perjantai 6. huhtikuuta 2012

Pitkäperjantai

Tänään tein ihan oikeaa kotiruokaa. En oikein edes muista, milloin olen viimeksi kokkaillut. Olen yleensä tehnyt vain salaatteja ja joskus kasvis(broiler)wokkia viikonloppuisin. Muulloin olen ostanut salaatit valmiina kaupan tuoretiskiltä. Tänään sitten ruokittiin lapset, vävyehdokas ja miniä sekä tietenkin Aviokki, joka ei ole lasteni isä. 


Söin itsekin ihan "tavallisesti". Eli valkosipulikermaperunoita, 5 lihapullaa + kastiketta ja salaattia. Mutta jotain kummallista on tapahtunut makuaistilleni. Valkosipulikermaperunat, lihapullat... en oikein maistanut mitään. Poikani kehui, kuinka ihana on syödä äidin lihapullia... astiat raavittiin viimeiseen muruseen. Mutta minulle ei maistunut. Onko kyse henkisestä vai fyysisestä ruuan vieroksumisesta??? Söin myös sen Mignon-munan, en pitänyt senkään mausta... Tyttäreni sanoi, että jos en olisi ostanut Mignon munia, hän olisi alkanut itkemään... Hän ja miniäni söivät niitä kaksi kappaletta (enempää ei ollut). Mutta hyvä, jos olen päässyt tällä pitkällä matkalla irti riippuvuudestani ruokaan... Mutta mitä ruokaa sitten minun tekisi mieli? En todellakaan tiedä... Hyvin maustettua kiinalaista... ehkä.


Katsottiin sitten eilen Aviokin kanssa pitkästä aikaa elokuva. Mel Gibsonin ohjama The Pasion  of The Christ (en tiedä suomenkielistä nimeä). Se on kyllä vaikuttava elokuva Jeesuksen viimeisimmistä kymmenestä tunnista, vaikkei kovin uskovainen olisikaan. Elokuvaa katsoessa miettii, eikö tuo pieksäminen koskan lopu. Ja se ei lopu. Varmaan ohjaaja on tarkoittanut sen myös vertauskuvaksi tälle ihmisen kärsimykselle täällä maanpinnalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti