tiistai 31. tammikuuta 2012

Kaappaus

Tänään tuli luottokunnalta kirje. Visakorttini tiedot on kaapattu jonnekin ulkomaille. Korttia ei tosin ole käytetty. Virkailija kysyi kohteliaasti, miten pärjään, jos he pistävät kortin katkolle heti. Ei kait siinä muu auttanut kuin sanoa, että pistäkää poikki ja pian. Mietin mielessäni, että käteistä on 20 euroa ja latasin juuri bussikortin. Niillähän mennään pitkälle... No, on minulla Mastercard Stocmannin kautta. Mutta en itse pidä siitä, että luottoa on joka puolelle. Nyt on vissiin pakkorako, kun ei voi siis nostaa edes käteistä. En ymmärrä, missä ja miten tuo kaappaus on ollut mahdollista. Ulkomailla käytiin viimeksi viime kesänä. Sielläkin nostin aina rahaa automaatista, kortilla ei ruokapaikoissa makseltu. Ja jos nostan pankkiautomaatista rahaa, pidän aina kättä suojana, kun näpyttelen tunnusluvun. Se on varmaan tässäkin tapauksessa ollut onni, pelkällä kortin numerolla rosvot ei vissiin tee mitään. Viikon päästä saan uuden kortin ja tunnusluvun. Huoh, vanha tunnusluku onkin painunut syvälle aivojen muistipaikkaan. Uusi muistaminen taas edessä.


Kyllä on kylmä ja tuntuu, että töissä on sisälläkin kylmä. Mutta eikös se laihduta, kun palelee.


Päivän syömiset
- aamupala: loput vähärasvaisesta turkkilaisesta jugurtista (onneksi loppui, kaameaa litkua), mustikoita ja Valion mustaherukkakeittoa



- myöhäinen lounas: raastesalaattia, kreikkalaista salaattia, Finlandia-juustoa, oliiveja ja 1/2 purkkia chilitonnikalaa (oli muuten vähän liian chilipitoista noin "raakana" syötynä, piti niistää nenäkin pariin otteseen)

maanantai 30. tammikuuta 2012

Kylmä maanantai

Tänään on kylmä, yli - 20°C pakkasta. Ja koko viikoksi on luvattu kylmää. Se ei tee hyvää minun liikkumisille eikä PoikaKoiran liikkumisille. Olen aina ollut sitä mieltä, että olen syntynyt väärään ilmastotyyppiin. Varmaan me suomalaiset ajauduimme tänne Pohjolaan sieltä Uralilta siksi, koska siellä oli kaksi tienviittaa. Toisessa luki: aurinko, kesä ja lämpö ja toisessa luki: pimeys, pakkanen ja kylmyys. Ja suomalaiset eivät osanneet lukea ja lähtivät kohti kylmyyttä...


Aamulla puntari osoitti lukemia 65,8 kg (BMI 25,38), eli tasan 16 kiloa on pudotettu. Ja viikkoja on takana 21. Painon putoamisen huomaa vähentyneenä unen tarpeena ja ylimääräisenä vireytenä. Siis jaksan tehdä paremmin eri juttuja eikä aina laiskota. Mutta hiukset ovat menneet huonoon kuntoon. Pitänee marssia ostamaan jotain vitamiineja. Mikähän auttaisi hiusten kuntoon? No, kyllä kait ne apteekissa tietää. Luin vähän taustoja, ja minulle selvisi, ettei minusta ole tulossa kalju, hiustuppi vain lepää ja alkaa kasvamaan sitten uudestaan, kun ruokavalio normalisoituu. Ja ensimmäistä kertaa kävi mielessä, että paskat, johan tämä homma riittää. Mutta päätetty mikä päätetty, neljä kiloa vielä. Ja ei tuo BMI osoita vielä normaalipainoa.


Päivän ruokailut
- aamupala: turkkilaista vähärasvaista jugurttia, mustikoita ja Valion mustaherukkakeittoa
- lounas: Kotikartanon tomattivuohenjuustokeittoa ja raejuustoa
- päivällinen: raastesalaattia, kanamuna, avokado sitruunaisella salaatinkastikkeella, 4 oliivia, maalaisgoudaa
                                                   Maaliskuu, odotan sinua!

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Naapuri

Törmäsin eilen illalla naapuriini, kun olin lenkittämässä PoikaKoiraa. Vaikka olemme olleet naapureita jo vuosia, en ole koskaan jutellut hänen kanssaan. Olemme tervehtineet toisiamme kohteliaasti ja koirat ovat vain hätäisesti nuuhkaisseet toisiaan. Nyt hän tuli minua kohti. Yksin. Arvasin heti, mitä oli tapahtunut. Nyyhkyttäen hän kertoi, että heidän rakas koiransa oli jouduttu pistämään ikiuneen viime viikolla. Halasin häntä ja itkimme yhdessä. Hän halusi välttämättä pitää PoikaKoiraamme sylissään. Ja tuossa seisoessamme hän kertoi pitkät pätkät elämästään ja nimenomaan koiranomistajan elämästä. Ja kuinka he olivat koko perhe, hän ja lähes aikuiset lapset, käyneet vielä kerran kiertämässä tuon tutun ulkoilureitin tyhjän pannan ja taluttimen kanssa.


Moni on sanonut, kun on joutunut luopumaan lemmikistään, että ei enää koskaan ota uutta lemmikkiä, koska siitä luopuminen on niin raskasta. Mutta elämässä pitää olla myös raskaita hetkiä, silloin osaa arvostaa vielä enemmän niitä iloisia hetkiä. Ja myös lapset oppivat käsittelemään erilaisia tunteita. Muuta eihän kukaan kiinny sinuun niin kuin sinun lemmikkisi. Siltä saa aina pyyteetöntä rakkautta. Eräs työtoverini sanoi käyvänsä useammin hevosensa haudalla kuin isänsä...


Ulkona on melkein -20°C pakkasta. En tarkene lähteä lenkille...


Päivän syöminet
- aamupala: turkkilaista jugurttia, mustikoita ja Valion mustaherukkamehukeittoa
- myöhäinen lounas: marinoituja parsa- ja kukkakaalin nuppuja, kahdenlaista salaattia ja pari siivua possupoloista.



Viimeistelyä vaille valmis PoikaKoiran takki. Ohje Novitan sivuilta. Menin kyllä jo alkukierroksilla ohjeista sekaisin ja sovelsin niitä käyttämällä omaa harkintaa.

lauantai 28. tammikuuta 2012

Shopping

Aloitin lokakuun alussa itsekseni "älä osta mitään" -kampanjan. Kampanja on pitänyt ihan hyvin. Vain yksi alennusmyynnistä ostettu pusero. Ja kun ei sieltä Helsingin Stocmanniltakaan löytynyt mitään... En ole koskaan ollut mikään tuhlaaja ja nyt päätin katsoa, kuinka pitkälle pääsen, etten osta mitään muuta kuin ruokaa.


Mutta nyt tilanne on se, ettei minulla ihan oikeasti ole paljon mitään päällepantavaa. Kaikki vaatteet roikkuvat päälläni. Olen pienentänyt muutamaa jakkua sivusaumoista, mutta ei sitäkään voi äärettömästi tehdä, malli menee hassuksi. Olen tsempannut itseäni ostosfiilikseen  koko loppuviikon. Tänään lähdin sitten keskustaan. Olen jo pidemmän aikaa katsellut erään putiikin näyteikkunaa "sillä silmällä". Reippain mielin kohti putiikkia. Mutta voi! Putiikin ovessa  oli lappu "Liike suljettu tänään, teemme remonttia". Sitten muistin, että tännehän on avattu uusi Tazzian liike. Sinne. No sieltä löytyi yksi aleneule ja uusi keväinen jakku. Kumpikin kokoa 38. Hyvä minä! Niillä mennään pitkälle.


Meillä on töissä yksi Blondi, minun ikäinen, siis vanha. Hän ostaa viikoittain uusia vatteita. Työuramme alussa hänen vaatteitaan piti aina kehua, jonka jälkeen päivä oli pelastettu. "Voi, onko sinulla uusi pusero! Hieno!" Samoin hän kyllä kehui muiden uusia vaatteita, mutta minusta tuollainen kehuminen on kiusallista. Istuimme kerran vierekkäin bussissa. Blondi alkoi jutella minulle: "Siis minulla on uusi takki, eikä kukaan ole huomannut asiaa." Vastasin sen kummempia miettimättä: "Ai, tuohan on tuollainen peruspoplari" Se jälkeen Blondi ei puhunut minulle viikkoon. Nyttemmin vaatteita ei enää tarvitse kehua, koska hän kuuli, miten mieskolleegat veistelivät asiasta "Voi, onko sinulla uusi kravatti! Hieno!" Jopa Blondi tajusi, että piikki osui häneen.


Maanantai ja punnitus lähenee... Olen muuten ihan hulluina avokadoihin. Joka päivä pitää saada yksi. Nyt on semmoisia "Raedy to eat" -versioita kaupassa.


                                                   Minusta tulee isona oliivi

perjantai 27. tammikuuta 2012

Viikonloppu

Töissä käymisessä on se hyvä puoli, että viikot kuluvat nopeaan ja lomat lähestyvät. Tämä Kulinaarikko ystäväni mainitsi kerran, että hän hämmästyi, kun hän huomasi odottavansa seuravaa lomaa. Se oli hänen mielestään merkki siitä, ettei hän viihdy työssään. No jaa, kyllä minä viihdyn työssäni, mutta kyllä viikonloput ja lomat on eri kiva juttu!


Viime vuoden loppuun saakka minulla oli vakituisen työn lisäksi toinen, kirjallinen sivuprojekti. Kun tulin töistä kotiin, tiesin tarkalleen, mitä ilta pitää sisällään. Ideoimista, kirjoittamista, korjaamista, kommentointia. Dead linet paukkuivat. Nyt kun olen saanut tuon viiden vuoden projektin päätökseen, olen ihan, että what´s now? Tuntuu syntisen ihanalta olla ilta vain itselleen. Ostin muutama vuosi sitten verhokankaan. Se oli minulla kaapissa ompelematta pitkään, koska tuntui, että tuo ompeluun käytetty aika olisi ollut jostain tärkeämmästä pois. Ja nyt vasta huomaan, kuinka väsynyt olin viimeaikoina. Ei ihmistä ole luotu paahtamaan koko ajan eteenpäin.


Koiran neuleprojekti on vielä kesken. Minulla ei ollut sopivia pyöröpuikkoja. Kävin ostamassa ja toivottavasti neule valmistuu nyt viikonloppuna. PoikaKoira ainakin tarvitsee jo kiireesti uuden, isomman takin.


Päivän syömiset
- aamupala: sitä samaa
- myöhäinen lounas: avokado, Coleslawia (paljon!), vihersalaattia ja juustoa
Ja kohtahan tammikuu on ohi. Saahan illalla ottaa vähän valkoviiniä?



                                           Jospa viikonloppuna harrastaisi tätä!

torstai 26. tammikuuta 2012

Reippaita pirpanoita

Flunssa ei sitten ainakaan vielä ole iskenyt päälle. Otin aamulla buranan ja lähdin töihin. Päivä meni ihan hyvin. Työkaveri kehoitti ottaman soodavettä (siis sitä leivontaan tarkoitettua soodaa). 1/2 tl soodaa lasilliseen vettä. Sooda on hapan aine ja flussavirukset eivät viihdy happamassa. Pitäisiköhän kokeilla. Kaiken varalta. Kyllä vanha kansa tietää.


Kun lähdin töistä, vastaani käveli neljä viereisen alakoulun oppilasta.
- Oletko tällä töissä?
- Kyllä
- Annika unohti aamulla lukita polkupyörän ja nyt se on varastettu. Me lähdettiin etsimään sitä ja löydettiin se tuosta teidän pyörätelineestä lukittuna. Annikalla on siihen avain. Voidaanko me ottaa se pyörä siitä ja lähteä kotiin?
- No, käydäänpäs katsomassa sitä pyörää
Ja todentotta, pieni punainen polkupyörä oli lukittuna pyörätelineeseen. Ja Annikan avain sopi lukkoon. Kait se sitten oli Annikan pyörä. Ei kait ne tytöt tuomoisia juttuja keksikään.
- Muistappa sitten vast´edes lukita pyörä!
Pitänee aamulla mainita asiasta vahtimestarille, jospa hän näkisi valvontakamerasta, kuka on tuonut pyörän alakoulun pihalta meidän telineseen. Mutta olivat kyllä reippaita tyttöjä! Jotenkin heistä uhkui oikein sellainen meidän porukka -henki. Ja oli kiva, että pyörä löytyi.


Päivän syömiset
- aamupala: 2 dl vähärasvaista turkkilaista jugurttia (ei ole yhtä hyvää kuin se paksumpi versio), päälle mustikoita (superfoodia) ja Valion mustaherukkakeittoa (bongasin sen täältä jonkun blogista, on muuten raikkaan makuista ja hyvää)
- myöhäinen lounas: 1/4 paistinpannullista munakasta, lisukkeena sipulia, paprikaa ja Tervaporvarimakkaraa (en ole syönyt makkaraa sitten viime kesän). Lisäksi vihersalaattia ja italialaista maalaisgoudaa (ja riittää vielä huomisellekin)

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Vähän niinkuin lintsaamassa...

Tämän päivän koulutus peruttiin viime tingassa. Olin delegoinut ja järjestellyt omat hommani niin, että minulla ei ollut sitten mitään tekemistä työpaikalla. Ja olin jättänyt muistitikkupussukkani kotiin. Kyllä, muistitikkupussukka. Minulla on monta muistitikkua. En uskalla tallentaa kaikkia tiedostoja yhdelle tikulle, sillä jos tikku rikkoutuu, menevät tiedostot  harakoille. Varmuuskopioin tiedostot tietenkin kotona omalle pöytäkoneelle ja joskus jopa läppärille. Mutta töissä ei ole omaa päätettä aina käytössä, joten en juurikaan tallenna työpaikan koneille mitään, vaikka ne tallentuisivat tietenkin omalle muistipaikalleni. 


Ja iltapäivällä olisi taas kokous. V**un kokous. Meillä on tapeltu keskusteltu kohta kolme vuotta, kuka johtaa ja mitä. Ensin säästösyistä lopetellaan ja yhdistellään yksiköitä ja perustetaan uusia. Sitten pitää palkata lisää apulais- ja yksikön vastaavia. Niin kauaskatsoista kunnan hommaa... Ja talouspuolelle tarvitaan uusi sihteeri ja hallintopuolelle kanssa. Kun byrokratia vaan lisääntyy. Ei tästä ainakaan säästöjä synny. Minua v**uttaa tänään niin rankasti, että päätin olla menemättä koko kokoukseen. Lopulta keskusteltavat asiat menevät suurinpiirtein siihen, kuka tilaa vessapaperit ja pesee kahvinkeittimen... (No tietenkin noin kuvainnollisesti)


Ja sitäpaitsi minulla on pää kipeä. Se on harvinaista. Tuleekohan minulle nyt se flunssa? Ei kait tämä enää voi olla ketoosipäänsärkyä? Rauhoitellakseni omaatuntoani teen nyt kotona vähän työhommia ja otan päikkärit!



Arvatkaa, kuka on oppinut kaivautumaan aamuyöstä jalkopäähän peiton alle lämpimään? No PoikaKoira tietenkin! Joskus siitä ei näy nenänpäätäkään. Nyt varsinkin, kun pakkasta on -18 °C, peiton alla on mukavaa.

tiistai 24. tammikuuta 2012

Huoltopäivä

Tänään oli vuorossa kampaaja. Sopivan kampaajan löytäminen ei ole helppoa. Kun muutin nykyiselle asuinpaikkakunnalleni, kysyin vakituiselta "pankkineidiltäni" (silloin vielä käytiin pankissa), millä kampaajalla hän käy, koska mielestäni hänen hiuksensa olivat tosi mukavasti laitetut. Minäkin menin sitten ao. kampaajalle. Mutta voi, kampaaja lopetti työnsä, koska hänelle tuli reuma. Sitten työkavereilta kyselemään. Ja uuden kampaajan kanssa menikin alussa ihan mukavasti, mutta kun hän osasi vain yhden leikkaustyylin. Ei ole kiva näyttää vuosikausia samanlaiselta. Sitten ystäviltä kyselemään. Jälleen uusi kampaaja, joka oli ihan ok, mutta varmaankin asiakkaita oli niin paljon, että hän siirsi minut aina jollekin harjoittelijalleen, ja tulos oli milloin minkäkin näköinen. Ei siis arvostanut pysyvää asiakassuhdetta. Nyt tällä nykyisellä kampaajalla olen käynyt viimeiset 5 vuotta. Arvostan kovasti hänen osaamistaan ja myös sosiaalista puolta. Pitää osata keskustella, mutta ei saa vuotaa toisten asiakkaiden juttuja. Kampaaja kuulee varmasti kaiken mahdollisen maan ja taivaan väliltä.


Tänään olen syönyt normaalia enemmän
-aamupala: turkkilaista jugurttia, Pilttiä, mansikkaa ja Valion mustaherukkakeittoa
-lounas: Kotikartanon riistakeittoa ja pari lusikkaa raejuustoa
-päivällinen: loput pizzasalaatista ja Stocmannilta ranskalaista maalaissalaattia. Lisäksi neljä oliivia ja pala italialaista maalaisgoudaa




                                         Pupun tie on käynyt oikopolkuni vieressä

maanantai 23. tammikuuta 2012

Lautasmalli

Ihanaa, että jotkut lukijat jaksavat kantaa huolta, syönkö tarpeeksi. Pistämpä tähän kuvan tämän päivän myöhäisestä lounaastani, sillä kyllä elää.




Eli raastesalaattia, pizzasalaattia, katkarapumätisalaattia, 4 oliivia, 3 siivua punajuurta (olen muuten aivan heikkoina näihin punajuuriin), kananmuna ja italialaista maalaisGoudajuustoa. Annos ei ehkä ole sieltä houkuttelevimmasta päästä ulkonäöllisesti, mutta maistui hyvälle! Nyt talvella ei juurikaan tule syötyä hedelmiä. Mutta olen tyhjentänyt pakastimen puolukoista. Syön niitä siis aamupalalla jugurtin kera, ilman sokeria tietenkin! Siinä olen tullut äitiini. Mansikatkin alkavat loppumaan. Mustikoita on vielä muutama rasia. Ja tosiaan; riisiä, pastaa, perunaa ja kaikkea jauhoista valmistettua ei ole tullut maisteltua yli 20 viikkoon. (Paitsi ihan, ihan vähän kolmena joulupäivänä). Minun pitää valmistautua ja alkaa etsimään tietoa siitä, miten paluu "normaaliin" ruokavalioon tapahtuu, mitä ruokalistalle voi lisätä, ettei heti ala paisuminen entisiin mittoihin.


Vaalit oli ja meni. En ole ennustaja, mutta seuraava kierros taitaa olla läpihuutojuttu. Kyllä Haavisto on liian hankala tapaus näille susirajan takana eläville, etenkin vanhoille naisille, kuten anopilleni. Kyllä on kuulunut taivasteluja. Joka kerta. 


Vaalitulokset tulevat sitten nopeaan. Äitini oli ensimmäisen Tv:n vaalilähetyksen maakuntatoimittajana. Toimittivat siis tuloksia televisiolle. Yhdestä vaalipiiristä ei tullut tuloksia. Puhelin ei vastannut. Ei auttanut muuta kuin toimittajan lähteä yli sadan kilometrin päähän autolla hakemaan niitä. No, vaalilautakunnan puheenjohtaja oli pistänyt tulokset taskuunsa ja lähtenyt kotiin nukkumaan. Oli ajatellut, että kerkeääpä nuo ilmoittaa Helsinkiin myöhemminkin. Ei vetelisi tänä päivänä...

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Kansalaisvelvollisuus suoritettu!

Kävin äänestämässä. Olen äänestänyt aina, kaikissa vaaleissa. Eduskuntavaalit, kunnallisvaalit, EU-vaalit ja tietenkin näissä muutamissa presidentinvaaleissa. Ai niin, kirkollisvaaleissa en ole koskaan äänestänyt. Olen varmaan niin kilpailuhenkinen, että minusta on mukava seurata television vaalivalvojaisissa oman ehdokkaan menestymistä (tai tappiota). En ole mitenkään puolueuskollinen, olen äänestänyt melkeimpä laidasta laitaan. Henkilö ratkaisee päätökseni puoluetta enemmän. Yleensä.


Jälleen uuden viikon töiden tarkastelua. Jees! Vain yksi koulutus ja yksi kokous. Nekin samana päivänä. Jokohan tällä viikolla ehtisi töitäkin tekemään?


Puntari näytti vihdoinkin painon nytkähtäneen hiukan alaspäin, 66,4 kg. Mutta BMI on vielä lievän lihavuuden puolella.


Päivän syömiset
- aamupala: turkkilaista jugurttia ja vähän Pilttiä
- myöhäinen lounas: Coleslaw-salaattia, raastesalaattia, katkarapumätisalaattia ja pikkuinen siivu possunpaistia



              Ostin jouluksi tämän Amarylliksen, 6,50 €, yhdeksän isoa ihanaa kukkaa!

lauantai 21. tammikuuta 2012

Naisten työt ja miesten työt

Nukuin viime yönä huimat 10 tuntia. Heräsin välillä, kun PoikaKoira oksensi, tietenkin vaalealle matolle. Siivosin sotkut ja jatkoin unia.


Koska en viimeviikolla juurikaan kerinnyt/jaksanut kotihommia tehdä, tarkastelin tänään keittiötä päivän valolla "sillä silmällä". Joo, onhan se Aviokki tiskipöydän putsannut, mutta tasan tarkkaan näkee, mihin suuntaan tiskirättiä on liikuteltu. Tiskikoneessa on viikon aikana kertyneet likaiset astiat. Ihan sikin sokin. Järjestelin astiat uudelleen, niin tilaa tuli vielä tämänaamuisillekin astioille. Ja pyykkikaappi on täynnä pyykkiä... No, eihän meistä kukaan ole täydellinen.


Aloitan neulomaan koiralle villapuseroa. Näette sitten tuloksen täältä muutaman päivän kuluttua. Pongasin ohjeen jostain koirablogista, joka ohjasi Novitan sivuille. Jos kiinnostaa, niin googlettamalla "Novita Oy - Neulemalli: Neulottu koiran pusero", niin sieltä löytyy. Ostin myös Karppaaja -lehden. Ainakin tämä ensimmäinen numero vaikuttaa kivalta. Pitänee perehtyä illemmalla lehteen paremmin.


Päivän ruokailut
- aamupala: turkkilaista jugurttia ja Pilttiä
- myöhäinen lounas: Coleslaw-salaattia ja hedelmäistä juustosalaattia. Ja vähän Italialaista maalaisgouda juustoa (on muuten hyvää!)




Tämä lähti tänään vaalitorilta mukaan. En äänestä Paavoa, mutta sen voin paljastaa, että ehdokkaani etunimessä on viisi kirjainta!

perjantai 20. tammikuuta 2012

Viikonloppu

Kyllä oli rasittava viikko töissä. Tuo viime sunnuntaina toteamani koulutus, koulutus, palaveri, kokous -putki kysyi kyllä voimia. Eilenkin meni työpaikalla 12 tuntia. Nyt sitten kotiin tullessa söin. Ja senhän arvaa, että sen jälkeen päiväunet maistuvat makealle!

Näin ihan kahjoa unta. Menin etsimään läppäriäni mummolan savusaunalta. Vastaan tuli mummolan pihalla pieniä alakoululaisia, kaikki tummaihoisia. Taluttivat pyöräänsä suomalaisessa rapakelissä. Saunan sisälle päästyäni se olikin iso viihdekeskus, jossa oli häät. Hääpari vihittiin uimaltaan keskellä, altaassa oli vettä ja hääpari seisoi jonkinlaisten tukien päällä. Läppäri oli tietenkin varastettu. Mitähän joku unien tulkitsija sanoisi tästä unesta? Varmaan tosielämässä liian vähän tai liian paljon seksiä... ainakin Freudin oppien mukaan.

Painon putoaminen on tuskallisen hidasta. Niinpä olen erityisen tarkkana tänä viikonloppuna.
Maanantaina on jälleen punnituspäivä.

Päivän syömiset:
- aamupala: 2 dl turkkilaista jugurttia ja 1/3 purkkia Pilttiä
- myöhäinen lounas: 2 1/2 dl Valion kanttarellikeittoa, päälle muutama lusikka raejuustoa, vihersalaattia (kastikkeeksi vähän tsatsikia), pieni siivu Appenzeller-juustoa


                                    Santorini, Fira. Komeat maisemat, tylsä paikka.

torstai 19. tammikuuta 2012

Television ruokaohjelmat

Olin eilen illalla ihan poikki ja juutuin television eteen. Oletteko koskaan ajatelleet, kuinka paljon ruokaan liittyviä ohjelmia televisiosta nykyisin tulee? Minun piti ihan laskea ne. Meillä näkyy 13 ilmaiskanavaa ja eilen niillä kanavilla tuli yhdeksäntoista ruokaohjelmaa, siis 19!


TV2:           Kotikokit
MTV3:        3 x Mitä tänään syötäisiin?
Nelonen:    James Martin, makeaa
                  Food Club
                  Arvostele mun illlallinen Suomessa
SUB:          Top Chef Suomi
JIM:            Mahdoton illallinen
LIV:            James Martin, makeaa
                   Kotiruokaa Rachel Rayn tapaan
                   Arvostele mun illallinen tunnissa
                   Neljän tähden illallinen
                   Onni Extreme, ruoka
                  Jutta ja superdietit
TV5:           Akselin hauskat ateriat
AVA:          2 x Market Kitchen
                 Jamie Oliverin 30 minuutin ateriat


Tänään lisäksi Sokkokokki, Jamie Oliverin Australian päiväkirja, Sikke - ruokaa rakkaudella, Hei me karpataan, Kotitekoista Kristien tyyliin, Leipomounelmia....


Joo, tarttuukohan näistä ohjelmista mitään ohjetta kenellekään? Jos itse kokeilen uutta ruokaa, olen yleensä saanut sitä ensin jossin ja sitten kiinnostunut ohjeesta. Tai uudet ruokaohjeet löytävät kotiini perinteisesti lehtien ruokapalstoilta selvien kirjoitettujen resptien kera.

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Tammikuu...

Tammikuu, tuo kuukausista pisin, raastaa hermojani. Seuraan melkein päivittäin Yliopiston almanakasta (siitä keltakantisesta "mummolan" almanakasta, julkaistu ensimmäisen kerran suomeksi vuonna 1705) auringon nousu- ja laskuaikoja. Odotan, että aamut olisivat selkeästi valoisia, samoin illat. Kaksi viikkoa vielä, niin pääsen keskiviikkona töistä kotiin, kun aurinko on vielä ylhäällä. Sitten odotan sitä, että aurinko paistaa meille sisälle eteläikkunoista vastapäisten kerrostalojen yli. Se on joskus helmikuun loppupuolella. Sen jälkeen almanakan seuraaminen yleensä unohtuu. Ja se on kumma, mutta syksyn hämärässä on taas kiva poltella kynttilöitä. Mutta tammikuu...

Pimeys saa myös ruokahalun kasvamaan.

Päivän ateriat
- aamupala: sitä sama (en ole vielä kyllästynyt turkkilaiseen jugurttiin)
- luonas: 2 1/2 tomaattivuohenjuustokeittoa ja reajuustopurkin loput päälle. Ai niin, työkaverilta kaksi lohipyörykkää sattumaksi
- päivällinen toinen puoli eilisestä savulohesta ja iso rasia raastesalaattia. Iso viipale Finlandia-juustoa ja pienempi Appenzeller-juustoa

tiistai 17. tammikuuta 2012

Kylymä ja näläkä

Vauhdikas päivä takana. Liikkeelle heti klo 7,15 ja yhtä putkea klo 17,00 saakka. En ole ollut yli kahteen vuoteen millään tavalla sairas. Ei siis flunssan poikastakaan. Tänään nenä alkoi sitten osoittamaan nuhan merkkejä. Lisäksi palelin iltapäivän koulutuksessa ihan tosissaan. Mutta saapuessani kotiin ja saatuani vähän ruokaa, olo on ihan normaali. Paitsi että paleltaa, mutta tällä tavalla on paleltanut jo viimeiset kaksi kuukautta. 


Päivän syömiset
- aamupala: turkkil. jugurttia, puolukkaa ja Valion mehukeittoa
- lounas: 2 1/2 valmista parsakeittoa ja päälle raejuustoa
- koulutus: iso muki kahvia (olisi ollut ihania voileipiä ja muhevan näköistä unelmatorttua, en ottanut, ei tehnyt edes mieli)
- päivällinen: puolikas savusiikaa, vihersalaattia ja palanen Appenzeller juustoa



                       Tänne! Ei palele! Thaimaa. Kuva pöllitty perheen nuorison reissulta.

maanantai 16. tammikuuta 2012

Juhlapäivä

Tänään on hääpäivämme. Minun piti ihan sormuksen kaiverruksista tarkistaa, paljonko niitä yhteisiä vuosia on takana, yli kymmenen. Normaalisti juhlistaisimme tätä hyvällä aterialla jossakin. Ei tänään. Ehkä ensi vuonna.


Muistan, kun lähdin silloin vihkipäivänä perjantaina hiukan aikaisemmin töistä kotiin. Yksi työkaveri huudahti perääni "- Oletko lähdössä tapaamaan salaista rakastajaasi?" Voi kuinka oikeaan hän osuikaan! En ollut kertonut seurustelusta mitään muille työkavereille. Maistraatti oli varattu klo 15.00. Maanantaina sitten toin kakut työkavereille. Monella kyllä loksahti suu auki.


Minulla oli sillon kolleegana eräs vanhempi miehenkilö. Tosi ilkeä, pirullinen ja huumorintajuton ukko. Kun hän sai tietää silloisesta avioerostani, sain kuulla kaikenlaisia ilkeyksiä, mm. "Hiihtääkös se Manta seksin puutteeseen?", "Onko Mantalla kiima-aika?" jne. Meinasin viedä asian työsuojeluvaltuutetulle, mutta minun alkoi käydä sääliksi tuota ilkeijää. Vanha mies. Annoin asian olla. Tokaisin kerran hänelle "- Sinullakaan se ei taida seisoa muu kuin auto parkissa!" Ja se ei tajunnut vitsiä... Sitten kun menin naimisiin, hän toi minulle lahjaksi  suklaalevyn. Mutta sen verran muistijäljet aivoissani kuitenkin vaivasivat, etten mennyt hänen läksiäisiin.


Päivän syömiset
- aamupala: turkkil. jugurttia, Pilttiä ja Valion mustaherukkakeittoa (on muuten hyvää)
- lounas: 2 dl kasvissosekeittoa ja pari kukkuralusikkaa raejuustoa
- päivällinen: eilistä kasvis-jauheliha-hirvenliha mössöä.

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Turhautumista

Käänsin aamulla kalenterin lehden kohti tulevaa viikkoa ja sen ohjelmaa. Huomasin, että olin merkinnyt kalenterin alareunaan merkinnän 62. Se tarkoittaa sitä, että olen ollut laihdutuskuurilla 19 viikkoa ja tuolloin syyskuun alussa ajattelin, että tavoite olisi nyt saavutettu. Mutta ei. Aamupaino 67,3, siis yli 5 kiloa tavoitteesta. Olen kyllä jo ennen joulua siirtänyt tuon maagisen lukeman helmikuun alkuun. 


Tämä jatkuva kuurilla oleminen on kyllä rassaavaa. Kun näitä blogeja lukee, ymmärrän, että joku saattaa tuhahtaa tälle minun turhautumiselle. Jollakin toisella on kiloja pudotettavana rutkasti enemmän. Mutta jokaisen on itse kuurinsa läpikäytävä. Tsemppiä teille kaikille! En ole sortunut kertaakaan pois dietin ankarasta ruokavaliosta. Tai no, jouluna. Silloin söin joulunpyhinä vähän tukevammin. Perunaa en ottanut lainkaan, maistoin anopin tekemää joululimppua ja söin yhdeksän suklaakonvehtia. Onneksi minulla ei ole mitään himoa mihinkään ruokaan, ei makeaan eikä suolaiseen pikkupurtavaan. Nälkä on joskus.


Tuleva viikko on buukattu täyteen kaikenkaista ylimääräistä. Kokous, kokous, koulutus, palaveri. Pitää sitten istua kahvin voimalla ja jättää muut tarjoilut sivuun. Tuo koulutus on kyllä kaiken huippu. Olkoon sen nimi vaikka "pompom"-koulutus. Yritin kysyä yksikön vastaavalta, mitä tuo koulutus pitää sisällään. Hän ei osannut selittää. Muttakun "jonkun on meidänkin yksiköstä sinne mentävä". Samahan tuo on käydä istumassa. Tai sitten se on niitä koulutuksia, jossa joku konsultti antaa ryhmätyön aiheet, niitä sitten puretaan ja johdolle terveiset. Eikä niistä ideoista kukaan kuule enää koskaan... 


                                                    
                                               "Minä en luovu sinusta koskaan !"

lauantai 14. tammikuuta 2012

Syntymäpäivillä

Olin eilen ystäväni syntymäpäivillä. Todellisen kiireisen Uranaisen synttäreillä. Odotin ja pelkäsinkin etukäteen noita juhlia. Odotin ystävien tapaamista ja pelkäsin tarjoilua. No, kahden ystävän kanssa sentään vaihdoin muutaman sanan.


Juhlat olivat isossa ravintolasalissa, vieraita varmaan noin 80. Olimme Aviokin kanssa ensimmäisten joukossa, minähän tarkkana ihmisenä en ainakaan myöhästy mistään. Onneksi samaan pöytään tulivat myös ystävämme "Maija" ja "Matti". Siinä sitä sitten istuttiin vesilasi nenän  edessä lähes puolitoista tuntia, kun muut vieraat tulivat sisään. Jokainen vieras kuvattiin, jotkut esittivät onnittelulauluja tai juuttuivat muuten vain suustaan kiinni.


Tarjoilu oli kyllä surkeaa... (anteeksi ystäväiseni, tuskin sinä luet näitä blogeja...). Patonki ja levitettä (en ottanut), salaatinlehtiä, tomaattia ja kurkkua (otin), edamjuustoa ja ohuenohutta savukinkkua (otin juhlan kunniaksi siivun kumpaakin) ja lämpimänä ruokana kinkkukiusausta (siis voi ei..., en ottanut). Olimme ystäväni Maijan kanssa, jota on catering-yrittäjä, aivan huuli pyöreänä. Rahasta tarjoilun järjestäminen ei ainakaan olisi ollut kiinni. Olen itse järjestänyt muutaman kerran kotona noin 60 hengen tarjoilut. Se ei vaadi isoa ponnistelua, vähän vain suunnittelua ja aikatauluttamista. Omasta mielestäni ihan hyvät tarjoilut, sen seitsemää sorttia.


Lähdimme sitten Maijan kanssa ravintolan toiseen baariin (siis hei hei tipaton...). Palattuamme sieltä (aikataulun mukaan juhlien olisi pitänyt loppua jo 1 1/2 sitten), joku kummin kaiman serkku esitteli vielä synttärisankarin lapsuuskuvia projektorin välityksellä. Lähdettiin kotiin...


Mitä tästä opimme? Jos aikoo järjestää juhlat ja itsellä ei ole aikaa paneutua niihin, kannattaa käyttää ammattilaisen apua tarjoilun suunnittelemisessa ja ohjelman organisoimisessa. En haluaisi olla näin negatiivinen, mutta jäi vain harmittamaan. Muita tuttavia ei ehtinyt porisuttamaan, kun istuttiin koko ajan pöydissä, neljä ja puoli tuntia. Tai minähän lähdin Maijan kanssa baariin :) Maija oli varmaan vähän loukkaantunutkin. Hän ja Uranainen ovat tosi läheisiä ystäviä, miksi hänen apua ammattilaisena ei oltu kysytty? No, ehkä Uranainen ei halunnut vaivata ystäväänsä.


No, ne olivat semmoiset juhlat. Mitäpä noita enää muistelemaan. Kiva, että oli edes jotakin. Mutta tänään luin paikallisesta lehdestä, että kaupungin vaalitori on täydessä vauhdissa ja Paavo ja Vuokko mukeja pitäisi olla jälleen saatavilla. Voin sanoa, että en äänestä Paavo Väyrystä, mutta tuo muki on saatava. Se on niin hyvä oivallus. Tiedä vaikka tulisi keräilyharvinaisuus.

torstai 12. tammikuuta 2012

Tomaatti

Minulle tulee yksi naistenlehti, Anna. Useinmiten vain vilkaisen lehden läpi ja siihen se sitten jää. Monesti olen aikonut lopettaa lehden tilauksen ja joskus olen lopettanutkin. Mutta sitten minulle tulee vieroitusoireita ja lehdestä tulee hyviä tarjouksia, "Vuoden lehdet puoleen hintaan ja ensimmäinen kuukausi ilmaiseksi". Tänään lehdessä oli parikin ravintoon liittyvää artikkelia, reumasta ja sen hoidosta ruokavaliolla sekä allergiasta.

Minä en ole millekään ruoka-aineelle allerginen. Se on kyllä iso helpotus elämässä. Tiedän muutamia tosi allergisia tapauksia, yksikin kananmunanmuru tai pisara maitoa voi olla kohtalokasta.

Minä rakastan tomaatteja. Muistan, kun olin ensimmäistä kertaa Italiassa ja söin paikallisia tomaatteja, mietin, tältäkö tomaatit oikeasti maistuvat. Kun poikani oli pieni ja opetteli syömään kiinteää ravintoa, yksi ensimmäisitä ruuista, joita hänelle tarjosin, oli keitetty peruna muusatun tomaatin kera. Ja hyvin maistui!. Neuvolantäti sitten kyseli syömistä. Kerroin, että em. ruoka maistuu erinomaisesti. Täti katsoi minuun syyttävästi ja kysyi "- Etkö tiedä, että tomaatti on yksi allergisoivimmista aineista?" En tiennyt. Sitten hän kirjoitti papereihin "Syöttänyt lapselle tomaattia" ja vielä yliviivasi lauseen korostustussilla. Ja nämä neuvolapaperithan seuraavat lasta koko kouluajan. Mietin, että jos poikani joutuu joskus hankaluuksiin, oppilashuoltotyöryhmä katsoo terveydenhoitajan kanssa neuvolapaperin merkintöjä ja tuumaa: "Aivan... äiti ei tiedä mitään lasten kasvatuksesta, syöttänyt tomaattia. Ihmekös tuo jos pojasta kasvaa huligaani." Vaikka neuvolan korostetaan olevan perheen tuki, niin tuon episodin jälkeen ymmärsin pitää suuni kiinni neuvolassa. Jotenkin kavahdin, että joku lausahdus kirjataan ylös ja se seuraa lasta koko kouluajan.

En tiedä, johtuiko eilisestä vedenjuonnista, mutta paino oli aamulla nytkähtänyt alaspäin!

Päivän ruokailut
- aamupala: se sama, 2 dl turkkilaista jugurttia, puolukkaa ja Pilttiä
- lounas: 2 1/2 dl tomaattivuohenjuustokeittoa ja 1 dl raejuustoa
- päivällinen: ohuenohut kanafile ja paaaaljon salaattia

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Vesi ja veden juonti

"Terven ihmisen keho kertoo, milloin hänellä on jano ja milloin pitää juoda." Tämän lainauksen luin erään lääkärin haastattelusta. Olen pitkälti samaa mieltä.


Luin eilen oikein urakalla näitä blogeja ja monessa blogissa painotettiin runsasta veden juontia. Sen sanottiin kiihdyttävän aineenvaihduntaa. No joo..., jos aineenvaihdunnan kiihtymisellä tarkoitetaan sitä, että pitää mennä pissalle tuon tuostakin. Mutta lääketietellinen faktahan on, että runsas veden juominen siis pissattaa ja virtsan mukana poistuu verestä tarkeitä suoloja, kuten kaliumia. Ja kun kaliumit on verestä pois, seuraa väsymystila ja ääritapauksessa voi joutua jopa tiputukseen. Kalorinkulutuksellinen arvo vedellä on 10 - 20 kcal/litra. Jos juo ylimääräistä vettä, pitäisi sen olla vähintäänkin "vissyä", johon on lisätty suolaa (natrium, kalium). Kesähelteellä suoloja poistuu myös hien mukana, joten ne on korvattava jotenkin. En ole itse perehtynyt näihin palauttaviin energiajuomiin, mutta eikös niissäkin ole suoloilla iso osuus?


Monet valittavat myös, että kostean illan ja juhlimisen jälkeen on turvonnut olo. Tuo turvotus johtuu ilmeisesti siitä ruuasta, mitä illan mittaan on nautittu. Nimittäin itselläni on kyllä ihan päinvastaisia kokemuksia. Jos tyytyy vain pelkästään alkoholipitoisiin juomiin, on paino aamulla alhaisissa lukemissa. Alkoholihan on diureetti, eli virtsaneritystä lisäävä aine. "Juot pullon kaljaa, kuset kaksi". Ja aamulla on kieli liimautunut kitalakeen...


Siispä siis. Ajattelin kuitenkin kokeilla tänään runsasta juomista. Ja vessassa on tullut käytyä useamman kerran. Aamulla näkee, mikä vaikutus.


Päivän syömiset
- aamupala: 2 dl turkkilaista jugurttia, puolukkaa ja Pilttiä
- lounas: 2,5 dl tomaattivuohenjuustokeittoa ja 1 dl raejuustoa
- päivällinen: toissapäiväisen salaatin loppu (n. 1,5 dl, ei enää makuelämys...) ja koska nälkä oli, suoraan purkista 6 siivua punajuuria (oli muuten hyviä)
- Ja sitä vettä, vissyä ja kahvia pitkin päivää

tiistai 10. tammikuuta 2012

Anopin tortut

Tämä on niitä päiviä, jolloin mikään ei oikein suju. Laihdutus jumittaa edelleen. Jos paino ei huomenaamulla osoita putoamisen merkkejä, siirryn pelkkään Valion mehunkeittoon ja E-koodien juontiin.


Anoppi leipoo aina jouluksi meille ison laatikollisen joulutorttuja ja pipareita. Söin yhden tortun ja pipareihin en koskenutkaan. Aviokki ei syö makeaa ollenkaan. Joten mitä tehdä leivonnaisille? Vein ne työpaikalle (n. 40 torttua ja 100 piparia) ja ne katosivat parempiin suihin päivässä. Aika hyvä saavutus, otten huomioon, että vain 25 ihmistä pyörii siinä työpisteessä. Tortut on ihan oikeasti hyviä. Leivottu perinteisellä reseptillä, kahdella eri lämpöisellä taikinalla, käännelty ja kaulittu. Ja joka vuosi sanomme anopille, että me emme sitten tarvitse leivonnaisia. Ja aina niitä tulee. Jos ei ota vastaan, kuulee, miten meitä on moitittu krantuiksi... Ja yritin myös sanoa, kun tyttäreni oli pieni, että me kyllä leivomme tyttären kanssa pipareita (valmistaikinasta..., mutta kuitenkin). Onhan se sellaista joulupuuhastelua. Mutta ei...


Kerran syksyllä vein työpaikalle ylijääneen, kesän yli pakastimessa olleen voileipäkakun (voi ihan hyvin pakastaa, kun ottaa "vihanneshörhelöt" päältä pois). Ja sekin meni alta tunnin...


Päivän ruokailu
- aamupala: 2 dl turkkilaista jugurtti, puolukkaa ja Pilttiä
- myöhäinen lounas: eilistä salaattia




Voisipa ottaa yhtä rennosti kuin Palle-Jooseppi Ranuan eläinpuistossa! Palle-Jooseppi ei ole kyllä kovin siisti. Huomaa nuo kakat taustalla.

maanantai 9. tammikuuta 2012

Lounasaika

Kunnan työntekijöille ei paljon lounasseteleitä tarjota. On syötävä siellä, missä on kunnan ylläpitämä ruokala. Tosin itselläni ei olisi edes mahdollista lähteä kaupungin lounaspaikkoihin. Matka on sen verran pitkä ja ruokatunti lyhyt.

En ole käynyt työpaikan ruokalassa syömässä moneen vuoteen. Siellä on kylmää ja meluisaa. Ruokaa tulee otettua linjastolta joskus liiaankin kanssa. Lisäksi työt saattavat venyä niin, että ruokatunniksi jää vain 15 min pätkä, joskus ei sitäkään. Minulla on aina mukanani eväät. Nykyisin salaatti tai valmiskeitto. Jos tiedän, että pääsen aiemmin kotiin, en ota eväitä mukaan lainkaan, sinnittelen aamupalan ja kahvin voimin. Siihen tottuu.

Syöminen on myös sosiaalinen tapahtuma. Joskus vaan ei jaksa kuunnella toisia. Yksi puhuu kokoajan lapsistaan, toinen pakstimen täyttämisesta ja kolmas kodinhoidosta. Nuoriso puhuu omia juttujaan... Muutama vuosi sitten eväiden syönnin ohessa näpyttelin tietokonetta ja huudahdin, "Voi ei, Kirka on kuollut!" Minua kymmenkunta vuotta vanhempi kolleega kysyi "Kuka on kuollut, kuka Kirka?" Voi tsiis! Ei voi olla niin tietämätön muusta maailmasta!

Oli muuten eilen hyvä Kotikatsomo TV1:llä, Lumihiutalemauodostelma. On tullut käytyä läpi just samat "hengennostatusseremoniat" ja tiimityöskentelyt ("tärkeintä ei ole tulokset vaan työskentely"). Tosin, ollaan me oikeassa elämässä vähän kiltimpiä.

Päivän ruokailu
- aamupala: 2 dl turkkilaista jugurttia, puolukkasosetta ja Pilttiä
- lounas: 2 dl tomaattivuohenjuustokeittoa
- päivällinen: salaattia (tomaatti, kurkku, frisee salaatti, avokado, oliivi, feta ja Salaneuvos-juuston loppu palasina mukaan)

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Jumitus!

Jokaisen painonpudottajan kauhu, Jumitus, on saapunut meille kylään! Tiedän, että syön anorektisen väärin ja nyt kehoni on mennyt siihen tilaan, että se tallentaa jokaikisen syömäni kalorin. Siitä suivaantuneena lähdin PoikaKoiran kanssa puolentoistatunnin hikilenkille. Teki hyvää molemmille. Huomenna on virallinen punnituspäivä. Ja jokainen painonpudottaja tietää, että 100 grammallakin on merkitystä. Tiedän myös, että Jumitus lähtee joskus pois. Saa nähdä kaunko se viihtyy meillä kylässä.


Aviokkini käy kuntosalilla abouttia 5 krt/viikossa. Pari vuotta sitten hän houkutteli minua mukaansa sinne. Oli joku ystäväntarjous -tuo kaverisikin mukanasi. No, ei kai tuo haitaksikaan ole. En päässyt pukuhuoneen ovea pidemmälle. Kun olin astumassa salin puolelle, pyörähdin heti takaisin. Skandinavian Hunksit olivat kiertueella täällä päin ja olivat aamutreeneillään ao. salilla! Minähän en niiden tiukkap**seiden kanssa kehtaa ruhoani liikutella. Jos joskus eksyn kuntosalille, on se vain naisille... Tai sitten olen tosi trimmissä kunnossa, jota tuskin tulee tapahtumaan.


Huomenna töihin, huoh.




                                                             Kesää odotellessa !

lauantai 7. tammikuuta 2012

J.Edgar

Käytiin eilen elokuvissa. Vaikka voisin jopa sanoa harrastavani elokuvia, en muista, milloin viimeksi olisin käynyt ihan elokuvateatterissa. Se taisi olla James Bond, Casino Royale. Nykyisin elokuvat näkyvät teattereissa vain vähän aikaa, ja kohta voit ostaa DVD:n kaupasta. Mutta onhan elokuvateatterissa käynnillä oma hohtonsa!


Tuo elokuva J. Edgar (Ohjaus Clint Eastwood, pääosassa Leonardo DiCaprio) kertoo siis entisen FBI:n pomon J. Edgar Hooverin elämästä. Elokuva nojasi vahvasti DiCaprion roolisuoritukseen. Kyllä hän siitä jonkin pystin nappaa. Samoin lavastaja, puvustaja ja maskeeraaja. Ihan katsottava elokuva, vaikkakin aika sekava, koska se liikkui monessa eri aikatasossa.  Yksi ainoa asia otti päähän. Nimittäin elokuvan tosi kökkö suomennos. Ja kyllähän sen ymmärsi. Yksi rivi tekstiä suomeksi ja alle toinen samma på svenska. Puheesta oli jätetty suomentamatta varmasti yli puolet. Niinpä päätin keskittyä kuuntelemaan vain englannin kielistä puhetta ja se vaatii kyllä pikkuisen enemmän energiaa, koska en ole kuitenkaan mikään "native speaker". Yksi esimerkki suomennoksen puutteesta (en nyt muista ihan sanatarkalleen, miten se meni, mutta jotenkin näin): "Lähdin siis talolle" ja suomentamatta oli jätetty loppu lause "tuona harmaana helmikuun päivänä klo 14." Kyllä monipuolinen suomen kielen käytyttö toisi elokuvalle myös uusia vivahteita ja syvyyttä.


Minulla on paljon suosikki-elokuvia. Yksi niistä on Tarantinon ohjaama Pulp Fiction. No, siinä ei ole mitään ihmeellistä, mutta kun tarkastelin poikani Face Book -profiilia, huomasin, että myös hän on nimennyt elokuvan yhdeksi suosikikseen. Näin hyvä elokuva kantaa parinkymmenen vuoden päähän.


Miksi elokuvateatterissa pitää syödä? Minä en ole koskaan syönyt tai juonut mitään. Tällä kertaa toisella puolellani istui vanhahko herrasmies, joka rouskutteli menemään Amerikkalaisia pastilleja (tiedättehän, niitä kovapintasia hyviä, sisällä suklaata). Minun teki mieli sanoa sille, että syö nyt prkl nopeaan se aski, tuo rouskutus haittaa keskittymistäni.


Normaalisti elokuvien jälkeen menemme syömään. Ei tällä kertaa, Aviokin teki kyllä mieli pizzaa. Mentiin pubiin "parille". Ja kotona korkattiin vielä kuohuviinipullo. Minulla on tänään syntymäpäivä. Ja nyt alkaa sitten ihan tosissaan tuo tipaton!


Päivän syömiset
- aamupala: kaksi musia mustaa kahvia
- lounas klo 15.00: raastesalaattia ja eilistä juustoista kanawokkia
- iltapala: cocacola zeroa

perjantai 6. tammikuuta 2012

Uusi dietti!

Katselin tuossa aamusella Aviokin ja PoikaKoiran vielä nukkuessa kaapelikanavalta elokuvan "Maan sydämessä". (Ohjaus Norman Jewison, pääosissa Bruce Willis ja Emily Lloyd) Elokuva kertoo tytöstä, joka haluaa tietää kaiken Vietnamin sodassa kuolleesta isästään. Ihan katsottava elokuva ja lopussa piti vielä tirauttaa itku, kun tytär pääsi katsomaan isänsä nimeä muistotaulusta Washingtonissa.


Elokuvassa oli hauska ja ajankohtainen kohtaus. On juhlat joissa on ruokaa ja kaksi miestä keskustelee toistensa kanssa. "Vaimoni ei tullu tänne, koska hän on Jeesus-dietillä." "- Ai, millainen dietti se on?" "- Siinä luvataan Jeesukselle laihtua" "- Jaa" "- Muille voi valehdella, mutta Jeesukselle ei."


Tällä viittauksella en halua missään nimessä halveksia kenenkään uskonnollista näkemystä tai kantaa. Olipahan vaan ajankohtainen pätkä. 


Päivän syömiset
- aamupala: 2 mukia mustaa kahvia
- lounas: kakkosrasia katkarapu sinihomejuusto salaattia ja 3 dl juustoista kanavokkia
- iltapala: hmm, ei tiedä vielä

torstai 5. tammikuuta 2012

Such a boring day!

Siis onko mitään järkeä pitää näin pitkää lomaa Suomen pimeinpään, kylmimpään ja tylsimpään vuodenaikaan? Nyt aikuisella iällä olemme usein Aviokin kanssa lähteneet heti joulun jälkeen jonnekin lämpimään. Se lämmin on aina ollut Kanarian saaret. Sinne kestävän kuuden tunnin lentomatkan kestää jotenkuten. Mutta nyt ei tullut varattua matkaa. PoikaKoiralle olisi pitänyt hommata hoitopaikka koirahoitolasta, alkoi säälittämään. Kesällä se oli siellä 10 päivää. Hoito oli hyvää, mutta koira laitostui heti. "Koiran koti on siellä, missä sen peti on kaksi päivää."


Olen matkustellut liki 40 maassa, mutta olin ensimmäistä kertaa rantalomalla, kun täytin 40 vuotta. Kanarialla tietenkin. Ja silloin huomasin, että tämähän on mukavaa! Ei tarvitse kantaa huolta mistään. Sen kun makaa rannalla ja lukee kirjaa. Ja huomasin myös, että auringonvalolla kesken Suomen talven, on todellakin valohoidollinen merkitys. Valohoito kantaa pitkälle kevääseen. Kanarian ystäviksi tuli myös tuo muutama päivä sitten maitsemani Kulinaarikko. Hän voitti erään lehden lukijakilpailusta ensimmäisen Kanarian matkansa! (Siis niin epäreilua, minä en ole koskaan voittanut mitään). Nyt tuo nainen on joka talvi Kanarialla.


Kanarian saaret ei ole kyllä mikään ruokailijan paratiisi. Jos sinut vietäisiin silmät kiinni johonkin ruokapaikkaan, et kyllä tietäisi, missä maassa syöt. Ja jos tilaa kuuden euron miekkakala-annoksen, saa myös kuuden euron annoksen... Mättöpaikkaa mättöpaikan perään. Ja ne sisäänheittäjät. Ne näkee jo varmaan jakauksen asennosta, että suomalainen tulee, eiku ruokalistaa nenän alle!




                                                        Kielentarkastajalle töitä


Muilla matkoillani on aina ollut mielenkiintoista tutustua paikalliseen ruokakulttuurin. Kerran eräs tuttavani kävi Meksikossa. Hänen palatessaan kyselin tietenkin ruokakokemuksia. "No kun se oli sellainen all inclusive -matka..." Siis voi ei... boooring... Sen minä vielä ymmärän, että aamupala syödään hotellissa, mutta kaikki muutkin ruuat... Minäkin olen tehnyt Arizonasta käsin päivän reissun Meksikoon. Syötiin paikallisessa kuppilassa tosi hyviä fajitaksia ja tortilloja. Tosin seuraavana päivänä ei voinut poistua kovin kauas WC:n läheisyydestä...


Ostin kesällä itselleni David Nichollsin (Rimakauhua ja rakkautta kirjoittajan) kirjan "Sinä päivänä" Kaikki arvostelut hehkuttivat kirjaa. En ole päässyt kuin sivulle 196 (505 sivua). Se on mielestäni niin boooring!




                                                  Me Kanarilla joskus. Shortsikelit.


Päivän syömiset
- aamupala: ks. edell. postaukset
- lounas: kreikkalaisen salaatin loppu, 3 siivua kylmäsavulohta, kakkosrasia coleslawia
- iltapala: Cocacola zeroa

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Siivouspäivä

En siivonnut jouluksi. (En myöskään joululeiponut, en lähettänyt joulukortteja enkä mennyt edes työpaikan pikkujouluun. Jouluruuat valmistin, tottakai.). Nyt siivosin. Tasan kahdeksan tuntia, siis työpäivä. Välissä lakisääteinen puolentunnin ruokatauko. Minusta ei taitaisi olla ammattilaissiivojaksi, yhden paikan ehtisin päivässä käydä. Normaalisti jaan siivoukset kahdelle päivälle. Työpäivän päätteeksi perjantaina aloitus ja launtaina lopetus. Kun asuin kaksikerroksisessa talossa, oli luontevaa siivota ensin yläkerta ja sitten alakerta. Nyt lomalla ollessa päätin repaistä ja tehdä koko homman yhdellä kertaa. Ja kahdeksan tuntia meni, vaikka Aviokki lumiharjasi matot ja kuurasi saunan kylpyhuoneen.

Minulla ei ole mitään krääsää ympärilläni, joten siinä mielessä siivoaminen on helppoa. Paitsi omassa kylpyhuoneessani. Siellä on ylähyllyllä muka koristeena 72 elämäni aikana tyhjentämää hajuvesipulloa. Yhdeksän Escadan kausituoksua, kuusi Eternityä, kuusi DKNYtä, neljä Tresoria, neljä YSLtia. Ja lukuisia muita, lähes kaikkia ainakin kaksi kappaletta. Paitsi Cliniquen Happy ja Channel no 5, yksi kappale. Ensimmmäinen tuoksui päälläni polkupyörän sisäkumille ja toinen mummolle... Ja kaikista siis pyyhitään pölyt siivouspäivänä. Tänään jopa pesin Cabotinen pulloista vanhalla hammasharjalla niiden kukkakuvioiset korkit. (Siis miten niin olen pikkutarkka?)

Nyt tiedän, että olen huomenna kipeä. Koska liikkumiseni on yksinomaan kävelyä tai pyöräilyä, käytin nyt sellaisia lihasryhmiä, jotka muuten ovat levossa. Kyykkyyn, ylös, ojentele, kurkottele, konttaa ja venytä. Tiedän, että olen huomenna kipeä ja ylihuomenna vasta kipeä olenkin. On täsätä laihtumisesta jotain hyötyä siivoamisen suhteenkin. Olohuoneen TV-tasossa on jalat ja sen alle ei käteni ole mahtunut kovinkaan pitkälle (siivoan perinteisesti luutulla). Nyt kun käsivarressa on vähemmän massaa, ylettyi se siitä pienestä raosta paljon pidemmälle.

Samalla siivosin myös joulun pois. En ole ollenkaan jouluihminen. Joulusta tulee paineita ja se ahdistaa...

Päivän ruokailut
- aamupala: se sama, turkkilaista jugurttia 2 dl marjoilla ja Piltillä
- lounas klo 15: yhden munan munakas herkkusienillä, sipulilla ja chorizo-siivuilla. Lisänä annos kreikkalaista salaattia
- iltapala: varppina juon siivouksen kunniaksi yhden saunakaljan (vaikka onkin tipaton. Hih.)

tiistai 3. tammikuuta 2012

Metsään!

Olipa pitkästä aikaa nahkea aamu. Yleensä en tarvitse paljoa unta, mutta tänä aamuna olisi kyllä nukuttanut. Osaltaan siihen vaikutti se, että intouduin yöllä katsomaan kaapelikanavalta tuon iki-ihanan "Hiljaiset sillat" (Clint Eastwood ja Meryl Streep). Sitten aamulla piti herätä ennen sianpieremää. Piti lähteä ajaman yli 130 km:n päähän pilkkopimeässä ja tuiskussa, hoitelemaan suvun metsäasioita. Kyllä oli ihania metsänhoitoyhdistyksen setiä! He neuvoivat tämmöistä kaupunkilaisfröökynää tosi asiantuntevasti ja huolella!


Eilisessä Hesarissa oli hyvä juttu laihdutuksen faktoista ja taruista. Tälläkin blogipalstalla moni aikoo lisätä liikuntaa laihtuakseen. Mutta liikunnalla ei ole paljoakaan tekemistä laihtumisen kanssa. Ellei sitten liiku kuten ammattilaisurheilija. Esimerkiksi jos aikoo laihduttaa 20 kiloa, on siitä liikunnan osuus 4-5 kg. Loppu paino täytyy saada ruokavaliolla pois. Mutta tuo 4-5 kg on sitten sitä nimenomaista rasvaa, paino ei tipu lihaksista. Toki liikunnalla on paljon muitakin hyviä puolia, mieli virkistyy ja keho kiinteytyy ym. Laihduttamisen loputtua liikunta auttaa tavoitteiden ylläpitämisessä.


                 
                     Tässä minun liikuttajani, PoikaKoira pikkuisena, nyt jo 1 1/2 vuotta!


Päivän ruokailut
- aamupala: 2 dl turkkilaista jugurttia, puolukkasurvosta ja puoli purkkia hedelmä Pilttiä
- lounas klo 15: Citymarketin kakkosrasia lounassalaattia (kurkkua, tomaattia, ananasta ja kananmunaa), loraus kevyt salaattikastiketta ja kolme siivua kylmäsavulohta.
- iltapala: vissyä

maanantai 2. tammikuuta 2012

Alennusmyynnissä

Kävin alennusmyynnissä. Ja ihme kyllä, löysin sieltä itselleni sopivan puseron. Gantin villaneule, puoleen hintaan. Se onkin nyt tarpeen, kun vilu on ainainen seuralaiseni.


Se, että löytää jotain vaatekaupasta, ei ole minulle itsestään selvää. Olen tosi huono shoppailija. Mikään ei tunnu tarpeeksi nätiltä, sopivalta, käytännölliseltä. Olin marraskuussa Isolla Kirkolla (siis Helsingissä) yksissä kokkareissa. Kutsukortissa luki pukukoodi "Smart casual". Sekin mun piti googlettaa ja tarkistaa, mitä se oikein tarkoittaa. Ja kun aikaa oli, menin Stocmannille etsimään jotain "smart casulia", olinhan pudottanut painoakin jo yli kymmenen kiloa. Ja valehtelematta, kiersin Stocmannin naisten osastoa yli 2 tuntia, löytämättä mitään sopivaa. Onko vika minussa vai Stocmannin valikoimissa? Todennäköisesti minussa... Tuli jo mieleen, että palkkaisko pukeutumisneuvojan. Kokeilin yhtä neuletta, mutta sen L koko oli kyllä niin pieni ja kittana, että näytin se päällä lähinnä balkaninmakkaralta. Tuon nyt ostamani neuleen koko on myös L, ja se on oikein sopiva.


Eräs tuttavani kysyi, miksi käytän niin paljon Marimekon vaatteita? No, kun sinne liikkeeseen menee, on siellä todennäköisesti jotakin minun makuuni. Ja se Marimekon L (ennen XL) on niin mukavan löysä... Nyt todennäköisesti jopa M on löysä:)


Niin, ja niistä kokkareista. Minulle valkeni vasta nyt, miksi tuollaisissa tilaisuuksissa seisotaan. Kun kädessä on lautanen ja se viinilasi keikkuu siinä pitimessä, ei kukaan jaksa tehdä sitä hommaa kolmea tuntia kauempaa (ja korkokengät jalassa). Jos olisi pöytä ja tuolit, kaikki söisivät ja vetäisivät kaksin käsin ilmaista viiniä. Nyt porukat lähtevät kotiin ihan kohtuullisen ajan kuluessa.


Nyt sitten pistän tuohon sivuun painon kehityksen joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina. Hyvää alkanutta viikkoa!

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Minä ja Ruoka

Eilinen ateria: kreikkalainen salaatti savusiika lisukkeella. Tästä riittää pariksi päiväksi.
Kun muistelen lapsuuteni ruokahistoriaa, en muista siitä mitään erityistä. Ehkä siksi, että äitini ei ollut kummoinen ruuantekijä. Perusruokaa. Liian vähän suolaa, liian vähän sokeria. Äitini ei varmaan tänäkään päivänä muista, että on keksitty elintarvike nimeltä sokeri. Söin aina kiltisti kaikki, mitä eteen tarjottiin. Mutta muutaman ruokamuiston muistan. Joskus isä osti grilliltä höyrynakkeja. Voi että ne olivat hyviä! (Nyt en syö nakkeja ollenkaan, koiralle ostan). Siiten torstaisin uimahallin jälkeen syötiin aina hampurilaiset uimahallin baarissa. Voi että se oli hyvää! Ja uidessahan tulee aina nälkä. Sitten muistan kun isä toi kotiimme ensimmäisen grillatun broilerin. Sitä en uskaltanut maistaa. Ja jostain syystä meillä ei syöty koskaan kalaa.


Ensimmäinen poikaystäväni totesi minulle kerran, että mahdamme olla rikkaita. Siis miten niin? No kun meillä on ruokapöydässä aina kokolihaleikkelettä... Eräs vanhempi työkaverini kertoi, että heillä oli hänen lapsuudessaan niin köyhää, että ruuasta piti tinkiä. Heidän äitinsä oli ostanut aina jouluksi lenkkimakkaran, ja se oli ollut hänen joulunsa suurin herkku. No, kyllä meillä oli siis hyvää perusruokaa. Ja juhannukseksi sai aina limsakorin. 


Ruokaan tutustuminen alkoi vasta opiskeluaikana. Kun se jääkaappi ei täyttynytkään automaattisesti. Uusi tuttavuus, lihapiirakka kurkkusalaatilla, oli rakkain ateriani. Ja suklaata pystyi ostamaan milloin vain. Ja jäätelöä. Kukaan ei marmattanut tai valvonut syömisiä. Oh, ja tuo pizzerioiden viettelevä tuoksu!


Onneksi sain ystäväkseni oikean kulinaarikon. Kotona kun näitä oppeja ei saanut. Hänen avullaan tutustuin ruuanlaiton saloihin. Ja siitä se sitten alkoi. Nyt olen tosi tarkka, mitä syön. Syö vähän tai paljon, ruuan on oltava hyvää. Sen pitää olla huolella valmistettua ja kauniisti kattettua. Etenkin nyt dietillä ollessani, ruuan maku on tietenkin ykkösasia.


Olen erittäin nirso ravintolaruokailija. Todella onnistuneita ravintolaruokailukokemuksia mahtuu historiaani vain muutama. Niin usein ainakin Suomessa ravintoloissa saa hinta/laatu -suheen ala-arvoista ruokaa. Monesti, monesti olen miettinyt, että olisin osannut tehdä tämänkin annoksen paljon paremmin. Sitkeitä pihvejä, puoliraakoja kanavartaita, pieniä annoksia, kylmiä annoksia... Nyt jos käyn ulkona syömässä, käyn vain takuuvarmassa pizza-paikassa. Tai mättökiinalaisessa. Kotilempiruokaani on savustettu lohi uusilla perunoilla ja sipulikastiikeella. Lisukkeena coleslaw-salaatti. Käyn muuten aina kysymässä tuota salaattia Stocmannilta. Joskus sitä on siellä, joskus ei. Mutta kuka ideanikkari keksi lisätä Stocmannin coleslaw-salaattiin rusinoita? Menee tovi, kun ne nyppii sieltä pois. 


P.S. Tutustuin tuohon Coleslaw-salaattiin aikoinaan Englannissa. Mainitsin siellä oleville ystävilleni, että harmi, kun tätä salaattia ei saa Suomesta. Eräs ystäväni vastasi "Se on köyhien ruokaa, te suomalaiset olette niin rikkaita." No nyt löytyy coleslawin ohjeita ja sitä on ihan helppo valmistaa itsekin.


Päivän syömiset
- aamupala: kaksi mukia mustaa kahvia
- lounas: kaksi annosta tuota ylhäällä olevaa salaattia, ehkä vähän aviokille paistettua porsaanpaistia ja pikkuisen uunissa olevaa bataattia (hiilareita...)
- iltapala: vissyvettä (tipaton tammikuu!)


Aamupaino: 68 kg (Jee, uusi ennätys!)