keskiviikko 31. elokuuta 2016

Loppurutistus

Yli puoli vuotta tässä ollaan siis dietattu. Monet sanovat, että pelkkä elämäntapamuutos riittää laihtumiseen. Ja höpö höpö. Tai sitten se laihtuminen kestää vuosikausia... Minä olen siis ollut ihan rehellisellä dietillä. Harkinnut mitä olen syönyt ja kieltäytynyt herkuista. 

Ja oikeastaan ihan hyvin on mennyt. Nälkä ei ole ollut ja mielitekoja ei ole ollut. Näinhän se on aina ennenkin minulla ollut. Mutta. Pikkuhiljaa tämä urakka tulee päätepisteeseen. Olen päättänyt, että se luku on 65 kiloa. Ei tämän ikäisen naisihmisen tarvitse enää näyttää miltään luuviululta teiniltä. Bmi jää pikkuisen yläkanttiin, mutta mitäs siitä.


Mutta mitä sitten? Miten saan painoni pysymään niissä lukemissa? Vakaasti olen päättänyt käydä vaa´alla joka päivä. Vaikka sitten reilummankin syömisen jälkeen. Ja palata nopeasti ruotuun. Nyt kimmokkeena toimii se, että työpaikan Verkkopuntariryhmä kokoontuu vielä kerran ensi maaliskuussa. Jospa silloin normaali syöminen olisi jo kuvioissa. Ja se painonhallinta.


Ei se näy olevan helppoa kenellekään. Huomasin, että tämä suurella kohinalla ja julkisuudella laihduttanut Raakel "Raksun remppa" Lignellkin oli palautunut lähes entisiin mittoihinsa. Lehden otsikon mukaan joku sairaus oli aiheuttanut tämän. No joo, vaikka on sairas, voi sitä silti harkita mitä syö. Anteeksi. Mutta tämähän osoittaa vain sen, kuinka vaikea kauan ylipainoisena eläneen on tottua uuteen, hoikempaan elämään.

Mutta kyllä tässä minulla vielä toista kuukautta menee, jos vauhti pysyy tällaisena. Liikuntaa voisi tietenkin lisätä, mutta satunnainen työmatkapyöräily ja geokätkeilykävely saavat riittää. Ja heh, aion ilmoittautua kansalaisopiston valokuvauskurssille. Jos nyt syksyyn ei mahdu, niin sitten kevään kurssille.

.... En mahtunut kurssille. Otetiin 16 ja olisin päässyt varasijalle 33... Ja se kurssi olikin koko vuoden mittainen. Ensi vuonna pitää olla nopea.

lauantai 13. elokuuta 2016

Elokuu

Hupsis! Sekö on jo elokuu... Tämä kesä... huh huh. Sen verran voin kertoa, että äitini on ollut koko kesän sairas. Olen ravannut äitini luona jopa pari kolme kertaa viikossa. Nyt kun työ ovat taas alkaneet, käyn vain viikonloppuisin. Konona en ole saanut aikaiseksi oikein mitään. En kesäparveketta, en ole siivonnu (pakko kohta...), en jaksanut päivittää blogia.

Alkukesällähän me kävimme Kilpisjärvellä. Nyt sitten tuntui, että ennen töiden alkamista minun on vielä pakko päästä jonnekin, jossa pääsen eroon näistä jokapäiväisistä ympyröistä. Niinpä piipahdimme parin yön reissun Saariselälle.


Ihan pakko oli koukata Pelkosenniemen kautta ja käydä katsomassa tämä taideteos. :) Vaikka kylä ei ole iso, ajoimme silti ensin tämän ohi. No joo, onko tämä nyt sitten naivistinen? Kyllä tämä silti asiansa ajaa.

Saariselällä yövyimme Holiday Club Saariselässä. Aika kämänen paikka ja parhaat päivänsä nähnyt hotelli. Mutta väkeä siellä oli enemmän kuin alkukesän reissun yhdessäkään hotellissa.




Sen ajan, mitä kerkesimme siellä olla, kulutimme kävelemiseen luonnossa. Mainioita vaellureittäjä sieltä löytyikin. Vaihtoehtoja oli useita. Saariselän kappelinkin kävin katsastamassa. Täytyy sanoa, että tuon parempaa alttari"maalausta" en ole koskaan nähnyt. Mutta mielestäni Saariselkä ei ole lappia. Tai no onhan se, mutta puusto ym. on melkein samanlaista kuin täällä "etelässä". Ja poroja tietenkin oli. Paluumatkalla kohtasimme poron vielä 50km ennen Oulua. Tämän perusteella siis minäkin asun melkein lapissa...

Painonpudotus? En ole livennyt, vaikka paino on junnannut kohta kolme viikkoa samoissa lukemissa. Mutta ensin tuo reissu, sitten kolme vierailua/vieraita meillä... ja mitähän vielä. Mutta ensi keskiviikoksi odotan jo alempia lukemia. 


Itsekasvattamia minitomaatteja.