maanantai 29. huhtikuuta 2013

Kätevä emäntä

Huomenna on Wapun aatto ja koska minulla on työpäivä, piti aatto-illan valmistelut aloittaa jo tänään. Vietetään aatto-iltaa perinteisesti ystäväpariskunnan kanssa. Tai hyvin monesti on yhdessä vapun aatot vietetty.


Homma aloitettiin tsatsikin jugurtin valuttamisella. Minä ajattelin vain kääntäväni nuo suodatinpussin reunat valutus-astioiden ulkopuolle. No mitä vielä. Kun pussit kostuivat, eihän taitos tietenkään pitänyt. Oli vaikea homma pidellä toisella kädellä suodatinpussin reunaa astian ulkopuolella ja toisella kädellä teipata pussin reunus kiinni astiaan. En ajatellutkaan tekeväni hommaa kahvinsuodattimessa. Pelkäsin, että kahvin maku tarttuu jugurttiin.

Sitten testailin sipulin pilkkomista. Paaaljon parempi tulos tuli tuolla NicerDicerilla. Tasakokoisia pikku paloja. Tupperwaren pyöriteltävä pilkkoja jätti isoja palasia, vaikka kuinka heiluttelin sitä pyörittämisen valissä.

Voin sanoa, että kilosta jauhelihaa tulee tykötarpeineen 212 pikkulihapullaa. 53/syöjä...

Okei, maistelin kahdeksan...

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Mökillä

Ensimmäinen yön yli reissu mökille tänä keväänä. Viime viikon tulva oli laskenut niin, että autolla pääsi perille saakka. Tiellä oli enimmillään vettä vain noin 10 senttimetriä. Tosin tuollainen "vetten päällä" ajelu on sen verran hankalaa puuhaa, että minä kahlasin suosiolla mökille ja jätin ajohommat Aviokille. Tien ja ojan erottaminen on hankalaa. Kotiin lähtiessä menin kyllä autoon, mutta pidin silmät kiinni koko ajan... :)

Puuhastelua oli sen verran paljon, että syöminen jäi vähemmälle. Onneksi. Ja kun saavuimme takasin kotiin, huomasin, että kylmälaukku unohtui mökin kuistille... Siellä oli mm. valmis kreikkalainen salaatti ja rastesalaatti. Ei lähdetty hakemaan kylmälaukkua vaan soitin serkulleni, että hakisitko laukun pois ja syö sisältö ja syötä loput vaikka koiralle...

Kyllä oli taas ihana istua mökin kuistilla ja kuunnella luonnon äänirikkautta. Lintuja oli jo moneen lähtöön. Västäräkkikin keikutteli pyrstöään vielä jäisellä järvellä. Kurjet taistelivat reviireistään ja ainakin 20 teertä kujerteli aamuyöstä rannalla. Nyt jos koskaan olisi paremmalle kameralle ollut käyttöä. Pokkarini zoomi ei riittänyt mihinkään.

Hirven p....aa etualalla. Tilanne ei niin paha, miltä se vaikuttaa. Kunhan vain pysyy tiellä eikä aja ojaan...

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Perjantai

Viikot ja päivät vierivät hurjaa vauhtia eteenpäin. Vastahan oli maantai ja minä iloisena polkupyöräilemässä töihin ja kotiin. Mutta sitten en ole pyörään koskenutkaan. Miten siinä nyt niin kävi? Piti ihan tarkistaa almanakasta. Paljonpa auttoi... Tiistai, en muista syytä, keskiviikko, torstai... taisi olla sateen uhkaa... ja tänään perjantaina... pakkasta aamulla. Mutta ensi viikolla on viikko uusi ja ainakin lämpötilat ovat hiukkasen korkeammat kuin tällä viikolla. Ja ei noita pyöräteitä ole vieläkään puhdistettu kunnolla.

Onneksi ensi viikolla on toukokuu. Paras kuukausi kaikista. Kesä tulee.


Varasin matkan. Että varmasti saa lämpöä ja rusketusraidat. Siitä myöhemmin.

torstai 25. huhtikuuta 2013

Rakas, sinusta on tullut...

pullukka. Katsoin siis toistamiseen tuota ohjelmaa. Ihan rehellisesti sanottuna, en kyllä ymmärrä, miten ihminen voi laihtua 7 viikossa 15 kg! Sehän vaatii yli kahden kilon viikkopudotusta. Sen verran tässä on tullut elämän aikana laihdutettua, että maksimissaan kolmena neljänä ensimmäisenä viikkona voi laihduttaa tuon pari kiloa, mutta kyllä vauhti sen jälkeen alkaa hidastua. No joo. On varmaan ennen punnitusta juotu niin paljon vettä kuin maha vetää ja loppupunnituksessa käytetään jo laksatiiveja apuna. Pessimistin veikkaus :)

Ainakaan minun silmääni tuon ohjelman kuntoilut eivät vaikuta kovin rankoilta. Ja se kahden viikon "loppuleiri", yksikseenkö siellä pitää treenailla ja jotain palloa heitellä seinään? Ei silti, että siinä mitään pahaa olisi, mutta olisi kait tuotantoyhtiökin päässyt halvemmalla, kun se olisi pistänyt kaikki "pullukat" porukalla treenaamaan. Olisi varmaan ollut jo jonkin verran kilpailuhenkeäkin ja ainakin seuraa toisista. Minulle tuollaisessa tavassa iskisi hotellikuolema. Vaikka liikuntaa olisikin.

Sitten pitäisi nähdä kyllä seurantaohjelmakin. Miten hyvin on pysytty ruodussa? Mutta mukavahan se on, että ihmiset pääsevät alkuun painonsa pudottamisessa. Hyvänä motivaattorina tuollaiseen ohjelmaan osallistuminen varmasti toimii.

Viime kesän uhkea salaattipenkki. ei mahtunut tillit eikä kehäkukat tuosta välistä kasvamaan.

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Päivän hyvä työ

Säätiedoitus piti siis paikkansa. Sadepäivä tästä tuli. Ei ole mitään masentavampaa kuin kevät, puoliksi sulaneet hanget ja vesisade. Vaikka vesisade sulattaa kyllä niitä hankia. Oli taas pakko ottaa työpäivän jälkeen päivänokoset. Mutta on tässä monta päivää mennytkin ilman päiväunia. Tänään olin vaan aamusta asti väsynyt. Liekö eilinen pyörälenkki ja raitis ilma kasvattaneet unen tarvetta?

Aamulla kahvipöydässä klo 6,30 huomasin, kun joku mummeli käveli ja pyöri pyörätiellä. Ensin viisi metriä eteenpäin, pää  kääntyli suuntaan jos toiseenkin, taas viisi metriä toiseen suuntaan, hapuilevaa katselua ympärille... Mummeli oli pukeutunut ihan selvästi vähän parempiin vaatteisiinsa. Tätä kävelyä edestakaisin jatkui ainakin 10 minuuttia. Sitten sanoin Aviokille, että käyppäs katsomassa, mikä tuolla mummulla on hätänä. Johan se on heitteillejättöä tuommoinen, kun toisella on ihan selvästi suunta hukassa. No, mummu oli sanonut etsivänsä city-bussi pysäkkiä. Aviokki ohjasi tuon mummun parinkymmenen metrin päähän pysäkille, suuntaan, johon mummu ei ollut kävellyt, vaikka pyörikin siinä ihan lähistöllä. Ja bussikin tuli vasta puolen tunnin kuluttua.... Mietin vain, että minnehän tuo mummo oli menossa siihen aikaan...? Liekö kellonaikakaan ihan selvillä... Huoh. Mitähän tästä elämästä tulee, kun on itse vanha ja vähän höppänä?

Parvekkeella

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Polkupyöräilyä

Tänään kävin sitten ensimmäistä kertaa tälle vuodelle polkupyörällä töissä. Voi että oli mukava polkea! Mietin, että mistä se on oikein kiinni, kun se lähteminen on aina niin vaikeaa? Auto tai jopa bussi houkuttelisi enemmän. Vaikka minä pääsen nopeammin töihin polkupyörällä kuin bussilla, koska kävely bussipysäkille vie vajaan vartin. Työmatkaa on prikulleen 6,4 km. Eli ei juuri mitään. Aikaa en tänään vielä ottanut, koska aamulla oli kova vastatuuli ja palatessa poikkesin kaupassa. Mutta noin 25 min. siinä meni.

Uusi pyörä rullasi tosi kevyesti ja pystyin ajamaan jopa 3-vaihteella, mitä en edellisellä pyörälläni tehnyt kuin navakalla myötätuulella. Lähdin töistä kotiin yhtä matkaa työpaikan KuntoHirmun kanssa. Mietin, että miten kestän hänen vauhdissaan. Hyvin kestin, ei tehnyt tiukkaakaan. Paitsi ihan vähän... Onneksi tiemme erkanivat muutaman kilometrin jälkeen, että sain vähän löysätä :) Mutta ohittelin myös hitaampia. Valitettavasti tämä hyvä "putki" katkeaa huomenna ennustettuun vesisateeseen. Mutta sitten on luvattu taas vähän parempia kelejä.

Ruukkubegonia

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Kevät toi, kevät toi... yllätyksiä

Ei sitten tullut niitä mökkikauden avajaisia. Vettä oli taas mökkitiellä sen verran, että saappaanvarret eivät olisi riittäneet. Mökillä oleminen olisi rajoittunut lähinnä kuistilla ulkoiluun, koska vesi saartoi myös mökkiä. Jo vessaan meneminen olisi vaatinut ponnisteluja, joten päätimme suosiolla palata takaisin ja yrittää hommaa uudelleen ensi viikonloppuna. 

Joten sunnuntai alkoi perinteisellä lenkkeilyllä kaupungilla. Mutta vaihdoin vaatetuksen keväiseen. Maastokenkien tilalle lenkkarit, toppatakki vaihtui tuulipuvun takkiin ja toppahousut farkkuihin. Ulkoiltua tulikin sitten reilut kolme tuntia. Tosin se johtui osittain siitä, että torilla oli peräkontti-kirppis. Tuota kirpputoria kierrellessähän aikaa sitten kului. Ostin kaksi pientä, vanhaa ja lasista lääkepurkkia. 50 senttiä kappale. En minäkän niillä kyllä mitään tee, mutta ovatpahan hyllyn täytteenä...

Sulanut lumi tuo yllätyksiä.


Että ihmiset ovat tyhmiä! Satoja tupakantumppeja maassa. Tuo takana näkyvä alue on vanhaa kasarmialuetta. Nyt siellä järjestetään erilaisia koulutuksia ja seminaareja. Ja kun oppilaitosalueella ei saa polttaa tupakkaa, polttavat nuo aikuiset ihmiset sitä lähes meidän porraspäässä... Ja jotkut vielä kehtaavat valittaa koirankakoista!

Mutta jotain positiivista loppuun. Löysin tämmöisenkin rakkaus-lukko kaiteen.


perjantai 19. huhtikuuta 2013

Se on kevät taas niin pitkällä...

...että mökkikauden avajaiset ovat lähellä. Vaikka nyt sanotaan, että kevät on myöhässä, niin kyllä se on tullut yht´äkkiä. Viime vuonna nimittäin vapun tienoilla oli tulvatilanne päällä. Huomenna pitäisi sitten lähteä katsoman, mikä on tilanne tänä vuonna. Eli vaikka kevät oli myöhässä, on tulva kymmenkunta päivää etuajassa. Tuskin siellä nyt on kuitenkaan noin paha tilanne. Lunta on ollut edellistalvea vähemmän ja järven jäänpinta on ollut aika alhaalla. 

Se tietää silti huomiselle melkoista jumppaa. Todennäköisesti ainakin kahlausta loppumatkasta, tavaroiden kantoa mökkiin, mm. televisio ja uusi matto sekä siivousta.

Tänään kuulin muuten ensimmäistä kertaa tälle keväälle peipposen laulavan. Oikeastaan oli melkoinen laulukonsertto. Samalaista, mutta sata kertaa isompaa odotan kuulevani myös mökillä. Ja teerien soidinta aamuyöstä on myös mukava seurata. Samoin kurkien reviiritaistelua. Ja joutsenten tepastelua jäällä. Paljon on siis bongattavaa!

Ruukkuvehka

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Iittala

Aloin keräämään viime viikolla Citymarketeista leimoja noita Iittalan astioita varten. Aluksi ajattelin ostaa vain ne pienet voileipälautaset ja kulhon. Mutta huomasin, että ne syvät lautaset ovat myös sieviä. Eli siis ostan kait myös ne. En kyllä varsinaisesti tarvitse niitä...

Tänään kotiutin kaksi voileipälautasta, ettei tarvitse kaikkia raahata kerralla kotiin ja varoa, etteivät ne rikkodu. Ja arvatkaas mitä lautasten pohjassa luki??!! Designed in Finland, made in Thailand. Voi herranjestas! Mitä täällä kotimaassa enää valmistetaan? Kait se on sitten halvempaa valmistaa niitä astioita siellä maailman toisella laidalla ja rahdata ne tänne. Ei voi ihminen ymmärtää, ei.

Mä en millään muista tämän kukan nimeä. Kasvaa meillä kukkapurkissa, ainakin Kanarian saarilla villinä...

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Feissari

Tänään ovemme takana kävi feissari. Tiedätte varmaan tyypin, siis sen joka liivi päällä pysäyttelee teitä kaupungilla liittymään jonkin hyvän asian kannattajaksi.

Mutta. Kaikki kunnia noille iloisille ja ystävällisille nuorille. Mutta. Minä olen niin kurkkuani myöten täynnä sitä heidän hommaa. Ainakaan täällä Pohjolassa et voi kävellä kaupungin pääkatua pitkin kuin pari metriä eteenpäin, niin joku on pysäyttämässä sinua "Anteeksi, olisiko teillä hetki aikaa..." Ja se ei auta, vaikka olisit antanut jo koko omaisuutesi vaikka Suomen punaiselle ristille, kun se ei näy sinusta päälle päin. Kävelet pari metriä lisää ja taas on joku pysäyttämässä sinua. Joko saman asian takia tai jonkin toisen yhdistyksen nimissä. Ja tätä tapahtuu joka päivä.

Eräs feissari sanoi lehtihaastattelussa, että epäystävällisintä on, kun ihmiset eivät sano mitään. Mutta kun ei jaksa sanoa koko ajan ei kiitos, ei kiitos, ei kiitos... Minunkin on pitänyt opiskella sellainen kiireinen, kova kaupunkilaisilme. Eli kävelen kaupungilla kasvot melkein vihaisen näköisinä tuijottaen jonnekin kaukaisuuteen. Eipä tule feissarit kimppuun. Vaikka paljon mieluimmin kävelisin suu hymyssä ja ottaisin katsekontaktia ihmisiin. 

Tänään siis kävi feissari soittamassa ovikelloa. Anteeksi vaan kaikki rakkaat feissarit, mutta minusta se on kotirauhan rikkomista. Kerjääminen ja kaupustelu kielletty. Ehdotankin, että jokainen feissaamalla varoja hankkiva yhdistys hankkisi pienen kojun, jonka se voisi pystyttää vaikka kävelykadulle. Ja ne, jotka haluavat, voisivat tutustua ao. liikkeen toimintaan. Ja feissari saisi liikkua kahden metrin säteellä siitä kojusta. Silloin ne, joita asia ei kosketa, voisivat liikkua rauhassa kadulla. Ja istua rauhassa penkillä. Ja ne, ketkä ovat jo kuukausilahjoittajia, saisivat tatuoinnin tai tarran otsaansa, joka oikeuttaisi kävelemään rauhassa.

Ikkunalautani alkaa muistuttamaan pikkuhiljaa mummolan ikkunalautaa. Tämä ikä varmaan...

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Viherpeukaloa kutittaa

Kävinpä taas valmistautumassa tulevaan kesään puutarhaliikkeessä. Yritin ostaa maltillisesti siemeniä. Istutettavana on sekä parvekkeen kasvatuslaatikko sekä mökin kasvatuslaatikot. Kumpaankin istutin viime kesänä innostuksissani aivan liikaa siemeniä.


Tulos oli siis tämä. Vasemmalla krassi, salaatti ja ruohosipuli menestyivät. Tilli tukehtui heti alkuunsa. Oikella silopersilja kasvaa. Kukat taistelevat elintilasta.


Nyt ostin näitä:

Saas nähdä miten onnistuu!

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Sunnuntain hommaa

Muistan, että lupasin käydä aamulla vaa´alla. Mutta. Eilen illalla intouduin katselemaan taivaskanavilta elokuvia. Ja hups, kello oli puoli kolme kun kömmin sänkyyn. Aamulla PoikaKoira herätti normaaliin tapaansa klo 6.00. Aviokin lenkittäessä koiraa tein sille ruoat ja painuin takaisin sänkyyn. Heräsin sitten luvattoman myöhään ja en todellakaan muistanut koko punnitusta ennen kuin parin kahvimukin jälkeen. Mutta pakkohan tässä joskun on vaa´alla käydä. Ei tästä elämästä muuten tule mitään.

Aamusta alkaen olin kuitenkin reipas. Pesin mm. keittiön ison ikkunan. Ikkunan peseminen ei nyt ole suurikaan homma, mutta ne sälekaihtimet... Parin vuoden pesemättömyyden jälkeen kaihtimien päällä oli paksu kerros pölyä ja nokea. Pesin jokaisen säleen yksitellen. Pesuvesi mustui melkein heti. Pesin jopa verhotkin, jotka kuivuivat kauniissa kevätsäässä alta aikayksikön. Nyt on keittiössä niin nättiä, niin nättiä.

Minulla on muutamia sukulaisia, joiden mielestä sunnuntaina ei saa tehdä mitään töitä. Se on syntiä ja sunnuntai on tarkoitettu lepopäiväksi. Mm. äitini sisko ei tehnyt sunnuntaisin mitään, ei edes käsitöitä. Mutta mitä jos tuosta tekemisestä nauttii, eikä koe sitä työnteoksi? Niin kuin nyt esimerkiksi nuo käsityöt. Minulle ainakin tuli todella hyvä olo ja sunnuntaifiilis, kun sain keittiötä vähän siistimpään kuntoon. Joku voisi sanoa, että onhan niitä arkipäiviäkin. Niin on, mutta kun on myös se palkkatyö. Ja sen jälkeen ei aina jaksa tehdä toista työpäivää kotona.

Hulluilta päiviltä nappasin tämän orvokkiruukun mukaan. Enpä ole koskaan ostanutkaan kesäkukkia näin aikaisin. Pikkaisen pitää yölämpötiloja seurata, kyllä kait se lasitetulla parvekkeella pärjää. Englannissahan ne myyvät puutarhamyymälöissä orvokintaimia läpi vuoden.

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Haaste

Sain haaasteen Mintun blogista ja siinäpä tämän päivän aihe

1. Mikä on lempivuodenaikasi ja miksi?

Jos on vähänkään tätä minun blogiani lukenut, niin on varmasti tullut selväksi, että kyllä se on kesä! Rakastan lämpöä ja aurinkoa. Niin kuin tuossa syksyllä Lontoon olympialaisten aikaan mainitsin, yritän ainakin joskus valvoa edes yhden kesäyön. On niin mahtavaa kuunnella joskus aamu neljältä mökillä lintujen laulukonserttoa ja katsella järveltä nousevaa usvaa. Ja odottaa, että aurinko alkaa lämmittämään. (Mutta seuraavana päivänä on kyllä melkein krapulainen olo... ei tällä iällä enää pitäisi valvoa...)

2. Pidätkö ruoanlaitosta ja mitä kokkaat mieluiten?

Pikkuhiljaa olen oppinut pitämään siitä. Mitään hirveän monimutkaista en harrasta. Ihan perusruokia; kalaa, lasagnea, salaatteja. Kun poikani oli armeijassa, päätin, että jokaisena viikonloppuna, kun hän tulee kotiin syömään, panostan siihen ja teen jotain erikoista. Vaikka  härkää viinissä... Kerran sitten poikani sanoi "kyllä mulle kelpaisi tavallinen lasagnekin..."

3. Mikä sinulle on tärkeintä elämässäsi?

Läheiset ihmiset ja terveys, tottakai. Niin paljon kuin tässä maailmassa on surua ja murhetta, minä olen toistaiseksi luonut itselleni aika mukavan elämän. Toistaiseksi. Tietenkin on huonoja hetkiä ja huonoja päiviä.


4. Oletko koskaan harrastanut tai harrastatko kilpaurheilua? Jos olet, niin mitä?

En ole harrastanut urheilua kilpailumielessä. Ja kuulun varmaan siihen yhteen prosenttiin, jolle ei jäänyt traumoja koululiikunnasta. En ollut huippu missään lajissa, mutta en heikkokaan. Jos saa vähän retostella, niin äidilläni on pronssi-mitali Kalevan kisoista vuodelta erkki ja pottu. Mutta ei periytynyt kilpailuvietti minulle. 

5. Karkit vai suklaa?

Suklaa, suklaa ja vielä kerran suklaa. Onneksi olen pystynyt rajoittamaan päivittäisen tarpeen kahteen palaan Fazerin tummaa suklaata.

No nih, ja nyt tämä haaste pitäisi jakaa eteenpäin... sanotaan niin, että kenellä vain blogini lukijoista on pulaa aiheista, saa vastata samoihin Mintun esittämiin kysymyksiin.

Jokunen ilta sitten oli näin mahtava auringonlasku.

torstai 11. huhtikuuta 2013

Kevään tuoksu

Ensimmäistä kertaa tälle vuodelle tunsin sen oikein kunnolla tänään. Nimittäin tuon kevään tuoksun. Maan, mullan ja puolimädäntyneiden kasvien tuoksun. Mutta silti tämä rapakko-vaihe on tuskastuttavaa. Ja monta takapakkia kevään etenemisessä vielä tulee. 

Pyöräteillä on vielä aivan liikaa lunta, sohjoa, rapakkoa ja irtokiviä, että pyöräilykeleistä ei voi vielä haaveillakaan. Ainakin viime vuonna valitettiin, että pyöräteille levitettävä murske on oikeaa "tappaja-soraa", joka rikkoo pyöränkumit hetkessä. Ja minä en tahdo uuden pyöräni kumien menevän heti rikki. 

Alakerran porukat ovat ostaneet uuden koiranpennun. Voi että on rasittavaa kuunnella iltapäivisin tuon pennun "itkua". Se kuuluu nimittäin juuri tämän työhuoneeni alapuolelta tosi selvästi. Heidän edellinen koiransa oli luokkaa "räkyräky". Eli haukkui aina, kun porraskäytävästä kuului ääniä. Ja väliajoilla huvikseen. Tämä nykyinen on sitten mallia "viikviik". Ja meidän työaikamme menevät sillä tavalla ristiin, että minä lähden aikaisin töihin  ja palaan myös kotiin suhteellisen aikaisin. Kun taas noilla naapureilla on myöhäisempi rytmi... Mutta en aio valittaa. Sillä iltaisin meiltä kuuluu varmasti melkoinen jyske alakertaan, kun PoikaKoira juoksee ja heittelee raskaita pallojaan vasten lattiaa. Kyllä me taidamme olla se äänekkäämpi naapuri.

Orkideassa on viisi kukkaa.

Ja tämä 2,90 euron ruusu kukkii yhä uusin kukin ja tuoksuu hyvälle.

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Vaaka

Tulipa tässä mieleen, en ole käynyt vaa´alla ties milloin...  Vanha vaaka-kammo iskee taas päälle. En kyllä ole sortunut mihinkään mässäilyyn, mutta olisihan se kiva tietää, paljonko paino on tällä hetkellä. Ainakin ne ostamani pinkit farkut ovat liian isot. Huoh... Mutta kesällä ostamani 27 tuuman farkut ovat vähän liian tiukat. No ne olivat kyllä itsellekin yllätys, että mahtuivat päälle silloin loppukesästä. Oukei. Sunnuntai aamuna, sunnuntaina, astun vaa´alle... Lupaan.

Ostin kirpputorilta. Maksoin.... niin... Mitä te maksaisitte tästä Arabian kahden litran kissakannusta?

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Sukat

Nyt kävi naisihmiselle niin, että ei ollut ainoitakaan ehyitä pikkusukkia kaapissa. Lauantaina täällä sattui olemaan tämän liikkeen, tunnistatte varmaan kuosin, avajaiset. Joten kolme paria lähti mukaan.



Tänään sitten töiden jälkeen sitä polkupyörän matkamittaria asentamaan. Liike myönsi mokansa ja asensi mittarin samantien. Olihan kamala ajella jälleen jäisillä pyöräteillä. Ihan soijaa pukkasi. Joten talutin suurimman osan matkasta. Näillä näkymillä en pääse töihin pyörällä kuin Vapun jälkeen, jos sillionkaan.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Onko toivoa?

Helmikuun 4. päivä aloitin tämän projektin.



Ja nyt on kulunut kaksi kuukautta ja tilanne on tämä:


On lämpöä, kosteutta ja aurinkoa. Mutta ei vähäisintäkään elonmerkkiä. Pitäisikö luovuttaa? Tämä varmaan kuuluu siihen muutamaan prosenttiin avokadon siemenistä, jotka eivät idä.

Mutta begonia nauttii:



lauantai 6. huhtikuuta 2013

Kotiutettu!

Poika polkupyörä kotiutettu! Aamulla oli pakkasta sellaiset rapiat -7°C, kun lähdin hakemaan polkupyörääni liikkeestä kotiin. Paljon en tosin pystynyt vielä polkemaan, koska a) tiet olivat paikoitellen peilikirkkaassa jäässä ja b) pakkasesta huolimatta paikoitellen oli isoja lätäköitä ja en halunnut uuden pyöräni olevan heti kurassa. Kauhulla katselin vastaantulevia mummuja ja pappoja, jotka ajoivat liukkaasta välittämättä. Ei tarvitse ihmetellä ensiapuasemien jonoja... 

Mutta. Jonkin matkaa kuljettuani huomasin, että pyörääni ei ollutkaan asennettu sitä matkamittaria. Myyjä varmaan unohti koko mittarin, kun niitä ei edes minulle esitelty. Pidin asiaa jotenkin itsestäänselvyytenä, kun sanoin haluavani siihen matkamittarin ja korin. Koreja minulle esiteltiinkin. Liikkeessä oli tänään kevään aloittajais-kampanja makkaratarjoiluineen (en ottanut!) ja väkeä oli pilvin pimein. Joten en palannut sinne ruuhkaan takaisin, vaan hoidan homman maanantaina. Mutta joskus tuntuu, että mikään asia ei kohdallani mene kerralla oikein. Aina joutuu säätämään.

Tässä tuon uuden ihanuuden runkoa. Kun viimeviikolla havittelin, mutta en siis ostanut sitä Gantin takkia, niin sillä rahallapa ja vähän allekin sain tämän polkupyörän. Rahansa voi  siis hassata monenlaisiin tarkoituksiin. Kyllä minä tästä sen vähän yli 300 euroa maksan, toisin kuin kevyttoppatakista.

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Polkupyörä

Sijoitin tänään uuteen polkupyörään. Kuten tuossa muutama postaus sitten mainitsin, on minulla sellainen "barbi"-pyörä, jolla on tullut ajettua työmatkoja jo yli 2000 kilometriä. Ja kyllä silläkin pyörällä ajaa. Mutta nyt haluaisin todellakin ajaa kuntoilumielessä vähän pidempiä matkoja. Joten ostin tällaisen Tunturin:


Malli on sama Dolce, mutta rungon kuviointi on tämän vuoden mallistoa. Tietenkin minun makuuni jotain vähän pitsimäistä hörhellystä. Ihan peruspyörä. Kolme vaihdetta. Veikkaan, että kun pistän vaihteen kakkoselle, ei sitä siitä tarvitse paljon liikutella :) Ellei ole oikein hyvä myötätuuli, jolloin voisi ajaa vaikka kolmos-vaihteella. Lisävarusteeksi ostin korin eteen työlaukulle ja toivottavasti myös PoikaKoiralle sekä tietysti sen matkamittarin. Liikkkessä oli muuten myytävänä hieno matkamittari, kännykkämäinen navigaattorin ja sykemittarin sekoitus. Mutta hintaakin oli sitten yhtä paljon kuin tuolla polkupyörällä. Ihanahan  se olisi ollut hifistelynä ostaa sellainen. Mutta tavallinen kelvatkoon.

Saan pyörän huomenna. Melkein silti harmittaa, että joudun polkemaan sen kotiin läpi kaikkien rapakoiden. Mutta olisihan se vähän noloa hakea autolla... Joskus kauan sitten ollessani pyöräliikkeessä kuulin kuinka asiakas mietti kauniina kevätpäivänä, miten saisi pyörän kotiin. Myyjä ehdotti, että jospa vaikka ajaisit sen. Johon asiakas: "en kait minä nyt kahtatoista kilometriä aja!" Minua ja myyjää nauratti.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Kevätväsymystä

Kyllä kait se kevätväsymys on ihan oikeasti oleva asia. Aikaisemmin en ole myöntänyt sellaista olevan olemassakaan. Jos joku on valittanut kevätväsymystä, niin olen ajatellut - niin, mitähän olen ajatellut - ihmisen olevan ehkäpä vähän laiska. Mutta nyt minua ei ole huvittanut mikään. Ei pitkään aikaan. 

Osaltaan siihen varmasti vaikuttaa tämä sää. Aurinkoa kyllä piisaa, mutta lämpöä ei. Toisaalta huolettaa se vanha juttu; äidin jaksaminen siellä kotona. Mitähän senkin asian kanssa tekisi? Kyllä minä sen ymmärrän, että kotona on paras, mutta kun siellä pärjääminen on vähän niin ja näin. Kolmanneksi ottaa tavattomasti päästä erään tuttavan puhelinsoitot. Tai saahan minulle soittaa, mutta miksi pitää soittaa aina humalassa? Olen yrittänyt olla ystävällinen ja kuunnelllut. Mutta nyt päätin, että soittokin vielä, niin minä annan kyllä kuulua miltä minusta tuntuu ja "lyön luurin korvaan".... (Tämä oli sitten tämän blogin valitusosastoa)

Tänään oli työpaikalla ulkoilu- ja virkistyspäivä. Onneksi sattui ihan kiva ilma (mutta siis kylmä). Mikäpä siinä oli työkavereiden kanssa kävellessä ja poristessa. Ja vähän syvällisempiäkin pohdiskellessa. Tavallaan mukavaa. Minä olen aina ollut vähän pidättyväinen työkaverien kanssa. Olen ajatellut, että työpaikalla ovat työkaverit ja ystävät ovat muualla.

Arvaatteko, mikä tämä on? Pilkkijöiden merenjäälle rakentama tuulensuoja. Uskoisin.

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Varma kevään merkki

Kannoin nimittäin pyykkitelineen parvekkeelle. Sieltä ne pyykit sitten ilosesti liputtavat ohikulkijoille. Meidän talossa on nimittäin sellaiset (puoli)läpinäkyvät parvekelasit. Mitähän lie arkkitehti ajatellut, kun on tuollaiset lasit asennuttanut? Tosin on niitä aika monessa muussakin talossa. Sinänsä se ei minua haittaa, mutta useimpien parveke muistuttaa kyllä kaatopaikan esiastetta. Ja kaikki näkyy sitten kadulle. Osa virittelee lasin eteen näkösuojaksi kaikenmaailman kankaita. Se se vasta epäsiistin näköistä on. Minä sentään yritän pistää siihen lasin lähelle kukkaistutuksia ym. ja pitää parvekkeen muutenkin siistin näköisenä. Ainakin siitä lasien läheltä.

Ja heti tuli neliömetri makuuhuoneen lattialle lisäpinta-alaa. Aiemmin minulla oli sellainen kuivausrumpu. Se oli ihan kätevä. Mutta kun lapset muuttivat pois kotoa ja rumpukin rikkoutui, ei ole tullut hankittua uutta. Säästetään energiaa. Taloyhtiössä on kyllä ihan hyvä kuivaushuone, jonne vien useinmiten esim. lakanat. Ja sekin minua ihmetyttää, miksi jotkut viitsivät tuoda sinne pikkuhousunsakin kuivumaan... Tai eihän siinä mitään hävettävää ole, minä en vaan kehtaisi viitsisi. 

Pääsiäisen ruokailut menivät ihan hyvin. Kun ei se lampaanpaisti onnistunut ja valkosipuliperunatkin jäi tekemättä. Äidillä käydessäni söin yhden pienen perunan, kun äiti ei ollut tehnyt tarpeeksi isoa ruoka-annosta. Ihan hyvä niin. Kun taas anoppi tekee yleensä sellaisia ruoka-annoksia, että hän syö sen jälkeen siitä vielä itse viikon ja loput mene kompostiin.

Kevään aikaan saamaa taidetta mökillä. Mörön suu.

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Aprillia!

Pyhäpäivien ratoksi perustin PoikaKoiralle oman blogin. Ei ole aprillipila. Saa käydä kurkkaamassa. Täällä päässä voin mainostaa tuota blogia, mutta tuossa PoikaKoiran blogissa en kyllä vihjaakaan tänne päin...

Kyllä on stressaavaa tämä talvi- ja kesäajan kanssa temppuilu. Minua tuo tunnin heittely sinne tai tänne ei liiemälti haittaa, mutta nytkin kello on jo kohta puoli 12. Ja pitää odottaa ainakin tunti, että ilma lämpenee edes vähän plussan puolelle. Kun se talviajassa oli jo puoleen päivään mennessä lämmennyt sopivasti.

On muuten yksikertaisen tyhmiä aprilli-juttuja. Joo, tämä meidän pohjoinen jääkiekkoseura vaihtaa nimensä. Ehdotuksia otetaan vastaan. Heh.

Pääsiäinen on kohta ohi. Ja niin ovat kukatkin.