tiistai 18. huhtikuuta 2017

Kööpenhamina

Kun minulla ei äidin poismenon jälkeen ole "mitään tekemistä", päätimme lähteä pääsiäiseksi pikku visiitille Tanskaan. Olen ajanut kolme kertaa Tanskan läpi, mutta kertaakaan en ole pysähtynyt siellä.


Sää Kööpenhaminassa oli viileä, noin +6°-+8°C, yhtenä päivänä satoi vettäkin. Pääsiäinen on Tanskassa perheille omistettu juhla, ja koko Tanska olikin pääsiäisen pyhät "kiinni", mukaan lukien kiirastorstai. Mutta neljän päivän visiitille riitti kyllä katsottavaa ja geokätköjä. Ravintolat olivat sentään auki.

Hotelli Best Western sijaitsi hyvällä paikalla. Lähellä oli niin ravintoloita täynnä oleva Ny Havenin alue kuin keskustakin.


Tarjoilijat olivat kiireisiä ja ilmeisesti kesäkaudeksi palkattuja opiskelijoita. Eräänä iltana meitä palveli ystävällinen, mutta hermostunut tyttö. Mikään ei oikein tahtonut onnistua häneltä. Ei tilauksen muistaminen saati viinipullon avaaminen. Ja viinilasikin pöydällä oli rikkinäinen. Lopulta hän sanoi "I´m sorry, this is my first day." Minä yritin lohduttaa häntä sanomalla, että "jokainen on joskus jossain ensimmäistä kertaa, huomenna kaikki sujuu varmaan paremmin."


Meikäläinen kirsikkapuiden keskellä.


Hotellin aamupalatarjonta oli yksi parhaimmista, mihin olen törmännyt. Runsaasti hedelmiä ja perusjuttujen lisäksi aina jotain yllätyksellistä. Niin, ja tarjolla oli pullapuolelta niitä kuuluisia  tanskalaisia viinereitä. Pitihän niitä joka aamu yksi ottaa. Niitä oli viittä eri sorttia ja yksi jäi siis maistamatta. Paino oli noussut reissussa sitten 200 grammaa... Liekö viinereiden syytä 😋

Jos vielä joskus menen Tanskaan, vuokraan polkupoyörän. Nyt oli sen verran tuulista ja minulla ei ollut edes pipoa mukana, joten pyöräily ei houkutellut. Tosin pyhäpäivinä olisi pyöräteilläkin ollut hiljaista. Mutta aina sinne joku kaahari mahtui mukaan.


Tivoli jäi valitettavasti kokematta, vaikka ennakkosuunnitelmissa oli aikomus käydä siellä. Tivoli kuuluu ilmeisesti tanskalaisten perheiden pääsiäisperinteisiin, koska sinne oli joka portilta ainakin sadan metrin jono. Siellä olisi ollut mm. puutarhapuolen avajaiset. No, ehkä ensi kerralla.

Kotimatka alkoi vähän hankalasti. Lento oli myöhään ja minä olin aivan poikki. Sitten viereisellä penkillä istui TOSI lihava mies, joka haisi tosi pahalle hielle. Minä en mahtunut istumaan kuin puolelle penkille ja toinen kankku roikkui käytävän puolella. Ja kone oli ihan täynnä. Jos olisin ollut ilkeämpi, olisin kysynyt isoon ääneen lentoemännältä, että saanko lentoyhtiöltä jotain hyvitystä, olen sentään maksanut koko lipusta ja saan istua vain puolikkaalla penkillä... Mutta olin hiljaa, kärsin ja kiroilin mielessäni...

Mutta muuten mukava matka.


Ai niin, lentokentältä halusin ostaa kotiin englantilaista Pimm´s juomasekoitusta. En löytänyt sitä mistään. Kysyin apua henkilökuntaan kuuluvalta nuorelta tytöltä. "Pimm´s?" Hän ei ollut koskaan kuullutkaan. Otsa kurtussa hän toisteli sanaa Pimm´s... Ohikulkeva nainen jopa tavasi hänelle tuon sanan. Sitten tyttö lähti hakemaan paikan pomoa, joka ohjasi minut heti oikean hyllyn luo. Tyttö pahoitteli tietämättömyyttään. Ei se mitään sanoin, "ensi kerralla löydät sen sitten helpommin."

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Satokauden smoothiet

Aivan aluksi, tietokoneeni on temppuillut oikein kunnolla. Vein sen huoltoon, jossa vanhat tiedot varmuuskopioitiin, uusi ohjelmisto ajettiin sisään ja mitähän vielä... Ei tämä vieläkään toimi kunnolla ja kaiken kukkuraksi tuolla finderissä on vaikka mitä kuvioita ja tiedostoja, joita ainakaan minä en ole sinne tallentanut.

Olen taas aamuisin tehnyt päivän aloitukseksi tehosekoittimella marja- tai hedelmä pirtelöitä, joita nykyisin kutsutaan muodikkaasti smoothieksi. Ja kuinkas ollakaan, aviokki toi minulle kuntosalilta ostamansa kirjan, Satokauden smoothiet.



Aluksi luin tuota kirjaa ihan niin kuin mitä tahansa "reseptikirjaa". Kirjassa on monipuolisia ohjeita, ja kuten nimikin kertoo, satokauden tuotteista suunniteltuna. Ohjeiden lisäksi kirjassa on muutakin ravintotietoutta, mm lisäaineista ja superfoodeista. "Suola on suolaa, vaikka se olisi tuotu Himalajalta asti." Kirjan kuvitus on myös houkutteleva.

Katsoin kyllä kirjan tekijätkin, mutta meni hetki, ennen kuin aivoni reagoivat. Karim! Entinen oppilaani. Se on hassua, kun opettaa satoja, ellei tuhansia oppilaita, joistakin ei vaan jää muistijälkeä. Ja sitten katsoin kirjan takakannen kuvaa, muistin heti nuo nauravat silmät. Ja vaikka nimikin on vähän erikoinen, ei minulla leikannut heti.

Yhtään ohjetta en ole vielä semmoisenaan kokeillut, mutta smoothien sekaan tuli  heti lisukkeeksi vehnäleseet. Enpä ole aiemmin tuollaiseen raaka-aineeseen törmännytkään. Lesepaketti ei ainakaan ole hinnalla pilattu, alle euron paketti. Ja kyllä, tästä tulee varmasti yksi luetuimpia ohjekirjojani!

Enempää kuvia en sitte tänne saa ladattua. Jostakin tökkii. Parvekekausi on avattu, ostin sinne jo muutaman orvokkiamppelinkin 🙂.