lauantai 17. marraskuuta 2012

Älä koskaan usko...

... kenenkään muun (etenkään työkaverin) arvioon elokuvista tms. Viime vuoden vaihteessa kävin elokuvissa katsomassa sen J.Edgarin. Ja pidin siitä. Samaan aikaan toisessa salissa esitettiin kotimainen Taru Mäkelän Varasto. Työkaverini oli katsomassa sitä. Hän kehui elokuvan maasta taivaisiin. Nyt tuo elokuva on ilmestynyt DVD:nä, joten nappasin sen heti mukaani. Mutta voi pettymysten pettymys! Täysin mitäänsanomaton elokuva. Hahmot olivat ylikarrikoituja, Hannele Lauri samanlainen yliampuva ylimeikattu tupakkaa imevä äiti, Vesa-Matti Loiri samanlainen sohvalla rönöttävä kaljaa juova tupakkaa imevä isäpuoli, Esko Salminen samalainen pirullinen pomo jne... Minttu Mustakallio... no, vähän yritystä. Taitaa jäädä tähän yhteen kertaan, kun tämän elokuvan katson. Samaa sarjaa kuin Aleksi Mäkelän Rööperi. Kyllähän suomessakin tehdään hyviä elokuvia, esim. Aku Louhimiehen Paha maa tai Jakomäki (jonka ohjaajaa en tähän hätään muista). Olen katsonut useamman kerran kummankin noista elokuvista. Ja aina niistä löytää jonkin uuden kohdan, joka on jäänyt edellisellä katselukerralla huomioimatta.

Muuten tämä lauantai on mennyt jälleen kerran lähinnä vaaka-asennossa. En mennyt eilen työpaikan pikkujouluihinkaan. Ei napannut sitten yhtään!


Wisla-joki harmaana päivänä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti