Ennen tein loman aluksi listan, mitä lomalla pitää saada aikaiseksi. Nyt en enää tee sitä. Teen mitä huvittaa. Odottelen mm. siivousinspiraatiota.
Ihan loman alottajaksi luin Olavi Heikkisen kirjoittaman muistelmateoksen Oulun yliopiston ortotopologi Aapo Heikkilästä. Aapo Heikkilä vaikutti liki 30 vuotta Oulun yliopistossa. Ja ortotopologia ei ollut mikään virallinen tieteenhaara, se oli Aapon itsensä kehittämä tiede. Mutta jotain tuosta ajasta 1960-luvulta 90-luvulle saakka kertoo se, että vähän höppänän miehen sallittiin olla yliopistolla ja hänelle annettiin jopa oma työhuone, tosin se oli teoreettisen fysiikan varasto. Itsekin muistan Aapon kuljeskelut yliopiston käytävillä ja kyselyt "finassitilanteesta". Tosin naisilta hän ei koskaan rahaa pummannut. Ei taitaisi enää näinä kiireisinä, muuttuneina aikoina tuollaisia tyyppejä yliopistossa suvaita. Mutta suosittelen muistelmateoksen lukemista!
Paino? Ei vieläkään tavoitteessa. Sinnittelen.
Eilisen ja tämän päivän salaatti. Tänään lisäksi pihvi. Salaatissa kurkku, 3 tomaattia, Apetit fetaa, pieni cantaloupe meloni ja sitruuna-tilli katkarapuja (ei muuten olleet kovin hyviä salaattiin, vetistyivät) ja tietenkin salaatinlehtiä nippu.
Jokohan nyt tuli kesä tänne PohjanPerukoille? On nimittäin ensimmäinen päivä, jolloin pystyin aukaisemaan parvekkeen lasi-ikkunat kokonaan auki. Ja lämpömittarissa on varjon puolella lukema 18°C.
Tunsin eilen itseni aika hölmistyneeksi ja huijatuksi. Laitoimme nimittäin viime viikolla taloyhtiön pihan kesäkuntoon. Sitten eilen kävin ostamasa mökkipaikkakunnalta muutaman kesäkukan mökille. Ja suuni loksahti auki. Täällä kaupungissa dahlian taimi maksoi 12,50 €, siellä maseudulla tismalleen samanlainen taimi, ellei komeampikin 5 €. Amppelimansikka täällä 25 €, siellä 13,90 €. 250 litraa puutarhamultaa täällä 25 €, siellä 16,90 €. Noin isoilla hintaeroilla kannattaisi ajaa täältä kaupungista sinne 100 km:n päähän ja ostaa ne taloyhtiön kukat sieltä, hinnat jopa yli puolet halvempia. Kyllä kaupunkilaisilta vedetään rahat pois. Ja minulla oli huijattu olo, vaikka taloyhtiön kukkia ei minun rahapussista suoraan maksettukaan.
Huomenna vihdoinkin pääsen "oikeaan aikaan" vaa´alle. Tämä kesä lähtöineen ja epämääräisine vuorokausirytmineen vaatii paljon laihduttajalta. Joka päivä olen kuitenkin syönyt aamupalan ja yhden kunnon aterian. Mutta siten ne juomiset. On kevätkauden lopettajaisia, synttäreitä, mökkitalkoita, taloyhtiön talkoita...
Päivän syömiset:
- aamupala: kaksi mukia mustaa kahvia ja kaksi palaa tummaa suklaata
- myöhäinen lounas: katkarapu-feta-salaattia, salaatinkastike, 2 pientä (halkaisija 6 cm) Lidlin pizzapyörykkää, kaksi palaa sitä ylivuotista taloussuklaata
Viikkopäivitys parvekepuutarhasta, 3 viikkoa istutuksesta. Oikean reunan krassit ovat kasvaneet kovasti. Tämän kuvan ottamisen jälkeen harvensin istuksia reilusti, otin yli sata heikkoa taimea välistä pois. Sydämeni itki jokaisen irtirevityn taimen kohdalla. Mutta muuten kasvusto olisi aivan liian tiheää.
En ole kadonnut mihinkään, mutta näin kesäaikaan en päivitä tätä blogiani niin säännöllisesti, koska vietän aika paljon aikaa mökillä. Ja siellä on niin huono nettiyhteys, että iltapäivälehtien sivujen avaamiseenkin menee melkein 10 minuuttia aikaa. Joten tämä bloggaus on semmoinen kaupunkijuttu.
Tässä joku aamu minulla ei ollut yhtään mitään nautittavaksi aamukahvin kanssa. Ei myöskään jugurttia tai muutakaan. Pengoin kaapit läpi ja löysin toissajouluna avatun Fazerin taloussuklaalevyn, josta puolet oli käytetty suklaahippu-pikkuleipiin. Parasta ennen -päiväkin oli mennyt umpeen liki vuosi sitten. Suklaa näytti kuitenkin olevan ihan ok. Tiedättekö miltä maistuu vanha taloussuklaa? Se on kovaa, mutta se murenee helposti suuhun. Ja maistuu vahvasti kaakaolle. Eli parasta ennen -päivä ei todellakaan ole viimeinen käyttöpäivä!
Mökin lattia on sitten aukaistu ja jätetty tuultumaan. Kosteutta oli vain seinän vierellä. Itse betoni oli ihan kuivaa. Onneksi vältyttiin isommalta remontilta. Huomenna metsähallituksen miehet alkavat kaivamaan isompaa laskuojaa järvelle. Ja hävittävät sen majavan padon ja ilmeisesti majavankin. Nyyh. Mutta tottahan se on, että Kanadanmajavan istuttaminen Suomeen oli vikatikki. Se on aivan liian tehokas meidän pieniin järviin. Euroopanmajava olisi sopivampi.
Mökin ryytimaa. Takana olevassa laakikossa ovat syötävät kasvit, tässä on silopersiljan lisäksi vain kukkia. Tuo ylläripylläri on sekalaista siemenseosta, ei tiedä mitä nousee.
Olen muutaman kerran sattunut katsomaan televisiosta, kun brittikokki Jamie Oliver yrittää muuttaa sikäläisten lasten ruokailutottumuksia ja etenkin päättäjien asennetta kouluruokaan sijoitettavasta rahasta. Kyllä on kamalaa katsottavaa. Lapset syövät lähes pelkästään teollisuusmössöä, paneroitua ja rasvassa keitettyä. Ja kotonakaan ei saa sen parempaa ruokaa. Törmäsin eilen myös blogiin, jota pitää 9-vuotias brittityttö Martha, isänsä avustuksella. Blogissaan Kamalaa kouluruokaa Martha kuvaa joka päivä kouluruoka-annoksensa ja arvostelee mm. sen terveellisyyden ja maistuvuuden. Hän saa blogiinsa kuvia myös muualta maailmasta ja löytyypä tuolta blogista suomalaisenkin kouluruoan kuva. (Ja jotkut vaan onnistuvat bloggauksessaan. Pienessä ajassa hän on saanut blogilleen lähes 2 miljoonaa klikkausta. Ja koko ajan tulee lisää.)
Kyllä täytyy nostaa hattua suomalaisille koulukeittiöiden emännille! En löytänyt tarkkaa summaa, mutta alle kahdella eurolla sen kouluaterian on synnyttävä. Ja sekin tuli tuosta Jamie Oliverin ohjelmasta hyvin selville, että jos porukan kingi sanoo, että ruoka on huonoa, niin muutkaan eivät pidä siitä. Kamalaa. Tyttäreni tuli kerran koulusta kotiin ja hän kertoi, että heillä oli ollut jälkiruuaksi mehua ja laskiaspullaa. Oppilaat olivat kuulemma sylkeneet pullia roskiin ja jopa heitelleet toisiaan niillä. "Mutta ne olivat minun mielestäni hyviä laskiaispullia" sanoi tyttäreni surkealla äänellä. Ja kuten olen kertonut, en ole leipomisen mestari, joten lähdettiin sitten ostamaan oikein herkkupullat leipomosta.
Punnitus huomenna, you know... Vatsa aloitti tänään toimintansa levättyään muutaman päivän.
Muotibloggaus, osa 2. Viime kesänä ostetut.
Tänään oli paikallisessa sanomalehdessä juttua bloggaamisesta. Ovat näköjään käyneet keskustelua siitä tuon lehden lukijapalstalla netissä. Minä en noita lukijapalstoja enää lue, sieltä ei saa kuin mielensä pahaksi. On se kumma, kun juuri ne, jotka eivät lue blogeja/kirjoita blogeja, vastustavat ja haukkuvat näitä asioita tekevät täysin lyttyyn. Sama on Facebookin kanssa. Ne, jotka siellä eivät ole, haukkuvat ne, jotka siellä ovat. Yleisin kommentti varmaan on "minua ei kiinnosta levitellä itsestäni asioita". Ei ole pakko levitelläkään, voipi elää ihan umpiossa.
Minusta on mukava lukea erilaisten ihmisten kirjoittamia blogeja. Se on sitten kirjoittajasta kiinni, mitä sinne blogiin pistää. Ja kenenkään ei ole pakko lukea blogeja. Kirjoittavathan ihmiset kirjojakin ja jotkut lukevat niitä. Ja FB:n avulla on kiva kuulla, mitä tuttaville kuuluu. Yhden FB tuttavan olen poistanut. Syynä oli se, etten jaksanut katsella sivutolkulla hänen itsestään julkaisemia valokuvia. Muutaman kuvan ymmärtää, mutta...
Vaa´alla käyn huomenna aamulla.
Päivän ruokailut
- aamupala: turkkilaista jugurttia, mustikoita, pala tummaa suklaata
- myöhäinen lounas (vasta suunnitteilla): raastesalaattia, coleslawia ja pastasalaattia (huom: pastasalaattia, olen vähitellen lisäämässä hiilihydraatteja ruokavaliooni, lisäksi tuossa salaatissa on parsakaalta, tomaattia ja broileria)
Uusi muotibloggaaja astuu kehiin! No ei nyt sentään. Ajattelin aloittaa kesän näin värikkäästi. Shortsit Espritin (koko 27) ja paita turvallista Marimekkoa (koko M)
Kylläpä oli kylmä viikonloppu! Olin koko viikonlopun mökillä collegetakki päällä, vaikka mökissä on kamiinalämmitys. Lisälämittimenä siellä on sähköpatteri, jonka pistin viime viikonloppuna kesäsäilöön, koska eihän kesällä tarvitse lisälämpöä. Mutta niin vain piti Aviokin raahata patteri uudelleen esille. Lohdutuksena ajattelin, että onneksi Tukholmassa on vielä kylmempää (+5°C). Meillä oli sentään yli 10°C päiväsaikaan!
Nyt alkaa olla painonpudotuksen viimeiset grammat käsillä. Käyn heti vaa´alla, kun tilanne tasaantuu (suomeksi: saan toimitettua "aamuaskareet" normaalisti. Mökin ulkovessa nimittäin...). Päivitän tilanteen sitten tuohon sivupalkkiin.
Söin mökillä ihan kohtuudella. Ei siis mitään poikkeavuuksia ruokavaliossa, ellei yhtä Tervaporvari-makkaraa lasketa siksi. Niin, ja äidin luona visiitillä söin pienen palan raparperipiirakkaa. Taisi olla ensimmäinen leivonnaiseen viittava asia liki yhdeksään kuukauteen. (Ai niin, se puolikas mokkapalaa viime viikolla...). Kyllä se on aina yhtä hyvää, ainakin äidin reseptillä valmistettuna. Nyt en kuitenkaan ottanut raparperin varsia mukaan, itse en aio piirakkaa tehdä.
Tervetuloa Noora H, uusi lukijani!
Parvekepuutarhani 2 viikkoa istutuksesta. Taimet ovat aivan liian tiheässä, mutta kyllä luonto karsii heikot. Kunhan oikean reunan krassit kasvat korkeammiksi, antavat ne tilaa muille kasveille. Toki harvennan tuota päivittäin, joka päivä olen nypännyt pois 10 - 20 mielestäni surkeinta taimea. Ja harvennettavaa olisi vielä.
Otin vastaan haasteen Kanelin blogista. Olen samoin aika huono näissä hommissa, etenkin, kun en osaa päättää, kenelle jakaisin haastetta eteenpäin. Haastan kaikki muut seitsemän vakituista seuraajaani vastaamaan tähän. Ja kiitän Kanelia.
Säännöt:
1. Nimeä 15 bloggaajaa.
2. Kerro heille tunnustuksestasi.
3. Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäsi.
4. Kiitä bloggaajaa jolta sait tunnustuksen.
5. Lisää The Versatile Blogger Awardin kuva postaukseesi
1. En seuraa urheilua millään tavoin. En ymmärrä, mitä iloa on seurata toisten rehkimistä, kun voisi rehkiä itse ja nostaa samalla kuntoa. (Paitsi olinhan viime viikonloppuna siellä maratonreitin varrella. Mutta siellä juoksikin tuttavani.)
2. En petaa koskaan sänkyä. Aviokki tekee. Jos ei ole kotona, kukaan ei petaa.
3. Olen onkinut yhden kerran elämäni aikana. Lapsena, kun tulva nousi niin korkealle, että ahvenet uivat ojanpohjia pitkin.
4. Nuorena haaveilin kätilön ammatista. Pääsin jopa sairaanhoito-opistoon.
5. Olen käynyt liki 40 maassa.
6. Nyt haluaisin muuttaa korpeen ja olla siellä koko kesän. (Tai itse asiassa nopea lähtö vaikka Kreetalle tekisi nyt terää)
7. Rakastan istua metsässä mättäällä ja kuunnella sen ääniä.
