sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Juhlapäivä


Tänään on juhlapäivä. Nimittäin blogini täyttää tänään vuoden ja tämä on lyhyen matematiikkani magnalla laskettuna 300. postaukseni. Olen ihan tarkoituksella kirjoitellut tänne jotain pientä joka päivä tällä viikolla, että saan nuo kaksi lukemaa osumaan samalle päivälle. Jääköön blogin pitämisen syvempi analysointi vähän myöhemmälle.

Ainakin tässä rohkaistuu. Nyt uskallan jo pistää vähän henkilökohtaisemmankin kuvan tänne:


Neule: Novita 7 veljestä, googlaamalla koiran neule
Tossut: Rukka, Musti ja Mirri
(eikös ne näin ilmoiteta muotiblogeissakin?)

Nimittäin nolo PoikaKoira uusissa kengissään. Ihan hyvin meni eilinen harjoittelulenkki, kun vauhtiin päästiin. Nyt on sitten varmaankin kuukauteen ihan sopiva keli, -2°C, joten nyt lähdetään juhlapäivän kunniaksi toooosi pitkälle lenkille. Alkuun minulla oli ajatuksena käydä tänään alennusmyynneissä, mutta tuskin lenkin jälkeen enää viitsin.

lauantai 29. joulukuuta 2012

Kukkia

No, niin. Lähti taas lapasesta tämä minun innostuminen jostakin. Olen nyt virkannut näitä Afrikan kukkia. En edes tiedä, mitä näistä sitten joskus teen. Tavoitteena ehkä peitto.




Aluksi ajattelin virkata vain kolmella värillä: valkoisella, vaaleanpunaisella ja punaisella. Sitten kaivelin lankakoppaani. Keltainen näyttäisi varmaan ihan kivalta. Tuossa keltaisessa kukassa lankatyyppi on ihan erilaista, joten se on vain koekappale. Ja nyt sitten kävin ostamassa samanlaista keltaista ja vihreää lankaa... Reunat ajattelin virkata kuitenkin aina noilla alkuperäisillä väreillä. Säilyy edes jonkinmoinen harmonia. Yhden kukan virkkaamiseen menee aikaa noin puoli tuntia. Jos koko vuoden virkkaisi edes yhden kukan päivässä, niin eikökän yli 300 kukasta saa jonkinlaisen peiton aikaiseksi.

Virkkaamisessa on myös se hyvä puoli, että ajatukset pysyvät pois ruoasta. Jos iskee ruoan himo päälle, sitä voi yrittää siirtää virkkaamalla.


Aamulla olivat parvelasimme täynnä myös aivan ihania jääkukkia. Harmi, kun taitoni ei riitä saamaan niistä parempaa kuvaa.

Tämän päivän ruoka Aviokin toiveesta: perinteistä spagettia ja jauhelihakastiketta! On se kumma, miten jouluruokiin kyllästyy niin nopeasti, mutta spagetti kelpaa aina.

perjantai 28. joulukuuta 2012

Nyt vihertää!


Ensinnäkin. Joku (en minä) oli ostanut meille joulualesta puoleen hintaan noita Vihreitä kuulia. Ne ovat olleet markkinoilla niiiiiin kauan kuin minä muistan. Lenita Airisto syö lukemani mukaan makeisia kerran vuodessa. Nimittäin juuri joulun aikaan rasiallisen noita Vihreitä kuulia. Joten eiväthän ne sitten voi olla lihottavia:). Muistan, kun kerran lapsena sain niitä kyläpaikassa. Onnnistuin ottamaan tuon kuulan pois paketista niin, että sen toinen puoli jäi siihen rasiaan. Ja rasia jatkoi matkaansa... Nyt kyllä osaan ottaa kuulan pois rasiasta niin, että varmasti saan molemmat puolet mukaani.



Toiseksi. Tässä sitten päivän ateria, ravunpyrstö-caesarsalaatti romainesalaatilla. Lisäksi vähän tuorepasta-paprika-omena-kaprissalaattia. 

Röyh! Olen puhunut (blogannut)!

torstai 27. joulukuuta 2012

Missä on vihreä ja tuore?

... No ainakin tuossa piimäpurkin kyljessä on vihreää. Vaikka eilen haaveilinkin vihreän ja tuoreen perään, jääkaapin tarkastelu osoitti sen, että turhan paljon menisi ruokaa haaskiolle, jos nyt lähtisin ruokakauppaan.




Jääkaapissa oli vielä palanen kinkkua. Tein sille ja perunoille kastikkeen, johon lisäsin makua antamaan kuppiin unohtuneen jouluomenan ja jääkaapissa olleen tomaatin. Graavisiika oli vielä ihan hyvää, samaten Aurajuustosilli. (Ja tuon Mariskoolin pohjalla on vielä jäljellä seitsemän joulusuklaata. Aviokki on popsinut niitä, minä en.)




Ja sitten nämä anopin joulutortut. Aattona otin nämä kahdeksan kappaletta sulamaan ja niitä  on vieläkin yksi syömättä. Ja kun niitä on pakasteessa ainakin sata kappaletta lisää! Nämä ovat oikeasti ihan hyviä joulutorttuja (jos tykkää tortuista, minä en). Tehty kahdella eri taikinalla, jäähdytetty ja kaulittu, jäähdytetty ja kaulittu. Eilen anoppi kysyi Aviokiltani, ovatko tortut maistuneet? "- Joo, aamullakin söin kaksi" ... Valehteli. Tänään söi ensimmäisen väkisin. Mutta kun nuo tortut on pakko ottaa vastaan, muuten siitä saisi kuulla loppuelämänsä, "kuinka siellä ollaan kranttuja..." No, vien ne arjen tullessa työpaikan kahvipöytään. Se on muodostunut jo ihan perinteeksi ja siellä osataan odottaa "anopin torttuja".

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Sinne meni

Joulu nimittäin. Onneksi. Tänään vielä anopin joulupöydän äärellä. Nyt ei sitten uppoa enää yhtään jouluruokaa. Edellä esittelemästäni konvehtirasiastakin on vielä puolet jäljellä. Huomenna syön jotain erittäin vihreää ja tuoretta.


Oravilla on ikuinen joulu anopin luona. Ikkunan läpi otettu kuva.

Talventörröttäjiä. Tänään tarkeni olla edes vähän ulkona. Myös PoikaKoira.


Missä kaikki tilhet on? Meidän pihalla riittäisi ruokaa.

tiistai 25. joulukuuta 2012

Dinner for two


Perinteisestihän jouluruokien jämiä syödään vielä uutena vuotenakin. Tässä kaikki, mitä meillä jäi jäljelle. Etualan kinkkua on tosin vielä jääkaapissa enempikin jäljellä. Paistoin vain kinkun niin mureaksi, että se hajosi kolmeen osaan, kun yritin siirtää sen tarjoiluastiaan liian lämpimänä. Porkkana- ja lanttulaatikko menivät kaikki. Taka-alalla nököttää kupissa palanen maksalaatikkoa ja kolme perunalohkoa. 

Tänään saimme sitten tuhottua lopun rosollin ja maksalaatikon (minä en koske kyseiseen ruokaan edes pitkällä kepillä...). Kalojen vieressä olevan sienisalaatin heitin lopulta biojätteeseen. Se ei kertakaikkiaan maistunut yhtään miltään. Turhaan vie tilaa jääkaapissa. Mutta kaikkea muuta jäi vielä jäljelle...

Ja huom! Tuolla kynttelikön vieressä on edelleenkin täysi kuppi niitä pahanmakuisia Fazerin joulusuklaita. Ei ole maistunut kenellekään. Ei edes eilen "lapsille"....

maanantai 24. joulukuuta 2012

Jouluaatto

Muut täällä meillä (Aviokki ja Poikakoira) ovat vaipuneet jouluaterian jälkeiseen koomaan. Minä päätin purkaa kamerani kuvat. 


Tältä joulupöytämme näytti katettuna. 


Ja tältä kylmien alkupalojen kera. "Hytisevä" eli alatoopi (?), mummun limppu juustojen kera, itse tekemäni lasimestarin silli, graavilohi, kylmäsavulohi, graavisiika, Aviokin Aurajuustosilli, sienisalaatti, rosolli ja kastike. 

Tästä oli sitten hyvä jatkaa lasten ja kumppaneiden kanssa lämpimään pääruokaan... 

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Hyvää joulua!


Hyvää joulua kaikille! Tästä eteenpäin noin 30 tunniksi saa unohtaa laihdutusnipotuksen!

lauantai 22. joulukuuta 2012

Happy Christmas for me!

Olin sitten tänään siellä Stockmannin (Huom! kirjoitin tuon liikkeen nimen varmaankin ensimmäisen kerran oikein. En ole huomannut, että tuossa keskellä on k-kirjain... lukihäiriökö?) kalatiskin takana klo 8,15. Edelläni oli "vain" 50 muuta asiakasta. Numerot matelivat eteenpäin. Ehdin välillä käydä jonottamassa salaattitiskiltä päivän ruoan. Sitten tahti onneksi kiihtyi. Aika moni numerolapun ottaja oli jättänyt leikin kesken. Höh! Kyllä ovat lyhytpinnaisia ihmisiä.

Mutta otsikkoon. Ostin itselleni joululahjan, jota todella tarvitsen. Nimittäin jalkojani paleltaa jatkuvasti.




Toivottavasti nämä Shepherdin lampaannahkaiset töppöset auttavat asiaa. Olen katsellut näitä jo jonkin aikaa, mutta en ole raaskinut ostaa niitä. Nyt niiden päällä oli -20% alennuslappu, joten nehän suorastaan hyppäsivät ostoskoriini! Näitä mä oon halunnut aina!

perjantai 21. joulukuuta 2012

Talvipäivänseisaus

Tänään siis käännetään taas maapallon kampea niin, että syvin pimeys on selätetty. Ulkona on paukkuva pakkanen , -23°C. Onneksi ei tarvitse lähteä kotoa mihinkään. Kuuntelin, kuinka työkaverit valittivat hirveistä jouluruuhkista, eräskin sanoi odottaneensa yli 20 min. jossain risteysruuhkassa. Minunpa ei tarvitse jonotella ruuhkissa. Kaikki tarvittava on hankittu, mitä nyt vähän täydennystä haen vielä huomenaamulla.

Aion todellakin olla kaupan palvelutiskillä heti klo 8.00. Graavilohi ja -siika on saatava joulupöytään. Tänään teen lasimestarin sillin ja Aviokki aurajuustosillin.

Nyt tapahtui sellainenkin ihme, että törmäsin suklaaseen, joka on mielestäni kertakaikkisen pahaa. Nimittäin Fazerin Joulusuklaa.




Ei ollenkaan minun makuuni. Pitänee kaataa karkit takaisin rasiaan ja antaa jollekin, joka pitää niistä. Ihmeellisen tunkkaisen makuisia. Sisällä mausteista tryffelitäytettä... olisivat jättäneet sen mausteen pois.




Harjoitelmaotos kamaran panorama-toiminolla. Ei mennyt vielä ihan nappiin. Tässä kuitenkin vuosien varrella keräämäni tonttuparaati odottaa aattoiltaa.

torstai 20. joulukuuta 2012

Joulusinappi

Sinappiahan ei syödä paljoa, joten se ei kasvata joulun kalorimäärää.



3/4 dl sinappijauhetta
1 dl kermaa
1 muna
1/2 dl sokeria
1 tl perunajauhoja
hieman suolaa
1-2 rkl konjakkia tai sherryä


Vatkaa kerma ja muna kattilassa. Lisää sinappijauhe, sokeri, perunajauhot ja suola. Sekoita hyvin ja kuumenna koko ajan hämmentäen kiehumispisteeseen eli niin kauan kunnes sinappi saostuu. Jäähdytä ja mausta konjakilla tai sherryllä.

Tämä on sitten todellista nenänaukaisu-sinappia. Ja konjakkia voi ostaa samantien vähän isomman pullon...

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Rauhoittuminen

Pikku hiljaa alkaa jouluun rauhoittuminen, niin töissä kuin kotonakin. Töissä oli tänään kunnan tarjoama joululounas. Söin koko kaavan mukaan ja vielä torttukahvit päälle. Lisäksi yksi ohjaamani opiskelija toi minulle vielä After Eight -paketin (Irish Cream flavour). Siitäkin söin vähäsen. Joulun jälkeen pitää varmaan siirtyä taas tuohon askeettista askeettisempaan ruokavalioon.

Huomenna siivoan vessat ja kylppärin. Muutoin Aviokki saa jouluimuroida ja minä pyyhin pölyt. Siivotaan sitten paremmin ennen Uutta vuotta.


Kädet ja mieli himoitsevat tehdä jotain. En saanutkaan aikaiseksi käydä siellä lankakaupassa. Tänään sitten väkersin yhden sydämen paksusta villalangasta. Noita voisi tehdä useammankin ohuemmasta langasta. Mutta mihin tarkoitukseen?



tiistai 18. joulukuuta 2012

Joulukukka

Ostin tänään K-kaupan tarjouksessa olleen amarylliksen, 6,90€. Samanlainen kukka ilahdutti minua pitkään myös viime jouluna. Taidan viedä samanlaisen myös äidilleni.

Ostin samalla "firman piikkiin" joulutervehdyskukat PikkuPomolle ja IsollePomolle sekä Sairaslomalaiselle. Tahtoo jo vähän mielikuvitus loppua noissa pomojen muistamisissa. Rahaahan ei ole paljoa käyetttävissä. Joulutähti, hyasintti, amaryllis... Vaihdellen aina kolmen vuoden välein. Onhan niitä joulusia kukka-asetelmia, mutta minusta yksinkertaisin on kaunein. Nyt ostin PikkuPomolle valkoisen joulutähden, koska tiedän hänen vaimonsa olevan sisustusfriikki. Valkoisen kukan luulisi kelpaavan. Muille ostin punaiset...



maanantai 17. joulukuuta 2012

Ärsyttää...

...nimittäin tuo kotimaisten radiokanavien anti. Olen tainnut joissakin kommentaissa jo vähän mainitakin asiasta. Yleensä en kuunetele radiota muulloin kuin siivotessa, mökillä ja työmatkoilla. Miksi joka kanavalla on juontajia, jotka puhuvat mitä sylki suuhun tuo ja vielä naurellaan porukalla omille kommenteille? En kertakaikkiaan jaksa kuunnella jatkuvaa lätinää. Mihin ovat häipyneet lapsuuteni "sävelradioden" kaltaiset kanavat? Kanavat, joilla juontaja ilmoittaa "Nyt esiintyy laulu- ja soitinyhtye Uriah Heep". (Tämä juonto on tosi...:)). Eikä mitään kommentointia väliin. Tänäänkin työmatkan aikana juontaja lätisi pitkät pätkät jostain lehtiartikkelista ja värien vaikutuksesta mielialaan. Minä vaihdoin kanavaa. Siellä sama juttu. Omia ääniään rakastava juontajapari keskusteli "asiantuntevasti" joulusiivouksesta, ihan kuin heidän mielipiteensä olisivat olleet jotenki ainoita oikeita. 

No, se siitä. ostin itselleni jouluherkun, jonka syön ihan itse. Mutta vasta joulunpyhinä. Nam!


sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Auts!

Tänään pilkkoessani sipulia leikkasin pois palasen myös sormenpäästäni. Vähän aikaa mietin, pitääkö lähteä päivystykseen, mutta sidoin haavan tiukasti ja verenvuoto tyrehtyi. Juuri ennen tuota pikkomista olin leikannut kynnet lyhyeksi. Jos en olisi leikannut niitä, olisi sormenpääkin ehkä säästynyt veitsen törmättyä kynteen. Pikkuisen vielä sormenpäätä jomottaa. 

Paketoin eilen joululahjat. Mitään kovin taiteellista en jaksa tehdä. Ihan perinteisellä linjalla mennään.




Joissakin naistenlehdissä ja blogeissa lahjapaketeista tehdään todellisia taideteoksia. Täytyy olla kyllä hurjasti ylimääräistä aikaa ja viitseliäisyyttä. Roskiinhan ne paketointiainekset lopulta päätyvät. Minä pistin jopa yhden hankalasti paketoitavan lahjan paperipussiin (tuolla oikealla yläkulmassa pilkistää pikkuisen, lukee Stocmann). Puristelin pussin suun tiukasti kiinni, sidoin ja kiharsin ympärille paaaaljon pakettinarua.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Viime tipan lahjat

Kävin tänään kaupungilla ostamassa vielä pari viime tipan lahjaa ja lähtihän sieltä mukaan vielä ex-tempore -lahjat tyttärelle ja miniälle. Noihin lahjoihin olisi tarvinnut lehdestä leikatun alekupongin, mutta eihän minulla ollut sitä mukana. Ilmeeni oli varmaan tosi surkea. Onneksi mukava myyjä antoi ne minulle alennuksella ilman kuponkiakin.

Kaupungilta pääsee meille kotiin puolen tunnin välein menevällä bussilla. Tosin matka on niin lyhyt, että sen kyllä käveleekin. Tänään vaan tuuli ja tuiskusi niin paljon eikä minulla ollut farkkujen alla mitään lämmittävää, joten päätin mennä kotiin bussilla. Normi tilanteessa, jos bussi on vasta mennyt, en jää sitä odottelemaan, vaan lähden kävelemään. Nyt sitten olin pysäkillä hyvissä ajoin, 15 min ennen bussin tuloa. Ja bussia ei kuulunut, ei kuulunut, ei kuulunut... Perjantai, jouluruuhka ja huono keli... Kaikenkaikkiaan odotin bussia noin 50 min. Jos olisin tuon tiennyt, olisin palelemisen uhallakin kävellyt kotiin. Aviokki sanoi, että olisit ottanut taksin. Täh! Kun tuo kaupungin sisäinen Citybussi maksaa vain 1,50€ voi sitä siihen nähden hieman odotellakin.

Huomenna lauantaina on jälleen työpäivä. Ihan mielelläni minä teen silloin tällöin (lain mukaan kaksi kertaa vuodessa) lauantai työpäiviä, kun niillä saa sitten vastaavasti vapaata.

Joulu joskus jossain kaukana...

torstai 13. joulukuuta 2012

12.12.12. klo 12.12

... oli eilen. Muistatteko te, mitä teitte eilen tuohon maagiseen aikaan? Minä muistan. Eräs työkaveri oli tuonut mukanaan kameran ja otti meistä sillä kuvan. Siihen kuvan alareunaanhan voi saada näkyviin päivämäärän ja kellonajan. Oli oikein hauska pieni hetki keskellä työpäivää, siellä remontin keskellä.

Eilen oli myös kansainvälinen geokätkeily-päivä. Olisin mennyt tänne paikalliseen nuotio-iltaan, mutta tuo harmin kokous pilasi suunnitelmani.

Ne meidän remppamiehet ovat sitten mukavia, leppoisia ja taitavia. Sellaisia "vanhan ajan" miehiä, joilla on ammattiylpeys tallella ja tietotaito hanskassa. Kävin vilkaisemassa työtilaani ja siellä asenneltiin juuri kaikenmaailman ATK-kaapeleita. Edelliset roikkuivatkin kuin pyykkinarut. Mainitsin siitä asentajalle. Hän sanoi, että edellinen viritelmä oli lähes hengenvaarallinen, kukahan lie tehnyt? (No, se oli sellainen tyyppi, joka kävi aina viheltelemässä pari tuntia ja vaihtamassa tikapuiden paikkaa. Paidassa luki jotain "Fucking...". Asennus kesti monta viikkoa. Nyt sähkömies teki homman aamupäivän aikana ja koteloi johdot piiloon).

Muuten, blogillani 18 vakituista lukijaa. Ihan kiva. Mukava, että jorinani kiinnostavat muita samanhenkisiä (tai voihan sitä olla erihenkinenkin). Tyttäreni blogilla on 73 lukijaa. Ja heistä yksi on blogiemme yhteinen lukija. Arvaatko, kuka se teistä voisi olla? 

On ihan mukava kuunnella nuorten "lapsellisten" työkavereiden juttelua jouluun valmistautumisesta. Nyt on kuulemma pukki-ongelma. Eräälläkin työkaverilla oli viimejouluinen, huonosti naamioitu pukki istunut alle 10 min ja veloittanut siitä 50€. Sanoinkin leikilläni, että minä voin kyllä tulla teille joulupukikisi ja kuinka kauan minun täytyy istua tuon 50€:n edestä :) Vitsi, vitsi. En varmaan lähde kotoa mihinkään jouluaattona.

tiistai 11. joulukuuta 2012

Remppa

Kyllä on hankalaa tehdä töitä remontin keskellä. Kuten eilen kirjoitin, omaan työtilaan ei ole edes toivottavaa mennä. Minun oli kuitenkin ihan pakko käydä aamulla työhuoneessani. Unohdin erään tärkeän lappusen laatikkoon. No, laatikosto oli tungettu seinän viereen kaikista taaimmas, päällä oli irroitetut kattolamput ja ympärillä vielä rakennustelineet. Ei toivoakaan, että olisin yltänyt laatikolle ja saanut sitä auki.

Huoneessa pyöri ihan leppoisia rakennusmiehiä. Yksi kysyi, onko minulla ollut hengitystieongelmia? (Yksi syy tähän remonttiin on nuo tämän päivän kuumat sanat: huono sisäilma) Minun piti sanoa, että minulla ei ole ollut mitään ongelmia, ei koskaan. Mitä nyt joskus perinteisten kuumeiden jälkeen tai niitä ennen on nenä vuotanut. Remppamies sanoi "Tuuppa tänne" ja kaivoi puukollaan seinänvierustaa. Lattia oli silminnähden valahtanut hiukan alemmaksi ja sieltä listan alta mies kaiveli jotain töhkää. Homehtuneita rakenteita?

Aloin sitten miettimään, onko minulla ollut mitään oireita? Väsymys? Mutta väsyminenhän voi johtua niin monesta syystä. Jo yksinomaan työpäivät saattavat venyä pitkiksi, yöunet voivat jäädä lyhyiksi tai sitten ulkoilun puutetta. Tänäänkin tuon työpaikan häslingin päälle piti ottaa tunnin nokoset, enkä ajatellut sen johtuvan huonosta sisäilmasta. Otanhan minä päivänokosia lomallakin.

Niin, ja tiedän, että huomennakin on jälleen 12 tunnin työpäivä... Kyllähän tuommoinen väsyttää jo etukäteen.


Tämäkin vaatisi remppaa... Kaunkohan on ollut korjaamatta? Maailmansodan loppumisesta saakka?

maanantai 10. joulukuuta 2012

Salasanat

Meillä on töissä remontti käynnissä. Ihan hyvähän se on, että remontoidaan, mutta kyllä se sotkee työntekoa aivan tosissaan. Esimerkiksi meillä työpaikan tietokoneet on suojattu salasanoin sillä tavoin, että jos yrität jollain muulla kuin omalla koneellasi nettiin, sinun salasanojasi ei hyväksytä. Pitää hommata vierailijan tunnukset. Niinkuin nyt kunnan hommissa niin salamyhkäistä olisi. Ja jos unohdit jotain omaan työtilaasi, sinne ET SAA MENNÄ! Ja kaikki olikin näköjään peitetty muovilla. Että mennään näillä nyt sitten, mitä on.

Tuo salasanojen kanssa pelaaminen kuluttaa kyllä muistia. Kunnalla on vielä oma sisäinen foorumi, joka on toisten salasanojen takana. Sinne ilmoitetaan esim. sairastumiset. Jos et käy tuolla foorumilla kolmeen kuukauteen, salasanat vanhenevat. Eli kannattaa sairastua kolmen kuukauden välein. Tai sitten pitää ottaa yhteyttä tukihenkilöön, joka antaa sinulle uudet salasanat. Sen varran harvoin olen sairastanut, että joskus kun pitää sairaslomia ilmoittaa ja pyytää uudet tunnukset, olen oppinut jo logiikan. Veikkaan, että jos nyt saisin uuden salasanan, olisi se joulukuu...

Se perinteinen kuusi josku, korkeutta noin 80 cm.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Puolikuntoinen

Tässä tämä itsenäisyyspäivän aika ja ylimääräinen vapaa on mennyt. Koko ajan vähän puolikuntoisena. Lihaksia särkee, päätä särkee, kurkku kipeä, mahaa kipristelee, väsyttää... Mutta ei vain ole kuumetta. Oikeastaan koko nämä neljä päivää ja jos tarkemmin muistelen, meni jo edellinen viikonloppu huonovointisena. Ei auta kuin raahautua huomenna työpaikalle.

Tänään oli taas yhdet syntymäpäivät, kenenkäs muun kuin Aviokin suvun puolella. Onneksi ei herkut maistunut. Laskin, että tarjolla oli yhdeksää erilaista herkkua...

Samalla reissulla kävin ostamassa joulukuusen. Valkoisen tekokuusen. Jos kerran kuusi on tekokuusi, niin olkoon sitten kerralla tekokuusi. Pistän sitten joulunaikaan siitä tietenkin tänne kuvia. Yleensä meillä on ollut aina oikea joulukuusi, sellainen ihan pieni. Mutta oma vaivansa ja sotku sitäkin tulee. Nyt katsotaan, millainen tunnelma tulee tekokuusesta...


perjantai 7. joulukuuta 2012

Plääh...

No niin, just tänään kun olisi ollut sisään tehty vapaapäivä, niin meikäläinen on tietenkin vatsataudissa. Ei onneksi tullut kuin alapäästä. Ja täytyy sanoa, että paljon mahtuu pieneen ihmiseen tavaraa. Ja nyt on sitten nälkä. Söin vähän salaattia.

Ja Kotikatukin loppui. Vähän kökkö loppu oli sarjalle kirjoitettu. Mutta mitä minä nyt seuraan televisiosta?

Ostin lomien iloksi yhden DVD:n, Kauko Röyhkän romaaniin perustuvan Miss Farkku Suomen. Katsoin sen samantien kaksi kertaa. Nimittäin näin pohjoisen asukkina ei ole tottunut siihen, että elokuvasta voi tunnistaa oman kotinurkkiensa asioita. Hyvin olivat näyttelijät opetelleet Oulun murteen. Mutta se Rattori-lupi ei ole koskaan sijainnut siinä, mihin se oli elokuvassa sijoitettu. Muistan, kun yhden kerran nuorena opiskelijana menin kyseiselle lupille (siis klubille, kirjakielellä) klo 16.00 lauantai-iltapäivänä varaamaan pöydän kavereilleni. (Siis istuin pöydässä, ei niitä muuten varattu). Ja joskus kahdelta yöllä lähdin kotiin. Ei jaksaisi nykyaikana enää tuollaista elämää.

Kauko Röyhkää oli taannoin pyydetty yhdeksi juhlapuhujaksi oman koulunsa juhlapäivänä. Puhe oli ollut kuulemma aika mitäänsanomaton. Ja kun on tuon elokuvan katsonut, ymmärtää kyllä miksi.

Tämä kuva on olohuoneen seinästä. Ihan vain siksi, että minua ilahdutti eilinen auringonpaiste niin paljon. Vaikka päivät vielä lyhenevät jonkin aikaa, kohta ne taas pitenevät!

torstai 6. joulukuuta 2012

Itsenäisyyspäivä

Lapsuudenkodissani itsenäisyyspäivä oli aina juhlapäivä. Sitä vietettiin asiaankuuluvalla hartaudella. Illalla ikkunoille sytytettiin kynttilät, joita äiti vahti herkeämättä. Ihan vähän aikaa uskalsi käydä ulkona katselemassa toisten ikkunoita, ja miltä omat kynttilät näyttivät. Ja ne, jotka eivät polttaneet ikkunoillaan kynttilöitä, olivat kommunisteja. Tämän tosin kuulin vasta myöhemmin koulukaverilta.

Mutta toista oli Aviokin kotona, maalaistalossa. Siellä itsenäisyyspäivän rutiineihin kuuluivat joko lohihäkin nosto ja lohien perkkaus tai kalkkunoiden teurastus. Useinmiten kalkkunoiden teurastus. Tuolla Aviokin puolella kerrotaankin vähän vitsinä, että kumpi on mukavampaa, lohien vai kalkkunoiden tappaminen? Arvatkaa? No, kalkkunoiden. Koska ne ovat lämpimiä. Lohien perkkauksessa jäätyvät sormet...

Nyt sitten ei ole enää kumpaakaan kasvatettavaa. Vanhukset vanhenevat ja tuon kalkkunoiden kasvatuksen lopetti taannoinen lintuinfluessa. Kalkkunoiden kasvatusolosuhteisiin olisi pitänyt tehdä niin isoja muutoksia, että he päättivät olla sijoittamatta siihen. Hyvä niin.

Mutta voin sanoa, että nuo kalkkunat elivät aina hyvää kalkkunan elämää, toisin kuin jossain suuren suuressa kalkkunatarhassa. Kalkkunoita oli aina noin 50. Eli ne oppivat tuntemaan toisensa, eikä niiden tarvinnut käydä jatkuvaa reviiritaistoa. Jos jotain kalkkunaa alettiin kohdella huonosti, sai se aina oman yksitysaitauksen. Olen miettinyt, uskallanko ostaa tuon tämän vuoden Tieto Finlandia kirjan, Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut. Voi olla, että en kestä lukea ja katsella niitä traagisia eläinkohtaloita.

Vietän silti taas tätäkin itsenäisyyspäivää yksin. Jaa miksi? No kun Aviokin kotona on otettu tavaksi tehdä puusavottaa näin itsenäisyyspäivänä! Koko veljessarja pääsee paikalle vapaapäivänä ja äiti saa taas talven polttopuut... Minä en lähde sinne mukaan. En lähtenyt lohentappoonkaan enkä kalkkunoiden teurastukseen. Sanon aina arvostelijoille, että luin itseni maisteriksi, jotta pääsin siisteihin sisätöihin... Taitavat pitää minua vähän omituisena ja frouvaskaisena...


Itsenäisyyspäivän "juhlalounas". Knorrin valmispasta aurinkokuivatulla tomaatilla, lisänä valkosioulinkynsiä ja oliiveja. Kaupan fetasalaatti ja kaksi lasia piimää. Ei olisi meidän äidille tällainen menu sopinut itsenäisyyspäivänä...


tiistai 4. joulukuuta 2012

Mielenrauha

Olen ahkeroinut viimeaikoina melkoisen paljon töiden parissa. Nämä blogipostauksetkin ovat jääneet melko tyngiksi. Ja aina vaan ei ole niin paljoa asioita. Mutta tänään iltasella sain tehtyä kaikki töihin liittyvät rästihommat pois. Mikä ihana tunne! Ei ole mitään tekemätöntä työhommaa, joka painaisi mieltä. Aion juhlistaa tätä tilaisuutta lukemalla jonkin hyvän kirjan.

Minulla on paha?/hyvä? tapa ostaa aina kirja, jos jokin sellainen mielenkiintoinen putkahtaa eteen. Eläkepäiviä odottomassa? Nytkin on hyllyssä kaksi erilaista elämänkertaa odottamassa lukemista. Keith Richards: Elämä ja John Simons: Koneen ruhtinas. Molemmat kirjat ovat ilmestyneet jo aikaa sitten, mutta en vain ole saanut niitä luettua.

Ja sitten tässä joulun aikan aion neuloa jotain. Tuohon lähistölle avataan uusi lankakauppa. Ensin pitää neuloa koiralle takki. Ja sitten ehkä alan virkkaamaan isoäidin neliöitä joillain herkkuväreillä. Tai yksinkertaisesti harmaa-vaikoinen-musta väreillä. Mitä niistä teen? Ei vielä aavistustakaan:)


Palloista olikin jo kuva. Nyt kynttelikkö mukana.

maanantai 3. joulukuuta 2012

Ostoksilla

Käytin tytärtäni ostoksilla. Hän halusi ostaa poikakaverilleen Soda Stream -koneen. Kylläpä niitä olikin monenlaisia ja monen hintaisia! Ja samalla ratkesi minun viimeinen lahjapulma. Tytär osti sen koneen ja minä tulevalle vävy-ehdokkaalle siihen sopivia makuja, ylimääräisen pullon ja kaasupanoksen. Ei niin kamalan erikosta, mutta sopiipahan ainakin teemaan. Itse kyllä mietin, tulisiko tuolla koneella päryyteltyä juomia? No, Tyttären mukaan sillä on kanattavampaa tehdä itse "vissyä", kuin ostaa sitä jatkuvasti kaupasta.

Keskiviikkona olisi yhdet ylioppilasjuhlat. Syksyn ylioppilaita ei todellakaan hehkuteta yhtä paljon kuin keväällisiä. En löytänyt kirjakaupasta edes sellaista rahakuorta, joka olisi nimenomaan osoitettu ylioppilaalle. Yhden, tasan yhden, pelkällä onnittelutekstillä olevan rahakuoren löysin. No, eihän tuo ole iso vaiva itse kirjoittaa tekstejä.

Ja kylmyys sen kuin jatkuu...


Minun Block. Meneeköhän tämä blogi jo vähän lifestyle blogien puolelle?

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Talvi

Se tuli sitten talvi tännekin. Maassa on vähän lunta ja on kylmä. En ole saanut oikein mitään aikaiseksi. Tuntuu, että flunssa iskee päälle. Päätä ja lihaksia jomottaa. Tosin kuumetta ei vielä ollut. Jospa saisin sen selättettyä aktiivisella laiskottelulla. Koirakaan ei halua lähteä ulos. Ja kun vien sen väkisin ulos, tietää se joka mutkan ja oikopolun, josta pääsee nopeiten takaisin sisälle. Pienellä pissa-lenkillä on monta tahtojen taistelupaikkaa.

Minulla on ollut tapana pestä pyykkiä, silloin kun siltä tuntuu, myös sunnuntaina. Nyt sitten erehdyin lukemaan paikallislehden tekstiviestipalstaa. Yleensä en niitä lue, kun ne ovat pelkkää valitusta täynnä. Nyt sitten jostain syystä lukaisin viestit läpi. Ja eiköhän siellä joku valittanut naapurin pyykinpesusta. Kun olisi kuulemma aikaa naapurilla pestä pyykkiä arki-iltoinakin. Aloin heti miettimään, että olikohan tuo valittaja meidän naapuri? Kuuluuko meidän pesukoneen ääni niin hyvin alakertaan? Mutta kun tulin tuolta "tahtojentaistelu"-lenkiltä sisälle, kuulin, kuinka kuivaushuoneen tuuletin surisi. On näköjään joku muukin pessyt pyykkiä sunnuntaina. Siispä minäkin!

Onneksi tuleva työviikko on lyhyt. Perjantai on tehty etukäteen. 

Adventtia! Advetus (lat.) saapuminen, tulo. Venire (lat.) saapua, tulla.