torstai 30. toukokuuta 2013

Kesälenssu

Eilen se tuntui jo vähän ja tänä aamuna se oli totta. Kesäflunssa. Tai itse asiassa en minä tiedä, mikä tauti tämä on, mutta kurkku on kuin raastinrauta. Aamulla ottamani Burana helpotti asiaa hiukan. Pari tyyppiä työpaikallakin valitteli samoja oireita. Ja kolmaskin, mutta häntä en ota todesta, koska hän on sellainen "myötäpotija". Eli jos sanon, että "voi että minulla on pää kipeä", niin hän toteaa siihen salamannopeasti "niin minullakin"...

Kuumetta ei ole, tai ainakaan ei tunnu siltä. Hikoillut olen, mutta siitä ei ota selvää, johtuuko se tästä kurkkukivusta vai lämpötilasta. Täällä on nimittäin jälleen yli +27°C... Olen kyllä ollut ulkonakin, PoikaKoiraa pitää ulkoiluttaa ja uittaa.

Toivon tämän kaiken menevän nopeasti ohi, sillä ylihuomenna on reissuun lähtö. Melkein yhtä lämpimään maahan kuin Suomi, nimittäin Kreikkaan. Mukaan pakkaan paljon luettavaa ja paikan päällä en aio tehdä juurikaan mitään sivistävää. Paikalliselle linnoitus-kukkulalle voisi yrittää kiivetä.

Joten bloggaukseen tulee nyt yli reilun viikon mittainen tauko. Palaa asiaan ainakin uusin kuvin. Ja yritän syödä matkalla kohtuudella. Hotellissa on nimittäin puolihoito. Se on vastoin minun periaatteitani, sillä minusta matkan yksi mukavimpia asioita on aina uuden ruokapaikan löytäminen. Vaikka saisi sitten ala-arvoisen huonoa miekkakalaa, niin onpahan sekin kokemus talletettu matkan muistoihin...

Kukkalaatikolle on varattu reissun ajaksi kastelija. Tästä tuli nyt sitten tällainen. Etualalla muistaakseni kesäleimua ja mustasilmä susannaa, punainen marketta, punainen neilikka, keltainen tähtisilmä (ei näy kuvassa yhtään), kesäleimu, inkalilja ja mustasilmä susanna. Aivan varmasti tästä(kin) tulee kesän mittaan useampi kuva.

tiistai 28. toukokuuta 2013

Kotimaisen ruuan lähteillä

Vietin tänään ihanan, aurinkoisen ja lämpimän päivän kotimaisen ruuan lähteillä. Näillä eläimillä oli asiat kunnossa.






Tämä on minipossu. Paikan lemmikki ja ei enää niin mini. Siis kamala otus. Siitä irtosi kamalasti karkeaa harjasta ja iho hilseili. Suoraan sanoen en ymmärrä, miten joku voi pitää tätä sisälemmikkinä.

maanantai 27. toukokuuta 2013

Herkuttelua

Nyt on ihan oikeasti herkuteltu. Eräs työkaverini jää eläkkeelle ja hän tarjosi tänään työpaikalla oikein kunnon kahvitarjoilun voileipä- ja juustokakuilla. Voi että minä olen tavallaan kateellinen tuolle henkilölle. Hän voi jäädä pois työstä hyväkuntoisena ja nuorena. Kyllä vain, minä pidän 60-kymppistä vielä nuorena! Omien vanhempien vanhenemista seuranneena vanhuus alkaa mielestäni joskus 70 paremmalla puolella. Milloinhan minä pääsen eläkkeelle? Hallitus hilaa eläkeikää koko ajan ylemmäksi ja ylemmäksi... Eräs toinen jo eläkkeellä oleva työkaverini totesi, että mitä hän oikein eläkkeellä tekee? Voi, voi. Minulle ei ainakaan tekemisestä tulisi puute, rahan riittävyys voi kyllä rajoittaa toimintaa jonkin verran.

Istutin sunnuntaina mökin kasvatuslaatikot. Vanha sanonta täällä päin on "Ei ennen kesäkuun kymmenennettä". Mutta kun ensi lauantaina on reissuun lähtö, niin istutus olisi mielestäni näillä keleillä lykkäytynyt aika myöhäiseksi. Toivottavasti nyt sataa edes jonkin verran, että istutukseni saavat kosteutta. Toisaalta, onhan minulla se serkku siellä...

Vuohenputket kukkivat parhaillaan.

Tästä se lähtee. Tilliä, persiljaa ja kahta lajia salaattia. Takana esikasvatetut aitoelämänlangat.

lauantai 25. toukokuuta 2013

Puuh...

Olin eilen työpaikan kevään illanvietossa. En ole ollutkaan pitkään aikaan missään yhteisissä riennoissa. Ja eipä tarvitse mennä taas pitkään aikaan. Ei työkavereissa mitään vikaa ole, mutta se kaikki muu...

Illanvietto oli ihan maineikkaassa ravintolassa, mutta -kriittinen kun olen, mielestäni kaikki ei mennyt ihan nappiin. Ensinnäkin ruokien odottaminen ja ruokailu kesti alku-, pää- ja jälkiruokineen liki neljä tuntia. Aivan liian kauan odottelua. Toiseksi ne, jotka tilasivat ruuakseen pelkän ruokaisan salaatin, saivat annoksensa viimeisenä. Eli kun muut popsivat alku- ja pääruokia näillä poloisilla valui kuola suusta liki kolme tuntia... Kolmanneksi, parin ruoka-annoksen kohdalla ravintola joutui tarjoamaan "ei oota"... No, se oli varmaan ongelmista pienin.

Minäkin popsin sitten koko kaavan mukaan. Alkupalaksi sillilautanen. Voi sitä janon määrää, mikä siitä seurasi, vaikka kyllähän minä sen tiesin. Häränpihvit olivat hyviä (mistä lie hevosesta tehty :)) ja korvasienikastike maukasta. Valkosipulikermaperunat jäivät lähes syömättä, mikä kertoo annoskokojen olevan kohdallaan. Jälkiruokaa en ottanut. Mutta siinä istuskellessa tuo lihan määrä kyllä jämähti mahan pohjalle saaden aikaiseksi tosi ähkyn olon.

Jaloitellakseni vähän lähdin myös jatkoille pariin kapakkaan. Niissäkään en ole käynyt piiiitkäään piiitkäään aikaan. Monenlaista tyyppiä oli liikenteessä... Elävä musiikki on aina ihan kivaa. Mutta voi sitä tungoksen määrää! Nämä valoisat ja lämpimät kesäillat saavat porukan suurin määrin liikkeelle. Etenemään ei päässyt eteen- eikä taaksepäin. Joten kilttinä tyttönä lähdin kotiin ennen puoltayötä. Jännitystä lisäsi vielä se, ettei minulla ollut avainta mukana. Asetin toiveeni sille, että ainakin PoikaKoira herää ovikellon soittoon ja Aviokki PoikaKoiran haukuntaan. Ja hurraa, pääsin sisälle! Tämä päivä meneekin sitten samoissa tunnelmissa kuin melkein päivälleen vuosi sitten. Tosin nyt en lähde katsomaan tuota maratonia vaan kirpputoripäivän kirpputorikierrokselle! Ja kun Aviokki saapuu maratonin huoltojoukoista kotiin, on vuorossa mökin kasvatuslaatikoiden kunnostaminen.

Vuosi sitten maratonreitin varrelta.

torstai 23. toukokuuta 2013

Kesävalmisteluja

Lähdin tänään työkaverin kanssa ex-tempore reisulle puutarhalle. Vau, mitä ihanuuksia siellä taas oli! Tuntui, että ostin aivan kamalasti kukkia, melkein koko auton perän täyteen. Ihan piti ajaa auto ulko-oven eteen, että sain kaikki tavarat kunnialla sisälle, mutta silti kukkalaatikko jäi vajaaksi. En ollut vielä miettinyt yhtään, mitä aioin parvekkeen kukkalaatikkoon laittaa, haavekuvana on ollut vain runsas, rönsyilevä laatikko.

Viime vuonnahan kasvatin kaikki kukat itse. Tänä vuonna itsekasvattamia ovat vain aitoelämänlangat.

Eli tuolla taustalla tuen vieressä on mustasilmä Susannaa, sitten joku lilja, jonka nimeä en muista enkä myöskään muista tuon jo kukkivan kukan nimeä... Pitänee tehdä uusi reissu samaiselle puutarhalle. Tuen vieressä sitten niitä aitoelämänlankoja ja tässä päässä samaten mustasilmä Susanna, sekä "nimetöntä".  Keskelle mahtuu vielä jotakin.

Ampelin lisäksi ostin ruukkuun niitä takuuvarmoja pelargoonioita. Ja nyt on parvekkeella kesän tuntu!

tiistai 21. toukokuuta 2013

Alkukesän väri

Alkukesän väri on ehdottomasti heleän vihreä. Nyt näilläkin lakeuksilla voi sanoa kesän alkaneen. Ainakin lämpötilojen puolesta. Päätän aina, että nyt seuraan kevään ja kesän tuloa tiiviisti. Ja hups, kesä tuleekin sitten aivan yht´äkkiä! Parvekkeelle pitäisi ostaa muutama kukka, kasvatuslatikon hyvin itäneet taimet odottavat istutusta ja talon sisusta huutaa siivoamista.

Pyöräillyt olen joka päivä työmatkat. Sain houkuteltua Aviokinkin pyöräilemään, vaikka aluksi tulikin vaikka mitä tekosyitä: tulee hiki, reppu hiostaa, vaatteet pitää vaihtaa... Nyt meillä ainakin säästyy bensaa! Onneksi hyvät kelit näyttävän jatkvan vielä pitkään.

Mökillä koivu puhkesi näin isoon lehteen parissa päivässä viime viikonlopun heltaiden aikaan.

Alkukesän väri parvekkeelta.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Muurikka

Nyt huutavat jalat hoosiannaa. Päivän möyriminen ja kyykisteleminen mökin kukkaistutuksissa ja saunan siivoaminen (siis konttailu lauteiden alle) saivat pohkeeni sellaiseen kipeystilaan, että hyvä jos tuolilta pääsee ylös. Olkapäät on poltettu ja kasvot punoittavat mukavasti. Tämä on kesä!

Mökin kuistia ei sitten aloitettu hiomaan. Kuistin lämpötila nousi reilusti yli 30 asteen, joten homma olisi ollut lähinnä kidutusta. Ensi viikonloppuna ei ehdi ja seuraavana ollaan matkoilla, joten todennäköisesti seuraavan kerran kun hiontaan voi ryhtyä, seuranamme on myös hyttysten iloinen armeija.

Meillä on Aviokin kanssa ikuinen ongelma mökillä. Nimittäin saunomisen ja ruokailun ajoittaminen. Mökillä syödään aamupalan lisäksi vain kerran päivässä. Minä haluaisin pääruokailun olevan siinä klo 15 ja saunan sitten illemmalla. Mutta Aviokki taas haluaa saunoa aiemmin, koska "täydellä mahalla ei ole mukava saunoa". Kenellä nyt on täysi maha vielä illalla? No, Aviokilla, ihmeen hidas ruuansulatus... Annoin tällä kertaa periksi ja päivän ruokailu venyi tuonne klo 19 korville. Arvaahan sen, miten siinä käy. Ainakin minä olin jo niin väsynyt päivän puuhailuista ja kun sen päälle oli vielä saunominen ja ruokailu, niin teki tiukkaa katsoa Euroviisuja... Ja ihan turhaan. Suosikkini Islanti ei pärjännyt. Ja Suomelle kävi niin kuin aina, kovat ennakkolupaukset ja sijoitus loppupäässä.

Uusi ruuantekovempele mökillä, Muurikka. Ihastuin tähän heti. Tämän saa tosi kuumaksi ja ruoka kypsyy nopeasti. Nyt paistumassa possunsuikaleita, herkkusieniä ja kesäkurpitsaa punaviini-hunaja marinadissa (kaupan tuote, oli hyvää). Ei hiilareita!

torstai 16. toukokuuta 2013

Nyt se alkoi - kesä!

Ihana pyöräily aamulla töihin ja iltapäivällä kotiin! Sää oli mitä mainioin. Ja ennusteen mukaan sää pysyykin melko pitkään tällaisena, ei ehkä ihan näin lämpimänä. Kaikki eivät vain aamuisin osaaa katsoa lämpömittariin tai sääennustetta. Osalla vastaantulijoista oli päällään paksu toppatakki ja paksu pipo. Varmasti tarkeni! No, vastaavasti osalla oli jalassaan shortsit. Ei ehkä vielä ihan niin lämmintä :)

Ja huomenna lähdetään heti töiden jälkeen mökille. Lämpöä ei tuhlata hetkeäkään. Nyt vasta pääsen haravoimaan, viime viikonloppu kun meni siinä sateessa. Toisaalta haravointi on jo periaatteessa hieman myöhässä, mutta pitää se silti tehdä. Ja sehän on myös hyödyllistä kuntoliikuntaa. 

Myös mökin kuistin maalaaminen on tämän kevään ohjelmana. Hiominen ja maalaus pitää suorittaa melkeimpä nyt toukokuun aikana. Sitten heräävät hyttyset ja homma on vähän hankalampaa...

Joulukaktus toukokuussa!


tiistai 14. toukokuuta 2013

Jääkaapin tyhjennystä

Miten minusta tuntuu koko ajan siltä, että kun avaan jääkaapin, siellä on aivan hirveästi tavaraa, joka pitäisi syödä pois pilaantumasta? No, tänään söin tuon äitienpäiväsalaatin lopun, lisukkeena lauantaina keitettyä pastaa. Oli aika kuivakkaa... Loput pastasta siirrettiin koiran kuppiin. Kakkua on vielä lähes puolet jäljellä. Taitaa mennä huomenna roskiin. Ja semmoista ei meidän taloudessa ole tapahtunut pitkiin aikoihin. Kakusta ylijääneet rahkapurkit odottavat syöjäänsä. Vapulta jäi juustoja... Ja äidiltä saadut kuppikakut..., niihin en ole koskenutkaan. Taitavat olla jotain saksalaisia ikikakkuja, jospa ne säilyisivät hyvinä vielä pari viikkoa. 

Tai sitten pistän huonoa omaatuntoa kokien kaiken biojätteeseen. Mitä noita säästelemään. Olen jatkossa järkevämpi.


Viikko sitten istuttamani Aitoelämänlanka on jo näin hyvällä alulla. Muiden sirkkalehtiä vielä odotellaan.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Äitienpäivälounas

Vuodessa on kaksi päivää, jolloin on erityisen mukava saada koko perhe koolle, jouluna ja äitienpäivänä. Nyt tuo ei vain enää onnistu, osan jälkikasvusta työskennellessä ulkomailla. 

Tänä vuonna valmistan äitienpäivälounaan itse. Jälkikasvun toiveesta. Karppaavat nääs. On me joskus käyty ihan valmiilla äitienpäivälounaallakin, mutta... Tässä on lähellä oikein hyvä ruokapaikka, Upseerikerho. Mutta siellä on aina aivan kamalasti porukkaa, seisovasta pöydästä tulee syötyä aina ihan liikaa ja jonottaakin siellä täytyy. Viime vuonna kävi vielä niin, että viereiseen pöytään sattui pari lapsiperhettä, joiden kakarat (anteeksi vain!) eivät osanneet käyttäytyä yhtään. Lapset villiintyivät ihan täysin yhden huutaessa ja karjuessa kurkku suorana ja yksi taaperoikäinen räkänokka majoittui meidän pöydän ääreen, räkäisen nenän ollessa noin kymmenen senttimetrin päässä omasta lautasestani. Yritin vinkata vanhemmille, että hakisivat jälkikasvunsa pois, tuloksetta. Kävi vielä niin, että yksi lapsista alkoi juosta rallia pitkin ravintolaa. Ja siinä kävi juuri niin klassisesti, kuin voi käydä. Lapsi ampaisi tarjoilijan eteen ja tämän kantamukset levisivät lattialle. Onneksi perhe söi aika nopsaan...

Tottakai lasten kanssa saa ja pitää käydä ulkona syömässä, mutta myös tapoja pitää olla. Joillakin vanhemmilla ei ole lainkaan "sosiaalista" silmää ja tilannetajua. Kaikki eivät välttämättä halua syödä keskellä pallomerimäistä kiljuntaa.

Tänään tein yksinkertaisen lounaan, salaattia ja paistettua broileria.
Romainesalaattia ja kartanosalaattia, kurkkua, tomaattia, kevätsipulia, parsaa, fetaa ja päälle kananmunia. Pikkuisen sitruunamajoneesia munien päälle antamaan niille suolaisuutta.

Ja sitten tämä eilen valmistettu kakku. Kuten joku tuolla edellisen postauksen kommenteissa mainitsikin, tähän tuli paljon rahkaa, ohjeen mukaan kilo. Ja kun muut härpäkkeet laskee mukaan, painaa kakku ainakin puolitoista kiloa...Kutsuinkin FaceBookin kautta tutut syömään sitä meille. Voi olla, että näin äitienpäivänä kutsuun ei paljoa vastata.

lauantai 11. toukokuuta 2013

Sadetta, sadetta

Siinä samassa kun saavuimme mökille, alkoi vesisade. Ja sitä jatkui ja jatkui... Joten lähdimme mökiltä kotiin suunniteltua aiemmin, koska mitään keväthommia ei mökillä pystynyt tekemään ja naistenlehdetkin tuli luettua päivässä läpi. Eikä vieläkään ole aurinkoa näkynyt. Ja uutisissa hehkutetaan Etelä-Suomen lämpöennätyksistä...

Tänään huomasin jälleen, että sillä on vaikutusta, jos jossain lehdessä tehdään tietystä raaka-aineesta ruokaa. Bongasin nimittäin äidiltä "kierrätykseen" annetusta Kotiliesi-lehdestä rahkaisen mansikkakakun ohjeen. Samantyyppinen ohje oli myös postin mukana tulleessa Valion Kotiruokaa-lehdessä, mansikkarahakakakku. Niinpä päätin väkertää äitienpäivän kahvihetkeen tuollaisen kakun, noudattaen enempi Kotilieden ohjetta.

Mutta. Marketissa mansikkarahkahyllyn kohdalla ammotti tyhjyyttä, samoin kakkuun tarvittavan lime-valkosuklaarahkan kohdalla. Joten otin mansikkarahkan tilalle kuningatarrahkaa ja lime-valkosuklaarahkan tilalle sitruuna- ja vaniljarahkaa. Pohjaan en käyttänyt suklaahippukekesejä vaan vadelmaisia Domino-keksejä. Enkä viitsinyt raastaa lime-hedelmän kuorta mukaan. Espanjalaisia mansikoita sentään oli. 1.90 €  400 gramman rasia. Kukahan laittomasti maassa oleva siirtotyöläinen on nekin espanjassa alipalkalla poiminut?

Huomenna maistetaan!

Niin, muistan kerran kun joku teki ruokaa Teijan keittössä -ohjelmassa ja käytti siihen Mustapekka-juustoa. Ainakin meilläpäin kaupoista olivat Mustapekka-juustot loppuneet seuraavana päivänä. Siihen ei oikein taida olla vaihtoehtoista raaka-ainetta?

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Pitkä viikonloppu

Aika resuisia ovat nämä toukokuun viikot. Taas on vapaapäivä ja yksi ylimääräinen vapaa. Ei silti, että se haittaisi. Ja sadettakin on tänne luvattu. Miten lie käy haravoinnin kanssa mökillä... No, sinne kuitenkin lähdetään, onhan sieltä lyhyempi matka myös äitiä tervehtimään.

Tänään päätin leipoa mökkievästä. En olekaan tainnut leipoa sitten syksyn, kun tein sitä karviaismarja-piirakkaa. Tänään tein yhtä suosikki-piirastani, mustaleima-sipulipiirakkaa. Se on ikivanha Valion resepti, eipä löytynyt enää just tällaisena netistä, variaatioita kyllä oli.

Rasvaa on ainakin tarpeeksi. Noudatin suurinpiirtein ohjetta, mutta käytin seitsemän sipulia ja jätin kuminan pois. En vain yksinkertaisesti pidä sen mausta. Sipulit pehmenevät, ah niin ihanan pehmeiksi tuossa balsamietikassa ja muskotti antaa kivan säväyksen. Ja tämän osalta jos minkä, kaasun tuotanto on varmistettu. Mutta eihän se mökillä haittaa :)

Seitsemän sipulia menossa -mihinkäs muuhun, kuin NicerDiceriin!

Balsamiviinietikka ja mausteet.

Lopputulos

Muistan, kun vein tätä piirakkaa kerran työpaikalle. Ja kun sen sinne työpaikan pöydälle tuo, niin eihän kaikki ole läsnä ja tiedä, keneltä piirakka on. Niinpä kuulin kerran keskustelun: "Mitä tämä täyte on?" - Sipulia, vastasi joku. "Eikä ole..." - On se, vastasin minä. "No ei varmasti ole, kyllä minä nyt sipulin maun erotan!" - No on se, vastasin minä, minä olen sen itse tehnyt...

Eli tätä piirakkaa voi tarjota myös niille, jotka periaatteessa vastustavat sipulia... (eli nirsoille:)

tiistai 7. toukokuuta 2013

Maalarinteippi

Paras tapa pitää ruoka pois mielestä ja nälkä loitolla, on puuhailla koko ajan jotain. Tämän olen jo huomannut ja todennut ennenkin. Tänään töiden päälle pakotin itseni pesemään ne jälljelle jääneet kaksi ikkunaa, joista toista ei ole pesty kolmeen vuoteen... Nyt voin sanoa, että talon pohjois- ja itäikkunat on pesty. Eteläpuolella odottaa vielä yksi pieni ikkuna.

Ja pesin kaiken lisäksi verhot. Peseminen nyt ei rasita, senkus pistät verhot koneeseen. Mutta se silittäminen.... Silität neliökaupalla, ranteet kipeinä verhoja, eikä niistä saa sileitä millään. Ja sitten se ikkunaan ripustaminen. Ripustaminen nyt ei rasita, mutta se niiden asetteleminen nätisti. Minä en ymmärrä, miten se voi olla niin vaikeaa saada verhot asettumaan nätisti, sillä tavalla aaltomaisesti ikkunan eteeen. Ainakin ne reunaosat kääntyvät aina ylöspäin ja verhot ovat kuin lentoon lähdössä.

Mutta minäpä olen keksinyt ongelmaan ratkaisun. Maalarinteippi! Siitä vain taittamaan verhon reunoja hieman sisäänpäin ja pyöreä taitos pysyy hyvin paikallaan, kun sen kiinnittää alareunasta maalarinteipillä. Teipin voi irroittaa parin kuukauden päästä, kun verhot ovat "asettuneet" paikoilleen.

Jos nyt oikein hakemalla hakee eroa entisen ja vanhan välillä, niin kyllä kait sitä pienen eron puhtaudessa huomaa...

maanantai 6. toukokuuta 2013

Esikasvatusta

Aloin eilen tutkiskelemaan tarkemmin, millaisia siemeniä olinkaan oikein ostanut kesäksi. Ja hups! Kolmen siemenpussin takana luki: esikasvatus huhti-toukokuussa. Eipä siinä sitten mitään. Tänään puutarhaliikkeeseen ja ostamaan tarvittavia varusteita. Ja nyt selvisi sekin, miksi tuoksuherne ei ehtinyt viime kesänä tehdä kuin pari hassua kukkaa. Sekin kuului tuonne esikasvatettavien kasvien ryhmään. Esikasvatattaviksi menivät siis tuoksuherne, aito elämänlanka ja kelloköynnös. Kaikki tukea vaativia, kiipeäviä lajikkeita. 

Aito elämänlanka ja kelloköynnös menevät mökin kasvatuslaatikon takaosaan, tuoksuherne jää parvekken kasvatuslatikkoon. Mieleni olisi niin kovasti halunnut ostaa vielä krassin siemeniä. Mutta se on liian isolehtinen minun pieniin kasvatuslaatikoihini.

Tuollainen keittössä mullan kanssa tuhertaminen on sitten hankalaa. Vaikka kuinka yrität olla varovainen, aina jossain välissä sitä multaa varisee pitkin lattioita. Loppupeleissä sirottelin lusikalla multaa siementen peitoksi. Mutta sotkulta ei voinut välttyä. No, kuuluu asiaan.

Aika vähän oli kolmessa siemenpussissa siemeniä. Kelloköynnöksen siemeniäkin vain kahdeksan.

 Hulluilta päiviltä ostamani amppeli alkaa olla parhaimmillaan.

lauantai 4. toukokuuta 2013

Kun homma repeää käsistä...

Näin nämä kengät Vappuna ko. liikkeen ikkunassa. Tänään sitten päätin käydä kysäisemässä, olisikohan heillä vielä sopivaa kokoa. Ja ihme kyllä, tismalleen sopiva koko löytyi. Nämä trimmaavat täydellisesti pinkkien housujeni kanssa!


Vähän turha ostos oli tuo kännykän suojakuori. Mutta pidän siitäkin, erityisen paljon. Ja tuon kuoren materiaali on sellaista "tahmeampaa" niin kännykkäkin pysyy paremmin kädessä. Ja sekin trimmaa housujen kanssa :)

perjantai 3. toukokuuta 2013

Pieniä iloja

Vaikka ulkona on kylmä, kukkalautani on aika hyvällä mallilla. Pikkuisen repsahtamisen jälkeen olen panostanut mm. säännölliseen kasteluun :) Kohta varmaan voisi ostaa jotain lannoitettakin. Vertailun vuoksi St. pauliat.




Ylhäällä kuva joskus helmikuulta ja alhaalla tilanne nyt. (Joo, valotus on ihan pielessä). Kukkia on ja nuppuja on paljon tulossa.

Sitten kukka, joka ilahduttaa minua eniten. Kolmisen vuotta sitten äitienpäivänä lahjaksi saamani, silloin runsaassa kukassa ollut joulukaktus (?) osoittaa myös kukkimisen merkkejä. Tietenkin taas äitienpäiväksi! Siinä on neljä pientä nuppua ja innolla odotan kukkien puhkeamista. Tähän asti se on vain nököttänyt ikkunalaudalla, olen jo joskus aikonut heittää sen roskiin. Mutta odottaja palkittiin!

torstai 2. toukokuuta 2013

Missä viivyt kesä?

Sitä se eilinen kylmyys tiesi. Tänään sitten tuiskutti nenäliinan kokoisia lumihiutaleita. Onneksi sulivat heti pois. Ja onneksi en lähtenyt polkupyörällä töihin. Eräs kollega tuossa viestitteli, että hänen oli pitänyt soittaa mies hakemaan kesken kotimatkan, kun oli meinannut jäätymiskuolema uhata.

Onneksi kesäkuun ensimmäinen päivä pääsee lähtemään etelän lämpöön. Itse asiassa varasin tuon matkan jo joulukuussa, mutta olen yrittänyt työntää sitä pois mielestäni. Mutta nyt reissu alkaa olla jo niin lähellä, että sitä on lupa odottaa! Matka on perinteinen Kreikan reissu, Lindokseen. Pikkuisen extraa reissussa on se, että hotelli on "for adults only". On tässä tullut lastenaltaiden äärellä jo istuttuakin. Kokeillaan nyt tämmöistä vaihtoehtoa.

Pohjolan kevät. Asfaltin raosta bongattuja voikukkia. Ensimmäiset laatuaan. Leskenlehtiä näin jo muutama päivä sitten.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Wappu

Ei kyllä valvominen sovi enää meikäläisen vartalolle. Ilta hulahti seurustellen tuonne kello kahden paikkeille. Hyvin syöden ja ei niin kauheasti juoden. Mutta se väsymyksen määrä aamulla. Oikeastaan voisi sanoa, että koko päivä on pilalla. Vappuhulinoita kävimme tänään puolenpäivän jälkeen sentään jonkun verran katsomassa. Mutta oli kylmä, noin +5°C ja navakka pohjoistuuli. Eipä siinä paljon vapun tunnelmaa saavuttanut.

Kaikenmaailman krääsänmyyjää oli tori täynnä. Mutta kylmä ilma verotti varmasti juhlijoita, koska sentään pääsi liikkumaan melko vaivattomasti. Muistan joitakin vappuja, kun vapputungoksessa ei päässyt eteen- eikä taaksepäin.

Yksinkertainen vappukattaus. Mistään ylimääräisestä koristelusta ruokapöydässä en pidä. Pienet, valkoiset Teema-lautaset puuttuvat kuvasta. Niitä joita voi ostaa puoleen hintaan keräämällä Citymarketista leimoja :)

Alkupalaksi täytettyjä kananmunia salaattipedillä. Keitä kananmunat koviksi. Halkaise ne ja ota keltuaiset pois. Murenna keltuaiset haarukalla sitruunamajoneesin ja kermaviilin kanssa. Voit lisätä myös hiukkasen suolaa. (Ihan oma keksimä variaatio!) Täytä munat tällä massalla ja koristele miten haluat. Minä pistin koristeeksi chilimarinoituja katkarapuja, kirjolohenmätiä ja tilliä. Lisukkeena täytettyja pikkupaprikoita ja kurkkua. Kaikki meni!