tiistai 10. tammikuuta 2012

Anopin tortut

Tämä on niitä päiviä, jolloin mikään ei oikein suju. Laihdutus jumittaa edelleen. Jos paino ei huomenaamulla osoita putoamisen merkkejä, siirryn pelkkään Valion mehunkeittoon ja E-koodien juontiin.


Anoppi leipoo aina jouluksi meille ison laatikollisen joulutorttuja ja pipareita. Söin yhden tortun ja pipareihin en koskenutkaan. Aviokki ei syö makeaa ollenkaan. Joten mitä tehdä leivonnaisille? Vein ne työpaikalle (n. 40 torttua ja 100 piparia) ja ne katosivat parempiin suihin päivässä. Aika hyvä saavutus, otten huomioon, että vain 25 ihmistä pyörii siinä työpisteessä. Tortut on ihan oikeasti hyviä. Leivottu perinteisellä reseptillä, kahdella eri lämpöisellä taikinalla, käännelty ja kaulittu. Ja joka vuosi sanomme anopille, että me emme sitten tarvitse leivonnaisia. Ja aina niitä tulee. Jos ei ota vastaan, kuulee, miten meitä on moitittu krantuiksi... Ja yritin myös sanoa, kun tyttäreni oli pieni, että me kyllä leivomme tyttären kanssa pipareita (valmistaikinasta..., mutta kuitenkin). Onhan se sellaista joulupuuhastelua. Mutta ei...


Kerran syksyllä vein työpaikalle ylijääneen, kesän yli pakastimessa olleen voileipäkakun (voi ihan hyvin pakastaa, kun ottaa "vihanneshörhelöt" päältä pois). Ja sekin meni alta tunnin...


Päivän ruokailu
- aamupala: 2 dl turkkilaista jugurtti, puolukkaa ja Pilttiä
- myöhäinen lounas: eilistä salaattia




Voisipa ottaa yhtä rennosti kuin Palle-Jooseppi Ranuan eläinpuistossa! Palle-Jooseppi ei ole kyllä kovin siisti. Huomaa nuo kakat taustalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti