sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Tuntureilla

Tänä kesänä olisi ollut taas aurinkoloman aika. Mutta kun pari edellistä kesää ovat olleet Suomessakin melkoisen mukavia, päätettiin Aviokin kanssa viettää tämä kesä kokonaan Suomessa. Ja PoikaKoiran kaveri PentuKoirakin on vielä niin pieni, että sitä olisi ollut sääli jättää hoitoon. Mutta. Tämä kesä... Päätettiin sitten lähteä ex tempore vielä kylmempään paikkaan eli lappiin. Otin varalta mukaan mm. kevyttoppatakin. No, en tarvinnut sitä kertaakaan ja patikointireissuilla ym. hiki virtasi.

Reissu suuntautui kolmelle tunturille. Leville, Saanalle ja Ylläkselle. Voisi sanoa, että en ole olemalla ollut lapissa yli 40 vuoteen. Kymmenen vuotta sitten olin yhden yön Ylläksellä matkalla Jäämeren rantaan. Kilpisjärvellä kävin vanhempieni kanssa 4-vuotiaana. Ja koska en laskettele, niin mitäpä minä tuolla pohjoisessa olisin tehnyt.

Levi valloitettiin kävellen, tai sen pohjoinen rinne. Eteläinen, korkeampi huippu jäi saavuttamatta. Mutta oli siinä nousussa minulle tekemistä. Monta kertaa piti puhaltaa ja huohahtaa, että ylös asti pääsi. Ja ei alas tulokaan niin helppoa ollut. Omat liharyhmänsä siinäkin jaloissa rasittuivat. Maisemat olivat huipulta kyllä melkoiset.



Ruokailut menivät mukavasti. Aamupalalla jaksoi pitkään ja sitten illalliselle olikin jo mukava nälkä. Eikä mitään välipaloja välissä. No, kahtena päivänä jäätelö. Illallinen syötiin joka ilta pitkän kaavan mukaan.






Alkupalaa, joku lohijuttu, oli hyvää.

Hotelli oli Sokos Hotelli Levi. Oikein hyvä ja mukava hotelli myös koirien kanssa matkustaessa.

Mutta hiihtokeskus on hiihtokeskus. Hiljaista oli Levikylässä. Enempikin olisi mahtunut turisteja. Muutama ruokapaikka ja pari myymälää pitivät silti ovensa auki. Ja eipä siellä oikein meikäläiselle ollut muita aktiviteettejä kuin patikointi ja pyöräily. (No mitä minä olisin sitten kaivannut? Kyllä nämä riittivät minulle.) Pari yötä tässä paikassa oli ihan tarpeeksi.

Seuraavaksi kohti Kilpisjärveä ja Saanaa. Saana valloitettiin pelkästään ihailemalla sitä. Levin valloituksessa polveni kipeytyi niin, että en uskaltanut lähteä kiipeämään Saanan rinteitä ja sen jyrkemmän kohdan 780 porrasta.


Poroja oli etelän turistin ihailtavaksi ihan tarpeeksi.


Lappland Hotelli Kilpiksessä oli ihana 50-luvun tunnelma. Ja en tietenkään ehtinyt saada kameraani valmiiksi, kun porolauma viiletti ikkunan ohi. Myös tämä hotelli oli mukava ja hyvä koiraperheen matkustaa. Tosin majoitumme ns. chaletissa, joka oli kuin pieni, siisti kesämökki kaikilla mukavuuksilla.


Ja alkupalana mitäpä muuta kuin porocarpaccio. Yksi parhaimmista elämäni aikana syömistäni alkupaloista.


Jotain mukavaa... postilaatikkoja


Paluumatkan viimeinen yö vietettiin Ylläs Hotelli Saagassa. Ei tämäkään hotelli huono ollut, mutta matkan huonoin kuitenkin. Huoneissa ei esim. ollut minibaaria. En minä sitä minibaaria baarin takia olisi tarvinnut vaan jääkaapin takia. Nyt sitten heitettiin lähtiessä osa lämmenneistä koiranmakkaroista roskiin. Kun valitin lähtiessä asiasta respassa, minulle sanottiin, kyllä esitteessä mainitaan että huoneessa ei ole minibaaria/jääkaappia. Kun tarkistin asian kotona, ei huoneissa tosiaankaan mainittu olevan minibaaria, mutta kun sen olettaa kuuluvan huoneen sisustukseen samalla tavalla kuin sängyn ja pyyhkeet. Tämä oli ensimminen kerta, kun minä törmäsin hotellihuoneeseen, jossa tätä minibaaria ei ole. Kyllähän kylmäsäilytystilaa tarvitsevat monet ihmiset. Vauvaperheet tai vaikka joitain lääkkeitä täytyy säilyttää viileässä. Aion vielä reklamoida asiasta ystävällisesti.

Ja hotellin aamupalakin oli... huonohko. Tai olihan se hyvä, mutta. Mitä kananmunille pitää tehdä, että niiden keltuainen muuttuu keitettäessä ihan vihreäksi ja kivikovaksi? Hain kolme munaa ja kaikki olivat syömäkelvottomia. Saman huomasin naapuripöydän herrasmiehen tekevän.

Ylläs valloiettiin gondolilla. Mikään mahti ei olisi saanut minua, korkeanpaikan kammoista asumaan tuohon vehkeeseen, mutta kun siellä ylhäällä oli geokätkö. Ja olivathan ne maisemat mahtavia.


Minä pidin katseeni tiukasti kiinni lattiassa enkä vilkuillut ympärilleni. PoikaKoira sen sijaan tarkkaili uteliaana ympäristöä.


Koska hotelli Kilpis ja hotelli Saaga kuuluvat samaan Lapplands hotels -ketjuun, oli niissä näköjään sama ruokalista. Tylsää. Onneksi en ole niin monta kertaa tämän hotellin ketjuissa yöpynyt, että vielä jäi vaihtoehtoja. Viimeisen illan pääruuaksi otin kunnon grillipihvin. Niin eksoottista.


Ja puskissa geokätköjä etsiessäni, kavereinani tsiljoona hyttystä, törmäsin ihanaan metsätähden värivariaatioon, vaaleanpunaiseen metsätähteen. Ja metsätähdellähän on harvinaiset seitsemän terälehteä. 







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti