keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Matkamuistoja

Kuten on jo varmasti tullut selväksi, en ole mikään shoppailija-tyyppi. Kaupoissa kiertely saa minussa aikaan lähinnä laksatiivisia vaikutuksia. Mutta asiaanhan kuuluu ostaa matkamuistoja. Ihan kamalasti minä en mistään krääsästäkään välitä, ne ovat vain tiellä siivotessa. Jotain kuitenkin löysin. Torilta.


Nimittäin tällaiset keraamiset taulut. Ostin ensin tuon vasemmanpuoleisen. Ilmiselvä rauduskoivu, 20 zlotya. Kun pääsin hotellille, aloin miettimään asiaa uudelleen. Siis vaivaiset 5 euroa! Seuraavana päivänä marssin samaiselle torille ja ostin toisenkin taulun samalta myyjältä, olisiko tuo hevoskastanja, vai mikälie. Näin vierekkäin aseteltuna ne näyttävät kylläkin vähän eriparisilta, mutta yhdistäähän niitä tuo taustan väri ja karheus. Enköhän jostakin löydä näillekin paikan.

Ja sitten se toinen ostos. Pelkkää tuhlausta. Nimittäin tämä Tua Braccialinin laukku. Hintaa en edes ilkeä mainita. Laukun nimi on Friends. Laukun teema sopii kyllä minulle, koiraihmisiä kun olen.
Nyt saa matkan muistelu riittää. Mutta tähän loppuun vielä linkitettynä edellisessä postauksessani mainitsemani Pyhän Marian kirkosta tasatunnein kuuluva sävelmä. Sitäkin voi kuunnella ja muistella matkaa.

tiistai 30. lokakuuta 2012

Kävelyllä, osa 2

Puolalaiset ovat hiljaista kansaa. Vähän niin kuin me suomalaiset. Junissa, ratikoissa tai busseissa ei paljoa keskustelua kuulunut. Junassa ei ainakaan vierustoverin kanssa keskustella. Jokainen lukee keskittyneesti omaa kirjaansa. Kirjoja olikin paljon myytävänä joka paikassa.

Tähän vielä kerran matkakuvia, niitähän tuli otettua monta sataa... Nyt vuorossa "muut nähtävyydet".


Tämä Pyhän Marian kirkko (Mariacki-kirkko) sijaitsee aivan Krakovan keskustassa. Kirkko oli kyllä upea ilmestys. Kirkossa kannattaa vierailla, vaikka ei niin uskovainen olisikaan. Sen sisäosat ovat täynnä uskomattoman kauniita taideteoksia. Mm. sen alttaritaulu on 11 x 13 m:n kokoinen koostuen 12 ei osasta. Kirkossa on 14 erillistä alttaria ja kymmenen pientä kappelia, kaikki jo yksistään pieniä taideteoksia. Kirkon korkeammasta tornista soitetaan trumpetilla joka tasatunti Mariackin tunnussoitto Hejnal. Soitto loppuu aina yht´äkkiä, koska tarinan mukaan tataarit (?) hyökkäsivät kaupunkiin ja ampuivat torvensoittajan.


Kaikkihan nyt edesmenneen paavin tunnistavat...


Suut makiaksi! En tiennytkään, että myös puolalaiset taitavat suklaan teon jalon taidon. Joka nurkalla oli myös leipä-/pikkusuolainen-/kakku-/pullakauppa.


Niin, se reissun "ylimääräinen" ruoka. Hotelli tarjosi tervetuliaisvälipalan, jonka sai käydä syömässä, milloin itselle parhaiten sopi. No, täytyy sanoa, ettei ollut kovin kummoinen, mutta silti kiva yllätys. Kaksi paahdettua patonginpalaa. Toisen päällä jotain tomaattisalsaa ja toisen jotain tryffelijuttua. En ole koskaan syönyt mitään tryffeliruokia. Täytyy sanoa, että ainakaan tuo annos ei ollut kovin kummoinen. Jos on kerran kallis raaka-aine, luulisi siitä saavan maukkaampaa aikaan. Mutta en valita.

maanantai 29. lokakuuta 2012

Kävelyllä

Kävelin Krakovassa varmaan kymmeniä kilometrejä. Lähdimme liikeelle aamusta aina noin klo 9.00 ja kiertelimme kävellen katselemassa kaupungin nähtävyyksiä aina klo 16.00 saakka. Sitten pieni levähdys hotellilla ja uudelleen liikkeelle etsimään päivällispaikkaa. Eipä ole aikoihin tullutkaan käveltyä moisia matkoja.

Muutamia kuvia kaupungilta, teemana toinen maailmansota: 


Westerplatte. Täältä alkoi toinen maailmansota, kun Hitler valloitti Puolan.


Osa juutalaisten asuttamasta kaupunginosasta on kunnostettu samanlaiseksi, kuin se oli ennen toista maailmansotaa. Tuosta oikealta löysin myös yhden geokätkön :)


Tämän muurin sisäpuolelle vietiin osa juutalaisista kuulusteluihin. Piikkilangat ovat vielä paikoillaan. Talo oli kyllä kunnostettu vanhaa kunnioittaen. Elokuva Schindlerin lista on filmattu näillä alkuperäisillä alueilla.


Tämän Igor Mitoraj´n patsaan Eros Pendato (1999) olen halunnut nähdä siitä lähtien, kun se paljastettiin. Patsaan sidotut silmät ja kasvot symbolivat ideoidensa, sananvapautensa ja maailmankatsomuksensa tähden kärsimään joutuneiden ihmisten kohtaloa. Mutta sitominen kuvastaa myös sitä, että erilaiset näkemykset voivat elää yhdessä, jos niin halutaan.


Ja vielä yksi kuva, kun kerran laihdutusblogissa ollaan. Ruoka ja ravintolaruokailu Puolassa on toistaiseksi halpaa. Kahden hengen alkupalat, pääruoka, jälkiruoka ja "asiaan kuluvat" ruokajuomat maksoivat noin 25-30 euroa. Tässä kuva alkupaloista, joista osa leivistä ja juustoista oli jo ehditty pistää lautasille. Joten pistettiin sitten tuo dippikuppi täydentämään koloa! Kolmenlaista juustoa, neljänlaista lihaleikkelettä, täytettyjä paprikoita, kahdenlaista leipää ja grillattuja kasviksia sekä nuo dipit. Ja tämä oli vasta alkupalat...

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Kotona!

Reissu Krakovaan on ohi ja kotona ollaan! Nyt sitten ei ole vähään aikaan pulaa aiheista eikä kuvista.


Puola. Mitä mieltä minä olin siitä etukäteen? Ajatuksisssani ajattelin maan jotenkin vähän reppanaksi ja nuhruiseksi sekä kommunismin jälkien näkyvän vielä selvästl. Mutta mitä vielä! Maa oli erittäin siisti. Taloja oli korjattu ja kunnostettu oikein kauniiksi. Varsinkin Varsovan ulkopuolella oli lähiöitä, joissa oli vanhoja, isoja (varmaankin ennen sotia eliitin asuinalueita) ja erittäin kauniita rakennuksia. Roskia ei näkynyt maassa juuri ollenkaan. Talojen edustoja lakaistiin koko ajan. Paikalliset tupakoijat (joita oli paljon) tummpasivat tupakkansa aina roskikseen. Enpä tainnut nähdä kenenkään polkevat tupakan tummpia maahan. Koirankakat kerättiin. Ja jopa ruokailun jälkeen ravintolassa pöytä siistittiin! Eräskin isä oli poikansa kanssa aterioimassa eräässä kahvilassa. Pieni poika murusteli tietenkin aika paljon. Lopuksi isä keräsi muruset pois ja noukki jopa isoimmat lattialta. Turistit ovat niitä jotka sotkevat... rikkovat pulloja kadulle...

Mutta asiaan. Ruokailut menivät mielestäni oikein hyvin. Aamupala ja illalla ruokailu ravintolassa (joka kylläkin oli AINA mahan täyttävä). Ei välipaloja tai mitään herkkuja.

Saapuessamme hotelliin, totesin sen olevan ihana. Minähän nukun vaikka "kamelinpaskalattialla", mutta hinnan pitää olla sen mukainen. Tämä täytti hinta-laatu -suhteen. Queeen Boutique Hotel. Meikäläisen käsilaukku rojottaa keskellä lattiaa.


Sitten ensimmäisen aamun aamupalalta. Tarjottavaa oli kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä, "ruotsinlaivatasoa". Minä tyydyin tavalliseen. Tuon päälle vielä tuoreita hedelmiä. Aviokki pistelee taustalla niitä Krakovanmakkaroita poskeensa. Puolassa on paljon erilaisia juustoja, etenkin homejuustot olivat erittäin maukkaita.



Ja jos olisi halunnut, aamunsa oli voinut aloittaa myös kuohuviinillä.

Eiköhän tämä riitä tällä kertaa. Aamuisia asioita aamulla! Käykäähän äänestämässä!

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Matkaan lähden

Nyt lähden sitten matkalle. Joten tähän bloggailuun tulee viikon tauko. Jännä nähdä, millaista ruokaa Krakova tarjoaa. Avioikin kanssa päätettiin, että yhdessäkään kiinalaisessa, hampurilaispaikassa tai pizzeriassa ei käydä. Ei edes siellä Hard Rock Cafen kuuluisien hampurilaisten äärellä.

Kävelyä ainakin tulee, vaikka taksit ovat kuulemma halpoja. Junallakin tulee matkusteltua. Säätiedoitusten mukaan siellä on pääosin pilvistä, mutta poutaa. 

Palataan foorumille uusien kuvien ja ruokaelämysten kera!




Tämä kukka kestää muutaman pakkasasteenkin!

lauantai 20. lokakuuta 2012

Kamera, osa 2

Kävin sitten eilen illalla ostamassa sen uuden kameran. Menin ensin Giganttiin. Siellä oli monenmoisia pokkareita esillä. Katselin ja vertailin niitä ainakin tunnin. Yksikään myyjä ei tullut paikalle. Lähdin sitten pois. Lähtiessäni huomasin, että palvelutiskin luona oli numerolappusysteemi. Olisiko minun pitänyt ottaa siitä lappu, jotta olisin saanut palvelua? Tosin koko hehtaarihallissa en nähnyt kuin kaksi myyjän oloista tyyppiä. Toinen hengaili pesukoneiden luona, toinen tietokoneiden.

Menin sitten Mustaan Pörssiin. Lähes samat kameramerkit sielläkin oli. Ja myyjä pongahti heti viereeni. Ostin Nikonin 16,1 megapikselin kameran. On siinä toimintaa jos toistakin. Sillä pystyy tasoittamaan ihon epätasaisuuden, se tunnistaa hymyilevät kasvot (kas kun ei porukan kauneinta, niin kuin erään tuttavani kamera, heh heh), ruoalle, lemmikeille, kukille on omat valintamahdollisuudet. Joo, joo. Minä en usko, että kamera erottaa paistia kissasta. 

Pistän tähän kaksi esimerkkikuvaa. Mutta huom, ne ovat vasta ensimmäisiä tällä kameralla ottamiani kuvia. Ensin makrokuva mummun pakkasen puraisemasta kukasta



Ja sitten maisemakuva "scenery" -toiminalla. Pukkaa taas tulvaa...



perjantai 19. lokakuuta 2012

Kamera

Minun kahdeksan vuotta vanhan Pentaxin kameran litium-akku on tullut tiensä päähän. Kameralla pystyy ottamaan noin 8 kuvaa, sitten se pimenee. Tilasin siihen uuden akun noin kolme viikkoa sitten. Luvattiin viikon kuluttua ja viikon kuluttua ja viikon kuluttua. Tänään sitten marssin valokuvaamoon ja peruin tilauksen. Ja ajattelin sittenkin sijoittaa uuteen kameraan. Mitään raskasta järjestelmäkameraa en halua. Ei minusta ole suureksi valokuvaajaksi. Useimmat nykyiset pokkarit ovat ihan hyviä kameroita, pikseleitäkin löytyy.

Mutta siellä tutussa valokuvausliikkeessä ei ollut yhtään kameraa myytävänä! Minun piti oikein kysyä, että mistä minä saan ostetuksi itselleni kameran? Myyjäkin mietti hetken. Ja vastaus oli: Gigantista, Kodin Anttilasta, Mustasta pörssistä, nettikaupoista... Aika jännä juttu.  Valokuvaamo on nimensä mukaisesti pelkkä kuvaamo. Monikaan ei teetä enää edes paperisia versioita valokuvista. Se on kyllä harmi. Tietokoneen syövereistä ne kyllä katoavat koneen hajotessa. Ei jää muistoja tuleville polville.

Pitänee lähteä johonkin kodinkoneliikeeseen, kunhan saan auton käyttööni.


Aloitin neulomaan sukkaa.

torstai 18. lokakuuta 2012

Loma

Kauan kaivattu loma alkaa tänään! Eilinen kahdentoista tunnin työpäivä parine palavereineen on selätetty. Tosin pöytäkirjat odottavat vielä puhtaaksikirjoitusta. Kirjoitan toisen puhtaaksi tämän bloggauksen jälkeen ja toisen huomenna aamulla. Jos jaksan... Nyt on vain niin naatti olo.

Matkaan valmistautuminen alkaa!



Voi, tuolla Krakovassa olisi niin paljon nähtävää. Jo ihan kaupungin alueellakin. Vanha kaupunki, juutalaiskortteli, kaikki keskiaikaiset kirkot, kaupungin puutarhat. Ja Hard Rock Cafe. Alle 20 kilometrin päässä olisi Auschwitz, Wieliczkan suolakaivokset ja tuo kommunismin ideaalikaupunginosaksi rakennettu Nova Huta. Niin, ja sitten geokätköjä...

Entä ravintolat... Siellä on Euroopan vanhin yhtämittaisesti toiminnassa oleva ravintola (jonka nimeä en nyt muista). Yleensä ottaen hotellin aamupala ja iltasyöminen ravintolassa saa riittää. Onneksi en ole kahvila-ihmisiä. Mutta tässä on vielä viikonloppu aikaa valmistella matkaa. Ei siinä oikeastaan mitään sen kummempaa valmistelua ole. Matkaan vain!

tiistai 16. lokakuuta 2012

Harmaata

Eilisestä kuulaasta ilmasta ei ollut tänään tietoakaan. Harmaata, harmaata. Ihan vähän lumisadetta ja sitten perään oikein tiheää vesisadetta. Semmoista joka kastelee kaiken. V.....aa valmiiksi jo huominen työpäivä. Menee yli kaksitoista tuntia... Tosin välillä on puolentoista tunnin tauko, mutta siinä ajassa ei ehdi kotiin kuin kääntymään. Joten ajattelin käydä - yllätys, yllätys - parilla geokätköllä työpaikan ympärillä. Saapahan senkin ajan käytettyä tehokkaasti.

Onneksi loma lähestyy. Ajattelin siivota torstai-perjantai -illat, mutta nyt ei kyllä nappaa yhtään. 


Eilen.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Ja kätköilemässä...

Siis jos minä hurahdan johonkin hommaan, niin se on sitten menoa. Esim. tämä laihdutus, liki vuosi ja miinus 20 kg, muuta en ajatellutkaan. Vielä sitten pitäisi saada ne loppukilot pois. Ja nyt tämä geokätkeily...

Aikaisemmin sanoin, että minun on PAKKO syödä päivällinen heti töistä kotiin tultuani. Toki olen pitänyt työpaikkalounaan pienenä ja syönyt sitten kotona "normaalin" kokoisen annoksen. Mutta tänään. Minulla oli palava kiire ulos ja kätköjen perään. Töissä söin eilistä merimiespihviä ja salaattia. Joku (kukahan kumma?) oli jättänyt autoon viimeviikon tiistain kauppareissulta tummaa Geisha -suklaata. (Siitä kuitenkin onnittelen itseäni, se on pieni levy ja on säilynyt viikon ja vielä jäi yli puolet!). Joten söin kotimatkalla kolme palaa sitä suklaata. Sitten pikainen postien selailu ja eikun menoksi PoikaKoiran kanssa. Yli kaksi tuntia kävelimme ja etsimme lähiseuden kätköjä. Neljä kätköä löysin. Oikestaan viidennenkin, mutta se oli niin korkealla, että tarvitsen apuvoimia sen kirjaamiseen.

Nyt on kiva huomata, kuinka ennen on vain kävellyt puistossa ja nyt saman reitin varrelta löytyykin kätköjä! Maisemaa katselee aivan uusin silmin. Eräs mikrokätkö oli erityisen taitavasti piilotettu. Tongin ja kiertelin kuusen juuren ympärillä. Luovutin. Kunnes sitten toisen kätkön löydettyäni päätin palata takaisin ja etsiä sen kätkön. Ja pang! Siinähän se nökötti keinokäpyyn piilotettuna. Ja erityisen kivaa oli, kun PoikaKoira tutkii kanssani kätkörasioita, ihan kuin se muka ymmärtäisi hommasta yhtään mitään. Mutta onhan niissä tuoksuja. Samalla tavalla ryömi siltojen ym. alle kuin minäkin.

Tänään jäi sitten se päivällinen välistä. Kolme palaa suklaata siis korvasi sen. Kello on nyt puoli kahdeksan, joten en minä enää syö. 

Toivottavasti huomenna ei ole aivan kaamea keli, että pääsen taas etsimään muutaman kätkön! 


Muisto kesästä

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Nyt on reippailtu!

Eilen oli sitten se geokätkeily-kurssi. Oli hurjan kivaa. Ja tein vaikka mitä "löytöjä". Mm. yhden koulurepun täynnä kirjoja. Aukaisin repun ja yritin etsiä jotain merkkiä omistajasta. Ja löytyihän sellainen vihon kannesta, Niko 5C. Ongelmana oli vain, mitä teen repulle? Lähistöllä on nimittäin kolme koulua, jota kyseinen oppilas voisi käydä. Niinpä pistin repun laiturin alle sateen suojaan ja kirjoitin aamulla sähköpostiviestin kaikille kolmen koulun rehtoreille. Jospa reppu löytäsi takaisin omistajalleen. Onhan se voinut leikin tuoksinassa unohtua rannalle vai olisiko kenties kiusaamistarkoituksessa viety sinne? Kyllä kait ainakin normaalissa kodissa kaivataan pienen koululaisen reppua kirjoineen. Vähän minua kyllä ihmetytti tuo "löytö".

Tänään aamusella lähdin sitten itsenäisesti kätköilemään. Löysin kaksi kätköä, yhtä kätköä en löytnyt, vaikka kuinka etsin ja pyöriskelin. Neljäskin kätkö löytyi, mutta se on ns. mysteeritehtävä ja aivoni eivät ole sitä vielä ratkaisseet. Aikaa meni reippaasti yli puolitoista tuntia. Ja ihmeellistä, millaisia polkuja ja uusia pyöräteitä sitä löytääkään aivan kotinsa nurkalta, kun vaan astuu vähän syrjään noilta tavanomaisilta reiteiltään. 



perjantai 12. lokakuuta 2012

Ruokaa...

Pidin tänään vähän niin kuin ylityövapaata. Ihanan laiskottelu-aamun jäkeen lähdin jälleen sinne Hulluille päiville. Mutta vain ruokaostoksille. Kiersin toki naisten osaston läpi ja ostin pakkauksen pikkuhousuja, "seksintappaja sloggeja". Kuulin, kuinka myyjä kertoi jollekin asiakkaalle, että Desigualin takit olivat loppuneet viidessä minuutissa, oli kuulemma ollut melkein käsirysy... 

Ja tässä kaupasta ostamani ruoka:
kasvissamosa, hot aiolia ja keltaista perunasalaattia. Pizzasalaatti on eilistä, K-marketista. Ei niin terveellinen ateria, mutta nyt vain teki mieli tuota. Ostin ihan kokeilumielessä sekä liha- että kasvissamosan. Tykästyin niihin, kun olin Englanissa. Alakerran intialaisen kivijalkakauppiaan vaimo teki joka aamu tuoreita, ihanasti maustettuja samosoja. Noh, kyllähän tässäkin samosassa oli pieni tuttu vivahde. Kuori oli kyllä kuin pullaa... Lihasamosa jäi sitten huomiselle aterialle.

torstai 11. lokakuuta 2012

Leipä

Karppasin siis viime syyskuusta tämän vuoden kesäkuuhun ja onnistuin sen avulla sekä kaloreita laskemalla laihduttamaan. Nyt on ollut vähän hiljaisempaa... Syön töissä kevyen lounaan (keitto tai salaatti) ilman mitään lisukkeita. Nyt sitten minulle on tullut tapa, että HETI töiden jälkeen pitää syödä "kunnolla". Ja sitten mennyt tasaisesti jälkiruoaksi pari palaa suklaata tai sitä jäätelöä. Ihminen on heikko. Huoh. Ja tuntuu, että mikään ei riitä. Onneksi en ole silti sortunut mässäilyyn. Yksi annos jäätelöä on saanut riittää. Ja klo 17.00 jälkeen en syö enää mitään. Ja ei minulla olekaan illalla nälkä. Se on vaan niin kumma, kun sen kylläisen olotilan saavuttamiseen menee aivoilta niin pitkä aika.

Nyt olen syönyt iltapäivällä myös leipää. Ja kyllähän se pitää nälkää ihan eri tavalla poissa kuin pelkkä salaatti. Tänään söin töiden jälkeen kaksi ruispalaa juustolla ja suolakurkulla. Niitä olisi mennyt useampikin, mutta onneksi ei ollut enempää. Kaamean makeanhimon tyydytti kaksi palaa suklaata. Sitten päiväunet ja koiran lenkitys. Ja nyt ei tee mitään mieli. Ihan hyvä olo. Jospa varaisin nyt aina sen kaksi viipaletta ruispalaa ja jotain päällystettä päivälliseksi. Eikä muuta. Katsotaan, mihin tulokseen se johtaa.


Liian aikaisin tuli syksy anopin tomaateille. Eivät ehdi kypsyä. Harmi.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Hulluilla päivillä...

Siis piti minunkin taas aamulla lähteä kyseisille markkinoille, vaikka olen vannoutunut shoppailun vastustaja. Sitäpaisi ahdistun tuollaisen väkimäärän keskellä ja hermostun jonottaessa. Aina joku kyselee kassalta kaikenlaista tai sössii pankkikortin kanssa, aikaa kuluu. Ja jostain kumman syystä suuret kaupat saavat minussa aina aikaan laksatiivisen vaikutuksen...

Kuitenkin luettuani tuon keltaisen opuksen muutamaan kertaan läpi, havahduin siihen, että tarvitsen neuletakin. Sain sen, kello oli 8,20. Sinne jäi enää yksi kappale, kokoa 34. Ja se on muuten totta, että mitä tahansa ei noilta markkinoilta kannata ostaa. Pitää tietää melko tarkalleen, mitä tuotteet maksavat muualla. Nytkin katselin myös Dieselin farkkuja, noin 70 euroa. Mutta voi mitä B-laatua! Ei, ei, ei.

Samaan aikaan kuuluttelivat myös Desigualin mekkojen olevan myyty loppuun. Sain kuulla tuosta merkistä vasta toissa viikolla, kun tyttäreni toi ko. merkkisen puseron minulle tuliaisksi Madridista. Ihan kivan näköisiä vaatteita tuolla merkillä on. Pitääpä alkaa bongailemaan. Vaan nyt on shoppailut shoppailtu.


 Näin kauniisti kukki ruusu anopin pihalla vielä viime viikonloppuna.

tiistai 9. lokakuuta 2012

Nuo ihanat astiat kaupassa

Olen aina ollut heikkona kauniisiin astioihin. Kukapa nainen ei olisi. Mikä sitten on kaunista, riippuu tietenkin katsojasta. Tänään satuin kauppaan oikeaan aikaan. Siellä oli nimittäin poistomyynnissä tämä:
Hackmannin kesävuoka, vain 18 euroa. Alkuperäinen hinta oli 29,50€. Tosin on tämä ollut alennuksessa aikaisemminkin, mutta ei näin alhaiseen hintaan. Pikkuisen harmitti, kun ostin juuri edellisellä viikolla saman sarjan kaksi mukia mökille hammaspesumukeiksi hintaan 9,95€ kappale. Nyt sama muki oli poistomyynnissä kuudella eurolla!

Lapsuudenkotini kätköistä löytyi aiemmin tämä Ruusu-keksirasia



Ja tämä:

Kyllä on nyt talossa pelti- ja emalitavaraa.

maanantai 8. lokakuuta 2012

Hyvä päivä

Viikonlopun möllötyksen jälkeen tämä päivä tuntui oikein mukavalta päivältä. Oli vain niin mukava olo, sitä ei oikein pysty selittämään. Tosin töistä tullessa otin PoikaKoiran kanssa liki tunnin nokoset. Sen jälkeen lenkille. Olisin voinut reippailla vaikka kuinka kauan.

Ehkäpä ihmisten toimeliaisuustaso kasvaa näin syksyllä, tänne blogimaailmaankin on ilmestynyt monia uusia ja mukavia blogeja. Lueskelin niitäkin oikein urakalla läpi.

Nyt olen muuten ihan koukussa tähän koiranpentu linkkiin. Ei tämä varmaan kauan ole voimassa ja eihän koiranpentuja voi ikuisuutta pitää noin pienessä tilassa. Mutta nyt ovat vielä pieniä. Pääasiassa nukkuvat. Mutta mukavan näköistä köllöttelyä. Joskus kuvat tulevat aika alakulmasta, silloin näkymä on pienempi. Yleensä kuva tulee yläpuolelta.


Ihana puskaruska kotipihalla.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Voi rähmä...

Tämä viikonloppu on mennyt lähinnä jonkin sortin horteessa. Ja mihin se aika oikein kuluu? Eilen heräsin, kävin kaupassa, tein ruokaa, päiväunet, koiran lenkki ja sauna. Siinä se oli päivä pulkassa. Ei mitään "asiallista" tekemistä, kuten siivousta, lukemista, shoppailua tai rästitöiden tekemistä. En saanut edes tätä blogia päivitettyä. Aika hujahti hommiin, jotka tehokkaalta ihmiseltä vievät vain pari tuntia, päiväunet pois lukien. Minulla taisi vilahtaa päiväuniinkin ainakin kaksi tuntia...

Mutta tuohon otsikkoon. En ole nyt pariin, kolmeen viikkoon käynyt vaa´alla. Ja eilen kävin. Ja mitä se kertoi? Että se paino pyrkii heti ylöspäin, jos yrittää elää vähänkin normaalia elämää. En ole mässäillyt, en ole syönyt isoja annoksia... Eli huoh... Tämä on siis kohtaloni, askeettinen elämä on siis paras kaverini koko loppuelämäni. Eilen tein ruoaksi ihan tavallista kotiruokaa. Aviokin toiveesta lihapullia ja perunamuusia. Minun pitänee jättää tulevaisuudessa tuo muusi sitten pois... Raaste- ja kasvislinjalla jatketaan.

Onneksi töissä on helpompi jakso edessä. Ja ensi viikonloppunna on se geokätköily-kurssi. Ja sitten ollaankin kohta lomamatkalla! Voi että odotan tuota matkaa. En ole puoleentoista vuoteen käynyt missään. Se on siis kaupunkiloma. Ja nyt on kamala ongelma. Nimittäin kengät. Niiden pitäisi soveltua tietenkin kävelyyn, mutta niiden pitäisi olla myös sievät. Ja osatanko saapikkaat, kun on syksy vai pärjäänkö pikkukengillä. Siinäpä ongelmaa kerrakseen. Jos tunkisi itsensä taas noille keskiviikkona alkaville "suuren tavaratalon kaikenmaailman markkinoille". Siellä on ainakin yhdet mukavannäköiset saappaat tarjouksessa.



torstai 4. lokakuuta 2012

Voi ei

Minun piti päivitellä tätä asiaa tänne jo viime viikolla, mutta unohdin. Tänään taas kun kävin marketissa, niin asia palautui mieleeni. Nimittäin minun lähimarketisani on sisääntulon kohdalla sellainen myyntialue, jossa myydään aina ajankohtaan sopivia tavaroita. Keväällä puutarhakalusteita ja kukkahommia, kesällä helletavaroita, syksyllä koulutarvikkeita jne. Ja siis mitä näin sillä alueella viime viikonloppuna, syyskuun lopussa? Joulukuusenpalloja! Voi ei! Joku roti sentään. Kolme kuukautta jouluun ja joulutavaroita on esillä. Kyllä nyt pitäisi säätää vaikka joku laki, että joulua saa mainostaa vasta marraskuun viimeiseltä viikolta eteenpäin. Hyvä, ettei joululaulut jo raikuneet kaupassa.


Samaiselta syyskuun viimeiseltä viikolta. Kokosin kukkalaatikosta viimeiset säädyllisen näköiset kukat maljakkoon. Ja ei tunnu vielä kovin jouluiselta.

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Harrastus!

No niin, nyt minullakin on sitten ihan oikea harrastus! Siihen voi yhdistää liikkumisen, ulkoilun ja koiran. Nimittäin geokätkeily. Eräs tuttavani on harrastanut tätä kyseistä lajia jo vuosia. Vähän aikaa sitten kuulin, kuinka eräs 16-vuotias poika esitteli harrastustaan muille. 

Minä olen jo pitkään ollut kiinnostunut tästä asiasta ja vieraillutkin geocachingin sivuilla. Tänään sitten selatessani amattiyhdistyksen vapaa-ajan sivuja, löysin sieltä ilmoituksen viikon päästä pidettävästä "kurssista". Ei se mikään oikea kurssi ole, neljän tunnin rupeama. Mutta ilmoittauduin heti. Eipähän tarvitse sitten tehdä kaikkia virheitä, kuin jos itsekseen kirjautuisi noille sivuille. Ehkäpä se on hyvä starttipaketti.

Tuo poika kertoi käyneensä läpi kaikki tämän alueen kätköt. Nyt harrastusta rajoittaa lähinnä se, että käymättömät kätköt ovat niin kaukana, että ei oikein jaksa polkupyörällä lähteä sinne. Hän myös itse luo kätköjä. Sanoi vaatimattomasti luoneensa kaikki oman kotikaupunginosansa kätköt.

Geokätkeilyä voi harrastaa yli 200 maassa ja kätköjä on yli 1,6 miljoonaa. Arvatkaas, missä maassa ei ole yhtään geokätköä? Pohjois-Koreassa. Ja joku on luonut kätkön sinne meidän mökin lähistölle. Aion käydä katsomassa sen heti, kun olen rekisteröitynyt geocachingin sivustoille ja vähän perehtynyt asiaan. Geokätköilyyn tulee kuulemma oikea vietti. Haluaa löytää aina vaan enemmän kätköjä ja voi seurata, kuka on löytänyt sinun kätkösi. Vähän niin kuin golfissa. Pitää pyrkiä aina vain parempaan tulokseen.


Kesäpäivänhattu on vieläkin näin hyvän näköinen!

tiistai 2. lokakuuta 2012

Lounge

Viimeksi kun kävin siellä Isolla Kirkolla (Helsingissä), niin eräs nuori herra asteli eteeni ja kysyi, lennänkö paljon? 
- No, joskus jopa kerran kuussa.
- Onko teillä Finnairin plussakorttia? 
- Tietenkin minulla on.
- No nyt meillä olisi tarjouksessa tämä Diners Clubin luottokortti, johon on yhdistetty Finnairin plussakortti. Tällä pääseen myös Diners Clubin loungeen vaikka nauttimaan lasillisen viiniä. Ja plaa plaa plaa plaa... Ja vuosimaksu on vain 25 euroa...

Eli menin taas siihen halpaan. Ajattelen liikaa näitä nuoria, jotka ovat tuollaisessa myyntityössä. Mitä minä siellä loungessa tekisin? Aviokki pääsee mukaan "vain 10 eurolla". Ilmainen viini kyllä houkuttaa, mutta ei sitä ennen lentoa voi juoda. Lentokoneiden vessat nääs. Tiedätte varmaan. Ja Helsinki-Vantaalla ei edes ole Diners Clubin loungea! Toki siellä on, minne nyt parin viikon kuluttua matkaan, mutta aikataulu on aika tiukka, ei siinä loungeissa ehdi oleskella. Varasin ja maksoin matkat tuolla kyseisellä luottokortilla. Saihan siitä palkinnoksi 3000 plussapistettä, kortin aloitukseksi. Mutta ovatko nekään euroiksi muutettuna edes tuon 25 euron arvoisia? Ja plussapisteitä tulee tietenkin itse lennoista. No, onpahan taas yksi luottokortti enemmän. Millä mällätä. Mutta ainahan on maksettava, eikös juu? Tosin luottokortilla maksettaessa on se hyvä puoli, että jos lentofirma menee konkurssiin, luottoyhtiöltä saa menettämänsä rahat yleensä takaisin.

Ruoaksi tein tänään kanasalaattia. Ostin marketista tarjouksesta euron kanareisi-paketin, paistoin ja paloittelin sen salaattiin. Hyvää ja kevyttä!


Tuosuherne edelleen.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Maanantai

Olen huomannut tämä blogihistoriani aikana, että maanantai on päivä, jolloin aivoni käyvät eniten tyhjillä. Joten mitään kummoista ei ole kerrottavanakaan. 

Vähän niin kuin laihduttamisen motivaattorina katselin tuossa Liv-kanavalta ohjelmaa jostain brittiläisestä pullukka Joannesta. Minusta se on ihmeellistä, että jotkut pystyvät ahtaamaan hirveitä määriä ruokaa suuhunsa, eivätkä silti ole "kuin" 140 kiloisia. Luulisi noilla ruokamäärillä pääsevänsä Quinnessin ennätysten kirjaan. Ja jos taas meikäläinen erehtyy syömään yhdenkin leipäpalan ylimääräistä, niin vaaka on aamulla masentavissa lukemissa. Mutta kait sitä elimistö sopeutuu suoltamaan tuollaiset massaruokamäärät lävitse. Tuo Joanne kertoi käyvänsä tunnin välein vessassa. Kumpikohan hätä...?

Iloisempaa ja reippaampaa huomista odotellessa!


Kokeilin mökillä kameran hämärätoimitaa... Takan alustassa on halkeama, joten siinä ei voi polttaa halkoja. Pitää korja ensi kesänä. Mutta kynttilöille se on turvallinen paikka.