sunnuntai 25. elokuuta 2013

Pikapäivitys...

Kuten tuossa edellä mainitsin, äitini on joutunut kauppareissulta sairaalaan. Perjantaina sitten huristelin sinne ja hain auton kaupan parkipaikalta kotiin. Mutta jo perjantaina käytiin äidin kanssa outo keskustelu puhelimessa.
Äiti: Milloin olette tulossa, minulla on sinulle paketti. Haen sen tuolta alakerran postista.
Minä: Mikä paketti?
Äiti: No, yksi paketti, jonka olen sinulle tilannut.
Just joo ja huoh... Kun pääsin sairaalaan, tuo "paketti" oli ostoskassi, jonka äiti oli ostanut, ennen sairaalaan joutumistaan. Vein ostokset kotiin. Ja kaikkein järkyttävintä oli, että äiti tarinoi puhelimessa ihan selväjärkisen oloisena.

Tänään sunnuntaina. Puhelin soi.
Äiti: Minä en muista, mihin minun autoni on jäänyt?
Minä: Se on kotona, pihalla.
Äiti: Miten minä sen sieltä löydän?
Minä: Kyllä sinä sen kotipihalta löydät.
Äiti: Ai niin, mihähän olen täällä lomaosakkeessa.
Minä: Sairaalassa sinä olet. Syötetäänkö sinulle paljon lääkkeitä?
Äiti: Kourakaupalla niitä tuovat. Taidan olla vähän sekaisin. Mutta miten minä pääsen täältä kotiin? Tuo se auto tuohon parkkipaikalle.
Minä: Tilaa taksi... Menehän nukkumaan...

Tätäkö tämä elämä nyt sitten on? Muistisairaan vanhuksen elämän järjestelyä. Jännä nähdä, mitä terveyskeskuksen lääkäri huomenna kierrollaan sanoo. Päästävätkö höperehtivän vanhuksen kotiin selviämään omillaan vai jatkavatko lääkeiden dumppaamista terveyskeskuksessa. Ainakin soitan huomenna sinne ja yritän kartoittaa tilannetta. Ja yritän estää äidin autoilun kokonaan.

Tämä tässä pitää sitten vielä kestää...

Aamukasteinen tuoksuherne.

2 kommenttia:

  1. Äh. Voi elämää. Tuoksuherne on kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tää on nyt tätä... Muuten, tuoksuherneen siemenpussista tuli tällä kertaa vain pinkkejä tuoksuherneitä. Ihan kauniita nekin ovat.

      Poista