lauantai 31. maaliskuuta 2012

Siis mitä!

Tänään on vähän hämmentynyt tunnelma. Aamulla vaaka näytti 62,9 kg. Siis mitä! Jokaisella kolmella punnituksella. Saa nähdä mikä tulos on maanantaiaamuna. En kuitenkaan ostanut kauppareissulla sitä palkinto Baileys-pulloa. Ajattelin säästää sen pääsiäispyhien ratoksi.


Toinen, vähän surullisempi juttu, jonka kuullessani sanoin myös "siis mitä!". Eräs Aviokkini sukulainen on kuollut. Vähän yli 5-kymppinen perusterve mies. En tuntenut tuota henkilöä kovinkaan hyvin, mutta kyllä kuolema koskettaa aina. Perheellä ja alaikäisillä lapsilla on varmasti suuri suru.


Tänään on löysäilypäivä. Jospa huomenna aivonikin olisivat vireämmässä kunnossa.


Päivän ruokailut:
- aamupala: kaksi mukia mustaa kahvia, pala tummaa suklaata
- lounas: coleslawia, katkarapumätisalaattia, raastesalaattia ja salaatinkastike, Tazza-kaakao (65 kcal) Cupsololla tehtynä. (Oli aika makeaa, taitaa olla paremmin nuorison makuun)

perjantai 30. maaliskuuta 2012

Laihdutusanalysointia

Jos olisin syksyllä tiennyt, kuinka pitkä matka tämä laihdutusmaratoni on, olisin varmasti masentunut alkuunsa ja jättänyt homman sikseen. Mutta tässä tämä syksy, talvi ja kohta kevätkin on mennyt. Ja päällimmäisin asia joka paikassa on ollut ruoka, syöminen ja joskus nälkä.


Ensimmäinen kymmen kiloa putosi 10 viikossa. Seuraavaan viiten kiloon meni 10 viikkoa. Ja jos painon putoaminen tapahtuu samassa tahdissa kuin tähänkin saakka, tähän viimeiseen viiteen kiloon menee 15 viikkoa (toivoisin kuitenkin, että "vain" 13 tai 14 viikkoa). Eli  enimmillään 35 viikkoa. Alussahan kuvittelin, että olisin tavoitepainossa tammikuun lopulla. Sitten helmikuun..., sitten maaliskuun... Mutta kyllä tämä näköjään huhtikuun puolelle menee. Kun normaali raskaus kestää 40 viikkoa, on tämä ollut lähes sama matka, mutta toisinpäin. Tosin tässä painonpudotuksessa on se mukava juttu, että alussa paino todellakin putoaa, kun vaan alkaa tarkkailemaan syömisiään ja laskemaan kaloreita.


Joku kysyikin, miten aion jatkaa loppuelämääni, sitten kun tämä kuuri on ohi? Aion jatkaa painon tarkkailua. Käyn joka aamu vaa´alla ja suunnittelen päivän syömiset. Tasapainottelen päivän kerrallaan. Eräs tuttavani on julkaissut keittokirjan erämaaluonnon herkuista. Hän sanoo noudattavansa hyvin askeettista  ruokavaliota ja herkuttelevansa vain, ei edes joka, viikonloppuisin. Silloin käytetään kermaa, voita ja sokeria. Ja on hoikka kuin mikä.


Kävin tänän kaupunkikierroksella. Kaupoissa oli äkkiseltään katsottuna vaikka mitä ihanuuksia. Tuntui mukavalta ajatella, että olisin voinut koon puolesta ostaa minkä vain niistä vaatteista. Mutta lähemmin tarkasteltuna mikään vaate ei iskenyt suoraan tajuntaan, kun olen niin huono shoppaaja. Ja varmaankin asiaan vaikutti myös se, että en tarvitse mitään. No, ostin kuitenkin kengät:
Nämä Clarksin Hasselpähkinä avokkaat. Itseasiassa lähdin ostamaan Vagabondin avokkaita, mutta 38 oli liian pieni ja 39 liian iso. Tästä mallista löytyi sitten koko 38 1/2


Päivän ruokailut:
- aamupala: turkkilaista jugurttia, itsepoimittuja mustikoita ja mansikoita, Valion mansikkakeittoa ja pala tummaa suklaata
- myöhäinen lounas: Stocmannin vuohenjuustosalaattia ja coleslawia

torstai 29. maaliskuuta 2012

Rankka päivä

Tänään on ollut töissä aika rankka päivä. Normi päivä, mutta rankka. Töistä lähtiessä sanoin eräälle kolleegalleni, että odotin työpäivän loppumista kuin kuuta nousevaa. Hän vastasi minulle "sama täällä ja sama paska huomenna edessä". Pikkuisen hätkähdin. Jos asenne työhön on tuo, eikö silloin pitäisi ajatella työpaikan vaihtoa? Tai no, tämä kolleega on ollut työpaikan mäkättäjä, pahan ilman luoja, huomauttelija, RouvaNegatiivisuus koko sen ajan, kun olen hänet tuntenut. Mutta eikös se ole niin, että meitä mahtuu joka junaan ja osa jää vielä asemallekin? On vaan niin rasittavaa, kun joku näkee kaiken niin mustana...


Töissä myös eräs mies (mitenkäs se imarteleekaan niin...), HerraKuntosali, kysyi, paljonko olen oikein laihtunut? Vastasin, että yli 18 kg. Hän vastasi "Voi kamala, minä en koskaan pystyisi siihen!" Tämä HerraKuntosali on niitä työpaikan naistennaurattajia, vitsi irtoaa joka käänteessä ja illanvietoissa pikkukaljoissa vielä tuhmemmat vitsit. Mutta koskaan aiemmin hän ei ole sanonut minulle mitään. Siis henkilökohtaista, työasioita ollaan toki setvitty. Eli olen varmaan päässyt hänen kategoriassaan niiden naisten tasolle, jotka sopivat hänen kuntosalilla treenatun kroppansa kanssa keskustelemaan.


Mutta tänään ei muuta. Huomenna ajattelin käydä työpäivän jälkeen kierroksen kaupungilla. Kohta alkavat ne mökkiviikonloput ja silloin ei ehdi viikonloppuna kaupungilla pyöriä. Saattaa mennä koko kesä, etten käy keskustassa ollenkaan. 


Päivän ruokailut (siis sitä samaa):
- aamupala: turkkilaista jugurttia, mansikkasurvosta, Valion mansikkakeittoa ja se pienempi pala tummaa suklaata
- lounas: 2 1/2 Knorrin Currykana -keittoa, jatkettuna vedellä
- päivällinen: cheddar-meloni-salaatinlehti salaattia, pizzasalaattia, pala emmentalia

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Kaurapuuro

Tänään pisti silmääni eräästä julkaisusta Tiede-lehden artikkelin lainaus vuodelta 2008. Siinä joku oli kysynyt, että jos ihminen voisi/saisi syödä vain yhtä ruokaa koko loppuelämänsä, mikä ruoka olisi mahdollisimman tervellistä? Ja vastaushan oli: rasvattomaan maitoon keitetty tai sen kera nautittu kaurapuuro. Jaa...a... Kyllä taitaisi jo viikon jälkeen yököttää. Muistan, kun lapseni olivat pieniä. He kehittivät aamuisin oikean yökkä-refleksin, jos tarjolla oli kaurapuuroa. Niinpä sitten siirryttiin muroihin. Mutta kun tyttäreni oli teini-ikäinen, sain kuulla olevani "Lapsille sokerihöttömuroja syöttävä lihottajaäiti, ja muuten, mikset sä koskaan keitä meille terveellistä kaurapuuroa? Ootko edes kuullut siitä?" Hihittelin mielessäni, näin terveelliset aamupalat palasivat jälleen meille.


Olen toki keitellyt joskus itsellenikin kaurapuuroa, mutta olen ihmetelyt, kuin paljon sitä pitää oikein syödä. Minulla pelkkä puuro ei pidä nälkää kovinkaan kauan pois.


Aamupaino oli oiken mukava, 63,2 kg. 1,4 kg tavoitteeseen.


Päivän syömiset
- aamupala: turkkilaista jugurttia, Muksu mangososetta, mansikkasurvosta, Valion mansikkakeittoa ja pala tummaa suklaata (Pala ei muuten lohjennut ihan oikeasta kohdasta. Tuli isompi pala ja pienempi pala. Valitsin isomman... No, huomenna on sitten vuorossa se pienempi. Mietin vain, onko vanha lihava minä odottamassa oven takana, jos kerran näinkin pienessä valintatilantessa otin isomman palan.)
- lounas: joku Knorrin keitto, 2 1/2 dl, olisiko ollut currykanakeitto, jatkoin vedellä
- päivällinen: eiliset raasteen loput ja lisäksi Stocmannin kana-vesimeloni-tomaatti-salaatinlehti-seesaminsiemen salaatti, salaatinkastike, pala emmentaalia

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Kesän odottelua

Olen koko ajan suunnitellut, että pääsiäisenä lähdemme ensimmäistä kertaa tälle keväälle mökille. Mutta nyt tuo sää näyttää kyllä siltä, että ei sinne ole vielä menemistä. Ja tarkistin viime vuoden almanakasta, viime vuonna ensimmäinen reissu tehtiin vasta 22.4., pitkänäperjantaina. Tänä vuonna tuo päivä on 6.4., siis yli kaksi viikkoa aiemmin. Vaikka kevät on kuulemma aikaisessa, ei se silti niin aikaisessa ole.


Voisihan sinne mökille mennä, mutta tie on auraamatta enkä kehtaa pyytää serkkuani auraamaan sitä. Hän kun auttaa minua muutenkin niin paljon. Hommaa sorat mökkitielle, korjaa saunan kiukaan, neuvoo ulkomaalien valinnassa... Ja sitten siellä mökillä on ulkovessa. Pakkasaamuna on aika kova sana lähteä aamulämpimänä sinne. Ja kamiinassa joutuisi polttamaan koko ajan puita. Ja iltaisin on kesäajasta huolimatta melko aikaisin pimeä.


Muistan, kun lapsena ja nuorena inhosin tuota paikkaa. Mutta kumma kyllä, kun ikää on tullut, paikasta on muodostunut minulle hyvin rakas. Asiaan vaikuttaa varmasti se, että kerrostaloasujana on mukavaa olla luonnon keskellä. Kerran eräs ystäväni kysyi minulta vähän halveksivaankin sävyyn, että "Mitä sinä oikein teet siellä mökillä?" Vastasin "Useinmiten en mitään". Ja se on totta. Normiarjessa teen joskus ihan stressaantumisen asti töitä. Sitten on mukava vain istua mökillä ja tuijottaa järven selälle. Ja näin keväisin on parasta lintujen laulukonsertto. Ensin kurjet  taistelevat reviireistään, samoin laulujoutsenet. Aamuyöstä teeret tulevet kujertelemaan pellonreunalle. Sen jälkeen saapuvat pikkulinnut. Ja satojen sammakoiden kurnutus se vasta mukavaa onkin. Voisin vain istua kuistilla ja kuunnella ja katsella tuota näytelmää ikuisuuden.


1,8 kg tavoiteeseen


Päivän ruokailut
- aamupala: turkkilaista jugurttia, mansikkasurvosta, Valion mansikkakeittoa ja pala tummaa suklaata
- myöhäinen lounas: kreikkalainen salaatti, raastesalaattia, avokado, salaatinkastike, 3 siivua kylmäsavustettua lohta, pala hollantilaista emmentaalia, espresso




Siis nyt unohdin, miltä sivulta tämä kuva on, joku puutarhasivusto... Ostin jo mökin kasvatuslaatikkoihin siemeniä, mm tätä tarhakehäkukkaa.

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Pientä harmitusta

Maanantaiaamun punnitus osoitti 63,7 kg. Kyllä, se pitkä ja paksu pyjama päällä. Painoa lisäsi vielä vatsan (jälleen kerran) jumiutuminen. Mutta ajattelin, että kun saan vatsan toimimaan ja kun on kevyemmän pyjaman vuoro, niin kyllä vaaka näyttää jälleen mukavia lukemia.


Minä en ole koskaan omistanut muita housuja kuin farkkuja. Niitä onkin sitten kertynyt kaappiini jos mitäkin kokoa ja mallia. Syksyllä inventoin farkkukaappini. Ja yllätys, sieltä löytyi liki 40 paria farkkuja. Sinisiä farkkuja, valkoisia farkkuja, mustia farkkuja, ruskeita farkkuja, caprifarkkuja, farkkushortseja, niin, ja kolme farkkuhametta. Vein liki 30 paria tyttärelleni, joka myi ne omaan pussiinsa kirpputorilla. Pitääkin kysyä, oliko hyvä tulos.


Ostin jokunen aika sitten ne Gantin farkut. Ja maksoin niitä tosi suolaisen hinnan, 149€. Mutta nyt ne housut ovat auttamattomasti liian isot. En oikein osaa arvioida omaa kokoani ja otin koon 29 (tuumaa). Ja kun pidin niitä muutaman päivän, olisi niihin mahtunut kilo perunoita takamukseen. Kyllä harmitti. No, ajattelin ottaa ne mökki-farkuiksi. Kyllä sitä sitten kelpaa patsastella siellä mökkikylän maantiellä isäntien ihmetellessä ("sarkastista naurua"). Ostin viikonloppuna uudet Very Nicen farkut, kokoa 28. Pidettyäni näitä päivän päällä, tuntuvat nämä vielä ihan sopivilta.


Vielä 1,9 kg tavoitteeseen.


Päivän ruokailut
- aamupala: turkkilaista jugurttia, Muksu mangoyllätystä ja omatekoista mansikkasurvosta
- myöhäinen lounas: coleslawin loput, raastesalaattia, salaatinkastike, 3 siivua kylmäsavustettua lohta ja 1/3 purkkia tonnikalaa satay kastikkeessa, pala edamia

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Tiukkaa viilausta

Omistan tasan kaksi yöpukua. Toinen on ohuempaa kangasta ja lyhyempi, toinen on paksu ja pitkä. Tänään aamulla laahustin vaa´alle tavalliseen tapaan, päälläni tuo pitkä yöpuku.  63,6 kg. Ihan ok. Jostain kumman syystä tempaisin yöpuvun päältäni pois ja punnitsin itseni ilman vatteita. 63,3 kg. Siis vielä enempi ok. Nyt tuli kauhea dilemma. Miten punnitsen itseni huomenaamulla, virallisena punnituspäivänä. Yöpuvulla vai ilman? No, ehkä kuitenkin se yöpuku päällä, niinkuin olen tähänkin asti tehnyt.


Ennen oli mukavaa. Aina jouluna sai lahjaksi uuden yöpuvun. Nyt sekin pitää itse hankkia. Ai niin, kerran sain Aviokiltani lahjaksi sellaisen. Kuljimme joulunaikaan vaateliikkeen ohi ja ikkunassa oli M-kirjaimin koristeltu yöpuku. Sanoin "ompa kiva Manta-pyjama". Sieltä se sitten joululahjapaketista löytyi. Nyt ei ole enää sitäkään iloa odotettavissa, kun olemme Aviokin kanssa sopineet, että emme osta lahjoja toisillemme, aikuiset ihmiset. Kumpikin yhtä huonoja ideoimaan lahjoja. 


Päivän syömiset
- aamupala: 2 siivua Minihiilari-leipää, levite, juustoa ja tomaatti. Yksi pala tummaa suklaata. (Minulla oli muuten aamulla nälkä. Kumma, koska normaalisti minulle ei aamulla maistu ruoka enkä ole nälkäinen. Syön, koska "aamulla pitää syödä".)
- myöhäinen lounas: coleslawia, Stocmannin herkkusalaattia (cantaloupe-melonia, katkarapuja, parsaa, fetaa, paprikaa), raastesalaattia (porkkana, kaali, ananas) ja salaatinkastike. Lisäksi palanen hollantilaista edam -tyyppistä juustoa.

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Hommat hoidettu!

Olin eilen ihan että tööt...! Juuri kun pääsin kotiin, puhelin soi. Langan päässä oli joku gallup-ihminen, joka teki jotain mainoskyselyä. Lupauduin vastaamaan. Olen varmaan niin kiltti, että en halua aiheuttaa pahaa mieltä nuorelle ihmiselle. Tiedän, että noita puhelinkyselyitä/-kampanjoita/-lehtimyyntityötä tekevät monet nuoret, saadakseen vähän rahaa. 


Mutta tuo kysely! Se oli yhtä kidutusta sekä minulle että varmaankin myös kyselijälle. Maanantain Anna-lehti käytiin läpi lähes jokaisen mainoksen kohdalta ja jokaiseen kuuteen kysymykseen oli ainakin "sata" vaihtoehtoa. Tyyliin "täysin eri mieltä, lähes eri mieltä..." jne. Minä kysyin jo välillä, että montako mainosta oikein käydään läpi? Ja kyselijä vain kiihdytti vauhtiaan.


Ja töissä lyötiin käteen kysely, johon piti vastata netissä. Siihenkin meni tunti ja tuohon kyselyyn ei voinut vastata edes työaikana. Merkkaan kyllä ylitöiksi...


Ostin eilen Me Naiset -lehden. Siinä oli juttu Raakel Lignellistä, joka on laihtunut 50 kg. En ole ehtinyt lukea tuota juttua kokonaan, mutta silmiini pisti hänen viikoittainen liikuntansa. Joinakin päivinä 3 1/2 tuntia liikuntaa. En tiedä, mitä hän tekee työkseen, mutta minulta ei ainakaan irtoaisi noin monta tuntia liikuntaan. Jos liikkuu 3 1/2 tuntia noita ohjattuja liikuntajuttuja, menee aikaa jo liikuntapaikalle siirtymiseen ja tietenkin suikussa käyntiin. Silloin ainakin minulla tulisi kokonaisajaksi yli 4 1/2 tuntia. Minä en ehtisi tehdä muuta kuin nukkua, käydä töissä ja liikkua. Mutta hyvin on Raakel kilonsa tiputtanut.


Ja minullakin oli eilen illalla 3 tunnin tehojumppa ja tänään 4 tunnin tehojumppa. Siivous.


                                                    Joulukaktuskin kukki



torstai 22. maaliskuuta 2012

Päivän piristys

Sain ihanan piristyksen blogikaveriltani:


Liebster tarkoittaa "rakkain" tai "rakastettu", mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia. Liebster palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille joilla on alle 200 seuraajaa.

Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen!



Tämän ihanan tunnustuksen sain Miloulta, jonka blogi on eatenjoyloseweight.blogspot.com . Tässä on vain yksi vaikeus. Useimmat suosikkiblogini ovat jo saanet tämän tunnustuksen. Lupaan palata suosikkieni ääreen paremmalla ajalla viikonloppuna ja jaan sitten tätä eteenpäin. Mutta tämähän osoittaa vain sitä, että samanhenkiset ovat löytäneet toisensa!


Meillä oli taas töissä kokous. Aikaisemmin kerroin, että meillä on jo kohta kaksi vuotta tapeltu keskusteltu, kuka johtaa ja mitä. PikkuJohtajan paikka on pantu sitten auki. Täytyy sanoa, että minuakin kysyttiin tuohon hommaan, mutta se on kyllä niin stressaava paikka, että parempi pysyä siitä sivussa. Paikkaa hakivat RouvaOuto, TätiTomera ja MinäIsoEgo. RouvaOuto torpattiin kuulemistilaisuudessa syvimpään suohon. Ja minulle on oikestaan sama, kumpi jälkimmäisistä hakijoista valitaan. Tulen toimeen kummankin kanssa. Tosin TätiTomera saattaa tappaa meidät työllä, mutta minulla on kanttia sanoa myös ei. Ja MinäIsoEgo, no sen näkee, mitä siitä tulee. Voi tulla vaikka seuraava IsoJohtaja.


Aamulla vaaka näytti sitten 63,6 kg! Nyt sitten voisin pistää sen Tazzian jakun päälle, jospa ensi viikolla. Ja Baileys-pullo sen kun lähenee. Huomenna olisi pakko aloittaa siivoamaan. Edellinen iso siivoushan tapahtui joulun jälkeen... Tympäisee jo valmiiksi.


Päivän ruokailut
- aamupala: turkkilaista jugurttia, mansikkaa ja Valion mustaherukkakeittoa
- lounas: Kokkikartanon tomaattivuohenjuustokeitto
- päivällinen: Kaali- ja porkkanapohjaista raastesalaattia, oliiveja, salaatinkastiketta ja 1/3 purkkia tonnikalaa. Jälkiruoaksi kuppi espressoa.



keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Raitisilmamyrkytys

Tänään oli työpaikan virkistyspäivä. Kävelin piiiitkän lenkin aurinkoisessa säässä. Perillä kohteessa oli sitten jos jonkinlaista syötävää, join yhden mehun. Ehkä olisin voinut grillata makkaran, mutta ajattelin, että koska on loppukiri, niin sitten on loppukiri. Kaikenmaailman hengennostatusleikit ja sitten vielä ihanemmassa säässä takaisin. Tuo ateriointipaikka ja kohde sijaitsi erään järven rannalla. Oli tosi mukava seurata, kun viereisen alakoulun väki tuli hiihtoretkelle järvelle. Kaikki pienet hiihtivät ja opettajat virittelivät kaasugrilliä rannalle (siis toivat sen mukanaan!). Kyllä tuollaisista hiihtoretkistä jää varmasti elinikäisiä, aurinkoisia muistoja! Ei vaikuttanut ollenkaan pakko-hiihdolta.


Kotona sitten iltapäivällä oli kaamea nälkä. Söin ja nukuin päiväunet. Herättyäni kuvittelin, että on huomisaamu. Nukuin siis niin sikeästi. Sitä se raitisilmamyrkytys tekee.


Päivän ruokailut:
- aamupala: turkkilaista jugurttia, mansikoita ja Valion mustaherukkakeittoa
- välipala: sokeroitu mehu
- myöhäinen lounas: pizzasalaattia, K-kaupan herkkusalaattia (tomatti, kurkku, salaatti, punasipuli ja feta), salaatinkastike, 6 oliivia, 2/3 purkkia tonnikalaa (oli pakko avata, oli nälkä) ja vähän italialaista maalaisgoudaa

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Koiran kynnen leikkaaja

Tänään oli vuorossa koiran kynsien leikkaaminen. Periaatteessa homma sujuu ihan hyvin. Minua vain naurattaa, kun koira osaa vinkaista jo ennenkuin olen koskenutkaan saksilla kynteen. Oppivainen koira! Ja takajalan kynnet on hankala leikata, kun ne ovat mustia.


Eilen tapahtui jotakin aika erikoista. Katsoin TV:stä ohjelman Kadonneen jäljillä. Tiedätte varmaan sarjan, lopussa pitää aina vähän itkeä... Aviokkini, joka ei ole koskaan tavannut isäänsä, on suhtautunut tuohon ohjelmaan aina vähän vähättelevästi. Ymmärrän toki, mistä se johtuu. Ahdistuksesta, epätietoisuudesta ja siitä, että ohjelma koskettaa itseä niin läheltä. Mutta eilen hän katsoi koko ohjelman kanssani ja varmaan piti katsomastaan. Siinähän suomalaisäidin poika lähti etsimään isäänsä Espanjasta. Toki Aviokin "piti" välillä käyttää koira iltapissillä, mutta sisään tullessa hän kysyi jo ovensuussa, "onko isä löytynyt?". Minä olen ajatellut, että meillä tämä isättömyysongelma ratkeaa vasta sitten, kun Aviokin isä kuolee. Nimi on  tiedossa ja kirkonkirjoihin merkitty. Siinä sitten tuleva perikunta järkyttyy, kun uusi perikunnan jäsen saapuu paikalle... Joku lakimies sanoi, että tällaisten tapausten määrä on kasvussa. Lehtolapsia löytyy tietystä ikäluokasta aika paljon. Mistä sitten johtuu.


Päivän syömiset
- aamupala: turkkilaista jugurttia, pakastemansikoita ja Valion mustaherukkakeittoa
- lounas: vissyvettä ja kaamea nälkä
- oikea myöhäinen lounas: coleslawia, pizzasalaattia, italialaista maalaisgoudaa, 8 pientä oliivia ja cappucino jälkiruuaksi
                                                               Orava

maanantai 19. maaliskuuta 2012

64 kg

Aamulla astelin toiveikkaana vaa´alle. Vaaka näyttikin uutta lukemaa, 63,9 kg. Siitä ilostuneena astuin uudestaan vaa´alle. 64 kg. Ja jokaisella viidellä kerralla, minkä toistin. Olisi pitänyt tyytyä siihen ensimmäiseen lukemaan. Mutta onhan tuokin alaspäin. Tässä onkin jo yli kolme viikkoa junnattu 64 -alkuisissa luvuissa. Sen hiihtoreissun jälkeen palattiin jopa 65 -alkuisiin lukemiin.


Ensimmäinen 10 kg meni kymmenessä viikossa. Nyt tätä jälkimmäistä kymmentä kiloa olen pudottanut jo 18 viikkoa. Voi olla, että viimeisen kahteen kiloon menee 8 viikkoa. Mutta periksi ei anneta. 


Päivän ruokailut:
- aamupala: turkkilaista jugurttia, mustikoita ja Valion mustaherukkakeittoa
- lounas: Kotikartanon metsäsienikeittoa ja 1/2 purkkia raejuustoa (Olisin jättänyt lounaan väliin, mutta tuon keiton viimeinen käyttöpäivä oli pari päivää sitten. Ruuan heittäminen roskiin tuntuu pahalta.)
- päivällinen: 1/2 avokadoa, marinoitua porkkana-punasipuli-paprika-kaali -raastesalaattia, italialaista maalaisguodaa, 5 oliivia ja crema latte -kahvi jälkkäriksi Cupsololla pyöräytettynä

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Löysä sunnuntai

Ei mitään tekemistä... tai olisihan sitä, mutta ne tekemiset (kuten siivous) ovat niin tylsiä. Ja ei sunnuntaina kuulu rehkiä. Olin yli kaksi tuntia PoikaKoiran kanssa ulkona lenkillä, sitten tunnin auringonotto parvekkeella ja sitten melkein tunnin kestänyt ruokailusessio. Siinä ne päivän tärkeimmät tekemiset. Alkuviikolla postista tullut opuskin on oikoluettu, odottaa postiin vientiä aamulla. Ensimmäiset oikoluvat tapahtuvat aina paperilla, viimeinen viilaus tehdään sitten sähköisesti.


Tänään on minulla virallinen "sukkahousujen viimeinen käyttöpäivä" tälle keväälle. Näyttäköön lämpömittari mitä tahansa, minun mittakaavan mukaan nyt on kevät. Seuraavan kerran sukkahousut kaivetaan kapista marraskuussa.


Toivottavasti vaaka näyttää aamulla hyviä lukemia, ainakin ennustan niin.


Päivän ruokailut
- aamupala: 1 dl mustikoita ja Valion mustaherukkamehua
- myöhäinen lounas: raastesalaattia, hedelmäistä juustosalaattia ja loput pizzasalaatista


Tekemisen puutteessa ähelsin exel-taulukon painonpudotuksesta. Koskaan en ole exeliä ennen käyttänyt. Pitää vielä vähän varmaan hioa taitoja, koska kaavion siirtäminen tähän ei onnistunut.











lauantai 17. maaliskuuta 2012

Tuhlailu loppukoon!

Onko tämä blogilista jotenkin sekaisin vai vaatiiko minun tietokoneeni jotain päivitystä? Näen nimittäin lähes kaikkien blogien ikonit moninkertaisina. Ylimpänä pikkukuva ja sitten alla monta kuvatonta ikonia samasta blogista.


Mainitsin aloittanneeni joskus syksyllä "älä osta mitään" -kampanjan. Nyt huomaan taas tuhlailleeni. No, vaatteita on pakko osataa. Tänään alkaa sitten uusi kampanja. Aamupäivällä käytiin vielä ennen kampanjan "alkua" ostamassa tämä:




Pauligin Cupsulo -keitin. Minulla oli aimmin espressokeitin, mutta se oli tosi monimutkainen ja hankala käyttää. Tämä on huomattavasti helppokäyttöisempi, mutta kyllä tässäkin osat pitää irroittaa ja huuhtoa käytön jälkeen. Pöräytin sillä heti capuccinot ja ruoan jälkeen espressot. Ajatuksena on, että tulevaisuudessa pikkunälän yllättäessä, voisi ruoan sijasta keittää kahvit. Ja nälän tunne pysyisi paremmin pois. Ainakin vielä (3 tuntia ostoksesta) olen erittäin tyytyväinen. Keittimen mukana sai vain "taviskahveja", juhlamokkaa, tummapaahtoista presidenttiä (joka on suosikkini tavallisista kahveista) ja english breakfast teetä. Kävin sitten itse ostamassa nuo edellä mainitut kahvit ja crema latten. Kauppaan jäi vielä paljon makuja. Tiedän perheen, joka on pistänyt teineilleen rajoituksen, vain kolme kuppia päivässä. Eli kyllä tällä maistuvia kahveja saa.


Painonpudotusen tiukka linja jatkuu. aamulla paino oli alempana kuin koskaan tällä kuurilla 64,1 kg. Jokohan maanantaina pääsen alle 64 kg:n?


Päivän ruokailut:
- aamupala: 1 dl itsepoimittuja mustikoita, päälle Valion mustaherukkakeittoa
- myöhäinen lounas: Stocmannin vuohenjuustosalaattia ja lohisalaattia, pizzasalaattia ja italialaista maalaisgoudaa (vuohenjuustoineen ja loheineen lounas tuntui aika raskaalta)
- illalla: italialaista valkoviiniä

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Tehopudotuksen toinen päivä

Nyt suunta on oikea, aamulla paino oli liikahtanut alaspäin. Kirjaan sitten maanantaina tuohon sivupalkkiin lukemat. Olen törmännyt viimeaikoina moneen kertaan lauseeseen "älä nyt enää laihduta", "ei sinun tarvitse enää laihduttaa". Mutta sitten selitän, että keikun edelleenkin normaalipainon ylärajalla, ei tässä niin kovin hoikkia vielä olla. Haluan päästä reilusti normaalipainoisen lukemiin, ja 20 kg on semmoinen mukava, pyöreä luku.


Tänään oli jälleen kampaaja. Lisäravinteiden syönnin seuraksena hiusten lähteneminen on pysähtynyt. Kampaajakin sanoi sen. Tiedä sitten häntä, taisi sanoa vain kannustukseksi. Minulla on paljon harmaita hiuksia, perinnöllistä. Aloin harmaantumaan jo varhain. Siispä käyn noin 6-7 viikon välein kampaajalla värjäämässä kuontaloani. Hiusvärien myrkyllisyydestä on puhuttu paljon. Myrkyllisyys koskee etenkin kaupoissa myytäviä, itsevärjäykseen tarkoitettuja aineita. Kuulemma. Kampaamotuotteiden pitäisi olla turvallisempia. Kuulemma. Ja ei niitä myrkkyjä nyt päänahan läpi voi niin paljon imeytyä.


Siiten kävelin aurinkoisessa loskakelissa, 6°C lämpöä, kotiin.


Päivän ruokailut
- aamupala: turkkilaista jugurttia, Muksu mangososetta, Valion mustaherukkakeittoa
- myöhäinen lounas: loput pizzasalaatista ja raastesalaatista, lisänä hedelmäistä juustosalaattia, puoli purkkia tonnikalaa, salaatinkastike ja vähän lisukefetaa


Uusi kevätsävy hiuksissa, niin teiniä kuvata tällainen :) Ja oli muuten hankala ottaa kuva omasta päästä :)

torstai 15. maaliskuuta 2012

Näläkää pitelee

Tänään oli sitten loppukirin ensimmäinen päivä. Ja nälkä oli, ei voi mitään, mutta kun muukaan ei tunnu auttavan. On se nyt kumma, kun vaivaiset pari kiloa on niin tiukassa.


Lueskelen paljon näitä blogeja. Joskus tulee mieleen, että kuka lainaa ja ketä. Eräs kirjoittaja arvosteli TV:n ruokaohjelmaa ja sitä, kuinka siinä käytettiin sanaa dressing eikä kastike. Ja kuinka ollakkaan, parin päivän päästä paikallisessa sanomalehdessä oli samaisen TV-ohjelman arvostelu tismalleen samoin sanoin. Siihenhän jää kaksi vaihtoehtoa. Joko blogin kirjoittaja on itse ao. toimittaja tai toimittaja on vieraillut täällä blogistaniassa ja vähän lainaillut tekstiä. Itse kirjoitin joskus kauneusleikkauksista ja vertailin niitä miesten autojen ostoon. Viime viikolla törmäsin tismalleen samanlaiseen vertaukseen eräässä naistenlehdessä. Sattumaa vai ei? Voi olla, voi olla että ei. Itsekin kirjoittajana tiedän, että toisen kirjoittama taksti saattaa painua alitajuntaan ja tulla sitten tiedostamatta paperille.


Sitten lisää niitä tavoitepalkintoja. Oikeastaan minusta on vähän hävettävää ja vähän lapsellistakin tämmöinen. Mutta jos se auttaisi saavuttamaan tavoitteet. 64 kg:n tavoitteen kerroikin jo eilen. Tässä seuraava: 


63 kg alitettu ja sitten Baileys kermalikööri.
Perustelut:
a) se on hyvää ja olen tietoisesti vältellyt kaikkea hyvää liki seitsemän kuukauden ajan
b) vaikka se on alkoholia, siitä ei voi juoda kännejä, koska se on niin makeaa
c) koska se on umpimakeaa, siitä riittää pitkälle
d) alkoholissahan ja etenkään kermassahan ei ole kaloreita :) Ai onko? No ei voi mitään. Tämän juominen ei kyllä edesauta laihtumista


62 kg alitettu ja sitten Kalevala-korun Trend-sormus. Ei ole edes kovin kallis, alle 70€. Olen tätänykyä tykästynyt hopeaan/valkokultaan. Tämä sormus on juuri tyyliäni. Yksinkertainen ja rouhea.












Päivän syömiset:
- aamupala: 2 siivua minihiilari leipää, levite, kananmuna, juustoa, kurkkua ja tomaatti
- myöhäinen lounas: pizzasalaattia, raastesalaattia ja 1/2 purkkia tonnikalaa











keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Loppukiri alkakoon!

Tämä painon putoaminen on niin hidasta. Siitä suivaantuneena päätin aloittaa loppukirin. Ja siihenhän ei ole muuta tietä, kuin syömisten kontrollointi. Lisäksi ilmoittauduin työpaikan virkistyspäivän pitkälle lenkille... (Niinkuin yksi kerta mitään auttaisi). Säätilankin pitäisi olla ihan hyvä, joten mikäpä siinä kävellessä. Tänään ainakin nesteet ovat virranneet ja mahakin toiminut, joten jotain liikahdusta painossa pitäisi huomenaamulla olla.


Meidän työpaikan ihmisille olisi tarjolla jos jonkinlaista kuntoilutoimintaa. On työpaikan kuntosalivuoro, jumppavuoro ja lentopallovuoro. Mutta minä en ole koskaan pitänyt tuollaisista aikatauluista riippuvaisista kuntoilumuodoista. Ja kuten aiemmin kerroin, kuntosali ei vain jotenkin ole minun juttuni. Ryhmäjumpissa olen aina se epätahtiin menevä emäntä. "Oikea jalka astuu eteen " (tämä vielä menee, mutta sitten...) "ja vasen jalka astuu sivulle. Ja kädet mukaan!" (tässä vaiheessa minä olen jo aivan sekaisin ja huidon minne sattuu...). Joten ainoaksi liikkumismuodoksi jää reippailu koiran perässä ja pyöräily. Tanssia en ole koskaan harrastanut. Kait siinäkin pointtina on jotenkuten tahdissa pysyminen. Kerran naapurin frouva soitti ovikelloamme ja tarjosi meille ilmaisia tanssilippuja erääseen suureen tanssitapahtumaan, kun hänelle oli itselleen tullut yllättävä este. Minä sanoin hämmentyneenä, että "Voi, tanssi ei ole ollenkaan meidän juttu". Jälkeenpäin ajattelin, että hän luuli varmaan meitä tosi tiukkapipo uskovaisiksi...


Päivän syömiset (Syön nyt aamuisin tukevammin, että selviän myöhäiseen kevyeeseen lounaaseen)
- aamupala: 2 siivua minihiilarileipää, levite, Oltermannijuustoa, kananmuna, kurkkua, tomaatti ja pala tummaa suklaata
- myöhäinen lounas: raastesalaattia, pizzasalaattia, 1/2 purkkia tonnikalaa, pala emmentaalia


Ja tein nyt itselleni ne palkitsemis-tavoitteet. Tunsin itseni ihan pikkutytöksi, kun piirsin ne oikein almanakan reunaan. Kyllä siinäkin työaikaa tuhlaantui... Ensimmäinen tavoite on jo hankittu, mutta sitä ei ole pidetty vielä kertaakaan. Eli kun painan alle 64 kg, pistän ensimmäistä kertaa päälleni tämän tammikuussa ostamani Tazzian Atsalea-jakun. Tuleepahan halvaksi, kun on jo ostettu!

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Väsyttää

En haluaisi olla näin negatiivinen, mutta taas väsyttää, laiskottaa ja olen ihan poikki. Töissäkin meni yli kymmenen tuntia. Tein yhden kirjallisen homman ja monistin sitä yli 300 kappaletta. Ja kun viimeinen kappale tuli koneesta ulos, huomasin siinä virheen. Teki mieli heittää koko nivaska roskiin ja pistää kone uudelleen rullaamaan, mutta luonnonsuojelija -minä esti homman. Korjasin käsin virheen, kaikki 300, vaikka lopputulos ei kovin esteettinen ollutkaan. Toisen kirjallisen homman unohdin tallentaa. Tein uudelleen. Laskutus on muuttunut sähköiseksi, pitää tehdä itse. Siis mihin sihteeriä enää tarvitaan? Uuden hienon kopiokoneen skanneri zoomasi kuitit ihan vituralleen, niistä puuttui puolet. Tarvitsin apuun ATK-tukihenkilöä. Ja tarvitsen varmaan vielä monet kerrat, että laskutuskaavakkeen täyttö ja skannerin käyttö onnistuu. Kotiin tullessa kaadoin lasiin punaviinin loput viikonlopulta jäänestä pullosta ja laskin lasin keittiön tasolle. Aviokki sekoitti vahingossa lasin omaansa luullen siinä olevan kokista ja kaatoi koko määrän kerralla suuhunsa. Nyt ei ole enää punaviiniäkään.


Ajattelin rentoutua ja nollata aivoni katsomalla TV:tä. Ja sieltä tuli kolme "laadukasta" ohjelmaa, jotka olisin halunnut nähdä: Nykäsen Matti, Pientä pintaremonttia ja Masterchef. Valitsin Pientä pintaremonttia. Ei ollut kovin kummoinen ohjelma tällä kerralla.


Päivän syömiset:
- aamupala: turkkilaista jugurttia, Muksu mangososetta, Valion mustikkakeittoa ja pala tummaa suklaata
- lounas: Kotikartanon vuohenjuustokeitto, raejuustoa
- päivällinen, raastesalaatia tomaatilla, fetajuustolla ja salaatinkastikkeella. Lisäksi eilistä broilerkasviswokkia


Huomenna en käy vaa´alla. Vatsa on heittäytynyt jumitukseen pitkästä aikaa. Ootellaan...

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Ihan poikki...

Työt alkoivat sitten loman jälkeen ihan tosissaan. Heti alkoi almanakka täyttyä. Tällä viikolla kolme kokousta ja yksi koulutus. Mistä niitä kokouksia oikein riittää? Tai kyllähän niitä riittää, tässä vain ei auta käydä sitä ruotimaan. Ja kaiken kukkuraksi paukahti postista erään opuksen oikolukeminen, aikaa viikko. 


Teitä varmaan vähän naurattaa. Minäkö oikolukija? Minä, jonka teksteistä jokaiseen on jäänyt kirjoitusvirheitä. Mutta se johtuu pääasiassa siitä, että minä olen niiiin hirrrrveeen, hirrrrveeen nopee konekirjoittaja ja tämä Applen näppäimistö on niin kevyt, että se toimii sormen hipaisulla ja joskus tuo hipaisu on liian kevyt. Pitäisi hakata näppäimistöä lujempaa. Ja se, mitä minä oikoluen, on lähinnä tekstin sujuvuutta, loogista etenemistä ja viittausten paikkaansapitävyyttä. Herra Kielentarkistaja asettelee sitten pilkut paikoilleen.


Nyt otan kolmen viikon loppukirin ja haluan päästä huhtikuussa tasapainottelemaan.


Päivän ruokailut
- aamulla: 2 siivua minihiilaria, levite, kanamuna, 4 siivua Oltermannijuustoa, kurkkua ja tomaatti
- myöhäinen lounas: broikerkasviswokkia kookosmaidossa, vähän lisukefetaa ja emmentaalia

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Henkinen valmistautuminen töihinpaluuseen

Niin se on taas talviloma ohi. Meillä on töissä pari tyyppiä, jotka olisivat saanet jäädä jo eläkkeelle, mutta ei. Kun "mitä minä siellä kotona..." Siis voi herranjestas! Minä kyllä keksisin tekemistä, mutta kun tämä elämä vaatii rahaa. Sitten jos joskus pääsen eläkkeelle, luovutan ilomielin työpaikkani nuoremmille, enkä varmasti osallistu mihinkään työpaikan eläkerientoihin. Tai mistä sitä sitä tietää...


Eiliset juhlat menivät oiken hyvin. Syöminen oli vapaata seisovasta pöydästä, joten kukaan ei hämmästellyt "nirsouttani". Söin marinoitua punasipulisalaattia ja jälkiruuaksi melonilajitelmaa. Oikein oli hyvää ja kevyttä. En maistanut ihania leipiä ja levitteitä, en maistanut erilaisia maustettuja kanoja, en maistanut omenahyve -kakkua, en maistanut piirakoita. Ja aamulla paino oli sitten sama kuin tuossa taulukossa, eli hiihtoreissun turvotus on haihdutettu.


Tänään söin myöhäiseksi lounaaksi Stocmannin kreikkalaista salattia. En muuten ymmärrä, miksi ostan sitä melko usein, kun se ei ole edes hyvää. Siinä on aivan liian vähän kasviksia ja aivan liikaa fetaa ja aivan liikaa niitä kovia pahvinmakuisia mustia oliiveja. Nytkin pistin ainakin kuusi oliivia roskiin. Sitäpaisi noita mustia pahvioliiveja ei oikestaan saisi edes syödä. Niistä liotetaan niiden oma musta väri pois ja siementen poiston jälkeen niihin imeytetään keinotekoista mustaa väriä, joka kestää pitkän säilytyksen. Oliiveissa on eroja.


Päivän syömiset
- aamupala: turkkilaista jugurtta, Muksu mangososetta ja Valion mustikkakeittoa, yksi pala tummaa suklaata
- myöhäinen lounas: tuota kreikkalaista salaattia ja raastesalaattia (porkkanaa, punakaalia ja keltainen paprika) 4 virheää oliivia, pala ementaalia ja salaatinkastike


Lisäksi 1 1/2 tunnin lenkki PoikaKoiran kanssa aurinkoisessa säässä!


          
                                           Joku on ihan poikki lenkin jälkeen!

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Kevät on täällä!

Ihana aurinkoinen kevätpäivä. Asteita +5°C ja ei pilven hattaraa. Siispä kävin aamulla kävellen kaupungilla. Räystäiltä tippui vesi ja autot roiskivat kuraa.


Kotiin tullessa siivosin parvekkeen kesäkuntoon. Meillä on ihana iso lasitettu kaakkois-etelä-lounas -parveke. Juuri tuo parveke oli yksi syy, miksi ihastuin tähän asuntoon. En voisi kuvitellakaan eläväni pohjoispuolen huoneistossa, ilman aurinkoa. Siivoukseen kuului parvekkeen ison maton raahaminen pihalle, pölyjen pyyhkiminen ja imurointi. Sen jälkeen otin kevään ensimmäiset auringot ja nukuin PoikaKoiran kanssa aurinkotuolissa yli tunnin!


Minä niin haluaisin hankkia parvekkeelle tämän:




Kekkilän parvekeviljelysetin. Mutta koska olemme suurimman osan kesästä mökillä, viljelykset tulisivat kärsimään kuivuudesta. Parveke on nimittäin kesällä tosi kuuma. Pitänee tyytyä mökin kasvatuslaatikoihin. Siemenien ostohan oli jo aloitettu, mutta kun ne jäi sinne kauppaan pankkikorttimaksukatkoksen takia...


Päivän syömiset
- aamupala: 2 siivua minihiilari leipää, levite, juustoa, kurkkua, tomaatti ja yksi pala tummaa suklaata
- myöhäinen lounas: coleslawia, jotakin vihersalaattia homejuustolla (noukin krutongin palaset pois), 4 oliivia, emmentaalia
- illalla: juhlat, sen näkee sitten...

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Kiusaamista

Kiusaaminen on nyt tapetilla. Hilkka Ahdetta kiusataan, täällä blogistaniassa eräs hyvä kirjoittaja kertoo vanhempiinsa kohdistuneesta kiusanteosta ja minun anoppiani kiusataan.


Anoppi asuu maalla. Saman pitkän tien päässä on kaksi taloa, anoppi asuu toisessa, toiseen muuttivat uudet asukkat kesällä. Anopilta alkoi hävitä postia laatikosta. Talosta ei näe postilaatikkoa. Toimeliaana ihmisenä hän soitti lehtien tilauspalveluihin. Kaikki oli kunnossa, osoitetiedot oikein ja laskut maksettu. Sitten soitto postiin. Postinkantaja kertoi tuoneensa lehdet laatikkoon. Ja kun hän tiesi, mistä laatikosta oli kyse, hän osasi sanoa tarkalleen, mitkä lehdet hän oli minäkin päivänä pistänyt laatikkoon. Postia hävisi silti. Anopin lapsilta alkoi palaa pinna. Postilaatikko vaihdettiin lukolliseen. Mutta yksi kaunis aamu lukkoon oli työnnetty rautalankaa, toisena silikonia. Nyt piti jo ryhtyä tositoimiin. Laatikon lähelle hommattiin riistakamera. Ja eräänä päivänä anopin tytär meni postilaatikkojen lähelle metsään kyttäyskeikalle. Ja naps! Uuden naapurin rouvahan se työnsi kätensä lukitun postilaatikon pienestä raosta ja valitsi itselleen luettavaa!


Asiasta oli jo aiemmin mainittu tuttava-poliisille. Ja nyt asia sitten varmennettiin ja naiselle kerrottiin, että poliisi hoitaa hommaa tästä eteenpäin. Asiassa on vain yksi mutta. Tuo riistakamera. Oliko se luvallista asentaa? Voi olla, että anopin suku joutuu maksumieheksi. Mutta niinhän se Suomessa on. Et saa puolustaa itseäsi. 


Yksi hyvä puoli asiassa kuitenkin on. Posti siirsi laatikon pitkän tien päästä metrin päähän ulko-ovesta. Ilman pyyntöä. Todella hyvää palvelua postilta, kun ottaa huomioon, että postin saaja on jo 86-vuotias.


Paino oli pudonnut 300 g eilisestä. Eli kyllä se tästä. Ruokailut samat kuin eilen.








Jälleen yksi aleostos. PeakPerformancen collegehuppari vetoketjulla. Tämmöstä mä oon aina halunnut. Tämän koko on L, ja se on vartalonmyötäinen. Ennen ei olisi voinut kuvitellakaan ostavansa/mahtuvansa tälläiseen.

torstai 8. maaliskuuta 2012

Just joo...

Kävin aamulla puntarilla. Just joo... vaaka näytti 65,5 kg, eli kilo lisää tuosta viimeisestä päivityksestä. Sovitaanko, että tuo kilon lisäys on vain turvotusta, joka johtuu rankkojen hiihtokilometrien aiheuttamasta nesteiden keräytymisestä lihaksiin? Ja luvattoman paljosta punaviinin litkimisestä? Jookos? Kyllä minä normaaleilla konsteilla saisin tuon kilon maanantai aamuun mennessä pois, mutta lauantaina on vielä yhdet juhlat.


Tänän sain houkuteltua Aviokkini ostoksille. Vuodevaatteet vaativat päivitystä. Keräsin Kodin Anttilasta uudet tyynyt, puuvillaisen ja satiinisen aluslakanan. Lisäksi keräsin myös istutettavia siemeniä kesän kasvimaata (lue: istutuslaatikoita) varten. Ja sitten tuli kuulutus: "Valitettavasti pankkikorttien käytössä on valtakunnanlaajuinen katkos". Just joo... laskettiin Aviokin kanssa käteisrahat yhteen ja saatiin kasaan noin 40 euroa. Sillä sai juuri ja juuri nuo kaksi tyynyä ja puuvillaisen aluslakanan. Se jäi se satiininen ihanuus sitten kauppaan. Ja siemenet.


Päivän ruokailut
- aamupala: kaksi siivua Vaasan minihiilari leipää, levite, juusto, suolakurkkua ja yksi pala tummaa suklaata
- myöhäinen lounas: 2 siivua kylmäsavustettua lohta, K-kaupan pizza-salaattia (kaali, paprika, pizzamauste ja joku marinadi), Stokkan mozzarellasalaattia, vähän homejuustoa ja emmentaalia.


Ei muuta, operaatio laihdutus jatkuu.




                        Ylläksen tykkyä ja kynttiläkuusia. Jälleen liikkuvasta autosta kuvattu. 

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Jonkun lomaosakkeessa

Miniloma pohjoisessa ohi. Ihan kiva vajaan neljän päivän pyrähdys. Tuttavapariskunta oli vuokrannut Ylläkseltä huoneiston ja he pyysivät meitä mukaansa. Tuo huoneisto (kelohonka rivitalosta) oli niitä lomaosakehuoneistoja. Joku, joka ei päässyt lomallansa sinne, oli pistänyt lomaviikkonsa vuokralle. 


Olenhan minä kuullut lomaosakkeista ja törmännytkin lomaosakekauppiaisiin. Koskaan se ei vain ole iskenyt minuun. Jo ajatuskin siitä, että esimerkiksi hiihtoloma pitäisi viettää aina samassa paikassa, ei ole minua varten. Ja nyt myös huomasin sen, että lomaosakehuoneiston omistaminen olisi ällöttävää. Sinä et voi muokata loma-asuntoasi omaksesi. Tuota mökkiä käyttävät vuodessa monet ihmiset. Sinä et voi jättää sinne mitään henkilökohtaisia tavaroitasi, kaikki on aina raahattava mukana, vessapaperia myöten. Siellä oli pienet lukolliset kaapit henkilökohtaisia tavaroita varten. Pohdimme, että niissä on varmaan lakanoita ja pyyhkeitä. Ne minä jättäisin sinne. Mutta muuten  asunto on "steriili". Paitsi kyllä huomasi, että joku oli tuonut sinne kynttilänjalkoja, joku toinen maton, joku sohvatyynyn, joku lapsille pelejä jne. Ja näin huoneisto muuttuu pikkuhiljaa "sekalaiseksi seurakunnaksi". Lueskelin myös huoneiston omistajien päiväkirjaa (en salaa, oli avoimena pöydällä) ja huoneiston käyttäjien tyylit tulivat kyllä selville. Mutta minä en pidä ajatuksesta, että samoja tyynyjä, täkkejä ja patjoja käyttävät jos jonkinmoiset ihmiset, kaikenmaailman karvaperseet istuvat saunassa, jotkut siivoavat paremmin, jotkut huonommin. Nytkin siivoilin lattialta jonkun pitkiä, tummia hiuksia... No kyllähän hotellinkin peittoja käyttävät muutkin, mutta ei se ole sama asia. Hotellissa oleva tietää, ette omista sitä osittain. Hankalaa lomanviettoa minusta tällainen. En halua omistaa lomaosakehuoneistoa.


Huomenna on kiva käydä puntarilla. Muutama "luvaton" ruoka tuli syötyä. Brusetta-leipä ja eilen puolikas pizzaa... Niin ja annos Baileys-likööriä ja yksi suklaapala... ja luvattoman paljon punaviiniä... Tuhma minä!




         Matkalla pohjoiseen. Hei, tuolla näkyy jo tunturi! Liikuvasta autosta napattu kuva.

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Hiihtelemässä

En ole koskaan aikuisella iällä käynyt talvella Lapissa. Ei tämä Ylläs nyt niin Lappia taida olla, puutkin ovat ihan isoja. Joka päivä olen ladulla käynyt. Tosin hyvää ruokaakin on syöty. Sen näkee sitten kotona, miten "normaali" elämä painoon vaikuttaa. En ole kuitenkaan mitään herkkuja sortunut syömään.


Yllätyin, miten tämä paikka on ihan kuin mikä tahansa turistikeidas. Kylän raitti voisi olla vaikka Kreikasta. Lämpötila on vain eri... Ihmiset kantelevat ruokakassejaan, joku jopa vesikanisteria. Kaikenmaailman krääsänmyyjiä tienvarrella ja parhaimmat istuvat pubin aurinkoterssilla päiväolusilla. 


Palaan asiaan kotona, laihdutuksen merkeissä.

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Huolenaiheita

Milloinhan elämässä tulee sellainen vaihe, että voin olla vailla huolia ja ajatella vain itseäni? Nuoruus oli näin jälkikäteen ajateltuna huoletonta aikaa. Sitten piti alkaa huolehtimaan lapsista. Ja kun sain lapset jotenkuten omilleen, niin eräänä kauniina päivänä huomasin vanhempieni tulleen vanhoiksi. Minä olen ainoa lapsi. Olen sanonut kaikille tuttavilleni, että tehkää ainakin kaksi lasta. Sillä mikään ei ole kamalampaa kuin huolehtia yksin omista vanhemmistaan, mielessä on päivittäin, että mitenkähän siellä kotona jaksetaan.


Kävin tänään äitini luona. Hän asuu pitkästi yli sadan kilometrin päässä, joten joka viikko ei jaksa sinne asti lähteä ajamaan. Isäni on kuollut muutama vuosi sitten. Niin, tuo entinen urheilullinen liikkuja ja uimari on muuttunut hitaasti liikkuvaksi, hauraaksi ihmiseksi. Kotoa hän ei suostu muuttamaan mihinkään. Enkä minä sitä vaadikkaan. Pyörtyilyä, kaatumisia... isoja mustelmia. Olen saanut järjestettyä kotisairaanhoitajan vain puhelinsoiton päähän, mutta "en minä sinne soita..., ei ne mitään voi tehdä...". Siivooja on kallis (25 €/kerta, joo... kelpaisi kyllä minullekin) "ja ne tekee huonoa jälkeä". Ruoka ei maistu...


Äidin puolen suvun naiset ovat eläneet aina pitkään. Äitini sisko kuoli vähän aikaa sitten 98-vuotiaana. Siis pitääkö minun kantaa huolta äitini jaksamisesta vielä liki 20 vuotta? Silloin eläkeläinen huolehtii eläkeläisestä.


Siitä olen iloinen, että vaikka apua ei suostutakaan ottamaan vastaan, äitini on säilyttänyt pääosin positiivisen asenteen elämään. Kun sanoin, että lähden viikolla Lappiin hiihtelemään, hän vastasi: "hienoa". (Kun taas Aviokin äiti on itse negatiivisuus "mitä sitä sinne asti, onhan noita latuja lähempänäkin"). Nuorempana äitini oli todellinen hulivili. Ei ehtinyt edes veljensä häihin, kun piti olla liftaamassa Lapissa, siis 1950-luvulla... Kait siellä jokunen auto liikkui jo silloin :)


Jokaisella on omat murheensa.


Päivän syömiset
- aamupala: 2 siivua minihiilari leipää, levite, juusto, tomaatti, kurkkua
- äidillä: 2 mukia kahvia (Äiti muuten kannustaa minua laihduttamaan. Hän sanoo aina, että olen tullut isäni sukuun, kun olen niin lihavuuteen taipuvainen. Ehkä.)
- myöhäinen lounas: vihersalaattia, lisukefetaa, avokado, katkarapu hot aiolia, coleslawia, italialaista maalaisgoudaa (ei ole varmaan kenellekään epäselvää, mikä on lempijuustoani)

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Uusi ravintoaine

Eilen kävi niin, että huomasin turkkilaisen jugurtin loppuneen, tuon joka-aamuisen ystäväni liki seitsemän kuukauden ajalta. En kuitenkan jaksanut lähteä kauppaan. Ajattelin, että syön aamulla Aviokin Lidl´stä ostaman Proviact-jugurtin (150 kcal). Se on suunnattu muka vähän niinkuin kehonrakentajille (tiedä häntä...). Mutta sitten Aviokki tuli kotiin ja hän oli ostanut leivän. Lähikaupassa oli ollut konsulentti esittelemässä tätä:




Vaasan minihiilari -siivuja. Aamulla sitten paahdoin kaksi siivua. Päälle hiukan levitettä, juustoa ja runsaasti kurkkua ja tomaattia. Olihan hyvää! Nautittuna kahvin kera, enkä ottanut edes sitä tummaa sulkaata. Nälkä pysyi hyvin pois pitkälle iltapäivään. Nyt vaihdan aamupalani sitten tähän. Voin tehdä yhden hillovoileivänkin. Jääkaapissa on nimittäin avattu Piltti-purkki, vaimikäsenytoli, Muksu persikkasose.


Nyt olisi sitten talviloma. Aurinko paistaa ja plusasteita. Monenlaista hommaa on ensi viikolle kasaantunut. Voi olla, että en ihan joka päivä päivittele tätä blogia. Mutta laihdutus jatkuu. Päätin, että otan loman jälkeen tosi loppukirin ja pudotan vaikka väkisin nuo viimeiset kilot. Kevät, kesä ja vartaloa nuolevat T-paidat odottavat!


Päivän syömiset:
- aamupala: ks. teksti
- myöhäinen lounas: Stockmannin lohisalaattia ylimääräisellä tomaatilla ja coleslawia
- iltapala: ei ainakaan mitään kiinteää...

torstai 1. maaliskuuta 2012

Laihdutuspohdintaa

Seuraan monia tämän palstan blogeja. En ole kuitenkaan liittynyt minkään blogin vakituiseksi seuraajaksi, en halua julkisesti suosia tai sorsia ketään. Mutta tietäkää, että seuraan teitä! Laihdutusprojektien etenemisen voi päätellä melko hyvin blogien päivityksistä. Itse olen kirjoitellut tänne parin kuukauden ajan, ja laihdutusprojekti on ollut käynnissä koko ajan, ja oli jo ennen bloggaamistakin. Mutta monen lukemani hyvän blogin päivityksiä ei ole näkynyt pitkään aikaan. Se kertoo varmaan osaltaan myös laihdutushomman jääneen kesken.


Periaatteeni on, että jos kerran laihdutetaan, niin sitten laihdutetaan. Monet ovat kyselleet, enkö ole sortunut kertaakaan, olenko koko ajan näin tiukka? Kyllä, olen tiukka. Aiemmin mainitsin, että joulunpyhinä annoin itselleni vähän löysiä. Ja kyllä tämä vaatii aikamoista suunnittelua ja järjestelemistä. En ole osallistunut juuri mihinkään rientoihin. Pikkujouluihinkaan en mennyt. Eilen työpaikan juhlista lähdin kotiin ennen kakkukahveja. Parit illanistujaiset, yhdet syntymäpäivät, yhdet kokkareet. Siinäpä se. Eikä kertaakaan mitään hyvää työpaikan kahvipöydästä, ei kokouspullia, ei karkkia, ei sipsiä. Valkoviiniä juon. Ja sitäkään ei tarvitse paljoa, kun huomaa jo nuokkuvansa sohvalla. Painon putoaminen ja vähäinen syöminen ovat hyvä yhdistelmä...:). Ensi viikolla on sitten tiedossa muutaman päivän reissu lappiin tuttujen kanssa. Siitä nyt ei voinut kieltäytyä, kun kerran pyysivät mukaansa. Mies on varsinainen MasterChef. Pitänee yrittää sitten hiihtää nuo kalorit samantien pois. Ja on myös yhdet valmistujaisjuhlat. Mutta sitten taas palataan arkeen.


Moni kertoo blogeissaan "repsahtaneensa taas". En arvostele kenenkään laihdutustyyliä, minulle se ei sopisi. Masentuisin kyllä täysin. Ja että "ei voi elää ilman herkkuja". Kyllä voi, pitää vaan olla sinnikäs. Me olemme kasvaneet sokeririippuvaisiksi. Erään tutkimuksen mukaan siitä pitää pyristellä eroon aivan samalla tavalla kuin nikotiiniriippuvuudesta. Ja palkintona on painon putoaminen.


Lykkyä teille kaikille painonpudottajille! Kaikki omalla tyylillään, mutta päämäärä mielessä pitäen!


Päivän syömiset
- aamupala: turkkilaista jugurttia, pilttiä, Valion mustaherukkakeittoa, kahvia ja pala tummaa suklaata
- lounas: Kotikartanon tomaattivuohenjuustokeittoa, raejuustoa
- päivällinen: toissapäiväistä broilerkasviswokkia, lisukefetaa