Maanantaiaamun punnitus osoitti 63,7 kg. Kyllä, se pitkä ja paksu pyjama päällä. Painoa lisäsi vielä vatsan (jälleen kerran) jumiutuminen. Mutta ajattelin, että kun saan vatsan toimimaan ja kun on kevyemmän pyjaman vuoro, niin kyllä vaaka näyttää jälleen mukavia lukemia.
Minä en ole koskaan omistanut muita housuja kuin farkkuja. Niitä onkin sitten kertynyt kaappiini jos mitäkin kokoa ja mallia. Syksyllä inventoin farkkukaappini. Ja yllätys, sieltä löytyi liki 40 paria farkkuja. Sinisiä farkkuja, valkoisia farkkuja, mustia farkkuja, ruskeita farkkuja, caprifarkkuja, farkkushortseja, niin, ja kolme farkkuhametta. Vein liki 30 paria tyttärelleni, joka myi ne omaan pussiinsa kirpputorilla. Pitääkin kysyä, oliko hyvä tulos.
Ostin jokunen aika sitten ne Gantin farkut. Ja maksoin niitä tosi suolaisen hinnan, 149€. Mutta nyt ne housut ovat auttamattomasti liian isot. En oikein osaa arvioida omaa kokoani ja otin koon 29 (tuumaa). Ja kun pidin niitä muutaman päivän, olisi niihin mahtunut kilo perunoita takamukseen. Kyllä harmitti. No, ajattelin ottaa ne mökki-farkuiksi. Kyllä sitä sitten kelpaa patsastella siellä mökkikylän maantiellä isäntien ihmetellessä ("sarkastista naurua"). Ostin viikonloppuna uudet Very Nicen farkut, kokoa 28. Pidettyäni näitä päivän päällä, tuntuvat nämä vielä ihan sopivilta.
Vielä 1,9 kg tavoitteeseen.
Päivän ruokailut
- aamupala: turkkilaista jugurttia, Muksu mangoyllätystä ja omatekoista mansikkasurvosta
- myöhäinen lounas: coleslawin loput, raastesalaattia, salaatinkastike, 3 siivua kylmäsavustettua lohta ja 1/3 purkkia tonnikalaa satay kastikkeessa, pala edamia
Heips, miten ajattelet hoitaa tuon kaikkein vaikeimman asian alun, eli siis loppuelämän? Mitä muutoksia olet tekemässä syömiseen sitten kun vaaka armollisesti näyttää haluamasi lukeman?
VastaaPoistaNiin, se onkin se vaikein juttu. Jossain tuolla ihan bloggaamisen alussa kerroin oman laihdutushistoriani. Takana on kolme suurta laihdutusta ja aina kilot ovat tulleet takaisin, korkojen kera. Suurin syy on ollut se, että pelkäsin vaakaa. Nyt aion käydä vaa´alla joka ikinen aamu. Ostan myös mökille vaan. Suunniittelen syömiset sen mukaan. Ja opettelen tasapainottelemaan päivä kerrallaan. Tämä yli 7 kk:n kuurilla olo on kyllä osittain niin hankalaa ja vaikeaa, että en aio enää koskaan kokea tällaista.
VastaaPoistaJa kivasti huomattu tuo "vaikeimman asian alun, eli siis loppuelämän"