keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Jouluaatto

Jouluaaton hulinat ovat jälleen takana (klo 18.20), joillain ne ovat vasta edessä. Jouluaatto meni perinteiseen malliin. Tai ei aivan perinteiseen, paistoin nimittäin kinkun vasta tänä aamuna. Jännitystä hommaan toi se, että en tiennyt kinkun painoa, jossain välissä painon ja hinnan kertova lappu oli irronnut kinkusta. Eikä talosta löytynyt vaakaa, joka olisi suostunut ilmoittamaan kinkun painon. Epäilen, että kinkku painoi noin kolme ja puoli kiloa, ehkä vähän alle.

Kinkun paisto ei sujunut kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta ihan hyvää siitä tuli. Heräsin klo 5.00, pistin uunin 130°C asteeseen ja kinkun samantien uuniin. Heräsin klo 9.20 ja otin kinkun pois uunista. Sisälämpömittari oli aivan tapissa. Ja kamalasti oli noinkin pienestä kinkusta irronnut rasvaa. Halusin kinkusta murean, ylikypsän. Ja semmoinen siitä tuli. Mielestäni oikein hyvä.

Ja kerrankin osasin varata jouluruokia sopivan "vähän", selviämme lopuista ruoista Aviokin kanssa helposti huomenna. Tänä vuonna valitsin joulukattaukseen kalajokisen Isopahkalan saviastioita. Niistä tulee oikein lämmin tunnelma.



Alkupalat. Rosolli ja kastike, graavisiika, graavilohi, kylmäsavustettu lohi, sienisalaatti, itsetehdyt lasimestarin silli ja Aurajuusto silli, alatoopi (hytisevä) ja anopin joululimppu. Kuvasta puuttuu miniän tuoma erittäin maittava saaristolaisleipä Turun kauppahallista.

Pääruuaksi niitä perinteisiä. Anopin maksalaatikkoa, porkkanalaatikkoa ja lanttulaatikkoa sekä itse tekemääni edellisessä postauksessa mainittua bataattipunajuurilaatikkoa. Ja tietenkin perunoita (itse en ottanut yhtään), kinkkua ja kastiketta. Perinteisestä tarjoilusta puuttui vain hernetuuvinki, tuo äitini vihantilainen/alpualainen perinneruoka. Minun suosikkiruokani ja sain myös tietää, että se on miniäni suosikki. Pitää pyytää resepti äidiltä ja tehdä sitä itse ensi vuonna. 


Kahvittelussa kattaus ei ollut enää niin nuukaa... Konvehteja, mantelikakkuja, Krakovasta tuomiani suklaita ja anopin torttuja...

Sittenpä lapset jatkoivatkin joulun viettoaan. Isien luokse, äitien luokse, siskojen luokse. On tämä elämä mallillaan nykyaikana... 


Ainoat joulukoristeeni tänä vuonna. Laskinkohan, että liki 80 tonttua kuuluu tähän joukkoon.

Ottaisinkohan vielä yhden saaristolaisleivän silillä? Joo. Ja lasin punaviiniä. Ostin peräti liki 15 euron punaviiniä, joka on minulle harvinaista. Mutta punaviinissä jos missä hinta ja laatu useinmiten paranee, mitä korkeampaan hintaluokkaan mennään. Tarapaca Gran Reserva, Cabernet Sauvignon, 2012. 

perjantai 19. joulukuuta 2014

Jouluvalmisteluja

Vaikka en ihan kamalasti mikään jouluihminen olekaan, niin muutamia jouluvalmisteluja silti teen. Viime vuonna ihastuin ikihyväksi bataatti-punajuurivuokaan. Ja muutenkin pidän bataatista aika paljon. Suhteeni siihen on vähän samanlainen kuin sushiin. Pidän siitäkin, mutta en liian usein nautittuna.

Raaka-ainnet ovat yksinkertaiset: 600g bataattia, 400g raakoja punajuuria ja 200g punasipulia. Olen kyllä aivan varma, että viime vuonna uhohdin sipulin...


Kaupassa ei ollut irtopunajuuria, vain kilon pusseja. Onneksi löysin 425g:n pussin espanjalaisia esikeitettyjä punajuuria. Normaalisti punajuurien keittoaika on aika pitkä. Nyt pistin ensiksi bataattilohkot ja punasipulin kiehumaan ja vasta lopussa kiehautin ikään kuin varmuuden maksimoimiseksi nuo punajuuret. Nimittäin jos niissä vaikka oli jotain espanjalaisia bakteereita...

Sitten kaikki soseeksi, murennettu Aurajuusto, mustapippuri ja suola joukkoon. Korppujauhoja päälle ja 200°C uuniin noin tunniksi. Ja mikä unohtui? No kerma. Lisään sitä sitten joukkoon, kun lämmitän laatikon... Ja varmaan vähän voitakin päälle.


Ja huvikseni laskin hinnankin tälle satsille, 8,46 euroa eli pyöristettynä noin 2,15 euroa laatikko. Ei oo kallista. Suolalle ja mustapippurille en laskenut hintaa.

Viikonloppuna sitten joulukalat maustumaan. Muut jouluruuat saammekin perinteisesti "äitien tekemänä". Siitä saapi olla kiitollinen.



Ja nämä ovat pitäneet huolen siitä, että vapaa-ajan ongelmia ei ole ollut. Pienempää pitää viedä pissille melkein tunnin välein.




maanantai 8. joulukuuta 2014

Ai, onko kohta joulu?

MInä en oikeastaan välitä joulusta yhtään. Toiveitteni joulu olisi jossain lämpimässä, missä akkuja pystyisi lataamaan kevättä kohti. Muutaman kerran olenkin ollut Kanarialla, joulunpyhien jälkeen. Se on sopivan lähellä. Thaimaa ym. ei ole koskaan kiinnostanut minua. Ja sinne kun pitää lentääkin se 12 tuntia. Karibialla aion vielä käydä. Jos hyvin käy. Lentomatkan pituudesta ei ole tietoa...

Puolet lahjoista, niistä vähäisistä on ostettu. Ruokapuolta pitää alkaa suunnittelemaan. Tai ei siinä mitään suunnittelua ole, niitä perinteisiä. Mm. kinkku, jonka aion paistaa tosi mureaksi tänä vuonna. Viimevuotinen kinkku jäi ehkä hieman raa´aksi, kun noudatin pilkun tarkkaan ohjeita.

Muutoin elämääni on halinut uusi perheenjäsen, Hugo. Vaatii jatkuvan pissalla kuljetuksen. Kolmannesta kerroksesta nurmikolle. Onneksi kasvattaja on opettanut Hugon tekemään tarpeensa sanomalehdelle. Ekana yönäkin tuli kahdet kakat ja pissat lehden päälle. Mutta pitäähän se opettaa sisäsiistiksi.

    
Ja kun on se toinenkin koira taloudessa, pitää vähän vahtia tätä alkuelämää. Olen nyt muutaman päivän virkavapaalla, "äitiyslomalla". Ja on aivan ihanaa! En ole muuten koskaan ollut töistä pois muutoin kuin sairaana, ja silloinkin erittäin harvoin. Ai niin, se alkukevään säästövapaa. Mutta sitä ei lasketa, koska se oli kunnan  pakottama juttu.

Ja näin bostoneihin hurahtaneena ihmisenä, tulivat postissa tänään nämä titimadam`desta tilaamani korut. Ihania. Valkoinen kaulaketju ja musta rintarossi.