perjantai 30. elokuuta 2013

Voi tätä huolien ja murheiden määrää

Äiti on päässyt pois sairaalasta. Onneksi myös  kotisairaanhoito hoitelee asioita. Järki on palannut jotenkuten päähän. Mutta ei aivan. Nimittäin se muisti. Lääkäri kielsi äidiltä autolla ajamisen. Onneksi. Mutta kun äiti ei muista sitä. Tänään minulle soitettiin sieltä kotisairaanhoidosta. Äiti oli ollut juuri kotisairaanhoitajan tullessa lähdössä tomerana autolla kauppaan. Ei ollut sitten muistanut sitä ajokieltoa... Minun käskettiin ottaa äidiltä avaimet pois. Aion kyllä ottaakin ne pois. Ja valehdella, että oikein poliisista soitetiin ja varoitetiin, että ei saa ajaa autoa, kun kotisairaanhoitaja oli nippa nappa saanut estetyksi autoilun.

Murheellista huomata, miten ihminen ja ajatustapa muuttuu. Ei esimerkiksi osata ajatella niin, että jollekin toiselle voi sattua oman huolimattomuuden takia liikenteessä jotain. Pitää yrittää takoa ajatus äidin päähän niin, että kuinka paljon halvemmaksi elämä tulee ilman autoa. Pari taksireissua viikossa ei hänen elämäänsä konkursiin kaada. Ja minusta kait se olisi paljon mukavampaa elämää, kun taksi toisi je veisi...

Huomenna on jännä päivä. Pitää siis saada äidiltä auton avaimet pois.

Elämä pieniä iloja, krysanteemit jaksavat hyvin parvekkeella. 

4 kommenttia:

  1. Tsemppiä! Toivottavasti menee jotenkin siedettävästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Meni oikeastaan ihan hyvin. Onneksi äiti tottelee minua. Niin kuin minä pienenä äitiä...

      Poista
  2. Toivottavasti onnistuu kivuttomasti. Jaksuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kuten edelliselle kommentoijalle vastasin, meni yllättävänkin hyvin. Löysin myös vara-avaimen. Ja ajoin auton talliin...

      Poista