tiistai 20. maaliskuuta 2012

Koiran kynnen leikkaaja

Tänään oli vuorossa koiran kynsien leikkaaminen. Periaatteessa homma sujuu ihan hyvin. Minua vain naurattaa, kun koira osaa vinkaista jo ennenkuin olen koskenutkaan saksilla kynteen. Oppivainen koira! Ja takajalan kynnet on hankala leikata, kun ne ovat mustia.


Eilen tapahtui jotakin aika erikoista. Katsoin TV:stä ohjelman Kadonneen jäljillä. Tiedätte varmaan sarjan, lopussa pitää aina vähän itkeä... Aviokkini, joka ei ole koskaan tavannut isäänsä, on suhtautunut tuohon ohjelmaan aina vähän vähättelevästi. Ymmärrän toki, mistä se johtuu. Ahdistuksesta, epätietoisuudesta ja siitä, että ohjelma koskettaa itseä niin läheltä. Mutta eilen hän katsoi koko ohjelman kanssani ja varmaan piti katsomastaan. Siinähän suomalaisäidin poika lähti etsimään isäänsä Espanjasta. Toki Aviokin "piti" välillä käyttää koira iltapissillä, mutta sisään tullessa hän kysyi jo ovensuussa, "onko isä löytynyt?". Minä olen ajatellut, että meillä tämä isättömyysongelma ratkeaa vasta sitten, kun Aviokin isä kuolee. Nimi on  tiedossa ja kirkonkirjoihin merkitty. Siinä sitten tuleva perikunta järkyttyy, kun uusi perikunnan jäsen saapuu paikalle... Joku lakimies sanoi, että tällaisten tapausten määrä on kasvussa. Lehtolapsia löytyy tietystä ikäluokasta aika paljon. Mistä sitten johtuu.


Päivän syömiset
- aamupala: turkkilaista jugurttia, pakastemansikoita ja Valion mustaherukkakeittoa
- lounas: vissyvettä ja kaamea nälkä
- oikea myöhäinen lounas: coleslawia, pizzasalaattia, italialaista maalaisgoudaa, 8 pientä oliivia ja cappucino jälkiruuaksi
                                                               Orava

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti