Iloa ja surua

Lapsukaiseni kävi eilen illalla kotona syömässä. Toi äidilleen painotuoreen gradunsa ja kertoi lähtevänsä huomenna kaukaiseen maahan ison kansainvälisen firman työhaastatteluun. Ihanaa, että lapset seisovat tukevasti omilla jaloillaan. Vaikka tuota työpaikkaa ei tulisikaan, on minusta suurenmoista, että ensimmäisillä työnhakukierroksilla tärppää noin hyvin. 


Mutta, nytkö se napanuora katkeaa sitten lopullisesti? Onko elämäni tästä lähtien pelkkää lomien odottelua, jotta näkisi lapsensa? Tulevatko maailman lentokentät tutuiksi? Ja muodostunko taakaksi, kun tulen aina kylään? (Ei niin isoa pelkoa, aion asua hotellissa).


Onneksi on internet ja skype. Ja maailman sivu ovat äidit laskenet lapsensa maailmalle. Sen kuuluu mennä niin.

Muisto menneestä, isästäni, joka osasi tehdä aivan kaiken. Tämä on -arvatkaa mikä? Mökin saunan tuuletusräppänä. Jos katsoo kuvaa oikein tarkasti, voi huomata, mistä tuon räppänän uloin osa on peräisin. Irtopohjavuoan reunus. Onkohan äidiltä kysytty, josko irtopohjavuoalle olisi ollut vielä tarvetta? :):) Varman sen irtopohjavuoan pohjakin on käytetty johonkin paljon tarpeellisempaan kuin kakkujen tekoon.