sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Juhlapäivä


Tänään on juhlapäivä. Nimittäin blogini täyttää tänään vuoden ja tämä on lyhyen matematiikkani magnalla laskettuna 300. postaukseni. Olen ihan tarkoituksella kirjoitellut tänne jotain pientä joka päivä tällä viikolla, että saan nuo kaksi lukemaa osumaan samalle päivälle. Jääköön blogin pitämisen syvempi analysointi vähän myöhemmälle.

Ainakin tässä rohkaistuu. Nyt uskallan jo pistää vähän henkilökohtaisemmankin kuvan tänne:


Neule: Novita 7 veljestä, googlaamalla koiran neule
Tossut: Rukka, Musti ja Mirri
(eikös ne näin ilmoiteta muotiblogeissakin?)

Nimittäin nolo PoikaKoira uusissa kengissään. Ihan hyvin meni eilinen harjoittelulenkki, kun vauhtiin päästiin. Nyt on sitten varmaankin kuukauteen ihan sopiva keli, -2°C, joten nyt lähdetään juhlapäivän kunniaksi toooosi pitkälle lenkille. Alkuun minulla oli ajatuksena käydä tänään alennusmyynneissä, mutta tuskin lenkin jälkeen enää viitsin.

lauantai 29. joulukuuta 2012

Kukkia

No, niin. Lähti taas lapasesta tämä minun innostuminen jostakin. Olen nyt virkannut näitä Afrikan kukkia. En edes tiedä, mitä näistä sitten joskus teen. Tavoitteena ehkä peitto.




Aluksi ajattelin virkata vain kolmella värillä: valkoisella, vaaleanpunaisella ja punaisella. Sitten kaivelin lankakoppaani. Keltainen näyttäisi varmaan ihan kivalta. Tuossa keltaisessa kukassa lankatyyppi on ihan erilaista, joten se on vain koekappale. Ja nyt sitten kävin ostamassa samanlaista keltaista ja vihreää lankaa... Reunat ajattelin virkata kuitenkin aina noilla alkuperäisillä väreillä. Säilyy edes jonkinmoinen harmonia. Yhden kukan virkkaamiseen menee aikaa noin puoli tuntia. Jos koko vuoden virkkaisi edes yhden kukan päivässä, niin eikökän yli 300 kukasta saa jonkinlaisen peiton aikaiseksi.

Virkkaamisessa on myös se hyvä puoli, että ajatukset pysyvät pois ruoasta. Jos iskee ruoan himo päälle, sitä voi yrittää siirtää virkkaamalla.


Aamulla olivat parvelasimme täynnä myös aivan ihania jääkukkia. Harmi, kun taitoni ei riitä saamaan niistä parempaa kuvaa.

Tämän päivän ruoka Aviokin toiveesta: perinteistä spagettia ja jauhelihakastiketta! On se kumma, miten jouluruokiin kyllästyy niin nopeasti, mutta spagetti kelpaa aina.

perjantai 28. joulukuuta 2012

Nyt vihertää!


Ensinnäkin. Joku (en minä) oli ostanut meille joulualesta puoleen hintaan noita Vihreitä kuulia. Ne ovat olleet markkinoilla niiiiiin kauan kuin minä muistan. Lenita Airisto syö lukemani mukaan makeisia kerran vuodessa. Nimittäin juuri joulun aikaan rasiallisen noita Vihreitä kuulia. Joten eiväthän ne sitten voi olla lihottavia:). Muistan, kun kerran lapsena sain niitä kyläpaikassa. Onnnistuin ottamaan tuon kuulan pois paketista niin, että sen toinen puoli jäi siihen rasiaan. Ja rasia jatkoi matkaansa... Nyt kyllä osaan ottaa kuulan pois rasiasta niin, että varmasti saan molemmat puolet mukaani.



Toiseksi. Tässä sitten päivän ateria, ravunpyrstö-caesarsalaatti romainesalaatilla. Lisäksi vähän tuorepasta-paprika-omena-kaprissalaattia. 

Röyh! Olen puhunut (blogannut)!

torstai 27. joulukuuta 2012

Missä on vihreä ja tuore?

... No ainakin tuossa piimäpurkin kyljessä on vihreää. Vaikka eilen haaveilinkin vihreän ja tuoreen perään, jääkaapin tarkastelu osoitti sen, että turhan paljon menisi ruokaa haaskiolle, jos nyt lähtisin ruokakauppaan.




Jääkaapissa oli vielä palanen kinkkua. Tein sille ja perunoille kastikkeen, johon lisäsin makua antamaan kuppiin unohtuneen jouluomenan ja jääkaapissa olleen tomaatin. Graavisiika oli vielä ihan hyvää, samaten Aurajuustosilli. (Ja tuon Mariskoolin pohjalla on vielä jäljellä seitsemän joulusuklaata. Aviokki on popsinut niitä, minä en.)




Ja sitten nämä anopin joulutortut. Aattona otin nämä kahdeksan kappaletta sulamaan ja niitä  on vieläkin yksi syömättä. Ja kun niitä on pakasteessa ainakin sata kappaletta lisää! Nämä ovat oikeasti ihan hyviä joulutorttuja (jos tykkää tortuista, minä en). Tehty kahdella eri taikinalla, jäähdytetty ja kaulittu, jäähdytetty ja kaulittu. Eilen anoppi kysyi Aviokiltani, ovatko tortut maistuneet? "- Joo, aamullakin söin kaksi" ... Valehteli. Tänään söi ensimmäisen väkisin. Mutta kun nuo tortut on pakko ottaa vastaan, muuten siitä saisi kuulla loppuelämänsä, "kuinka siellä ollaan kranttuja..." No, vien ne arjen tullessa työpaikan kahvipöytään. Se on muodostunut jo ihan perinteeksi ja siellä osataan odottaa "anopin torttuja".

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Sinne meni

Joulu nimittäin. Onneksi. Tänään vielä anopin joulupöydän äärellä. Nyt ei sitten uppoa enää yhtään jouluruokaa. Edellä esittelemästäni konvehtirasiastakin on vielä puolet jäljellä. Huomenna syön jotain erittäin vihreää ja tuoretta.


Oravilla on ikuinen joulu anopin luona. Ikkunan läpi otettu kuva.

Talventörröttäjiä. Tänään tarkeni olla edes vähän ulkona. Myös PoikaKoira.


Missä kaikki tilhet on? Meidän pihalla riittäisi ruokaa.

tiistai 25. joulukuuta 2012

Dinner for two


Perinteisestihän jouluruokien jämiä syödään vielä uutena vuotenakin. Tässä kaikki, mitä meillä jäi jäljelle. Etualan kinkkua on tosin vielä jääkaapissa enempikin jäljellä. Paistoin vain kinkun niin mureaksi, että se hajosi kolmeen osaan, kun yritin siirtää sen tarjoiluastiaan liian lämpimänä. Porkkana- ja lanttulaatikko menivät kaikki. Taka-alalla nököttää kupissa palanen maksalaatikkoa ja kolme perunalohkoa. 

Tänään saimme sitten tuhottua lopun rosollin ja maksalaatikon (minä en koske kyseiseen ruokaan edes pitkällä kepillä...). Kalojen vieressä olevan sienisalaatin heitin lopulta biojätteeseen. Se ei kertakaikkiaan maistunut yhtään miltään. Turhaan vie tilaa jääkaapissa. Mutta kaikkea muuta jäi vielä jäljelle...

Ja huom! Tuolla kynttelikön vieressä on edelleenkin täysi kuppi niitä pahanmakuisia Fazerin joulusuklaita. Ei ole maistunut kenellekään. Ei edes eilen "lapsille"....

maanantai 24. joulukuuta 2012

Jouluaatto

Muut täällä meillä (Aviokki ja Poikakoira) ovat vaipuneet jouluaterian jälkeiseen koomaan. Minä päätin purkaa kamerani kuvat. 


Tältä joulupöytämme näytti katettuna. 


Ja tältä kylmien alkupalojen kera. "Hytisevä" eli alatoopi (?), mummun limppu juustojen kera, itse tekemäni lasimestarin silli, graavilohi, kylmäsavulohi, graavisiika, Aviokin Aurajuustosilli, sienisalaatti, rosolli ja kastike. 

Tästä oli sitten hyvä jatkaa lasten ja kumppaneiden kanssa lämpimään pääruokaan... 

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Hyvää joulua!


Hyvää joulua kaikille! Tästä eteenpäin noin 30 tunniksi saa unohtaa laihdutusnipotuksen!

lauantai 22. joulukuuta 2012

Happy Christmas for me!

Olin sitten tänään siellä Stockmannin (Huom! kirjoitin tuon liikkeen nimen varmaankin ensimmäisen kerran oikein. En ole huomannut, että tuossa keskellä on k-kirjain... lukihäiriökö?) kalatiskin takana klo 8,15. Edelläni oli "vain" 50 muuta asiakasta. Numerot matelivat eteenpäin. Ehdin välillä käydä jonottamassa salaattitiskiltä päivän ruoan. Sitten tahti onneksi kiihtyi. Aika moni numerolapun ottaja oli jättänyt leikin kesken. Höh! Kyllä ovat lyhytpinnaisia ihmisiä.

Mutta otsikkoon. Ostin itselleni joululahjan, jota todella tarvitsen. Nimittäin jalkojani paleltaa jatkuvasti.




Toivottavasti nämä Shepherdin lampaannahkaiset töppöset auttavat asiaa. Olen katsellut näitä jo jonkin aikaa, mutta en ole raaskinut ostaa niitä. Nyt niiden päällä oli -20% alennuslappu, joten nehän suorastaan hyppäsivät ostoskoriini! Näitä mä oon halunnut aina!

perjantai 21. joulukuuta 2012

Talvipäivänseisaus

Tänään siis käännetään taas maapallon kampea niin, että syvin pimeys on selätetty. Ulkona on paukkuva pakkanen , -23°C. Onneksi ei tarvitse lähteä kotoa mihinkään. Kuuntelin, kuinka työkaverit valittivat hirveistä jouluruuhkista, eräskin sanoi odottaneensa yli 20 min. jossain risteysruuhkassa. Minunpa ei tarvitse jonotella ruuhkissa. Kaikki tarvittava on hankittu, mitä nyt vähän täydennystä haen vielä huomenaamulla.

Aion todellakin olla kaupan palvelutiskillä heti klo 8.00. Graavilohi ja -siika on saatava joulupöytään. Tänään teen lasimestarin sillin ja Aviokki aurajuustosillin.

Nyt tapahtui sellainenkin ihme, että törmäsin suklaaseen, joka on mielestäni kertakaikkisen pahaa. Nimittäin Fazerin Joulusuklaa.




Ei ollenkaan minun makuuni. Pitänee kaataa karkit takaisin rasiaan ja antaa jollekin, joka pitää niistä. Ihmeellisen tunkkaisen makuisia. Sisällä mausteista tryffelitäytettä... olisivat jättäneet sen mausteen pois.




Harjoitelmaotos kamaran panorama-toiminolla. Ei mennyt vielä ihan nappiin. Tässä kuitenkin vuosien varrella keräämäni tonttuparaati odottaa aattoiltaa.

torstai 20. joulukuuta 2012

Joulusinappi

Sinappiahan ei syödä paljoa, joten se ei kasvata joulun kalorimäärää.



3/4 dl sinappijauhetta
1 dl kermaa
1 muna
1/2 dl sokeria
1 tl perunajauhoja
hieman suolaa
1-2 rkl konjakkia tai sherryä


Vatkaa kerma ja muna kattilassa. Lisää sinappijauhe, sokeri, perunajauhot ja suola. Sekoita hyvin ja kuumenna koko ajan hämmentäen kiehumispisteeseen eli niin kauan kunnes sinappi saostuu. Jäähdytä ja mausta konjakilla tai sherryllä.

Tämä on sitten todellista nenänaukaisu-sinappia. Ja konjakkia voi ostaa samantien vähän isomman pullon...

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Rauhoittuminen

Pikku hiljaa alkaa jouluun rauhoittuminen, niin töissä kuin kotonakin. Töissä oli tänään kunnan tarjoama joululounas. Söin koko kaavan mukaan ja vielä torttukahvit päälle. Lisäksi yksi ohjaamani opiskelija toi minulle vielä After Eight -paketin (Irish Cream flavour). Siitäkin söin vähäsen. Joulun jälkeen pitää varmaan siirtyä taas tuohon askeettista askeettisempaan ruokavalioon.

Huomenna siivoan vessat ja kylppärin. Muutoin Aviokki saa jouluimuroida ja minä pyyhin pölyt. Siivotaan sitten paremmin ennen Uutta vuotta.


Kädet ja mieli himoitsevat tehdä jotain. En saanutkaan aikaiseksi käydä siellä lankakaupassa. Tänään sitten väkersin yhden sydämen paksusta villalangasta. Noita voisi tehdä useammankin ohuemmasta langasta. Mutta mihin tarkoitukseen?



tiistai 18. joulukuuta 2012

Joulukukka

Ostin tänään K-kaupan tarjouksessa olleen amarylliksen, 6,90€. Samanlainen kukka ilahdutti minua pitkään myös viime jouluna. Taidan viedä samanlaisen myös äidilleni.

Ostin samalla "firman piikkiin" joulutervehdyskukat PikkuPomolle ja IsollePomolle sekä Sairaslomalaiselle. Tahtoo jo vähän mielikuvitus loppua noissa pomojen muistamisissa. Rahaahan ei ole paljoa käyetttävissä. Joulutähti, hyasintti, amaryllis... Vaihdellen aina kolmen vuoden välein. Onhan niitä joulusia kukka-asetelmia, mutta minusta yksinkertaisin on kaunein. Nyt ostin PikkuPomolle valkoisen joulutähden, koska tiedän hänen vaimonsa olevan sisustusfriikki. Valkoisen kukan luulisi kelpaavan. Muille ostin punaiset...



maanantai 17. joulukuuta 2012

Ärsyttää...

...nimittäin tuo kotimaisten radiokanavien anti. Olen tainnut joissakin kommentaissa jo vähän mainitakin asiasta. Yleensä en kuunetele radiota muulloin kuin siivotessa, mökillä ja työmatkoilla. Miksi joka kanavalla on juontajia, jotka puhuvat mitä sylki suuhun tuo ja vielä naurellaan porukalla omille kommenteille? En kertakaikkiaan jaksa kuunnella jatkuvaa lätinää. Mihin ovat häipyneet lapsuuteni "sävelradioden" kaltaiset kanavat? Kanavat, joilla juontaja ilmoittaa "Nyt esiintyy laulu- ja soitinyhtye Uriah Heep". (Tämä juonto on tosi...:)). Eikä mitään kommentointia väliin. Tänäänkin työmatkan aikana juontaja lätisi pitkät pätkät jostain lehtiartikkelista ja värien vaikutuksesta mielialaan. Minä vaihdoin kanavaa. Siellä sama juttu. Omia ääniään rakastava juontajapari keskusteli "asiantuntevasti" joulusiivouksesta, ihan kuin heidän mielipiteensä olisivat olleet jotenki ainoita oikeita. 

No, se siitä. ostin itselleni jouluherkun, jonka syön ihan itse. Mutta vasta joulunpyhinä. Nam!


sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Auts!

Tänään pilkkoessani sipulia leikkasin pois palasen myös sormenpäästäni. Vähän aikaa mietin, pitääkö lähteä päivystykseen, mutta sidoin haavan tiukasti ja verenvuoto tyrehtyi. Juuri ennen tuota pikkomista olin leikannut kynnet lyhyeksi. Jos en olisi leikannut niitä, olisi sormenpääkin ehkä säästynyt veitsen törmättyä kynteen. Pikkuisen vielä sormenpäätä jomottaa. 

Paketoin eilen joululahjat. Mitään kovin taiteellista en jaksa tehdä. Ihan perinteisellä linjalla mennään.




Joissakin naistenlehdissä ja blogeissa lahjapaketeista tehdään todellisia taideteoksia. Täytyy olla kyllä hurjasti ylimääräistä aikaa ja viitseliäisyyttä. Roskiinhan ne paketointiainekset lopulta päätyvät. Minä pistin jopa yhden hankalasti paketoitavan lahjan paperipussiin (tuolla oikealla yläkulmassa pilkistää pikkuisen, lukee Stocmann). Puristelin pussin suun tiukasti kiinni, sidoin ja kiharsin ympärille paaaaljon pakettinarua.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Viime tipan lahjat

Kävin tänään kaupungilla ostamassa vielä pari viime tipan lahjaa ja lähtihän sieltä mukaan vielä ex-tempore -lahjat tyttärelle ja miniälle. Noihin lahjoihin olisi tarvinnut lehdestä leikatun alekupongin, mutta eihän minulla ollut sitä mukana. Ilmeeni oli varmaan tosi surkea. Onneksi mukava myyjä antoi ne minulle alennuksella ilman kuponkiakin.

Kaupungilta pääsee meille kotiin puolen tunnin välein menevällä bussilla. Tosin matka on niin lyhyt, että sen kyllä käveleekin. Tänään vaan tuuli ja tuiskusi niin paljon eikä minulla ollut farkkujen alla mitään lämmittävää, joten päätin mennä kotiin bussilla. Normi tilanteessa, jos bussi on vasta mennyt, en jää sitä odottelemaan, vaan lähden kävelemään. Nyt sitten olin pysäkillä hyvissä ajoin, 15 min ennen bussin tuloa. Ja bussia ei kuulunut, ei kuulunut, ei kuulunut... Perjantai, jouluruuhka ja huono keli... Kaikenkaikkiaan odotin bussia noin 50 min. Jos olisin tuon tiennyt, olisin palelemisen uhallakin kävellyt kotiin. Aviokki sanoi, että olisit ottanut taksin. Täh! Kun tuo kaupungin sisäinen Citybussi maksaa vain 1,50€ voi sitä siihen nähden hieman odotellakin.

Huomenna lauantaina on jälleen työpäivä. Ihan mielelläni minä teen silloin tällöin (lain mukaan kaksi kertaa vuodessa) lauantai työpäiviä, kun niillä saa sitten vastaavasti vapaata.

Joulu joskus jossain kaukana...

torstai 13. joulukuuta 2012

12.12.12. klo 12.12

... oli eilen. Muistatteko te, mitä teitte eilen tuohon maagiseen aikaan? Minä muistan. Eräs työkaveri oli tuonut mukanaan kameran ja otti meistä sillä kuvan. Siihen kuvan alareunaanhan voi saada näkyviin päivämäärän ja kellonajan. Oli oikein hauska pieni hetki keskellä työpäivää, siellä remontin keskellä.

Eilen oli myös kansainvälinen geokätkeily-päivä. Olisin mennyt tänne paikalliseen nuotio-iltaan, mutta tuo harmin kokous pilasi suunnitelmani.

Ne meidän remppamiehet ovat sitten mukavia, leppoisia ja taitavia. Sellaisia "vanhan ajan" miehiä, joilla on ammattiylpeys tallella ja tietotaito hanskassa. Kävin vilkaisemassa työtilaani ja siellä asenneltiin juuri kaikenmaailman ATK-kaapeleita. Edelliset roikkuivatkin kuin pyykkinarut. Mainitsin siitä asentajalle. Hän sanoi, että edellinen viritelmä oli lähes hengenvaarallinen, kukahan lie tehnyt? (No, se oli sellainen tyyppi, joka kävi aina viheltelemässä pari tuntia ja vaihtamassa tikapuiden paikkaa. Paidassa luki jotain "Fucking...". Asennus kesti monta viikkoa. Nyt sähkömies teki homman aamupäivän aikana ja koteloi johdot piiloon).

Muuten, blogillani 18 vakituista lukijaa. Ihan kiva. Mukava, että jorinani kiinnostavat muita samanhenkisiä (tai voihan sitä olla erihenkinenkin). Tyttäreni blogilla on 73 lukijaa. Ja heistä yksi on blogiemme yhteinen lukija. Arvaatko, kuka se teistä voisi olla? 

On ihan mukava kuunnella nuorten "lapsellisten" työkavereiden juttelua jouluun valmistautumisesta. Nyt on kuulemma pukki-ongelma. Eräälläkin työkaverilla oli viimejouluinen, huonosti naamioitu pukki istunut alle 10 min ja veloittanut siitä 50€. Sanoinkin leikilläni, että minä voin kyllä tulla teille joulupukikisi ja kuinka kauan minun täytyy istua tuon 50€:n edestä :) Vitsi, vitsi. En varmaan lähde kotoa mihinkään jouluaattona.

tiistai 11. joulukuuta 2012

Remppa

Kyllä on hankalaa tehdä töitä remontin keskellä. Kuten eilen kirjoitin, omaan työtilaan ei ole edes toivottavaa mennä. Minun oli kuitenkin ihan pakko käydä aamulla työhuoneessani. Unohdin erään tärkeän lappusen laatikkoon. No, laatikosto oli tungettu seinän viereen kaikista taaimmas, päällä oli irroitetut kattolamput ja ympärillä vielä rakennustelineet. Ei toivoakaan, että olisin yltänyt laatikolle ja saanut sitä auki.

Huoneessa pyöri ihan leppoisia rakennusmiehiä. Yksi kysyi, onko minulla ollut hengitystieongelmia? (Yksi syy tähän remonttiin on nuo tämän päivän kuumat sanat: huono sisäilma) Minun piti sanoa, että minulla ei ole ollut mitään ongelmia, ei koskaan. Mitä nyt joskus perinteisten kuumeiden jälkeen tai niitä ennen on nenä vuotanut. Remppamies sanoi "Tuuppa tänne" ja kaivoi puukollaan seinänvierustaa. Lattia oli silminnähden valahtanut hiukan alemmaksi ja sieltä listan alta mies kaiveli jotain töhkää. Homehtuneita rakenteita?

Aloin sitten miettimään, onko minulla ollut mitään oireita? Väsymys? Mutta väsyminenhän voi johtua niin monesta syystä. Jo yksinomaan työpäivät saattavat venyä pitkiksi, yöunet voivat jäädä lyhyiksi tai sitten ulkoilun puutetta. Tänäänkin tuon työpaikan häslingin päälle piti ottaa tunnin nokoset, enkä ajatellut sen johtuvan huonosta sisäilmasta. Otanhan minä päivänokosia lomallakin.

Niin, ja tiedän, että huomennakin on jälleen 12 tunnin työpäivä... Kyllähän tuommoinen väsyttää jo etukäteen.


Tämäkin vaatisi remppaa... Kaunkohan on ollut korjaamatta? Maailmansodan loppumisesta saakka?

maanantai 10. joulukuuta 2012

Salasanat

Meillä on töissä remontti käynnissä. Ihan hyvähän se on, että remontoidaan, mutta kyllä se sotkee työntekoa aivan tosissaan. Esimerkiksi meillä työpaikan tietokoneet on suojattu salasanoin sillä tavoin, että jos yrität jollain muulla kuin omalla koneellasi nettiin, sinun salasanojasi ei hyväksytä. Pitää hommata vierailijan tunnukset. Niinkuin nyt kunnan hommissa niin salamyhkäistä olisi. Ja jos unohdit jotain omaan työtilaasi, sinne ET SAA MENNÄ! Ja kaikki olikin näköjään peitetty muovilla. Että mennään näillä nyt sitten, mitä on.

Tuo salasanojen kanssa pelaaminen kuluttaa kyllä muistia. Kunnalla on vielä oma sisäinen foorumi, joka on toisten salasanojen takana. Sinne ilmoitetaan esim. sairastumiset. Jos et käy tuolla foorumilla kolmeen kuukauteen, salasanat vanhenevat. Eli kannattaa sairastua kolmen kuukauden välein. Tai sitten pitää ottaa yhteyttä tukihenkilöön, joka antaa sinulle uudet salasanat. Sen varran harvoin olen sairastanut, että joskus kun pitää sairaslomia ilmoittaa ja pyytää uudet tunnukset, olen oppinut jo logiikan. Veikkaan, että jos nyt saisin uuden salasanan, olisi se joulukuu...

Se perinteinen kuusi josku, korkeutta noin 80 cm.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Puolikuntoinen

Tässä tämä itsenäisyyspäivän aika ja ylimääräinen vapaa on mennyt. Koko ajan vähän puolikuntoisena. Lihaksia särkee, päätä särkee, kurkku kipeä, mahaa kipristelee, väsyttää... Mutta ei vain ole kuumetta. Oikeastaan koko nämä neljä päivää ja jos tarkemmin muistelen, meni jo edellinen viikonloppu huonovointisena. Ei auta kuin raahautua huomenna työpaikalle.

Tänään oli taas yhdet syntymäpäivät, kenenkäs muun kuin Aviokin suvun puolella. Onneksi ei herkut maistunut. Laskin, että tarjolla oli yhdeksää erilaista herkkua...

Samalla reissulla kävin ostamassa joulukuusen. Valkoisen tekokuusen. Jos kerran kuusi on tekokuusi, niin olkoon sitten kerralla tekokuusi. Pistän sitten joulunaikaan siitä tietenkin tänne kuvia. Yleensä meillä on ollut aina oikea joulukuusi, sellainen ihan pieni. Mutta oma vaivansa ja sotku sitäkin tulee. Nyt katsotaan, millainen tunnelma tulee tekokuusesta...


perjantai 7. joulukuuta 2012

Plääh...

No niin, just tänään kun olisi ollut sisään tehty vapaapäivä, niin meikäläinen on tietenkin vatsataudissa. Ei onneksi tullut kuin alapäästä. Ja täytyy sanoa, että paljon mahtuu pieneen ihmiseen tavaraa. Ja nyt on sitten nälkä. Söin vähän salaattia.

Ja Kotikatukin loppui. Vähän kökkö loppu oli sarjalle kirjoitettu. Mutta mitä minä nyt seuraan televisiosta?

Ostin lomien iloksi yhden DVD:n, Kauko Röyhkän romaaniin perustuvan Miss Farkku Suomen. Katsoin sen samantien kaksi kertaa. Nimittäin näin pohjoisen asukkina ei ole tottunut siihen, että elokuvasta voi tunnistaa oman kotinurkkiensa asioita. Hyvin olivat näyttelijät opetelleet Oulun murteen. Mutta se Rattori-lupi ei ole koskaan sijainnut siinä, mihin se oli elokuvassa sijoitettu. Muistan, kun yhden kerran nuorena opiskelijana menin kyseiselle lupille (siis klubille, kirjakielellä) klo 16.00 lauantai-iltapäivänä varaamaan pöydän kavereilleni. (Siis istuin pöydässä, ei niitä muuten varattu). Ja joskus kahdelta yöllä lähdin kotiin. Ei jaksaisi nykyaikana enää tuollaista elämää.

Kauko Röyhkää oli taannoin pyydetty yhdeksi juhlapuhujaksi oman koulunsa juhlapäivänä. Puhe oli ollut kuulemma aika mitäänsanomaton. Ja kun on tuon elokuvan katsonut, ymmärtää kyllä miksi.

Tämä kuva on olohuoneen seinästä. Ihan vain siksi, että minua ilahdutti eilinen auringonpaiste niin paljon. Vaikka päivät vielä lyhenevät jonkin aikaa, kohta ne taas pitenevät!

torstai 6. joulukuuta 2012

Itsenäisyyspäivä

Lapsuudenkodissani itsenäisyyspäivä oli aina juhlapäivä. Sitä vietettiin asiaankuuluvalla hartaudella. Illalla ikkunoille sytytettiin kynttilät, joita äiti vahti herkeämättä. Ihan vähän aikaa uskalsi käydä ulkona katselemassa toisten ikkunoita, ja miltä omat kynttilät näyttivät. Ja ne, jotka eivät polttaneet ikkunoillaan kynttilöitä, olivat kommunisteja. Tämän tosin kuulin vasta myöhemmin koulukaverilta.

Mutta toista oli Aviokin kotona, maalaistalossa. Siellä itsenäisyyspäivän rutiineihin kuuluivat joko lohihäkin nosto ja lohien perkkaus tai kalkkunoiden teurastus. Useinmiten kalkkunoiden teurastus. Tuolla Aviokin puolella kerrotaankin vähän vitsinä, että kumpi on mukavampaa, lohien vai kalkkunoiden tappaminen? Arvatkaa? No, kalkkunoiden. Koska ne ovat lämpimiä. Lohien perkkauksessa jäätyvät sormet...

Nyt sitten ei ole enää kumpaakaan kasvatettavaa. Vanhukset vanhenevat ja tuon kalkkunoiden kasvatuksen lopetti taannoinen lintuinfluessa. Kalkkunoiden kasvatusolosuhteisiin olisi pitänyt tehdä niin isoja muutoksia, että he päättivät olla sijoittamatta siihen. Hyvä niin.

Mutta voin sanoa, että nuo kalkkunat elivät aina hyvää kalkkunan elämää, toisin kuin jossain suuren suuressa kalkkunatarhassa. Kalkkunoita oli aina noin 50. Eli ne oppivat tuntemaan toisensa, eikä niiden tarvinnut käydä jatkuvaa reviiritaistoa. Jos jotain kalkkunaa alettiin kohdella huonosti, sai se aina oman yksitysaitauksen. Olen miettinyt, uskallanko ostaa tuon tämän vuoden Tieto Finlandia kirjan, Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut. Voi olla, että en kestä lukea ja katsella niitä traagisia eläinkohtaloita.

Vietän silti taas tätäkin itsenäisyyspäivää yksin. Jaa miksi? No kun Aviokin kotona on otettu tavaksi tehdä puusavottaa näin itsenäisyyspäivänä! Koko veljessarja pääsee paikalle vapaapäivänä ja äiti saa taas talven polttopuut... Minä en lähde sinne mukaan. En lähtenyt lohentappoonkaan enkä kalkkunoiden teurastukseen. Sanon aina arvostelijoille, että luin itseni maisteriksi, jotta pääsin siisteihin sisätöihin... Taitavat pitää minua vähän omituisena ja frouvaskaisena...


Itsenäisyyspäivän "juhlalounas". Knorrin valmispasta aurinkokuivatulla tomaatilla, lisänä valkosioulinkynsiä ja oliiveja. Kaupan fetasalaatti ja kaksi lasia piimää. Ei olisi meidän äidille tällainen menu sopinut itsenäisyyspäivänä...


tiistai 4. joulukuuta 2012

Mielenrauha

Olen ahkeroinut viimeaikoina melkoisen paljon töiden parissa. Nämä blogipostauksetkin ovat jääneet melko tyngiksi. Ja aina vaan ei ole niin paljoa asioita. Mutta tänään iltasella sain tehtyä kaikki töihin liittyvät rästihommat pois. Mikä ihana tunne! Ei ole mitään tekemätöntä työhommaa, joka painaisi mieltä. Aion juhlistaa tätä tilaisuutta lukemalla jonkin hyvän kirjan.

Minulla on paha?/hyvä? tapa ostaa aina kirja, jos jokin sellainen mielenkiintoinen putkahtaa eteen. Eläkepäiviä odottomassa? Nytkin on hyllyssä kaksi erilaista elämänkertaa odottamassa lukemista. Keith Richards: Elämä ja John Simons: Koneen ruhtinas. Molemmat kirjat ovat ilmestyneet jo aikaa sitten, mutta en vain ole saanut niitä luettua.

Ja sitten tässä joulun aikan aion neuloa jotain. Tuohon lähistölle avataan uusi lankakauppa. Ensin pitää neuloa koiralle takki. Ja sitten ehkä alan virkkaamaan isoäidin neliöitä joillain herkkuväreillä. Tai yksinkertaisesti harmaa-vaikoinen-musta väreillä. Mitä niistä teen? Ei vielä aavistustakaan:)


Palloista olikin jo kuva. Nyt kynttelikkö mukana.

maanantai 3. joulukuuta 2012

Ostoksilla

Käytin tytärtäni ostoksilla. Hän halusi ostaa poikakaverilleen Soda Stream -koneen. Kylläpä niitä olikin monenlaisia ja monen hintaisia! Ja samalla ratkesi minun viimeinen lahjapulma. Tytär osti sen koneen ja minä tulevalle vävy-ehdokkaalle siihen sopivia makuja, ylimääräisen pullon ja kaasupanoksen. Ei niin kamalan erikosta, mutta sopiipahan ainakin teemaan. Itse kyllä mietin, tulisiko tuolla koneella päryyteltyä juomia? No, Tyttären mukaan sillä on kanattavampaa tehdä itse "vissyä", kuin ostaa sitä jatkuvasti kaupasta.

Keskiviikkona olisi yhdet ylioppilasjuhlat. Syksyn ylioppilaita ei todellakaan hehkuteta yhtä paljon kuin keväällisiä. En löytänyt kirjakaupasta edes sellaista rahakuorta, joka olisi nimenomaan osoitettu ylioppilaalle. Yhden, tasan yhden, pelkällä onnittelutekstillä olevan rahakuoren löysin. No, eihän tuo ole iso vaiva itse kirjoittaa tekstejä.

Ja kylmyys sen kuin jatkuu...


Minun Block. Meneeköhän tämä blogi jo vähän lifestyle blogien puolelle?

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Talvi

Se tuli sitten talvi tännekin. Maassa on vähän lunta ja on kylmä. En ole saanut oikein mitään aikaiseksi. Tuntuu, että flunssa iskee päälle. Päätä ja lihaksia jomottaa. Tosin kuumetta ei vielä ollut. Jospa saisin sen selättettyä aktiivisella laiskottelulla. Koirakaan ei halua lähteä ulos. Ja kun vien sen väkisin ulos, tietää se joka mutkan ja oikopolun, josta pääsee nopeiten takaisin sisälle. Pienellä pissa-lenkillä on monta tahtojen taistelupaikkaa.

Minulla on ollut tapana pestä pyykkiä, silloin kun siltä tuntuu, myös sunnuntaina. Nyt sitten erehdyin lukemaan paikallislehden tekstiviestipalstaa. Yleensä en niitä lue, kun ne ovat pelkkää valitusta täynnä. Nyt sitten jostain syystä lukaisin viestit läpi. Ja eiköhän siellä joku valittanut naapurin pyykinpesusta. Kun olisi kuulemma aikaa naapurilla pestä pyykkiä arki-iltoinakin. Aloin heti miettimään, että olikohan tuo valittaja meidän naapuri? Kuuluuko meidän pesukoneen ääni niin hyvin alakertaan? Mutta kun tulin tuolta "tahtojentaistelu"-lenkiltä sisälle, kuulin, kuinka kuivaushuoneen tuuletin surisi. On näköjään joku muukin pessyt pyykkiä sunnuntaina. Siispä minäkin!

Onneksi tuleva työviikko on lyhyt. Perjantai on tehty etukäteen. 

Adventtia! Advetus (lat.) saapuminen, tulo. Venire (lat.) saapua, tulla.

perjantai 30. marraskuuta 2012

Viikonloppu!

Niin se vaan tämä pimeä marraskuukin on loppusuoralla. Ja Helsingissä kuulemma sataa lunta. Ei vaan täällä. Kylmä kyllä on, mutta lumesta ei ole tietoakaan.

Päivän ruokailut
- aamupala: 2 Pieni pyöreä näkkileipää levitteellä ja juustolla. Kaksi mukia kahvia
- myöhäinen lounas: jotain Stocmannin pasta-mozzarella salaattia, 3 kasvispyörykkää, sämpylä juustolla ja lasi piimää (jälkiruuaksi kaksi palaa suklaata)
- illalla: pari lasia punaviiniä

Vaikka en jouluihminen olekaan, niin meidän joulu on lähes valmis. Lahjat on ostettu ja jouluvalot viritelty. Kinkkukin on ostettu pakastimeen :) Tuo lahjojen ostaminen on minulle suurin stressi. En kertakaikkiaan kestä  kauppojen jouluruuhkia. Pystyin käymään tänään heti aamusta kaupungilla ja oli oikeastaan ihan mukava kävellä joulua pursuavassa lähes autiossa kaupassa.


Vaikka vielä ei olekaan Lucian päivä, tuo tämä kulkue jo nyt valoa olohuoneeseemme.

torstai 29. marraskuuta 2012

Dear Santa...

Kauniista asioista on mukava haaveilla, vaikka nämä lahjatoiveet ovat kyllä melkeimpä mahdottomia...
Tämä Iittalan fireplace on ihana. Mutta minne minä sen laittaisin? Pelkäisin kuitenkin, että siinä on joku valuvika ja se sytyttää koko talon palamaan. Mökille takkaan halkojen tilalle?



Ja jos joulupukki löytäisi jonkun näistä aurinkopulloista kirpputorilta, olisi ihana. Minulla on vasta kaksi, kirkas ja sininen.



Sitten kohtuullinen toive, joku näistä kivituikuista. Sammaleenvihreä tai joku noista alariviltä...

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Normikeskiviikko

Mitä pitää sisällään "normikeskiviikko"? Töitä, pimeyttä, ei lunta. Ja tänään meni töissä sen verran pitkään ja ulkona on peräti -13°C pakkasta, joten lenkki jäi. Joo tiedetään, tekosyitä. Mutta kuten eilen mainitsin, olenhan lenkkeillyt viime aikoina ahkerasti. Pitää välttää ylikuntoon joutumista :)

Töissä söin kokouksessa yhden rasvaisen pasteijan... Sen jälkeen alkoi närästämään. On yli vuosi siitä, kun viimeksi olen tuollaista leivonnaista maistanut. Ei maistunut yhtään hyvälle ja rasva jäi pyörimään suuhuni. Se on varmaan totta, että kun ruokavaliota muuttaa ja pitää muutosta yllä, niin ihan oikeasti jotkut ruokalajit tuntuvat vierailta.

Muistan, kun oli lapsi, en pitänyt ranskalaisista perunoista tai perunalastuista. Ne tulivat tutuiksi vasta opiskelijaelämän myötä. Varmaan vähän "yhteisön painostuksesta" opettelin syömään niitä. Nyt tuo pasteija maistui lähes yhtä kuvottavalta kuin muistan lapsuudessa ranskalaisten perunoiden maistuneen.

Ei kuvaa tällä kertaa. Pitää tulevana viikonloppuna vähän kuvailla joulun odotusta.

tiistai 27. marraskuuta 2012

9781

Olin eilen geokätkeiljöiden listalla sijalla 9998. Olin jo tuosta tuloksesta iloinen. Tänään kaksi uutta kätköä ja tulos on 9781. Eli nousua yli 200 sijaa. Saapa nähdä, milloin tämä nousujohteinen "ura" katkeaa. Huomenna olisi tarkoitus käydä vielä parilla lähikätköllä kävellen. Samalla tulee täyteen myös seitsemän pitkää perättäistä kävelylenkkiä. Kait niillä nyt jonkin verran kaloreita kuluu? 

Ruokailupäivitystä:
- aamupala: mustikka-mansikka-banaani-jugurtti smoothie, muki mustaa kahvia ja pikkuleipä
- luonas: kanakeitto ja 1dl raejuustoa
- päivällinen: 10x10 cm pala pitsaa ja raastesalaatti salaatinkastikkeella. Kaksi palaa tummaa suklaata

Kuten näkyy, niin ei niin terveellistä, kuin voisi olla. Mutta ainakaan ei ole nälkä ja mitään ei tee mieli.


Joku puska. Siis on niin pimäeää, että en saa otetuksi uusia valokuviakaan.

maanantai 26. marraskuuta 2012

Huonosti nukuttu yö

Nukuin viime yönä tosi huonosti. Ensin pyörin sängyssä varmaan tuonne klo 1.00 korville. Sitten torkahdin ja heräsin uudelleen. Kello oli kaksi, kolme, puoli neljä, neljä... Tiedätte varmaan tuon epätoivoisen tunteen. Ajattelin jo antaa periksi ja nousta ylös. Mutta sitten nukahdin uudelleen ja heräsin tavalliseen tapaani kuudelta. Ajattelin jo kauhulla tulevaa työpäivää ja niitä iltapäivän tunteja, jolloin ajatukset vain suttaavat päässä. 

Kaiken lisäksi lähin kolleegani oli sairastunut. Jouduin tekemään osan hänenkin töistään. Mutta yllätys yllätys! Työpäivä sujui oiken mukavasti. Kotiin tullessani söin, otin tunnin torkut ja lähdin ulos, tietenkin geokätköilemään. Meni taas kaksi tuntia. 

Olen kävellyt nyt lauantain, sunnuntain ja tämän maanantain aikana yli 8 tuntia. Lähiseudun geokätköt on tullut etsittyä aika tarkkaan läpi. Seuraavaksi pitää ottaa käyttöön auto. Ajaa sillä johonkin ja kierrellä sitten vastaava aika sen alueen kätköjä etsimässä.

Toivottavasti kohta saadaan lunta!

Tulilatva, aidossa kasvuympäristössään.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Iso ongelma

Siis minulla on nyt ongelma, johon toivoisin myös teidän ottavan kantaa. Löysin nimittäin jo jonkin aika sitten tyttäreni pitämän blogin tuolta lifestyle-blogien puolelta. Pitäisikö minun kertoa hänelle, että lueskelen tuota blogia? Toisaalta, pakkohan minun olisi paljastaa myös tämä oma blogini. Tuo tyttäreni blogi on ihan positiivinen, kertoo mukavista elämän asioista. Siitä olen iloinen. Ei mitään että "saatan ehkä tappaa itseni huomenna"-tyylistä...

Minä olen kuitenkin aika suora ihminen. Ehkä en voi salata tälläista asia. Ja jos blogia kirjoittaa, se on julkista ja sen saattaa löytää vaikka äiti...


Muisto kesästä

perjantai 23. marraskuuta 2012

Valoa pimeyteen

Voi että on pimeää! Ei ole varmaankaan ensimmäinen kerta, kun sitä täällä valitan. Ajattelin ripustella huomenna kaikki joulujutut ikkunoihin, vaikka ei vielä adventti olekaan. Moni muukin on tehnyt jo niin. Varman tämä pimeä, lumeton alkutalvi saa monet ihmiset kaipaamaan valoa. Pitäisiköhän tehdä niin kuin tuo eräs naapuri. Hänellä on kynttelikkö vuoden läpi ikkunalla, joulunaikaan siihen laitetaan vain valot päälle... Säästyisi siltäkin siivoamiselta joulun jälkeen :)

Ostin tänään tämän:

vajaa 20€. Minusta tuo on mukava ja vähän erilainen niiden perinteisten kynttelikköjen sijaan. Antaa mukavasti valoa eteisen käytävälle, johon sen sijoitin.

Välillä ruokalupäivitystä
- aamupala: muki kahvia ja kaksi kuivaa pikkuleipää (en muista nimeä)
- myöhäinen lounas: kaksi kalapihviä, raastesalaattia salaatinkastikkeella, vuohenjuustosalaattia ja katkarapu-mätisalaattia. 
- kaksi palaa suklaata

Tämä päivä ei ollut paha. Pitkästä aikaa ihan bloginlistan teemaan sopiva...

torstai 22. marraskuuta 2012

Sadelenkki

Eipä olisi vielä vuosi sitten uskonut, että minä lähden lenkille jopa vesisateessa. Nyt se ihme on tapahtunut. Ja miksiköhän? No ne geokätköt...

Oli ihan pakko lähteä. Kilpailuviettiä löytyy näköjään jopa minulta. Olen nimittäin katsellut kaikenmaailman tilastoja. Olen noussut sijalta 13.000 ja jotain jo sijalle 11.000 ja jotain. Tavoitteena on ennen vuodenvaihetta olla sijoituksena alle 10.000. Eli siis että olen Suomen tilastoissa edes 9999 paras geokätkeilijä :)

Eilen kerroin siitä kokouksesta. Se oli kertakaikkiaan katastrofaalinen. Muutenkin kuin että minä putosin kartalta. Tänään kuulin, että eräs työntekijämme lähtee heti pois, kun saa uuden työpaikan. Siis en ollutkaan ihan pihalla. Kokous oli todellakin kuin Kafkan romaanista.

Hei, Kotikatu alkaa.... Myönnän, sitä olen surannut koko sen tuotantoajan...

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Kokous

Rankka päivä. Olin tänään iltapäivällä pitkässä kokouksessa. Miettikääpä, miltä tuntuu istua kokouksessa, joka alkaa sillä, että pomot syyttelevät toisiaan? Tai että et ole ehtinyt/viitsinyt/jaksanut tutustua kokousaineistoon kuin noin ylimalkaisesti? Johtuen siitä, että koko koukous ei kiinnosta. Ja yrität istua siinä sitten skarpin näköisenä, että muka tiedätkin asiasta jotain.

Otin kokoukseen mukaan läppärini. Ihan siksi, että en viitsinyt printata kaikkia yhtätoista liitettä, joista jokainen oli useampi sivuinen. Sitten vielä vieruskaveri kysyi, että miksi minulla on läppäri mukana? No, ihan siksi, että luonto säästyy. Toivottavasti hänki oppii, että kaikkea ei tarvitse printtailla paperille ja sitten kahistella niitä kokouksessa.

Lopputulos oli, että en puhunut koko kokouksen aikana mitään. Jotkut ajattelvat varmaan, että mitä tuokin täällä tekee. Mutta täytyy myöntää, että osan ajasta olin ihan pihalla. En edes ymmärtänyt, mistä joskus puhuttiin. Että kannattaisi tutustua kokousaineistoon paremmin. 

Ja koko kokous mentiin läpi yhden surkean voileivän siivittämänä.

Mitä tästä opimme? Kannattaa edes yrittää vähän. Niinkuin olla kiinnostunut asioista ja edes selvittää, mistä keskustellaan. Sillä se on nimittäin aika rankkaa näytellä muka tietävää. Nyt olen aivan poikki.


Sama kuin olisi tuijotellut iltapäivän seinää... Sama tulos.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Maailman meno

En ole kuin voinut ihmetellä tätä maailman menoa. Kamalia uutisia. Israel, Gaza, Palestiina, Länsiranta, Syyria, Egypti... Kaikki niin lähellä meitä. Ja kuitenkin niin kaukana. Niin kauan kuin minä muistan, on tuolla Israelin suunnalla sodittu. Ja koskaan en ole päässyt jyvälle, ketkä siellä oikestaan tappelevat. Ja mistä. Tai kyllähän minä tuon Palestiinan ymmärrän. Ja muuhun en ole jaksanut sitten paneutua. Kerran eräs toimittaja sanoi, että tuolla alueella on yli neljäkymmentä erilaista ryhmittymää, jotka tappelevat keskenään.

Eilenkin uutisissa pommit vain lentelivät ja toimittaja yritti selittää jotain luotiliivit päällään. Kyllä tuonne rauhanneuvotteluja kaivattaisiin.

Ja taas kuoli eräs vanhempi sukulainen..., huoh...



Sotaisia muistoja on kaikkalla. Katynin taistelujen muistomerkki Krakovassa. 

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Rentoilua!

Niin se taas tämänkin harmaa päivä on loppupuolella. Ette ikinä arvaa, mitä olen tehnyt? No geokätköillyt! Sitten olen ratkonut tietokoneen äärellä geokätköjen mysteeri-tehtäviä. Niissä sitä vasta haastetta onkin. 

Ja ostin myös perjantaina yhden kirjan:



Ihan kiva kirja. Sitä ei todellakaan tule ajatelleeksi, että meille ihan tavalliset asiat ovat jossain muualla ihan outoja, jopa kiellettyjä. Esimerkiksi (kuulin tämän ystävältäni, ei ole kirjassa) Japanissa ruokaillessasi et saa kaataa itsellesi lisää juotavaa, jonkun seurueesta on tehtävä se. Jos joudut kaatamaan itsellesi juotavaa, olet tosi surkea, vailla ystäviä. Näinhän se oikeastaan on. Ja ystävien tulee pitää huolta toisistaan, katsoa että läheisillä on kaikki hyvin, vaikkapa kaatamalla heille lisää juomista ruokapöydässä.

lauantai 17. marraskuuta 2012

Älä koskaan usko...

... kenenkään muun (etenkään työkaverin) arvioon elokuvista tms. Viime vuoden vaihteessa kävin elokuvissa katsomassa sen J.Edgarin. Ja pidin siitä. Samaan aikaan toisessa salissa esitettiin kotimainen Taru Mäkelän Varasto. Työkaverini oli katsomassa sitä. Hän kehui elokuvan maasta taivaisiin. Nyt tuo elokuva on ilmestynyt DVD:nä, joten nappasin sen heti mukaani. Mutta voi pettymysten pettymys! Täysin mitäänsanomaton elokuva. Hahmot olivat ylikarrikoituja, Hannele Lauri samanlainen yliampuva ylimeikattu tupakkaa imevä äiti, Vesa-Matti Loiri samanlainen sohvalla rönöttävä kaljaa juova tupakkaa imevä isäpuoli, Esko Salminen samalainen pirullinen pomo jne... Minttu Mustakallio... no, vähän yritystä. Taitaa jäädä tähän yhteen kertaan, kun tämän elokuvan katson. Samaa sarjaa kuin Aleksi Mäkelän Rööperi. Kyllähän suomessakin tehdään hyviä elokuvia, esim. Aku Louhimiehen Paha maa tai Jakomäki (jonka ohjaajaa en tähän hätään muista). Olen katsonut useamman kerran kummankin noista elokuvista. Ja aina niistä löytää jonkin uuden kohdan, joka on jäänyt edellisellä katselukerralla huomioimatta.

Muuten tämä lauantai on mennyt jälleen kerran lähinnä vaaka-asennossa. En mennyt eilen työpaikan pikkujouluihinkaan. Ei napannut sitten yhtään!


Wisla-joki harmaana päivänä