan kuva. (Ja jotkut vaan onnistuvat bloggauksessaan. Pienessä ajassa hän on saanut blogilleen lähes 2 miljoonaa klikkausta. Ja koko ajan tulee lisää.)


Kyllä täytyy nostaa hattua suomalaisille koulukeittiöiden emännille! En löytänyt tarkkaa summaa, mutta alle kahdella eurolla sen kouluaterian on synnyttävä. Ja sekin tuli tuosta Jamie Oliverin ohjelmasta hyvin selville, että jos porukan kingi sanoo, että ruoka on huonoa, niin muutkaan eivät pidä siitä. Kamalaa. Tyttäreni tuli kerran koulusta kotiin ja hän kertoi, että heillä oli ollut jälkiruuaksi mehua ja laskiaspullaa. Oppilaat olivat kuulemma sylkeneet pullia roskiin ja jopa heitelleet toisiaan niillä. "Mutta ne olivat minun mielestäni hyviä laskiaispullia" sanoi tyttäreni surkealla äänellä. Ja kuten olen kertonut, en ole leipomisen mestari, joten lähdettiin sitten ostamaan oikein herkkupullat leipomosta.


Punnitus huomenna, you know... Vatsa aloitti tänään toimintansa levättyään muutaman päivän.
                                       Muotibloggaus, osa 2.  Viime kesänä ostetut.

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Bloggaamisesta

Tänään oli paikallisessa sanomalehdessä juttua bloggaamisesta. Ovat näköjään käyneet keskustelua siitä tuon lehden lukijapalstalla netissä. Minä en noita lukijapalstoja enää lue, sieltä ei saa kuin mielensä pahaksi. On se kumma, kun juuri ne, jotka eivät lue blogeja/kirjoita blogeja, vastustavat ja haukkuvat näitä asioita tekevät täysin lyttyyn. Sama on Facebookin kanssa. Ne, jotka siellä eivät ole, haukkuvat ne, jotka siellä ovat. Yleisin kommentti varmaan on "minua ei kiinnosta levitellä itsestäni asioita". Ei ole pakko levitelläkään, voipi elää ihan umpiossa.


Minusta on mukava lukea erilaisten ihmisten kirjoittamia blogeja. Se on sitten kirjoittajasta kiinni, mitä sinne blogiin pistää. Ja kenenkään ei ole pakko lukea blogeja. Kirjoittavathan ihmiset kirjojakin ja jotkut lukevat niitä. Ja FB:n avulla on kiva kuulla, mitä tuttaville kuuluu. Yhden FB tuttavan olen poistanut. Syynä oli se, etten jaksanut katsella sivutolkulla hänen itsestään julkaisemia valokuvia. Muutaman kuvan ymmärtää, mutta...


Vaa´alla käyn huomenna aamulla.


Päivän ruokailut
- aamupala: turkkilaista jugurttia, mustikoita, pala tummaa suklaata
- myöhäinen lounas (vasta suunnitteilla): raastesalaattia, coleslawia ja pastasalaattia (huom: pastasalaattia, olen vähitellen lisäämässä hiilihydraatteja ruokavaliooni, lisäksi tuossa salaatissa on parsakaalta, tomaattia ja broileria)


Uusi muotibloggaaja astuu kehiin! No ei nyt sentään. Ajattelin aloittaa kesän näin värikkäästi. Shortsit Espritin (koko 27) ja paita turvallista Marimekkoa (koko M)

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Nytkö kesäkuu?

Kylläpä oli kylmä viikonloppu! Olin koko viikonlopun mökillä collegetakki päällä, vaikka mökissä on kamiinalämmitys. Lisälämittimenä siellä on sähköpatteri, jonka pistin viime viikonloppuna kesäsäilöön, koska eihän kesällä tarvitse lisälämpöä. Mutta niin vain piti Aviokin raahata patteri uudelleen esille. Lohdutuksena ajattelin, että onneksi Tukholmassa on vielä kylmempää (+5°C). Meillä oli sentään yli 10°C päiväsaikaan!


Nyt alkaa olla painonpudotuksen viimeiset grammat käsillä. Käyn heti vaa´alla, kun tilanne tasaantuu (suomeksi: saan toimitettua "aamuaskareet" normaalisti. Mökin ulkovessa nimittäin...). Päivitän tilanteen sitten tuohon sivupalkkiin.


Söin mökillä ihan kohtuudella. Ei siis mitään poikkeavuuksia ruokavaliossa, ellei yhtä Tervaporvari-makkaraa lasketa siksi. Niin, ja äidin luona visiitillä söin pienen palan raparperipiirakkaa. Taisi olla ensimmäinen leivonnaiseen viittava asia liki yhdeksään kuukauteen. (Ai niin, se puolikas mokkapalaa viime viikolla...). Kyllä se on aina yhtä hyvää, ainakin äidin reseptillä valmistettuna. Nyt en kuitenkaan ottanut raparperin varsia mukaan, itse en aio piirakkaa tehdä.


Tervetuloa Noora H, uusi lukijani!


Parvekepuutarhani 2 viikkoa istutuksesta. Taimet ovat aivan liian tiheässä, mutta kyllä luonto karsii heikot. Kunhan oikean reunan krassit kasvat korkeammiksi, antavat ne tilaa muille kasveille. Toki harvennan tuota päivittäin, joka päivä olen nypännyt pois 10 - 20 mielestäni surkeinta taimea. Ja harvennettavaa olisi vielä.

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Haaste

Otin vastaan haasteen Kanelin blogista. Olen samoin aika huono näissä hommissa, etenkin, kun en osaa päättää, kenelle jakaisin haastetta eteenpäin. Haastan kaikki muut seitsemän vakituista seuraajaani vastaamaan tähän. Ja kiitän Kanelia.


Säännöt:
1. Nimeä 15 bloggaajaa.
2. Kerro heille tunnustuksestasi.
3. Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäsi.
4. Kiitä bloggaajaa jolta sait tunnustuksen.
5. Lisää The Versatile Blogger Awardin kuva postaukseesi

1. En seuraa urheilua millään tavoin. En ymmärrä, mitä iloa on seurata toisten rehkimistä, kun voisi rehkiä itse ja nostaa samalla kuntoa. (Paitsi olinhan viime viikonloppuna siellä maratonreitin varrella. Mutta siellä juoksikin tuttavani.)
2. En petaa koskaan sänkyä. Aviokki tekee. Jos ei ole kotona, kukaan ei petaa.
3. Olen onkinut yhden kerran elämäni aikana. Lapsena, kun tulva nousi niin korkealle, että ahvenet uivat ojanpohjia pitkin.
4. Nuorena haaveilin kätilön ammatista. Pääsin jopa sairaanhoito-opistoon. 
5. Olen käynyt liki 40 maassa.
6. Nyt haluaisin muuttaa korpeen ja olla siellä koko kesän. (Tai itse asiassa nopea lähtö vaikka Kreetalle tekisi nyt terää)
7. Rakastan istua metsässä mättäällä ja kuunnella sen ääniä.