keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Loppukiri alkakoon!

Tämä painon putoaminen on niin hidasta. Siitä suivaantuneena päätin aloittaa loppukirin. Ja siihenhän ei ole muuta tietä, kuin syömisten kontrollointi. Lisäksi ilmoittauduin työpaikan virkistyspäivän pitkälle lenkille... (Niinkuin yksi kerta mitään auttaisi). Säätilankin pitäisi olla ihan hyvä, joten mikäpä siinä kävellessä. Tänään ainakin nesteet ovat virranneet ja mahakin toiminut, joten jotain liikahdusta painossa pitäisi huomenaamulla olla.


Meidän työpaikan ihmisille olisi tarjolla jos jonkinlaista kuntoilutoimintaa. On työpaikan kuntosalivuoro, jumppavuoro ja lentopallovuoro. Mutta minä en ole koskaan pitänyt tuollaisista aikatauluista riippuvaisista kuntoilumuodoista. Ja kuten aiemmin kerroin, kuntosali ei vain jotenkin ole minun juttuni. Ryhmäjumpissa olen aina se epätahtiin menevä emäntä. "Oikea jalka astuu eteen " (tämä vielä menee, mutta sitten...) "ja vasen jalka astuu sivulle. Ja kädet mukaan!" (tässä vaiheessa minä olen jo aivan sekaisin ja huidon minne sattuu...). Joten ainoaksi liikkumismuodoksi jää reippailu koiran perässä ja pyöräily. Tanssia en ole koskaan harrastanut. Kait siinäkin pointtina on jotenkuten tahdissa pysyminen. Kerran naapurin frouva soitti ovikelloamme ja tarjosi meille ilmaisia tanssilippuja erääseen suureen tanssitapahtumaan, kun hänelle oli itselleen tullut yllättävä este. Minä sanoin hämmentyneenä, että "Voi, tanssi ei ole ollenkaan meidän juttu". Jälkeenpäin ajattelin, että hän luuli varmaan meitä tosi tiukkapipo uskovaisiksi...


Päivän syömiset (Syön nyt aamuisin tukevammin, että selviän myöhäiseen kevyeeseen lounaaseen)
- aamupala: 2 siivua minihiilarileipää, levite, Oltermannijuustoa, kananmuna, kurkkua, tomaatti ja pala tummaa suklaata
- myöhäinen lounas: raastesalaattia, pizzasalaattia, 1/2 purkkia tonnikalaa, pala emmentaalia


Ja tein nyt itselleni ne palkitsemis-tavoitteet. Tunsin itseni ihan pikkutytöksi, kun piirsin ne oikein almanakan reunaan. Kyllä siinäkin työaikaa tuhlaantui... Ensimmäinen tavoite on jo hankittu, mutta sitä ei ole pidetty vielä kertaakaan. Eli kun painan alle 64 kg, pistän ensimmäistä kertaa päälleni tämän tammikuussa ostamani Tazzian Atsalea-jakun. Tuleepahan halvaksi, kun on jo ostettu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti