sunnuntai 11. elokuuta 2013

Tehty!

Jokunen aika sitten kerroin tänne, että minulla on yksi tuttava, joka tapaa soitella minulle aina yleensä humalassa. Nuo puhelut saattavat kestää puolitoista tuntiakin ja minun ei tarvitese sanoa väliin kuin joskuus "hmm...". Saman asian jankkaamista moneen kertaan tai sitten sellaisia syväluotaavia kysymyksiä kuin "kertoisit sinäkin joskus tunteistasi..." Huoh. Joo, humalaiselle...

Pari viikkoa sitten ollessani kyläilemässä oli tuo tuttava soittanut kännykkääni kahdeksan kertaa, noin kymmenen minuutin välein. En jaksanut vastata seuraavana päivänä. Eilen sitten soittoja oli tullut seitsemän. Olin poimimassa viinimarjoja serkullani. Ja väliin oli tullut yksi tekstiviesti "Vastaa nyt jo perhana!". 

Illalla sitten pistin ao. henkilölle tekstiviestin, jossa kerroin, että yksi soitto riittää, jäähän siitä merkki puhelimeen. Ja että mielestäni ei ole täysipäistä hommaa soitella jatkuvasti. Ja että en jaksa keskustella hänen kanssaan, kun hän on humalassa. Vähän kauhun sekaisin tuntein olen vilkuillut tänään kännykkääni. Pistin sen jopa äänettömälle. Ei ole kuulunut vielä mitään...

Mutta nyt se on sitten tehty. Eli minä olen sanonut mielipiteeni. Saa nähdä, mikähän soppa tästäkin syntyy ja kuinka se vastapuoli suuttui. Mutta mielestäni asiasta sanoin. Enkä todellakaan tiedä, miten suhtaudun hänen seuraavaan soittoonsa. Toivottavasti siihen menee kauan.

Keväällä esikasvattamani hajuherneet ovat ihanassa kukassa mökillä.

12 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä luulisi vastapuolenkin vähän miettivän tekosiaan. Eniten ärsyttää tuo toisen itsekkyys. Kun hän istuu nojatuolissaan viinipullon kanssa, niin ei sitten osaa kuvitella, että toisella voi olla jotain muuta puuhaa ja kännykkä voi olla vaikka autossa... Ja sitten pistää repliikin "Vastaa nyt jo perhana!"

      Poista
  2. Onneksi olkoon rohkeudestasi! Oikein tehty!

    VastaaPoista
  3. Ihan oikein teit! Tiedän niin tunteen... Minulla oli yksi sukulainen, joka saattoi soittaa montakin kertaa päivässä(tai jopa keskellä yötä, eikä häntä häirinnyt tippaakaan, vaikka sanoin, että olin jo nukkumassa!) ja jos en vastannut, hän soitti äidilleni, ja valitti, etten vastaa. Hän jopa sai minut harkitsemaan toisen kännykän ostoa, niin, että saisin suljettua varsinaisen kännykkäni, mutta vanhempani saisivat silti tarvittaessa yhteyden minuun, kun en saanut sanottua, etten halua puhua hänen kanssaan joka päivä, tuntikausia! Ja hän aina halusi apua jossakin, kunnes sitten kerran hän pyysi jotakin, joka oli minusta täysin kohtuutonta ja sanoin, että en tee, eikä hän ole soittanut kertaakaan sen jälkeen, ei myöskään äidilleni! Voi että olen iloinen... :D

    Mutta tuo, mitä teit, oli ihan oikea ratkaisu ja luulisi hänenkin sen ymmärtävän, vaikka ehkä ensin loukkaantuu/suuttuu. Ja joka tapauksessa, ainakin pääsit ikävistä puheluista eroon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen miettinyt jopa numeron vaihtoa, mutta nyt siis tein tuon ratkaisun. Tuo oli aika radikaali ratkaisu minulta, koska yleensä en halua pahoittaa kenenkään mieltä. Ja sekin noissa puheluissa oli rasittavaa, kun ne kestivät niin kauan. Minä en ole mikään puhelimessa pölisijä... Viidessä minuutissa ehtii kyllä asiansa toimittaa.

      Poista
  4. Hienoa, uskon että tuo suoraan sanominen oli paras ratkaisu. Ties vaikka se olisi uusi alku "terveelle" ystävyydelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti... Ja en usko, että olen ainoa hänen "puhelinterrorin" uhri. Koituu varmaan muidenkin parhaaksi.

      Poista
  5. Tunnen ihmisen, joka soittaa ensimmäisen viinilasillisen aikana ja kittaa siinä puhuessaan lopun pullosta. Rasittavaa. Muutaman kerran valehtelin, että pitää mennä tai pullataikina kohoaa just reunojen yli, sitten onneksi puhelut loppuivat. Kerran tämän tuttavan kanssa oli treffit, kun olin Helsingissä. Menimme heille alkon kautta ja siinä poristessa tempaisi pullon punaviiniä. En ole jaksanut pitää yhteyttä.

    Hienoa, että olit suora. Itse en siihen pystynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa, minusta tuntuu, että tunnetaan sama ihminen... :)

      Poista
  6. Jeps Manta, mää komppaan muita kommentoijia, muistaakseni me o joskus tästä asiasta ennenki keskusteltu... kerroin, että mulla oli kans tämmönen ystävä, joka aina muutaman promillen humalasa alako soittelemmaan... jaiks sentää, mikkää kelijuta ku yrittää siitä "bosnian" kielestä saaha selevää. Määki sitte lopetin vastaamasta ja kerran se laitto viestiä, että miksi en vastaa... sannoin, että selevin päin puhelut o tervetulleita, mutta en jaksa kuunnella kännisen horinoita, joista ei saa mittää selevää... kyllä se varmaan tajus sen ittekki, ku episoodista huolimatta me ollaan vielä Naamakirja ystäviä :D :D

    Nii että iha oikee oot toiminu, pojot siitä sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mulla tuli mitta täyteen. Ei oo tyypistä kuulunut mitään sen jäläkeen.Muistan kyllä, että kommentoit joskus aikaisemminkin tätä aihetta. Mutta nyt sitte päätin sanoa asiat suoraan. Äitikin sanoi, että oikein tein. Kyllä mää varmaan joskus vielä tälle henkilölle soitan, mutta arkena ja aamupäivällä...

      Poista