perjantai 20. huhtikuuta 2012

Nuo ihanat päiväunet

Jossain bloggauksessa kerroin unentarpeeni vähentyneen laihdutuksen myötä. No nyt ei kyllä tunnu siltä. Olen aina kertonut, kuinka pärjään lyhyillä yöunilla. Niin olikin joskus. Menin lasten ollessa pieniä aina nukkumaan melko tasan 23,50. Jotenkin sitä tarvitsi sitä illan omaa aikaa. Ja herätys oli klo 6,15. Eli noin 6 tuntia, koska en koskaan nukahda tuosta vaan, vaan unen odotteluun menee hetki. Ja olin aamulla ihan pirteä.


Nyt menen nukkumaan noin klo 22,00. Tai jos Kymmenen uutisissa on jotain mielenkiintoista, sinnittelen ja katson ne. Herätys on sitten klo 6.00, koska en halua rynnätä töihin tuosta vaan, vaan pidän rauhallisista aamuista.


Mutta ne päiväunet. Ennen tätä laihduttamista päiväunet oli pakko ottaa joka päivä. Nyt sellaista pakkoa ei ole, paitsi näin perjantaisin. Tuntuu, että koko viikon stressi kaipaa poispääsyä ja nuo päiväunet ikäänkuin saattelevat tulevaan viikonloppuun. Ja jaksaahan sitä sitten valvoa illalla pidempään ja vaikka katsoa televisiota (yllätys, yllätys).


Avioeroni jälkeen, kun minulla oli lapsivapaa viikonloppu, kaikki viikonloppuillat menivät kapakassa. Oli se kaameaa elämää. Nyt minua ei saisi "viihteelle" enää millään. Olenkin sanonut nykyiselle Aviokille, että jos nyt jäisin yksin, en enää jaksaisi lähteä kapakkaan. Odottelisin sitä sulhoa tänne kotiin. Eihän sitä tiedä, jos se vaikka olisi jääkaapinkorjaaja :) Ja oma sänky kutsuu unille varhain...
                                             Yksinäinen joutsen etsii kumppania...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti