tiistai 31. joulukuuta 2013

Hyvää uutta vuotta!

Onneksi tänään satoi vähän lunta. Yhtää raketin pamausta en ole vielä kuullut, vaikka kello on kohta 17.00. Lainkuuliaista porukkaa täällä meillä päin. Ja meidän uusi vuosi alkaa näin:






Eli meksikolainen ilta. Alkudrinkiksi pullo meksikolaista olutta, Solia, vieraille käteen. Sitruunaviipaleet pullonsuuhun ja olut juodaan pullon suusta. Kanatortilloja tarvittavine härpäkkeineen, Nigella Lawsonin tapaan tehtyinä. Tein itse tuon gaucamolen. On ainakin enempi avokadoa kuin se 2% verrattuna kaupan valmiiseen tuotteeseen. 

Eiköhän näillä jaksa. Ja parempi/oikeampi/terveellisempi ruokailu alkaa sitten ensi vuonna. Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoilleni!

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Jouluenkeli(kö)?

Nyt kyllä pitää minunkin sanoa, että en muista tällaista joulua ja vuodenvaihdetta. Taas lämpöä yli +4°C ja vettä sataa.

Kuvasin keittiön ikkunasta lohdutonta talvimaisemaa. Ihmettelin, kun en saanut kameraa tarkentumaan. Räpläsin kameraa kauan, löysin mitä ihmeellisempiä asetuksia, palautin asetuksia alkuperäiseksi, mutta ei, en saanut kuvaa tarkennettua... Mutta sitten huomasin, eräs vipstaaki kameran päällä oli kääntynyt "väärään" asentoon. Kuljettelenhan kameraa aika paljon mukanani ja tungen sen milloin mihinkin. Nyt pitää kaivaa ihan ohjekirja esille. Tai tähän mitään ohjekirjaa ole, CD-levy koneeseen...

Kohta voi leikata nurmikon... Tuossa vasemmalla puun juurella on tuollainen keltainen juttu. Minusta se näyttää ihan jouluenkeliltä. Näin joulun aikaan se ei olisi edes mahdotonta. Kunnes sitten koiranlenkityksellä tarkistin asian. Se on mandariinin kuori... Pistän sen roskiin seuraavalla ulkoitusreissulla. Ei olisi kyllä roskis ollut kaukana kuorien tiputtajallakaan.


torstai 26. joulukuuta 2013

Kotoilua

Joulu alkaa siis olla voiton puolella. Paitsi ei ruokien suhteen. Kinkun lopun pienin tänään pakasteeseen ja teen siitä maaliskuussa hernekeittoa. Ja jos yli +4°C:n asteen lämpötilasta on jotain hyvää sanottavaa, niin ei ainakaan palele. Muusta en sitten tiedä. Onneksi sain tehtyä tänään liki puolentoista tunnin lenkin PoikaKoiran kanssa. Vaikka välillä oli melkomoista taiteilua.

Eli joulu meni ihan tässä kotona. Anoppilaankaan ei sitten lähdetty. Hyvä niin.


Kuvien välillä muutama päivä...


Masentava maisema...



Sisällä joulu jatkuu....

tiistai 24. joulukuuta 2013

Jouluaatto

Nyt on taas perinteinen jouluaaton ateria läheisten kera nautittu. Eipä tuo läheisten joukko kovin iso ole, Aviokki ja kaksi lastani puolisoineen. Ja lapsilla se vasta on kova homma tämä joulun vietto. Minä olen siis eronnut ja lapseni ovat edellisestä avioliitostani ja molempien lasten puolisot ovat myös avioeroperheistä. Joten heillä riittä kierrettävää. Ymmärrän täysin, kun he joskus sanovat, että haluavat viettää joulun yhdessä paikassa. Niinkuin minä aikanaan sanoin. En jaksanut sitä aattopäivän ravaamista paikasta toiseen. 

Siispä meillä syödään aattopäivän ateria melkoisen aikaisin. Joulurauhan julistamisen jälkeen aloittelen ruuan valmistamista. Tai eipä siinä paljoa valmistelua ole. Kinkun kastike on melkeinpä ainoa, jonka teen alusta alkaen aattona. Muutoinhan sitä selviää laatikoiden ym. lämmittämisellä.

Lautaset eivät ihan "rimmaa" joulun väreihin. Mutta ostin itse itselleni joululahjaksi nuo Arabian 140-vuotis juhlalautaset. Ja halusin pistää ne pöytään. Alkupaloille Iittalan Teemaa. Hyvin sopii yhteen :D

Kylmät alkupalat. Anopin limppua, puolukkasurvos maksalaatikolle (ei ole alkupalaa...), kolmenlaista sinappia (pontikkasinappia, Turun sinappia ja lahjaksi saamaani puolalaista sinappia), hirvi-lakka pateeta, itse tekemääni lasimestarin silliä, graavilohta, graavisiikaa, hailuotolaista kylmäsavulohta, sienisalaattia, Aviokin omena-aurajuusto silliä, sinihomejuustoa, valkohomejuustoa, hirvinäkkäriä, rosollin kastike ja rosolli. Että kyllä jaksaa. Sitten pääruuaksi lanttu-, porkkana-, maksa- ja bataatti-punajuurilaatikkoa, hernehuhtaa, perunoita, kinkkua ja kastiketta. Ei oo näläkä tännään!

Nämä ruåttalaiset puolukkanäkkärit kera juustojen menivät kuin kuumille kiville! Huomenna rääppiäiset Aviokin kanssa. Ja tapanina anopille samansuuntaiselle aterialle...

maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulukalat

Minulla on ollut jo vuosia tapana, että haen Stocmannin herkusta joulukalat. Tungos on aina mitä mahtavin. Tänä vuonna ajattelin olevani oven takana jo klo 8. Ja höps! Aamulla nukutti niin makeasti, että sain itseni liikkeelle vasta hiukan ennen kymmentä. Vielä ennen kauppaan menoa kävin oikein kahvilassa kahvilla ja keräsin energiaa ostosreissua varten.

Ja kaupassa oli sama tuttu tilanne. Minua ennen oli yli 130 henkilöä jonottamassa vuoroaan. Mutta aika kului nopsaan. Näpyttelin kännykällä multimedisviestit niille, joille ei tullut lähetettyä joulukorttia. Itse asiassa lähetin vain viisi joulukorttia, kaikkien vastaanottajat olivat yli 75-vuotiaita... Näin paria entistä työkaveria ja paria muuten vaan tuttua henkilöä. Siinä oli sitten aikaa vaihtaa kuulumisia. Ja ihmisten tarkkailu on mukavaa ajanvietettä.

Eräskin frouvashenkilö otti vuoronumeron ja parkkeerasi itsenä aivan kiinni kalatiskiin, vaikka siinä vaiheessa hänenkin edellään oli varmaan jo 150 asikasta. No, saahan siinä odottaa ja estää muiden asiakkaiden näkyvyyden.

Eräs mies kyseli kaiken mahdollisen myytävistä kinkuista. Mistä, mitä se ja se tarkoittaa, miten se valmistetaan jne. "Otan tuon!" (Myyjä pakkasi kinkun) "Ei kun otankin tuon!" (Myyjä purki edellisen paketin ja pakkasi uuden kinkun) No, saahan sitä valita, kysellä ja pitää yhtä myyjää omanaan ainakin 20 minuuttia.

Pari vuotta sitten erään pariskunnan mies hermostui tungoksessa. Vaimo tiuskasi takaisin "Sinä kun et koskaan käy kaupassa, tämmöistä se on!"

Nyt on joulu pulkassa, kinkku uunissa ja minun ei tarvitse poistua kotoa mihinkään moneen vuorokauteen! No, ainakaan mihinkään ikävään paikkaan.


Näitä on nyt 69, kun äidin kotipaikan Prismasta löytyi vielä yksi, jota minulla ei ole.

lauantai 21. joulukuuta 2013

Talvipäivänseisaus

Tänään klo 19,11 on taas eräs vuoden kulminaatiopisteistä, talvipäivänseisauksen käännekohta. Ja maapallon asento kääntyy taas meille otollisempaan suuntaan. Päivät pitenevät pikkuhiljaa. Huomenna päivä on jo minuutin pidempi kuin tänään!

Viime vuonna pakkasta oli -23°C, nyt ollaan nippa nappa nollan puolella. Eräs työkaverini sanoi ottavansa joka vuosi valokuvan tänä kyseisenä päivänä. Ja kuulemma monesti paistaa aurinko. Niin tänäänkin.

Tämän vuoden uutukaiset tonttuparaatiini. Huomenna asettelen koko lauman esille.

torstai 19. joulukuuta 2013

Muistilappu

MInulla on tapana kirjoittaa muistiin asioita, joita pitää tehdä. Joko pidemmällä aikavalillä tai sitten melkoisen pian. Sitten viivailen tehtyjä asioita yli. Jotkut asiat tulevat tehtyä, jotkut ei sitten milllään. Tekemättömät jääkööt. Eivät sitten olleetkaan niin tärkeitä.

Toinen muistiinkirjoittamisen muoto on ostoslista. Eilen istuin sohvalla ja kirjoittelein muistiin vielä ostamattomia jouluruokia, lähinnä mausteita ja muuta pientä. Ja apuva! Tänään kaupassa en sitten löytänytkään ostoslistaani! Minuun iski melkein paniikki. Mitä ihmettä minun piti ostaa? Mutta kun oikein pinnistelin muistini kätköjä, kyllähän sieltä paljastui pikkuhiljaaa esim. lasimestarin sillin ainesosaset. 

No, viidestätoista ostoslistalla olevasta asiasta muistin yksitoista... Unohdin mm. maidon. Meillä ei maitoa kulu, mutta kun muuta porukkaa tulee joulun pyhinä syömään, täytyy olla myös maitoa. Onneksi sitä saa lähikaupasta. Ostokset painoivat raskaasti. Ostin mm. äidilleni pikkukinkun, kun hän sitä toivoi. Kun pääsin kodin parkkipaikalle, soitin Aviokille ja pyysin kantamaan ostoksia, herätin hänetkin päiväunilta...

Meidän joulu on imurointia vaille valmis!

Keittiön ikkunasta kuvattu. Lähes korkkaamaton hanki ja urhea pikku pihlaja, joka ei ole raaskinut tiputtaa lehtiään.

lauantai 14. joulukuuta 2013

Tip tap, tip tap...

Olin eilen pikkujouluissa. Ainoissa sellaisissa tällä vuodelle. Työpaikan pikkujoulut olivat ja menivät. Minä olen varmaan vähän ikävä ihminen, mutta en oikein jaksa enää työpäivän jälkeen työkavereiden kanssa viettää aikaa. Meillä on työpaikalla niin monenmoista sotkua ja selvitettävää asiaa, että niitä ei välttämättä enää vapaa-ajalla jaksa vatvoa. Kun se jutustelu siihen olisi kuitenkin lopulta mennyt. Joten päätin olla osallistumatta ollenkaan.

Eilen oli sitten oman erikoisalani ammatti-ihmisten pikkujoulu. Täytyy sanoa, että en ole pitkään aikaan nauranut niin makeasti. Ruoka ja juoma oli erinomaista. Ja sitä riitti. Vaikka ikähaitari oli noin parikymppisestä eläkeläiseen, kaikilla oli yhteinen mukava sävel. 

Paluumatkalla tilataksissa eräs vähän "tiukempi" tyyppi kaivoi laukustaan Leijona-pullon ja kysyi "Aletaanko juomaan viinaa?" Näin pikkujouluaikaan kysymys ei liene kovin erikoinen, mutta sen esitti hän, jolta sitä viimeisenä odotin. Kierroksen päätteeksi eräs proffessoori vaihtoi kotiseutunsa Etelä-Pohjanmaan murteelle "Kyllä on pehemoonen aroomi, sellaane hunajaanen..." Ja eihän sinnä sitten muuta nousuhumalassa tarvinnut kuin vedet silmissä nauraa.

Ja oululaiset tietävät Tuiran sillat. Jalkakäytävällä makasi tumma möykky joka todella huojuen pääsi pystyyn. Sitten hän rojahti maahan nenä edellä juuri taksimme eteen, keskelle ajoväylää. Proffeessori ja eräs toinen mies menivät auttamaan tuota humalaista. Ja tuo humalikko (ja muissakin aineissa oleva) oli tunnistanut proffeessoorin, entisen opettajansa "XXX perkele, shää olith shitte mahtava luennoitsija..." Niin se elämä voi joskus mennä. Mitä lie tuosta poika polosta on sittemmin tullut?

Onneksi, täytyy sanoa onneksi, kaupungin keskustan kapakat olivat tupaten täynnä ihmisiä. Siis ne kapakat, joissa meikäläisen ikäinen voi näyttäytyä. Joten lähdin ajoissa kotiin ja aamulla oli hyvä olo. Mitä nyt vähän väsytti. 

Aamulla lähdin viimeistelemään joululahjaostoksia. Näpertelijänä ja ilmeisen lyhytpinnaisena ihmisenä ostin itselleni tämän kirjan. Kyllä taas illat sujuvat mukavasti. Ei tarvitse neuloa 500 samanlaista kuviota... Mitä minä näistä teen? Ei harmaata aavistustakaan. Kunhan sormet saavat liikuntaa.

torstai 12. joulukuuta 2013

Voitto kotiin!

Joku päivä viime viikolla kun kävin marketissa, täytin leipäosastolla olleen kilpailulipukkeen. Siis noita lipukkeita, mitä täytellään melkein vasemmalla kädellä ja ei niistä sen enempää koskaan kuulu. Niinpä hämmästykseni oli suunnaton, kun sain puhelimeeni tekstiviestin "Onneksi olkoon, olette voittaneet Antell arvonnassa tuotekassin". Siis minä, joka en juuri koskaan ole voittanut yhtään mitään. Joskus teininä voitin Kauneus- ja Terveys -lehden kilpailusta hajuvesipullon. Se oli ihan laadukasta hajuvettä, en vain enää muista mitä. Tyttäreni voitti kerran matalousnäyttelyn arvonnasta repun ja poikani silloisen Merita-pankin kilpailusta Aikakoneen CD:n. Siinä taitavat olla meidän perheen voitot. Vaikka joskus lähettelen jopa ahkerastikin eri lehtien kilpailuvastauksia. Se kun on niin helppoa netin kautta. 

Joskus jopa taktikoin. Anna-lehdessä on aina vuosittain "Äänestä kauneinta takkia"- kilpailu. Takit arvotaan niitä äänestäneiden kesken. Niinpä äänestän aina mielestäni rumahkoa takkia, koska arvelen sen olevan muidenkin mielestä ruma ja saavan vähän ääniä, jolloin voiton mahdollisuudet kasvavat :)

Muutama vuosi sitten tuttavani voitti samaisen Anna-lehden kilpailusta 4000 euron Hästensin moottorisängyn. Ja kerran eräs tuttavani voitti rannekellon, vaikka oli palauttanut kupongin EI-kuoressa. (Onkohan enää nykyisin noita EI- ja KYLLÄ-kuoria? Puuttuikohan joku oikeusasiamies siihen...?)

Tässä voitot: tummaa ja vaalea joululeipää, paahto ruista, normitorttuja ja vadelmatorttuja. Kyllä nämä syödyksi tulee!

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Elämäni ensimmäiset

Tein tänään elämäni ensimmäiset joululaatikot. Mitenhän sitä on näinkin vanhaksi päässyt, että ei tuota ole vielä kokenut? No, ensin sain laatikot äidiltäni ja nyt sitten anopilta. Hänelle se on kunnia asia ja varmaan vähän niin kuin joululahjakin. Pysyvätpähän poikien perheet kylläisinä joulun ajan.

Kodin Kuvalehden tulevan vuoden kalenterista bongasin tämän bataatti-punajuurivuoan ohjeen. Kun kerran pidän punajuuresta ja bataatista, niin miksipä en yrittäisi. Punajuuri yksikseen on vähän kirpakkaa ja bataatti on yksikseen vähän makeaa, joten varmasti yhdessä ovat hyvä makupari.



Raakojen punajuurien kuoriminen oli aika sotkuista homma. Ja niiden keittämienen kypsiksi kesti liki 45 min! Ja onneksi en tehnyt tupla-annosta, vaikka aluksi minusta nuo määrät tuntuivat tosi pieniltä. Ehkä hitusen ylitin ohjeen määrät. Mutta esim. punajuuret olivat pieniä ja niitä oli 500 g:n pussi. Laskeskelin, että kuoriin ja kantoihin menee myös jonkin verran raaka-ainetta. Näillä raaka-ainemäärillä tuli sopivasti neljä uunivuokaa.


Tässä vuoat menossa uuniin. Valmis tuotos ei värinsä puolesta paljoa muuttunut. Yksi vuoka pitää maistella nyt heti, loput menevät pakkaseen. 

Kävin jälleen eilen äitini luona. Pesin ja inventoin äidin jääkaapin. Sieltä löytyi mm. purkki ranskankermaa, viimeinen käyttöpäivä oli 4/2011... Ihan mielenkiinnosta olisin halunnut avata purkin ja katsoa, millaiseksi muuttuu yli kaksi vuotta vanha ranskankerma. Mutta en uskaltanut. Pelkäsin joko purkin räjähtävän kasvoilleni tai sisuksen olevan jotain karmaisevan hajuista... Samoin kaapin kätköistä löytyi mausteliemessä olevia suolakurkkuja, jotka olivat muuttuneet ihan ruskeiksi. Äiti vain ihmetteli, että mitenhän ne olivatkaan sinne "nurkkasilmään" jääneet :)

tiistai 3. joulukuuta 2013

Ei ihan paras päivä

Ei mennyt kaikki ihan niinku srömsöössä tänään. Tai pientähän tämä on maailman murheiden kohdalla. En nimittäin saanut autoa osumaan ihan parkkikatokseen... Vesisade oli sulattanut pihan liukastakin liukkaammaksi ja auton kitkarenkaat eivät sitten pitäneet. Ja kun vastakkaiseen parkkiruutuun oli auto jätetty vähän perä liian pitkälle, eipä siinä oikein mahtunut kääntymään. Joten kun ohjasin autoa omaan ruutuun (joka on muuten pirun hankalaa), kuulin pienen karahduksen, pistin samatien pakin päälle ja kuulin toisen karahduksen. Eli ensin otti auton puskuri naapuriauton kylkeen kiinni ja sitten osui omasta autosta peruutettaessa sivupeili katoksen tukipilariin.

Tosin kuulostaa pahemmalta kuin vahingot sitten onneksi olivat. Se naapuriauto on se äitini auto. Sen kyljessä näkyy vain pieni valkoinen viiva. Lähtee varmaa kynnellä rapsuttaessa pois. (Ajamani oman auton puskuria en harmituspäissäni edes katsonut, Aviokki ei ollut nähnyt siinä mitään vikaa. Pitää katsoa päivänvalolla paremmin). Ja sivupeilin sivusta lähti kyllä maalia... Mutta sekin on kuulemma korjattavissa.

Mutta koskaan en kyllä tämän jälkeen yritä ohjata autoa niin pienessä kulmassa parkkiruutuun. Jos ei onnistu niin ei onnistu. Olen ajanut autoa koko pienen ikäni. Koskaan ei ole sattunut mitään kummoista. Kahdet sakot olen saanut. Ensimmäiset olivat parkkisakot. Ihan huolimattomuuttani ne sain, vaikka maksoin parkkimaksut ja kaikki. Toiset tulivat sitten punaisia päin ajamisesta. No, edellä oleva kuski körötteli noin 20km/h eteenpäin ja minä päätin mennä hänen perässään ylämäessä olevista liikennevaloista. Taas oli liukasta... Sitten nakki napsahti.

Mutta kuitenkin...

Pistin tämänkin ristipistotyön samanlaisiin kehyksiin kuin edellisen postauksen kynttilätyön. On tainnut lapsosella ollut ristipistoihin tykästynyt opettaja. Muistan, kun lapseni kysyi puolihuolimattomasti, etta "mitä horoskooppimerkkiä olen?" - Kauris. Niinpä sain sitten joulupaketista tuon siististi tehdyn horoskooppitaulun!

perjantai 29. marraskuuta 2013

Jouluilua

Niin se joulu tulla jollottaa. Minäkin olen tehnyt joitain valmisteluja joulua varten.


Ostin elämäni ensimmäisen joululiinan. Tai en minä tiedä, onko tuo liina nyt niin jouluinen, mutta joululiinaksi minä sen ostin. Marimekon Kranssi. Ja aion kyllä silittää sen, ihan vaan kokeeksi saumojen ompelun jälkeen sen tuohon pöydälle pistin. Ja vink vink. Pöytäliina pysyy hyvin paikoillaan, jos pöydän nurkkiin liinan alle pistää pienen pienet pallerot sinitarraa.

Sitten tein joulutaulun.


Lapsonen on aikanaan alakoulussa tehnyt tällaisen ristipistoliinan. Leikkasin liinan pienemmäksi ja pistin sen kehyksiin lasin taakse. Nyt se pääsee paremmin oikeuksiinsa.

Ja koska sunnuntaina on ensimmäinen adventti, aion kaivaa jouluvalot esille. Nyt.

tiistai 26. marraskuuta 2013

No nynne tuli!

Nimttäin tilaamani La Case "Paul-serkun valot". Ja aikaa ei mennyt kuin 10 päivää. Onneksi olin aamupäivällä kotona, kun posti-poika toi ne kotiovelle saakka. Helppoa kuin heinänteko tämä nettiostoksilla käyminen. Ei tarvitse näköjään liikkua kotoaan mihinkään. Tähänhän saattaa vaikka jäädä koukkuun!

Kokoaminen oli helppoa. Netistä katsoin alkuun vähän sommittelumallia, mutta lopussa menin sekaisin ja pistelin pallot oman pään mukaan valonauhaan. Valojen paikka on vielä vähän hakusessa, koska ne pitää laittaa PoikaKoira ulottumattomiin. Värisävyä en kuvaan saanut oikeaksi, muuta kaunis, pehmeä valo näistä kuultaa läpi.



sunnuntai 24. marraskuuta 2013

3. käsky

Tänään kyllä rikottiin kolmatta käskyä ihan urakalla. "Muista pyhittää lepopäivä". Aamulla Aviokki harjasi matot puhtaalla lumella ja tamppasi ne. Minä pesin saunan lauteet painepesurilla. Yhteistuumin pyyhittiin vielä vaikeampien paikkojen pölyjä, kuten kirjahyllyn ylätasoja. Jotenkin kodin ja mummun perintö kummitteli tuolla takaraivossa niin, että ainakin mattojen tamppauksesta odotin paheksuvia kommentteja. Ja jos nyt ei suoranaisia kommentteja, niin ainakin naapureiden miettivän niitä. Ja painepesurin jytinäkin kuului varmasti naapureille... Niin, ja pyykkiäkin pesin.

Matot jätettiin yön yli ulos tuulettumaan, taloyhtiön kuivaustelineelle. Jos joku hauluaa, niin siitäpähän vie. Varmaan tarpeeseensa vie. Aviokki tuumasi, että saa olla viimeinen kerta, kun painepesurilla lauteita pestään. Laite pitää ensin hakea anoppilasta ja tuon laitteen virittäminen ei ole ollenkaan yksinkertaista, kun sitä harvakseen tekee. Ja raskas ja painavakin se on. Eli seuraavan kerran lauteet pestään kuulemma juuriharjalla. Ja sitähän minä en tee... Aviokki lupautui tekemään sen seuraavalla kerralla. Saas nähdä. Minä kyllä ehdotin saunaremonttia...

Huomenna pitäsi sitten siivota perinteisesti. Jotta joulun alla pääsee vähän helpommalla.


Ja ehdin käydä tyttären ja PoikaKoiran kanssa katsomassa Valoa Oulu! - taideteoksia. Tämä oli kaikesta huolimatta tehosunnuntai! Tulisivatpa ne tilaamani Le cousin Paul -valot pian. Ja vielä pitää muuten silittääkin!

perjantai 22. marraskuuta 2013

Viikon varrelta

Tämä viikko on ollut niin perusviikko kuin vain voi olla. Työtä, työtä ja yksi koulutus. Tuo koulutus oli taas niitä, jonka olisi voinut jättää välistä. Kouluttaja oli saapunut ihan Helsingistä ja voin kuvitella myös hänen turhautumisensa. Koulutus liittyi tietenkin tietotekniikkaan. Mutta kun sali oli täynnä iPadeja, Samsungeja ja Windows Surfaceja ei langaton verkko pelittänytkään. Itse istuin tunnin ja lähdin kotiin. Kyllä minä osaan laitteen ikoneja liikutella sormella näytön nurkasta toiseen. Kouluttaja puhui, kuinka appseja voi ostaa marketista. Siis omaa slangiaan. Työkaverini, joka hankki kännykänkin vasta muutama vuosi sitten, kysyi, että ihanko Citymarketista tai Prismasta...? No voi, eikun laitteen ja ohjelmiston tuottajan omasta "storesta"...

Mutta minä pistän tuon koulutuksen epäonnistumisen täysin järjestäjien piikkiin. Miksi järjestää suurin elein koulutus, jos ei edes verkko toimi? Miksi ottaa samaan koulutukseen mukaan tietotekniikan asiantuntijoita, meitä keskivaiheen tallaajia ja niitä, jotka eivät tiedä edes mikä on välilehti? Minä olisin halunnut luoda oman tilin, saada käyttäjäoikeuksia, voida hallinnoida toisten oikeuksia... Mutta ei. En kysynyt keneltäkään, mitkä olivat loppuillan tunnelmat. 

Ja tarkennus aiempaan postaukseeni.

Vähän aikaa sitten kerroin näistä tanskalaisista brosten lyhtykynttilöistä ja kuinka ne mahtuvat tuikkukippoihin. Ne mahtuvat nimenomaan näihin Duni-tuikkujen (ruotsalaisia) kippoihin tosi hyvin, jää väljyyttäkin. Pirkka- ja Havi-tuikkukipot ovat vähän ahtaita, mutta kyllä nuo kynttilät niihinkin mahtuvat. Nyt minulla ei ollut kuin Pirkka-tuikkuja, mutta eikös ne ole samaa alkuperää Havin kanssa? Pirkka-tuikut on ainakin valmistettu Virossa.

Ja Stocmannilla ei ollut näitä kynttilöitä enää. Kodin Anttilasta löytyi.

Eilen torstaina parvekkeella oli vielä näin hyvä kukkaloisto. Mutta viime yön -7°C:n asteen pakkanen oli pelargoniallekin liikaa. Nyt tuli talvi.


maanantai 18. marraskuuta 2013

Nettiostoksilla

Kyllä! Nettiostoksilla! Asia on ihan ensimmäinen kerta minulle. En ole koskaan ostanut yhtään mitään tavaraa netin kautta. Jotenkin pelottaa se luottokortin kanssa pelaaminen. Tai saapuuko tavara ehyenä perille. Matkoja kyllä olen tilannut netin kautta, mutta se on minusta jotenkin ihan eri asia... No, eihän se kyllä ole yhtään eri asia. 

Mikä sitten sai minut tarttumaan asiaan? Ette ikinä usko, valopallokoristeet. Monesta sisustusblogista olen huomannut nämä La Case de cousin Paul -valopallot.



Näitä pitäisi olla Stocmannilla, mutta eihän täällä niitä enää ole, loppuun myyty aikaa sitten. Eräs bloggari kertoi tilanneensa valopallot netistä, miksi en siis minäkin? Valitsin tuon kuvan Helsinki -värityksen 35 pallolla. Nyt sitten vain odotellaan Ranskan pakettia saapuvaksi.

Aamulla tosin sanomalehden otsikko sai minut heti epäileväiseksi. "Osa postista ei pääse koskaan perille". Minun tuurilla tämä paketti kuuluu varmasti tuohon ryhmään. Nythän paketin kulkua pystyy seuraamaan netin välityksellä. Pitäisi vain ottaa selvää miten. Tuon lehden jutussa oli esimerkkinä paketti, joka lähetettiin USA:sta ja se katosi Helsingin ja Porin välillä. Onneksi lentolakko peruuntui, koska suurin osa postista kulkee lentorahtina.

Tuosta postin katoamisesta vielä. Aviokki vuokrasi aikanaan poikamiesboksinsa eräälle miehelle, postinkantajalle. Kun tuo mies lähti pois asunnosta, hän jätti sen siivoamatta. Sieltä hänen jäämistöstään löytyi lukuisia aikakausilehtiä, laidasta laitaan. Ja takakansissa oli jokaisessa eri vastaanottajan nimi...

Muuten, vasta myöhemmin hoksasin, että en voikaan sijoittaa palloja niille suunnittelemaani paikaan. Meillähän on se PoikaKoira, jonka intohimona ovat pallot. Ja PoikaKoira pystyy ilmiömäisiin hyppysuorituksiin, kun on tavoiteltavana jotain hauskaa, vaikka valopalloja...

lauantai 16. marraskuuta 2013

Asia on pihvi, osa 2

Heinäkuussa yritin ensimmäistä kertaa elämäni aikana paistaa pihvin. Tuloksena oli tummapintainen, sisältä minun makuuni hieman liian "bloody" pihvi. Nyt tähän ihan nurkille on avattu Viskaalin tilan lähi- ja luomuruoka kauppa. Niinpä päätin, että nyt kokeillaan pihvin paistoa uudemman kerran.

Ihan eivät ole tasakokoisia. Itselle pienempi ja Aviokille suurempi. Lisukkeeksi öljyssä ja hunajssa haudutettuja valkosipuleita. Tuon valkosipuli-ideanhan sain tiistain Neljän tähden illallisesta. Eli valkosipuleista päät pois, loraus oliiviöljyä, päälle hunajaa ja ripaus suolaa. Folionyytit uuniin, 200°C noin 1/2 tuntia. Ja huom! Otin päät talteen, lisäsin ne pihvien paistorasvaan.

Jännää. Voin ja ruokaöljyn seos sekä mukana nuo valkosipulin päät. Paistoin noin 4 minuuttia puolelta, lisäsin paistetulle pinnalle suolaa ja mustapippuria. Sitten kaupan ohjeen mukaisesti pistin pihvit vielä toviksi uuniin, sinne valkosipulinyyttiien viereen. 

Ja nyt tapahtui virhe. Lähdin tässä välissä pesemään nyrkkipyykillä villapuseroa... Pihvit olivat uunissa noin 20 min, eli AIVAN LIIAN KAUAN. Pihveistä tuli kyllä hyviä ja kypsiä, mutta hieman liian kuivia. Nestettä oli valunut aika paljon paistovadille. Eli jälleen ensi kerralla olen viisaampi. Noin 5-7 min uunissa riittää.

Bataatilaatikkoa (-muusia/pyrettä?), tuoresalaattia, valkosipuli, coleslawia ja pihvi. Valkosipulin syöminen oli aika kinkkinen juttu. Jotkut kynnet irtosivat sievästi kokonaisina, jotkut muusaantuivat täysin. Ehkä siitäkin tuli hieman ylikypsä. Mutta oivallinen ateria tuli, täytyy myöntää.

perjantai 15. marraskuuta 2013

Käytöstapoja

Kävin eilen kaupassa (joo... olipa uutinen). Siellä oli konsulentti esittelemässä Marianne uutuuksia, mm. maistiaisina oli tätä karamelliä.
Eräs nainen, ja nyt kyllä pitää sanoa kaunistelematta, lihavahko nainen, otti näitä karamellejä siitä kupista niin paljon kuin kahdella kouralla sai käteensä. Ja sitten suurin osa noista karamelleistä tippui lattialle. Ja koska ylipainoa oli sen verran, ei karamellien noukkiminen lattialta ollutkaan niin helppoa. Ja kun niitä oli niin paljon, niin aina sieltä sormien välistä tipahti jokunen karamelli takaisin lattialle. Ja tätä noukkimista kesti jonkin aikaa. Mieleni teki sanoa, että ahneella on paskanen loppu, mutta koska oletettavasti olen saanut kotini perintönä jonkinlaisia käytöstapoja, pidin suuni kiinni. 

Mutta tämähän on pientä. Varmasti siellä Filippineillä ihmiset taistelevat ihan tosissaan kahdella kädellä, saadakseen edes jotain juotavaa tai syötävää. Kaverille ei varmasti jätetä. Ihminen on raaka peto.

Tuttavani kertoi, miten ihmisten luonne paljastuu esim. ilmaisten kahvitusten äärellä. Kerran eräs herra oli tipauttanut kahvimukinsa. Hän oli sen päälle päräyttänyt äärräpäät ja lisäksi haukkunut kahvin tarjoajan. Eräs toinen tipauttaja oli taas pyydellyt tuhannesti anteeksi ja tarjoutunut vielä siivoamaan sotkut. Ja aina on niitä, joille yksi pullasiivu ei riitä, vaan niitä otetaan koko vaaksan mitalla...

Ai niin, minä otin kaksi karamelliä, ja muistin nyt, että nekin ovat vielä takin taskussa. 

tiistai 12. marraskuuta 2013

Teeveen ääressä

Niin vain hurahti jälleen kaksi tuntia tv:n äärellä. Ja ruokaan liittyvien ohjelmien parissa tietenkin. Aviokki tuumasi jo, että milloinkahan tuo ruokabuumi tv-ohjelmissa menee ohi. Onneksi meillä on nyt kaksi televisioita, kun mökki-tv tuotiin kosteudelta suojaan. Niin ei tarvitse tapella siitä, mitä katsotaan.

Ensin katsoin uusintana Neljän tähden illallisen. Siitä jäi toteuttamisideana ne ruokaöljyssä ja hunajassa uunissa paistetut valkosipulit. Aion toteuttaa sen heti tulevana viikonloppuna. Olen kerran syönyt vastaavalla tavalla tehtyjä valkosipuleita ja ne maistuivat taivaallisilta. Nyt pitäsi vain hakea tuosta lähikaupasta, Viskaalin tilan lähiruokamarketista, sopivat pihvit. Ja yrittää paistaa ne. Yksi yrityshän oli jo kesällä. Ja lisukkeeksi noita valkosipuleita.

Sitten seurasi Blogistania: Vatsa sekaisin kilinkolin. Tuossa ohjelmassa oli vieraana Nanna, jonka blogin Kaikki äitini reseptit löydätte tuosta sivupalkista. Tuossa ohjelmassa he keskustelivat mm. siitä, että kouluihin olisi saatava ruokakasvatusta. No, jos kaikki tahot saisivat kouluihin haluamansa kasvatusaatteet, venyisi pikkuisten koululaisten työpäivä 26 tuntiseksi. Mutta ihan huuhaata idea ei ole. Jopa minä vierailin muutama vuosi sitten ranskalaisessa koulussa, jossa ruoka tarjoiltiin oppilaille pöytään! Se jos mikä, on tapakasvatusta.

Ja viimeisenä Koko Suomi leipoo. No, minä en leivo. Ja syynkin voitte lukea vaikka blogin otsikosta. Mutta ihania suklaisia unelmia siellä leivottiin. Ja jos minä joskus jonkun leivoksen ostan, se on nimenomaan suklainen!

Onneksi huomenna ei tule kuin Taivaan tulet... Mutta voipi olla, että olen aika väsynyt. On nimittäin tiedossa 11 tunnin työpäivä.


maanantai 11. marraskuuta 2013

Pyjamapäivä

Eilen aamulla paloi keittöstä lamppu. Meillä on ihan varmasti jossain siihen uusi lamppu, ajattelin. Ja niin olikin. Tuolla eteisen pitkän kaappirivistön kätköissä. Ja jostain kummasta sain inspiraation siivota ja käydä läpi nuo kaikki kaapit. Yöpuku päällä. Kaapeista löytyi 5 normaalia hehkulamppua, 8 pienempää hehkulamppua, 4 kpl niitä pienenpieniä, sormenpään kokoisia (led?)lamppuja ja 3 kpl loisteputkilamppuja... Lisäksi kaappien kätköistä löytyi 5 jätesäkkirullaa, 6 koirankakkapussirullaa, 4 erilaista hautakynttilää, 3 pulloa kenkien kosteussuojaspraytä ja 4 rasiaa mustaa kenkälankkia. Sekä hammasharja paketissa, 8 markkaa.

Yhdellä hyllyllä olivat Aviokin rullaluistimet. Niitä ei ole käytetty kahteen vuoteen. Alapuolinen hylly oli ahdettu täyteen rullaluistelusuojia. Järjestelin suojat nättiin kasaan ja sain ne mahtumaan samalle hyllylle rullaluistimien kanssa. Tuntui ihan työvoitolta saada uusi tyhjä hylly käyttöön. Lisäksi järjestelin työkaluosaston. En tiennytkään, että meillä on 10 ruuvimeisseliä, kamalasti kuusiokulma-avaimia sekä ruuveja, nauloja ym. muttereita joka lähtöön.

Sitten tuli hiki ja päivä oli jo sillä mallilla, että kannattiko yöpukua vaihtaa ollenkaan päältä pois? Ulkona satoi vettä ja ketään ei ollut tulossa, joten odottelin saunaa. Ja mieleni valtasi mukava olo. Olin kerrankin saanut aikaiseksi jotain hyödyllistä.



sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Isänpäivä

Eilen vein isäni haudalle kynttilän. Muistan aina haudalla käydessäni keskustelun, jonka kävin hautakiven tekijän kanssa. Äitini antoi minulle täydet valtuudet valita hautakivi. Hän halusi vain, että sen tekisi eräs paikkakuntalainen.

- Haluan, että hautakiveen tulee luukku, jonka taakse voi pistää kynttilän palamaan.
- Se on kuule kallis toteuttaa...
- Joo, mutta minä haluan siihen sen luukun, minusta ne ovat kauniita.
- Niistä tahtoo mennä ne lasitkin rikki.
- Mutta jos nyt kuitenkin tehtäisiin se luukku.
- Se kuule nostaa hautakiven hintaa roimasti...


Huoh. Annoin periksi. Ei kait se nyt NIIN paljon voi nostaa hautakiven hintaa? Jälkeenpäin olen ajatellut, että tuo hautakiven tekijä ei varmaan osannut tehdä sitä luukkua tai hänellä ei ollut siihen sopivia työkaluja. Kyllä minä ymmärrän, että se on hankala toteuttaa, kivi saatta haljeta helposti, kun sitä sahaa. Mutta kyllä niitä luukkuja on silti paljon hautakivissä. 

Niinpä tilasin hautakiven eteen tuon alustan, jossa on tilaa kukille ja kahdelle lyhdylle. Ennen suunnistin aina haudalle noiden lyhtyjen perusteella. Nyt kun hautausmaan tuokin nurkka alkaa täyttyä, huomasin, että melkein joka toisella haudalla on samanlaiset lyhdyt. Taitaa olla samalta tekijältä tilattuja...


torstai 7. marraskuuta 2013

Kynttiläaika

Joskus kauan sitten ostin Ikeasta 3 kpl tällaisia Ehlen Johanssonin suunnittelemia kynttilälyhtyjä. Ne riippuvat parkeellamme kukka-amppelien paikalla näin talvisin. Yritin googlailla lyhtyjä netistä, mutta en löytänyt. Sen sijaan tuo mainittu suunnittelija näkyy olevan Ikean vakiosuunnittelijoita. Ihan kivoja esineitä hän suunnitteleekin.


Näissä lyhdyissä on vain se vika, että tuo paikka, jonne tuikkukynttilä pistetään, on aika syvällä. Joten nämä eivät valaise paljoakaan.

Mutta ei hätää! Ainakin Kodin Anttilasta saa tanskalaisia brosten kynttilöitä, jotka sopivat kuin valettu tuikkukippoihin. Eli otan käytetystä alumiinisesta tuikkualustasta roskat pois ja pistän kynttilän siihen. Sopii kuin kenkä jalkaan. Siistiä ja turvallista. Palaa lyhdyssä noin 7-8 tuntia. Jos kynttilän sammuttaa välillä, sytytettäessä se palaa heti kauniilla isolla liekillä. Joissakin isoissa kynttilöissähän uudelleen sytyttäminen on ongelma, kun kynttilä palaa tosi pienellä liekillä pitkän aikaa.

Samalla ostin perinteisiä kruunukynttilöitä, valkoisa ja punaisia. Muuten, pitäisiköhän vaihtaa tuo tabletti, kin se esiintyy jokaikisessä valokuvassani? Syynä on yksinkertaisesti se, että tuohon pöydälle tulee edes jonkinmoinen valon kajo etenkin näin pimeään aikaan.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Blogielämää

Onkohan minulla joku huono karma? Aina kun olen löytänyt jonkun kivan/hyvän blogin, niin se loppuu. Tai siis luenhan minä hyviä, jo pitkään kirjoitettuja blogeja, mutta joskus tuntuu siltä, että jos haluat blogisi loppuvan lyhyeen, niin toivo minut lukijaksesi. 

Ihan ensimmäinen blogi, jota aloitin seuraamaan, oli Dominic Arduinin blogi. Tuon ranskalaisen seikkalijanaisen blogi, joka lähti valloittamaan yksin pohjoisnapaa. No, nainen katosi kolmen päivän kuluttua. Nyt viime viikolla huomasin yhden suosikkiblogini, Kuninkaalliset, elämää palatseissa ja ulkopuolella, lopetetun. Ihan tuosta vain. (Siis tirkistelijä-minäni paljastui...) Jotenkin tuli ihan höh olo. Tuollakin blogilla oli paljon lukijoita. Ainakin hyvästit tai jonkin ennakkomaininnan olisi voinut kirjoittaa. 

Blogin pitäminen vaatii kyllä aikamoisen pitkäjännitteistä otetta. Moni bloggaaja väsyy jo parissa kuukaudessa. ja ainahan ei vain ole mitään kerrottavaa. Tosin joillakin sitä tuntuu meidän lukijoiden onneksi olevan.

Seuraavaksi minäkin aion liittää tuohon sivupalkkiin seuraamani blogit. Tässä viikon sisällä. Saatte siis nähdä todellisen minäni...  Eli nyt...

Marraskuun kuudes. Kesä jatkuu parvekkeellani.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Monenlaista mössöä

Mikä ihmeen ruuan loppumisen pelko saa ihmiset ryntäämään kauppaan ja hamstraavan aivan mahdottomasti ruokaa, kun kauppa on vain yhden vaivaisen päivän kiinni? Ja silloinkin nuo pienet kaupat saavat pitää ovensa auki. Tämän koin taas karvaasti, kun  jonotin 45 minuuttia marketin kassajonossa perjantaina. 

Itse en osannut/jaksanut/viitsinyt ajatella viikonlopun ruokalistaa ollenkaan. Lauantai menisi anopin 85-vuotissynttäreillä, joten sen päivän ruuat nautitaan siellä. Siispä keräilin erilaisia vihanneksia ja juureksia, kyllä niistä jotain keksii.


Joten sunnuntaina oli ruokana taas sekalaista kasvismössöä jauhelihan kanssa (Aviokin toiveesta tuo jauheliha...). Eli purjoa, punasipulia, porkkanaa, parsakaalia ja kesäkurpitsaa. Mausteeksi curry-tahnaa, valkosipulimurskaa, sweet and sour ateriakastiketta, ruokakermaa ja lihaliemikuutio. Loppupeleissä en lisännytkään noita oliiveja. Ajattelin, että on mukavampi syödä, kun ei joka suullisessa tarvitse varoa oliivinkiviä. Ja lisäsin keitokseen vielä vettä ja desin riisiä, vähän suolaa ja chili-jauhetta potkua antamaan.


Tuli hyvää!  Seuraksi ruisleipä valmiin sillikaviaarin kanssa. Raejuuston päivämäärä oli mennyt jo ohi, mutta se sopi hyvin proteiinilisäksi.


Kynnet tuoksuvat taas viikon valkosipulille, kun tein tuota valkosipulimössöä varastoon. Eli murskatut valkosipulin kynnet sekoitetaan hyvään oliiviöljyyn. Säilyy jääkaapissa ainakin kuukauden.

torstai 31. lokakuuta 2013

Voi ei!

Tänään kävin keskustan tavaratalossa. Siis Stocmannilla. Ja millainen näky minua kohtasikaan yläkerran taloustavaraosastolla:




Siis nyt on vielä lokakuu, olkoonkin vaikka viimeinen päivä, mutta kuitenkin. (Nopsasti kännykällä nappasin nuo kuvat, kun en nyt viitsinyt herättää mitään huomioita.) Kaupassa oli ihan valmis jouluvarustelu päällä. Joulukalentereitahan on ollut myynnissä jo liki kuukauden, mutta että tuota itse jouluakin aletaan kauppaamaan yhä aiemmin ja aiemmin. Ja voi tuota kimalluksen ja blingblingin määrää! Joulu ei ole enää pehmoisen punainen vaan kimalteleva, värikäs ja välkkyvä.

Itse aioin hoitaa ne pakolliset joululahjat alta pois tavalliseen tapaani marraskuussa. Ja muutenkin yritän selvitä koko joulusta mahdollisimman helpolla. Minä en ole jouluihmisiä, en sitten yhtään...

Niin, ja sitten siellä kaupassa olivat kaikki ne joulusuklaat. Jostain syystä suklaanhimoni on ollut tämän syksyn "lomalla", onneksi. Ei tehnyt yhtään mieli. Ja toivottavasti pysyy myös poissa. Anthon Bergin rasiassa on vielä monta herkkua jäljellä!

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Arkisia asioita ja kosmetiikkaa

J.B.:n blogista nappasin tämän idean. Joskus nimittäin "järkevät" aiheet ovat aika vähissä. 

1. Laukku
Minulla on kuusi Kiplingin laukkua. Pari isompaa työlaukkua, kolme pienempää käsilaukkua ja yksi minipussukka avaimille ym. Ai niin, ja sitten omistan Kiplingin penaalin ja lentolaukun. Näissä laukuissa minua viehättää tietty rentous ja leikkisyys. En halua olla mikään muumi-mamma tai kuningatar Elisabeth ainaisen täti-laukkunsa kanssa. 
Lentolaukku ja käsilaukku löytvät minulta tällä kuosilla. En suostuisi koskaan ostaamaan mitään Louis Vuittonia... Tuntuu, että en edes kehtaisi näyttäytyä sen kanssa. Kerroin kesällä, miten sekoilin oman matkalaukkuni kanssa siellä Rhodoksella. Siitä suivaantuneena ostin Prismasta jäsenetutarjouksesta uuden laukun. Tosin voihan jollakin olla myös tällainen laukku. Uutta matkaa ei ole tiedossa, mutta onpahan ainakin matkalaukku odottamassa!




No, sitten on vielä nämä...

2. Lompakko
Olen jo vuosia käyttänyt Tula wallets -lompakoita. Niitä en ole löytänyt Suomesta mistään, joten olisikohan aika käydä taas Lontoossa. Vaikka ostamassa lompakko :) Nämäkin ovat ihanan värikkäitä ja tehty pehmoisesta nahasta. Genuine leather, "genuiinin nahkaa" :)


3. Korut
Hopeinen rannerengas, aikanaan isäni äidille ostama kihlajaislahja, pari Nomination rannekorua siihen lisäksi. Ja näitäkin käytän vain, kun tarkenen lyhythihaisella puserolla. Muutoin koruina ovat pienet valkokultaiset sydän-korvikset, vihkisormukset ja pari hopeista sormusta. En ole ollenkaan kulta-ihmisiä. Kulta tuntuu minusta jotenki raskaalta, tätimäiseltä. Liekö tämä pakenemista siltä tosiasiasialta, että olen kuitenkin täti-ikäinen...

4. TV
Pansonicin taulu-tv. Meillä oli ihan viime vuosiin saakka iso ja raskas "laatikko-tv". Kun se hajosi, ostin riemusta kiljuen meillekin vihdoin taulu-tv:n.

5. Puhelin 
iPhone, ehkä 3

6. Kengät
Nyt talvella mustat, matalakantaiset saapikkaat. Haluan pysyä pystyssä. Ja suurimmaksi osaksi kenkäni ovat aina mustia. Muutama väripilkku löytyy.

7. Tennarit
Eli näistä löytyvät ne väripilkut. Marimekon Converset.




8. Farkut
Gant. En omista muita housuja kuin farkkuja. Vuosi sitten kesällähän myin kaapistani 36 paria vanhoja farkkujani á 5 euroa. Tuli ihmeesti kaappiin tilaa.

9. MP3
Mikä se on? No tiedän, en omista.

10. Tietokone
Apple ja kannettava Fujitsu.

11. Meikit
YvesSaintLaurentin valokynä, Lumenen silmämeikin pohjustusvoide (on muuten hyvä ja edullinen tuote), paria sävyä Lumenen puutereita (vaaleampaa silmien ympärille, tummempaa muualle), Lancomen rajauskynä ja Kanebon Sensai ripsiväri. Näillä mennään. En omista yhtään huulipunaa.

12. Kasvovoide
Lumenen se oranssikansinen, se missä on "With Arctic Cloudberry".

13. Deodorantti
Rexonan anti-perspirantti Dry deo stick. Olen joskus yrittänyt ostaa niitä nestemäisiä rolloneja, mutta minusta tuntuu, että ne eivät kuivu ollenkaan, vaan jäävät lillumaan kainaloihin ja sotkevat samantien puseron. Kerran jouduin työreissulla ostamaan deodorantin, myyjä suositteli minulle juuri tuollaista nestemäistä rollonia. Maksoikin vielä yli 20 euroa. Siinä minä sitten aamulla kuivattelin kainaloita hotellin föönillä, kun se neste vain kiilteli juoksevana  siinä kainalon päällä.

14. Hammastahna
Niitä yleisimpiä. Tarjousten mukaan mennään.

15. Shampoo ja hoitoaine
Nyt sitä Aussieta. Normaalisti Elvitalin värjätyille hiuksille tarkoitettua.

16. Tuoksu
Onhan tuota tullut tuoksuja osteltua. Viime viikolla siis tuota edellisessä postauksessani mainitsemaani Si-tuoksua.

17. Kivennäisvesi
Sitruunavissy. Ensin Ramlösaa Haaparannalta, sitten kotimaisia. Lidl:n vissyt ovat mielstäni vähän liian hapokkaita. En osaa aloittaa aamua ilman vissy-paukkua!

18. Viini
Valkoviineistä tällä hetkellä Tarapaca Sauvingon blanc, Chardonnay Viognier 2012.

19. Drinkki
Minulla on niin huono viinapää, että jos juon väkeviä, tulee uni aika äkkiä. Mutta jos joku pitää mainita, niin sitten Gin tonic.

20. Leipä
Oululaisen tuoreet ruisviipaleet tai paikallinen Antellin ruislimppu.

21. Jäätelö
Aino, suklainen mokkaunelma




22. Ruoka
Vastaan niin, että en syö maksalaatikkoa enkä simpukoita.

23. Karkit
Suklaa... Anthon Berg


Tämä taisi lähteä hulluilta päviltä mukaan...

24. Lakanat
Aluslakanan pitää olla valkoinen, mielellään satiinia tai pehmeää puuvillaa. Nyt keräsin aleleimoilla K-marketista ne Pentikin pussilakanat, harmaasävyisinä.

25. Kampaaja
Kuuden viikon välein. Ja kuulun siihen naisryhmään, joka ei muista hiustensa alkuperäistä väriä. Juurikasvu on kyllä jotain ruskeaa runsaalla harmaalla sävytettynä.

26. Päivälehti
Tulee kaksi kappaletta, Hesari ja paikallinen aviisi. Siksi pitää aamulla varata runsaasti aikaa. Ja vaikka meitä asustaa nyt tässä taloudessa vain kaksi henkilöä, oli yksi ruokapöydän valintaperusteista se, että siinä mahtuu lukemaan kahta sanomalehteä yhtäaikaa avattuna. No, Hesari on sittemmin pienentynyt.

27. Lehti
Minulle tulee Anna-lehti. Yleensä vain selaan sen läpi. Joskus olen lopettanut koko tilauksen. Sitten saan vieroitusoireita ja ostan irtonumeron. Sitten tulee edullisia tarjouksia ko. lehdestä. Joten taas tulee Anna...

28. Sänky
Joku runkopatja... Sijauspatjan ostan uuden silloin tällöin. Hyvä siinä on nukkua.

29. T-paita
Pitää olla. Monta. Monta punasävyistä. Muutama valkoinen ja musta.

Tässäpä näitä. Miten minusta tuntui, että J.B.:n blogissa näitä oli 30. Nyt en jaksa tarkistella, olihan tuota tässäkin.