tiistai 25. helmikuuta 2014

Pieni moka

Voi kuinka helppoa tuo matkojen varailu onkaan nykypäivänä. Ja rahatkin menevät helposti tililtä samantien... :) Mutta tosi tarkkana tuossa tilaamisessa pitää olla. Varmistelin moneen kertaan, että päivämäärät tulivat oikein. Sitten lomakkeeseen piti kirjoittaa puhelinnumero lipun saamiseksi kännykkään. Jostain kumman syystä pistin alkunumeroiksi ikivanhan liittymäni numerot 040, vaikka nykyisen liittymäni numero alkaa numeroilla 050. Aluksi ajattelin, että väliäkös tuolla. Saanhan liput sähköpostiini. Mutta mieleeni hiipi epäilys, voiko joku käyttää noita lipputietoja hyväkseen? Mutta onko kenelläkään edes samaa puhelinnumeroa kuin minulla? Paitsi tietenkin tuo ennenvanhaisen operaattorin alkunumero. 

Aamulla soitin huvikseni "omaan" numerooni alkunumeroilla 040. Ja voi jee. Sieltä vastasi joku möreä ääninen Sami... Juuri sellainen nuorehko tyyppi, joka osaisi käyttää lipputietoja hyväkseen. Selitin hänelle asian ja soitin samantien Finnairin lippupalveluun ja muutin numeron oikeaksi. Eli pieni moka, pieni vaiva, mutta kuitenkin piti taas tehdä moka. No, kaikki on opiksi.

Nyt aion sulkea tuon matkan pois mielestäni pariksi kuukaudeksi. Tässä on talviloma ja pääsiäisloma sitä ennen. Mutta kiva se on tietää, että keväinen Eurooppa odottaa!


Montako kirkontornia löytyy kuvasta? Suurin osa taloista on kunnostettu tosi hyvin, osassa kunnostaminen on vielä vähän vaiheessa. Hotellin ikkunasta otettu kuva. Etenkin tuon vasemmalla olevan keltaisen talon nurkkaparvekkeet ovat tosi kivoja.


sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Loskaa

Aamun lenkki PoikaKoiran kanssa meni todellisessa loskassa rämpiessä. Ainakin 15 vuotta palvelleet maastokenkäni ovat sen verran kuluneet, että jostain sauman raosta vesi pääsi sisälle kumpaankin kenkään ja lopputuloksena olivat läpimärät jalat. Kumisaappaat olisivat olleet paras vaihtoehto, mutta niillä on aika hankala kävellä ainakin pitkiä matkoja. Tänäänkin ulkoiluun meni liki kaksi tuntia.

Säästövapaat on sitten anottu ja IsoPomo on ne hyväksynyt. Otin vapaat Vapun molemmin puolin, tulee yhteensä 11 päivän "loma". Osa työporukastamme on periaatteessa pakkolomien puolella. Eli ei vapaaehtoisesti lomalle. Ja jos ammattiliittomme vetää kunnan tästä lomautuksesta oikeuteen ja voittaa sen, on pakkoloman valinneille tiedossa pidätetyn palkan palautus. Mutta tähän menee kaikkinensa yli vuosi. Ei silti, etteikö raha kelpaisi minullekin, mutta haluan itse päättää lomauttamisajankohtani, eli otin nuo säästövapaat. Pitää sitten elää vähän nuukemmin. Ja kysehän on vain muutamasta arkipäivästä. Onhan Suomessa ihmisiä, joiden pakkolomat ovat jatkuneet ikuisuuden...

Noiden vapaiden aikana aioin käydä pienellä kaupunkilomalla, Krakovassa. Huomenna ratkeaa, lähdenkö reissuun yksin vai kaksin ja varaan lennot sekä hotellin. Puola on toistaiseksi vielä halpa maa. Ja Krakova on siisti, ihana, keskiaikainen kaupunki. Edellisellä Krakovan visiitilläni en ehtinyt käydä esim. Auschwitzissä. Varmaan kamottava paikka, mutta kuulunee kohteisiin, jossa on käytävä.

Puolitoista vuotta sitten syksyllä otettu kuva. Kunnostettua juutalaiskaupunginosaa, Kazimierziä. 

Asiasta kymmenenteen. Tulppaanit kaupoissa ovat vaihtuneet ruusuihin. Tämä kimppu suorastaan pomppasi ostoskärryyni! Hiukan piristystä näihin harmaisiin päiviin. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!




tiistai 18. helmikuuta 2014

Pientä eloa

Tasaisen harmaat päivät lipuvat ohitse. Lunta, räntää, vesisadetta. Ei aurinkoa. Töissä samat rutiinit, päivästä toiseen. Voi, kuinka haluaisinkaan edes jonnekin pienelle reissulle. Jonnekin, missä aurinko paistaisi ja voisi istahtaa vaikka katukahvilaan ja vain katsella ohi kulkevia ihmisiä. 

Huomenna ratkeavat työpaikan pakkolomat/säästövapaat. Itse olen päättänyt ottaa tuon säästövapaan. Saanpahan ainakin itse päättää, milloin kunta säästää minun palkkani. Jos valitsisin pakkoloman, olisi työnantajalla oikeus päättää lomauttamisajankohtani. Kovat ammattiyhdistysaktiivit suosittelevat pakkolomia, koska se osoittaisi, etteivät työntekijät noin vain sopeudu kunnan säästötoimiin. No, meillä valinta menee suurinpiirtein fifty-sixty. Ja tuon säästövapaan valitseminen kohdallani tarkoittaa sitä, että loman ajalla pitää tehdä pieni keväinen kaupunkimatka jonnekin... Ei sitä tuollaista keväistä matkustusmahdollisuutta taida seuraavan kerran tulla kuin eläkkeellä. 


Ja avokadon siemen on kasvattanut jo näin pitkän verson! Toisen siemenen heitin pois, koska se ei osoittanut minkäänlaisia elonmerkkejä. Siemenkin oli muuttunut kuoren alla ihan harmahtavaksi. 

Mutta näillä mennään. Talvilomaa, aurinkoa ja säästövapaita odotellessa!

perjantai 14. helmikuuta 2014

Ystävänpäivä

Hengissä ollaan, vaikka täältä päin ei ole mitään kuulunutkaan. Nämä sydäntalven kuukaudet ovat minulle aina vuodenkierron raskaimmat. Ja nyt ei ole aurinkoakaan näkynyt ties milloin. Eikä ole luvassakaan. Onneksi talviloma on kahden viikon kuluttua. Se on jo niin lähellä, että sitä voi alkaa odottelemaan.


Tässä viime aikoina olen käynyt äitini luona. Tuntuu, että aina, ihan aina kun sinne ajan, on ihan p...a keli. Sitten olen ihmetellyt, miksi viereisen oppilaitoksen alueella on tupakointi kielletty, mutta metrin päässä portista se on sallittu? No, parempi tämä ratkaisu kuin se viime keväinen, jolloin tumpit olivat pitkin katua.


Onneksi on viikonloppu. Töissä on ollut kiirettä ja kunnan työntekijöiden pakkolomat painavat päälle. Pakkolomat säästökeinona ovat aina huono juttu. Mutta en oikein ehkä kehtaa tunnustaakaan, mutta minulle asia on ihan yksi ja sama. Oikeastaan on mukava, että saa lomaa... Tämä meidän pieni talous tulee kyllä joskus toimeen pienemmälläkin palkalla. Toki ymmärrän nuoria lapsiperheitä. Heille jokainen ansaittu euro tulee varmasti tarpeeseen.

Mutta tänään on siis ystävänpäivä. Joten minäkin yritän kaivaa jotain positiivista mielestäni. Vaikka, hmm, vaikka... Mutta hyvää ystävänpäivää teille kaikille! Aurinkoa odotellessa!

Kesä ja Kreikka!

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Kevättä ilmassa

Ne on näköjään taas jotkut urheilukisat maailmalla. Avajaiset olivat komeat mutta tylsät. Paitsi Tsaikovskin Joutsenlampea olisi voinut kuunnella enemmänkin. Minä olen jo kauan sitten menettänyt luottamukseni ja uskoni kilpaurheiluun. Sääli, jos joku siellä yrittää kaurapuuron voimalla kilpailla, kun sitten joku hyvät lääkärit omistava urheilija vie voiton...

Niinpä Aviokin jäädessä penkkiurheilemaan, minä lähdin lenkille. Kaksi tuntia meni. Lämpöä +2°C. Ihanteellinen helmikuun sää. Toivottavasti ei enää kylmene. En tiedä, onko tämä voimistuvaa kasvihuoneilmiötä, mutta onhan niitä lauhoja ja lyhyitä talvia ollut ennenkin. Eikös ne kerran 20-luvulla aloittaneet kylvöhommia joskus maaliskuussa? (Ja sitten tuli takatalvi toukokuussa)

Selkäkipukin on melkein voitettu. Pari kertaa lenkillä tuntui kipua, mutta ei sellaista vihlovaa kipua kuin alkuviikosta. Ja tänään oli avokadon istutuspäivä. Juuri on kasvanut niin pitkäksi, ettei se enää kauan olisi juomalasissa mahtunut kasvamaan. Toinen siemen ei ole muuttunut miksikään. Annanpa se säälistä yrittää vielä kasvattaa juurta. Pyöristettynä liki puolitoista kuukautta tuo toinen siemen on ollut lasissa juurtumassa.



Entäs miten saadaan nainen rautakauppaan? Perjantaina olivat K-raudassa tulppaanit tarjouksessa. 15 kpl 5 euroa. Ostin kaksi kimppua.


torstai 6. helmikuuta 2014

Etteenpäin... sano mummo lumessa

Etteenpäin, etteenpäin. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Nimittäin selän toipuminen on ollut aika hidasta. Tai en minä tiedä, mikä normaali toipumisaika on. Alkuviikolla kävin sinnikkäästi PoikaKoiran kanssa lenkillä. Yritin saada kävelyyn sellaisen alaselkää pyörittävän liikkeen, pyllynpyöritys-liikkeen. Kävelysauvat olisivat olleet mainio apuväline kävelyyn, mutta koiran kera ne ovat vähän hankalat. 

Nyt ymmärrän, miksi vanhat selkäkipuiset mummot kävelevät kumarassa. Pystyn kyllä kävelemään kivuttomasti ja nopeaan, mutta selkä hieman koukussa. Erään kerran oikaisin itseni suoraksi liikennevaloissa. Ja voi mikä vihlaisu sattui alaselkään, hyvä että en kaatunut polvilleni siihen paikkaan. Samoin silloin tällöin selkä ikään kuin jännittyy kivusta ja silloin hyvän kävelyasennon löytämiseen menee tovi.

Toisaalta, en tiedä onko tuollainen kävelyn hakkaava liike selälle kovin hyväksi. Eilen meni töissä sen verran myöhään, että en lähtenyt lenkille ja tänään olin sitten muuten vaan ihan rättipoikki. Joten huomenna on aamu uusi ja illalla voi miettiä, miten kävely tai kävelemättömyys on tilanteeseen vaikuttanut. Toisaalta PoikaKoira oksensi viime yönä. Silloin huomasin nosevani tosi ripeästi sängystä ylös, eikä kipua tuntunut ollenkaan. Muina aamuina yläsnousu on ollut oma operaationsa.

Harmi vain, jos selän reistailusta tulee pysyvämpi haitta. Viime kesänä selkäni oli samalla tavalla kipeänä. Mutta silloin saatoin maata mökin aurinkotuolissa, jossa selälle sai ihanteellisen, kivuttoman asennon. No, naapurit varmaan tuumailivat, että siellä akka vaan makkaa... kaupunkilaisfrouva...

Kukkakausi lähestyy! St. Paulia lähti tänään marketista mukaani. Tarjouksessa...

lauantai 1. helmikuuta 2014

Selkä

Tästä blogista taitaa tulla nyt oikein valitus-blogi! Nimittäin eilen töissä, puolenpäivän aikaan, selkä kipeytyi ihan totaalisesti. Ihan alle viidessä minuutissa. Sama vanha vaiva, olisikohan välilevyllä mitään tekemistä asian kanssa? En pystynyt juuri muuta kuin kävelemään tai istumaan tönkkösuorana. Onneksi kotona on Wave-divaani, joka nimensä mukaisesti on aaltomainen ja jossa pystyin illan jotenkuten oleskelemaan.

Aamulla sängystä nouseminen oli yhtä tuskaa. Pyykkejä en pystynyt laittamaan pesukoneeseen. Istua pystyi vain yhdessä asennossa. Olisi pitänyt lähteä käymään äidinkin luona, mutta minun piti soittaa, että en kertakaikkiaan voi istua autossa niin pitkää matkaa.

Särkylääkettä suuhun ja takaisin sänkyyn. Mutta kuten joku on sanonut "ei kipeä selkä makaamalla parane", pakotin itseni toisen särkylääkkeen avulla ylös ja kauppaan. Se hyöty kipeästä selästä on, että eipä tullut mielenkään käydä vaateosastolla, edes "vain katselemassa". Ja kyllähän tuo selkä on päivän mittaan vertynyt, muutamassa asennossa enää vihlaisee ikävästi. Mutta keittiöön löysin tabletit Pentikin alesta :)


Ja mistä se johtuu, että etenkään miehet eivät osaa joustavaa kassa-käyttäytymistä? Tänään edelläni oli nuorehko mies, joka oli unohtanut punnita jonkin ostoksen. No, sitä sattuu. Mutta kun kassa lähti punnitsemään tuota ostosta, mies tuijotteli vain eteensä. Hän ei tehnyt elettäkään, että olisi tuona luppo aikana esim. pakannut ostoksiaan. Nainenhan pystyy pakkaamaan ostokset, puhumaan kännykkään ja hoitamaan lasta samalla, kun kassa pistää hihnalle ostoksia. Ja kaikki on pakattu, kun maksun aika on!

Kevään ensimmäiset