sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Välillä kaupungissa

Mökin lattia on sitten saatu korjattua. Hyvä niin. Toivottavasti kevättulvat helpottavat sen uuden lasku-uoman ruoppauksen jälkeen.


Juuri kun edellisessä postauksessani kerroin, että mökillemme eivät ulkopuoliset osaa tai löydä, niin mitä vielä! Lauantaina otin mökin pihalla aurinkoa ihan kotoisasti alusvaatteisillani. Aviokki lähti heittelemään virveliä järvenselälle. Ja muutama minuutti sen jälkeen, kun Aviokki palasi järveltä, mökin ovella seisoi humalainen, vieras mies. "Onko tämä Penan mökki?" -Ei ole. "Jaa, et viitsis lähtä heittämään mua kylälle?" -No just join tuolla järvellä pari kaljaa, en uskalla lähteä rattiin.


Mietin vain, että oli todellakin minuuteista kiinni, ettei minun olisi tarvinnut keskustella tuon humalikon kanssa alusvaatteisillani. Myöhemmin kysyin naapuriserkulta, että kuka tuo tyyppi oikein oli. "Se oli P......n M..a, ihan turha jätkä." Niin, niitä on noilla syrjäkylillä todellisia peräkamarin poikia, jotka eivä elämänsä aikana saa kertakaikkiaan mitään aikaan.  Pääasiassa juopottelua. Varmaan suurin osa noista M:sta on jatkuvasti pikkupäissään ja ajokortista ei ole tietoakaan. Mutta silti autolla ajellaan. Nykin oli kuulemma M:n auto hajonnut, siksi tarvitsi kyytiä.


Huomenna taas punnitus. Mökkisyömiset olivat joka päivä samantyyppiset
- aamupala: karppinen sämpylä, kurkkua, tomaattia, juustoa ja kaksi kuppia mustaa kahvia
- myöhäinen lounas: grillattua lihaa tai broileria, salaattia
- illalla: valkoviiniä...
Neljä viikkoa sitten istutettu parvepuutarha on jo näin rehevä. Krassit, elämanlangat ja tuoksuherneet ovat kiertyneet jo osittain tukea vasten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti