tiistai 2. huhtikuuta 2013

Varma kevään merkki

Kannoin nimittäin pyykkitelineen parvekkeelle. Sieltä ne pyykit sitten ilosesti liputtavat ohikulkijoille. Meidän talossa on nimittäin sellaiset (puoli)läpinäkyvät parvekelasit. Mitähän lie arkkitehti ajatellut, kun on tuollaiset lasit asennuttanut? Tosin on niitä aika monessa muussakin talossa. Sinänsä se ei minua haittaa, mutta useimpien parveke muistuttaa kyllä kaatopaikan esiastetta. Ja kaikki näkyy sitten kadulle. Osa virittelee lasin eteen näkösuojaksi kaikenmaailman kankaita. Se se vasta epäsiistin näköistä on. Minä sentään yritän pistää siihen lasin lähelle kukkaistutuksia ym. ja pitää parvekkeen muutenkin siistin näköisenä. Ainakin siitä lasien läheltä.

Ja heti tuli neliömetri makuuhuoneen lattialle lisäpinta-alaa. Aiemmin minulla oli sellainen kuivausrumpu. Se oli ihan kätevä. Mutta kun lapset muuttivat pois kotoa ja rumpukin rikkoutui, ei ole tullut hankittua uutta. Säästetään energiaa. Taloyhtiössä on kyllä ihan hyvä kuivaushuone, jonne vien useinmiten esim. lakanat. Ja sekin minua ihmetyttää, miksi jotkut viitsivät tuoda sinne pikkuhousunsakin kuivumaan... Tai eihän siinä mitään hävettävää ole, minä en vaan kehtaisi viitsisi. 

Pääsiäisen ruokailut menivät ihan hyvin. Kun ei se lampaanpaisti onnistunut ja valkosipuliperunatkin jäi tekemättä. Äidillä käydessäni söin yhden pienen perunan, kun äiti ei ollut tehnyt tarpeeksi isoa ruoka-annosta. Ihan hyvä niin. Kun taas anoppi tekee yleensä sellaisia ruoka-annoksia, että hän syö sen jälkeen siitä vielä itse viikon ja loput mene kompostiin.

Kevään aikaan saamaa taidetta mökillä. Mörön suu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti