keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Pieni Karhunkierros

Muutama viikonloppu sitten päätimme lähteä ihan naisporukalla (minä ja kaksi geokätköilyn kautta saamaani ystävää) Kuusamoon Pienelle Karhunkierrokselle. Eipä olisi tuonnekaan tullut muuten lähdettyä, mutta kun ne geokätköt siellä houkuttivat... Reissu oli mahtava. Kukaan ei valittanut, että "miksi taas pysähdytään?". Koko viikonlopun saldo oli 89 löydettyä geokätköä ja uusia kuntia monta, ihan varta vasten käytiin mutka Sallassakin.


Kierroksen pituus oli noin 12km ja meillä meni sen kiertämiseen ja kätköjen etsimiseen aikaa melko tasan 5 tuntia. Reitti kannatta kiertää myötäpäivään. Maasto oli mielestäni aika haastavaa nousuineen ja laskuineen. Myötäpäivään kierrettäessä yhdet tosi pitkät portaat saa kulkea alaspäin. Täytyy kyllä myöntää, että kovin paljon pidempää kierrosta en olisi kyllä jaksanutkaan. Sen verran rankka homma.


Ainakin tuolloin syksyisenä viikonloppuna siellä oli porukkaa aivan ruuhkaksi asti. Riippusilloilla virtapaikkojen ylitystä joutui jonottamaan. Kuvassa harvinainen ylitys, ei ketään odottamassa vastarannalla. Monenlaista kulkijaa tuli vastaan. Nostan hattua niille vanhemmille, jotka toivat/saivat lapsensakin mukaan tuolle reissulle. Tokihan voi olla, että kovin pienten lasten kanssa he kulkivat vain osan tuosta kierroksesta.


Vasemmalla ystäväni Kiin reppu ja oikella ystäväni Koon reppu... Minä ja Koo ei paljon reissuilla pysähdellä. Vesipullo olisi riittänyt tuollekin reissulle evääksi. Nuotiopaikkoja oli kyllä ainakin kolme... tai kaksi... Sen kerran kun pysähdyttiin ja syötiin banaanit, tuli kylmä. Anteeksi vain, mutta Koon kanssa vähän naureskeltiin Kiille, että "tarvitsiko oikeasti ihan kaikkea, mitä sulla tuossa repussa oli...?" Ei tarvinnut...


Yötä olimme Kuusamon keskustan Sokos Hotellissa. Perus hyvä hotelli. Ainakin viikonloppuna oli menoa ja meininkiä. Minä en "humppahelvetistä" välitä, mutta Kiitä harmitti kovasti, kun oli tanssikengät jääneet kotiin. 😊 

Paluumatkalla sitten käytiin kätköillä mm. "Sulon ja karhujen kuona", ja "Hiljaisella Kansalla", Suomussalmella.




Pomoni on kotoisin Ristijärveltä. Pyörimme siellä keskustassa paluumatkalla tunteroisen. Ja emme nähneet yhtään ihmistä... Tämäkö se on se Suomen syrjäkuntien tulevaisuus...

Mutta oli ihana reissu. Pystyin nollaamaan täysin pääni. Kunnes sitten, kun tulin kotiin. Paras ystäväni joutui saattohoitoon. Nyt hän on kuollut. Ensimmäinen ystävistäni ja ikätovereistani joka lähti sinne jonnekin... Taas kuolema lähipiirissä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti