Onpas taas ollut viikko taukoa edellisestä bloggauksesta. Mutta mielestäni se on luonnollista. Välillä tekstiä syntyy ja on kerrottavaa, välillä ei. Eipä silti, etteikö nytkin päässäni pyörisi sata ajatusta, mutta jossakin on vedettävä raja, mitä tänne haluan kertoa.
Monet blogikaverini ovat täällä ihan omalla "naamallaan". Minä en ole vielä kasvojani paljastanut. En todellakaan tiedä, kuinka moni tuttavani tietää tästä blogista. Muutamille olen sen kertonut, työpaikalla en kenellekään. Mutta juoruthan kulkevat...
No okei, yksi juttu työelämästäni. Se on painanut mieltäni koko pyhät. Olen opettaja, kasvattaja, pedagogi, oppikirjailija. Ihan ammattilainen siinä sarjassa. Paljon olen nähnyt ja kokenut. Nyt on taas luokkaretkien aika (iso huoh...). Aikanaan 7. luokalleni tuli kolmen tytön kimppa, Alla, Bella ja Cella. "Nämä tytöt on pidettävä yhdessä", joku äiti opasti. Jo silloin kylmät väreet nousivat selässäni. Niin paljon olen noita tyttöjen välisiä ystävyyssuhteita nähnyt ja ratkonut ja tiedän, että kolmen tytön kimppa ei toimi. Jostakin tulee aina se kolmas pyörä.
Nyt sitten ratkotaan luokkaretkihotellin huonejakoa. Bella ja Cella sanovat (ovat sanoneet jo ainakin sata kertaa) "Eihän meidän pidä ottaa Allaa samaan huoneeseen? Alla voi mennä Dellan kanssa." Kysyin Allalta, onko näin "Juu, menen Dellan kanssa". Sitten tulee Della ja valitta "En tahdo Allan kanssa samaan huoneeseen, mä ja Fanni ollaan yhdessä". Voi räkä! Tiistaina pitää ilmoittaa huonejako hotellille ja minun pitää keskustella Allan kanssa. Voi sääli. Miettikääpä miltä tuntuu ilmoittaa 15-vuotiaalle tytölle, että kukaan ei halua olla kanssasi. Siitä tulee iso itku. Voisin keskustella Bellan ja Cellan äitien kanssa. Tiedän, että he ovat sitä mieltä, että Alla on otettava tyttöjen kanssa samaan huoneeseen. Mutta voiko 15-vuotiaita pakottaa? Siitä ei seuraisi muuta kuin "naama mutkalla" -ilmeitä Bellan ja Cellan osalta. Ja varmasti he kostaisivat tavalla tai toisella Allan tulon samaan huoneeseen, ainakin hiljaisella syrjinnällä.
Voi Alla pieni... Meillä on rankka keskustelu tiistaina...
Siis ihan oikeasti, olen miettinyt tilannetta monena päivänä. Minä, joka kyllä pystyn yleensä unohtamaan työasiat vapaa-ajalla.
Tuo on yksi syy, miksi esikoiseni osoittautuessa pojaksi, olin tosi onnellinen. Miten likat voikin olla niin raakoja? Nyt kun sain tytön, päätin että hänelle täytyy saada maapallon kokoinen itsetunto jotta tuommoiset asiat eivät häntä vaivaisi.
VastaaPoistaJep. Poikien kanssa ei juuri koskaan ole samanlaista kaverionglemaa kuin tyttöjen kanssa. Pojat ovat enemmän kimpassa. Tyttöjen väliset suhteet luodaan jo hiekkalaatikolla ja aina pitää olla se "bestis". Kerran leirikoulussa Englannissa tyttöjen huoneet pistettiin kolmeen kertaan uusiksi, kun aina tuli jostain kinaa ja erimielisyyttä...
Poista