keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Jouluaatto

Jouluaaton hulinat ovat jälleen takana (klo 18.20), joillain ne ovat vasta edessä. Jouluaatto meni perinteiseen malliin. Tai ei aivan perinteiseen, paistoin nimittäin kinkun vasta tänä aamuna. Jännitystä hommaan toi se, että en tiennyt kinkun painoa, jossain välissä painon ja hinnan kertova lappu oli irronnut kinkusta. Eikä talosta löytynyt vaakaa, joka olisi suostunut ilmoittamaan kinkun painon. Epäilen, että kinkku painoi noin kolme ja puoli kiloa, ehkä vähän alle.

Kinkun paisto ei sujunut kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta ihan hyvää siitä tuli. Heräsin klo 5.00, pistin uunin 130°C asteeseen ja kinkun samantien uuniin. Heräsin klo 9.20 ja otin kinkun pois uunista. Sisälämpömittari oli aivan tapissa. Ja kamalasti oli noinkin pienestä kinkusta irronnut rasvaa. Halusin kinkusta murean, ylikypsän. Ja semmoinen siitä tuli. Mielestäni oikein hyvä.

Ja kerrankin osasin varata jouluruokia sopivan "vähän", selviämme lopuista ruoista Aviokin kanssa helposti huomenna. Tänä vuonna valitsin joulukattaukseen kalajokisen Isopahkalan saviastioita. Niistä tulee oikein lämmin tunnelma.



Alkupalat. Rosolli ja kastike, graavisiika, graavilohi, kylmäsavustettu lohi, sienisalaatti, itsetehdyt lasimestarin silli ja Aurajuusto silli, alatoopi (hytisevä) ja anopin joululimppu. Kuvasta puuttuu miniän tuoma erittäin maittava saaristolaisleipä Turun kauppahallista.

Pääruuaksi niitä perinteisiä. Anopin maksalaatikkoa, porkkanalaatikkoa ja lanttulaatikkoa sekä itse tekemääni edellisessä postauksessa mainittua bataattipunajuurilaatikkoa. Ja tietenkin perunoita (itse en ottanut yhtään), kinkkua ja kastiketta. Perinteisestä tarjoilusta puuttui vain hernetuuvinki, tuo äitini vihantilainen/alpualainen perinneruoka. Minun suosikkiruokani ja sain myös tietää, että se on miniäni suosikki. Pitää pyytää resepti äidiltä ja tehdä sitä itse ensi vuonna. 


Kahvittelussa kattaus ei ollut enää niin nuukaa... Konvehteja, mantelikakkuja, Krakovasta tuomiani suklaita ja anopin torttuja...

Sittenpä lapset jatkoivatkin joulun viettoaan. Isien luokse, äitien luokse, siskojen luokse. On tämä elämä mallillaan nykyaikana... 


Ainoat joulukoristeeni tänä vuonna. Laskinkohan, että liki 80 tonttua kuuluu tähän joukkoon.

Ottaisinkohan vielä yhden saaristolaisleivän silillä? Joo. Ja lasin punaviiniä. Ostin peräti liki 15 euron punaviiniä, joka on minulle harvinaista. Mutta punaviinissä jos missä hinta ja laatu useinmiten paranee, mitä korkeampaan hintaluokkaan mennään. Tarapaca Gran Reserva, Cabernet Sauvignon, 2012. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti