keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Eka viikko takana

Yksi viikko on siis takana minulle jo niin tuttua painonpudotusta. Nälkä ei ole ollut (no, joskus, kun en ole ehtinyt syödä) ja mielihaluja ei ole ollut. Tämä on nyt tätä. Aterioikseni ja ateriarytmikseni on muodostunut seuraava:


- Aamupala: kaksi ruokalusikallista (siis sellaista lusikallista, mitä sillä saa kauhaistua) turkkilaista jugurttia, päälle mustikoita ja noin 3/4 dl mysliä. Lisäksi maitokahvi.
- Lounas: (Tämä on nyt vähän vaihdellut. Pääsiäisenä anopilla jne. En viitsinyt mainostaa olevani laihdutuskuurilla...) Pääosin 2 1/2 dl kasvisosekeittoa, lisänä pari lusikallista raejuustoa. Kaupoissa on ihan kivat valikoimat valmiita keittoja. Ja joskus lisänä PIENI leipä. Tai sitten runsas salaatti jossa on vähän lihaa tai kananmuna.
- Illallinen iso runsas salaatti, mukana aina kalaa tai kanaa. Ja ehdottomasti mukana aina puolikas avokadoa. Se antaa mukavan täyteläisen lisän annokseen. Ja on kait terveellistäkin.
- Illalla, jos on kova nälkä (ei ole kyllä ollut) Valion vähäkalorista mehukeittoa.

Vaaka on osoittanut ihan mukavasti alaspäin meneviä lukemia. Paitsi eilen aamulla painoin 100 grammaa vähemmän kuin tänään... Mutta siitä nyt ei kannata huolestua.

Mutta olen yllättynyt siitä, että kuinka "työlästä" on saada päivän aktiivisuustaso täyteen. En ole onnistunut siinä kuin yhtenä päivänä. Laskeekohan ranneke askeleet, jos pidän molemmin käsin ostoskärrystä kiinni?

Vaikka liikunta ei paljoa painonpudotukseen vaikutakaan, tarjoan seliseli -osatoon seuraavaa: rapakelit. Ja koiratkaan eivät pidä kävelystä asfaltilla, joka on täynnä pieniä teräviä kiviä.


Tänään kaupasta lähti mukaan tämä, jaloleinikki. Ostin myös myöhästyneen pääsiäiskukan, vaaleanpunaisen narsissi-istutuksen. Tosin ei se ollut vielä kukassa kaupassakaan, joten kukintaa odotellessa!

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Surullinen ilta

En ole mitenkään kamalan uskonnollinen. Kastettu olen, rippikoulun käynyt ja kuulun kirkkoon. Silti eilisiltainen uutinen tuntui tavattoman surulliselta. Yli 200 vuotta vanha, lapsuus- ja nuoruusvuosieni sielunmaisemaan kuulunut kirkko paloi maan tasalle tuhopoltossa. Mikä meitä ihmisiä vaiva?




(Kuvat ovat netistä, en tiedä kuka ne on ottanut)

Ripille pääsin tuossa kirkossa ja vihittykin minut on siellä (no, ero tuli....). Viimeksi istuin tuon kirkon ulkopuolella kirkkotarhassa kuuntelemassa isäni kuolinkellojen soittoa.

Paitsi seinät, palossa tuhoutui koko kirkon sisällä ollut omaisuus. Mm. oman kotikyläni maa- ja kotitalousnaisten solmima vihkiryijy. Ryijyä solmi aikoinaan talkoilla mm. tätini ja isäni sedän vaimo. Ryijy oli aina häissä alttarin edessä vihkiparin seisoessa sillä. Onneksi ryijyn solmijat eivät ole enää näkemässä tätä.

No, elämä jatkuu. Tänään kävimme ensimmäistä kertaa tälle vuodelle katsomassa, mitä kesämökille kuuluu. Hyvää kuuluu. Mökillä söin puolitoista grillimakkaraa. Ja loppu jaettiin koirien kesken. Muutoi olen syönyt "laihduttajan ruokaa". Salaattia, kanaa ym. Paino onkin pudonnut jo ihan mukavasti. Tuloksia sitten keskiviikkona.



Toinen sielunmaisema. Ja linnunpönttökin keväthuollettiin. Sisältä löytyi kaksi kuollutta poikasta. Ilmeisesti viime vuoden alkukesän kylmyys ja hyttyskato saivat aikaan sen. Mutta nyt on taas siisti yksiö tarjolla. Vuokrana haluan kaunista liverrystä kesäaamuina. Mutta pliis, ei ennen viittä :)

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Uusi ihastus

Kävin heti tilaisuuden tullen ostamassa itselleni aktiivisuusrannekkeen. Minä olen vähän koulussa kaikkeen tekniikkaan ja tilastoihin, joten tästäpä oivallinen apu päivän liikuntojen seuraamiseen. Ja tietenkin valkoisen <3

Ranneke osoittaa kuljetut askeleet ja kalorinkulutuksen. Lisäksi se näyttää, kuinka paljon on vielä liikuttava. Niin, ja onhan siinä kellokin :) Kaiken voi tietenkin kytkeä tietokoneeseen ja sinne asiat jäävät muistiin ja niitä voi tarkastella myöhemminkin. Eilen en saavuttanut päivän aktiivisuus-tavoitetta, vaikka liikuin mielestäni ihan kohtuullisesti. Tänään, pitkänäperjantaina ja vapaapäivänä, otin koiruudet mukaan ja lähdin pitkälle lenkille. Askelia kertyi yli 10 000. Aikaakin meni 1h ja 45 min. Kotona vielä lattioiden "spik and span" - moppaus ja paikallaan juoksua kaksi minuuttia. Ja pam! Päivän aktiivissustavoite oli saavutettu, eikä kello ollut kuin 14.00.

Syömiset ovat meneet ihan hyvin. Ihmettelen taas sitä, että kuinka helppoa minun on siirtyä kontrolloituun ruokavalioon. Mutta myös sitä, että miten helppoa siitä on sitten lipsua, kun en koskaan ole pystynyt pitämään tavoitepainoani paria vuotta pidempään. Onko se geeneissä vai luonteessa?

Pääsiäiseksi laitoin taas lammasta. Ja totesin, että ei ole minun juttuni, ei. Ostin kotimaista Tammisen tilan lampaan ulkofilettä. Marinoin fileitä puolittain itse ideoimassa marinadissa, vähän katsoin myös netistä. Eli punaviiniä, soijaa, suolaa, valkosipulia ja yrttejä. Tuoksu oli huumaava. ja kuulemma marinointiin käy halpempikin punaviini. Minulla sattui olemaan 16 euron punkkua...


Ensin nopea paisto pannulla ja sitten 150°C uuniin noin 15 minuutiksi. Kuvassa file näyttää kyllä ihan palaneelta korpulta. Tummuus johtuu marinadista. Ostin myös ensimmäistä kertaa elämässäni raakaa parsaa. Oli kova homma kuoria koko nippu. Oheen tuoresalaatti ryyditettynä fetalla ja oliiveilla. 

Mutta ei. Lammas on lammasta. Osaako joku sanoa, miten siitä saa ihanan murean? Minun fileestäni tuli pikkuisen sitkeä ja villasukka maistui kaikesta huolimatta jostain taka-alalta... Mutta parsat olivat ihania. Parsalle kuuluisi tehdä hollandais-kastike, mutta sehän on puhdasta voita. Ei tällä kertaa.


Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille!

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Uusi alku

Minulla on vaakakammo. Kun aloitin tämän blogin, aloitin se tukeakseni laihduttamistani. Tuossa sivupalkissa näkyvätkin vuosien takaiset tulokset. Mutta. Niin vain muutama vuosi on mennyt eteenpäin ja tuntuu, että painoa on taas aivan valtavasti.


Sähköpostiini tupsahti loppuvuodesta ilmoitus työterveyden Verkkopuntari -ryhmästä. Ja minähän ilmoittauduin heti mukaan. Ensimmäiseen ryhmään en päässyt. Mutta sieltä ilmoitettiin, että jos rahoitusta saadaan, niin toinenkin ryhmä voi aloittaa. Ja se toinen ryhmähän aloitti ja minä olen mukana siinä!

Tänään oli ensimmäinen kokoontuminen. Kaikkiaan kasvokkain kokoontumisia on kolme, viimeisin toukokuun lopussa. Ryhmässä on 11 naista ja yksi mies. Aluksi me istuimme siinä naisporukalla ja joku heitti toiveen, että ryhmä olisikin vain naisille. Onhan tässä naisena olemisessa paljon asioita, jotka vaikuttavat painonhallintaan ja välttämättä niitä kaikkia ei halua sanoa ääneen miesten/miehen kuullen. Mutta yksi mies siis tuli porukkaan. Mikäpäs siinä, sehän on kaikille avoin ryhmä.

Huomenna siivoan tuon painonhallintapalkin tuosta sivusta ja aloitan uusilla lukemilla. Toivottavasti ne eivät ole aivan kamalan korkeita...


Viimeksi laihdutin tiukalla kuurilla. Olin itselleni ehdoton. Nyt aioin olla armollisempi ja pyrkiä päämäärään rauhallisemmin. Että jospa sillä keinoin pääsisi pysyvään lopputulokseen. Ja huomenna ostan aktiivisuusrannekkeen. En tiedä, tekeekö sillä mitään, mutta saanpahan ainakin liikuntamäärät ylös, kun ne voi ilmoittaa tuohon verkkopohjaiseen laihdutussivustoon.

Muutoin olen liikunnut kohtuullisesti. Ja mitään hirveitä mässäilyjä en ole tehnyt. Mutta... karkkia, isoja ruoka-annoksia jne. Siitä ne kilot taas kertyvät.

Ja nyt avaan ensimmäistä kertaa nuo Verkkopuntari -sivut. Siellä on minulle henkilöhtainen valmentaja ja joka viikko tupsahtaa uusia vinkkejä ja tekemisä. Saapa nähdä, miten homma etenee. Kunhan vaan saan käytyä huomenna vaa´alla.


Hylätty proomu. Meren jäällä on ollut ihana kävellä viime päivinä.